Omaan sänkyyn nukuttaminen

Ei meilläkään ole tosiaan kuin pari kertaa tapahtunu se ihme että tyttö ois jääny hereillä sänkyynsä unta odottamaan.  Useimmiten just alkaa se itku viimeistään siinä vaiheessa kun sen sänkyyn laskee.  Siinä sitten silitellään ja rauhotellaan.  Oon vaan pistäny merkille että JOS se itekseen sen unen ottaa niin ei tarvii sitten enää käydä puolen tunnin, tunnin päästä hereillä huutamassa niin kuin jos on "huijattu" nukahtamaan rauhottelemisella.
 
meillä tyttö (reilu 3kk) nukahtaa suht hyvin omaan sänkyyn tutin ja unirätin kanssa mutta pitkin yötä saattaa möhkätä ja heräillä. rauhoittuu heti kun silittelen tai laitan käden hänen kädelleen mutta herää taas hetken päästä jos en pidäkkään kiinni kädestä.
eli jos haluan itse nukkua yön hyvin niin pikkuneiti nukkuu tyytyväisenä koko yön vieressä vain yhdellä syömisheräämisellä...
hassua muuten miten lapset on erilaisia keskenään kun esikoinen nukkui alusta asti omassa sängyssä eikä sen suurempia huomioita yöllä tarvinnut...
 
Oi voi... Mä iloitsin jo vähän liian aikaisin. Nyt on menty hieman takapakkia, kun tyttö on parina iltana täytynyt nukuttamisen jälkeen ottaa syliin rauhoittumaan :( Mutta syynä taitaa olla ilmavaivat. Pienennettiin tytön lääkeannosta (ilmavaivalääke) ja parin päivän viiveellä reagoi sitten siihen. Näin luulisin. Ainakin paukuttelee kovasti ja nostaa jalkojaan. Tai sitten se on ne hampaat. Tai liikkumaan opettelu. Ota näistäkin selvää ;) Yöllä onneksi tyytyy vain silittelyyn :)
 
Meidän poika jo 9kk eikä oo nukkunu omassa sängyssään kun maksimissaan 5 yötä.. Ei suostu nukahtamaan omaan sänkyyn, ei sitten millään, ja oon jo sen yrityksen luovuttanu ainaki hetkeks. Vieressä nukkuu ja mies sohvalla. Miten saisin silleen hienovarasesti opetettua pojan omaan sänkyyn? Mietin kun toinen vauva tulossa, niin joudunko sit nukkumaan 2 lapsen kanssa ja mies joutuu nukkumaan vielä vuosia sohvalla :) Ihanaa on pojan vieressä nukkua, mut olis kiva saada joskus se mieskin siihen takasi. :)
 

Margeliini kirjoitti:
Oi voi... Mä iloitsin jo vähän liian aikaisin. Nyt on menty hieman takapakkia, kun tyttö on parina iltana täytynyt nukuttamisen jälkeen ottaa syliin rauhoittumaan :( Mutta syynä taitaa olla ilmavaivat. Pienennettiin tytön lääkeannosta (ilmavaivalääke) ja parin päivän viiveellä reagoi sitten siihen. Näin luulisin. Ainakin paukuttelee kovasti ja nostaa jalkojaan. Tai sitten se on ne hampaat. Tai liikkumaan opettelu. Ota näistäkin selvää ;) Yöllä onneksi tyytyy vain silittelyyn :)

Tää vauvan kanssa elely on kyllä hyvin "vain veikkaamalla voi voittaa" -touhua :D Olis ihana tietää varmasti, miksi se vauva itkee kun yrität nukkumaan mennessä tai herätessä, mutta mulla ainakin on vain korillinen vaihtelevan hyviä arvauksia! Nälkä, ilmavaivat, kylmä, kuuma, refluksi, hampaat, motoriikkatreeni, orastava flunssa... kenpä tietäis...
 
Meillä vauva on nyt 7 viikkoa "vanha", ja muutama viikko on nyt jo menny hyvin niin, että nukahtaa omaan sänkyyn. Esikoisen kohdalla sain tarpeekseni siitä kantamisesta ja hytkyttämisestä, joten aloitin sitten sänkyyn nukuttamisen aikaisin tämän vauvan kohdalla (mulla on käsissä hermosärkyä, joten kädetkään ei kestäs kantelua ja pitkään sylissä pitämistä). Joskus tarvii tuttia rauhoittuakseen, ja pepun taputtelua yms. Tutti kuitenkin tipahtaa monesti jo ennen nukahtamista, eikä tarvi sitä enää takaisin kun on rauhoittunut.

Vauvat on niin erilaisia tässäkin asiassa, että kaikki konstit ei kaikkien vauvojen kohdalla tehoa. Toiset vauvat rauhoittuu jopa helpommin itsekseen tai sängyssä niin, että aikuinen rauhoittelee, kuin sillä lailla, että ovat sylissä. 
 
Mä ostin hyvän kirjan, jota suosittelen kyllä lämpimästi kaikille: "Unihiekkaa etsimässä". Sitä lukiessa tuli ihan sellainen olo, että olis pitänyt jo ajat sitten ostaa se. Siinä on paljon perustietoa lapsen, ihan vastasyntyneestä taaperoon, nukkumisesta, vanhempien nukkumisvaikeuksista ja unikouluohjeita. Ajateltiin tytölle kokeilla tassukoulua joulun jälkeen.

Olisin varmaan tehnyt jotkut asiat eri tavalla tytön kans, jos olisin tiennyt sen mitä tiedän nyt. En olisi esim. nukuttanut syliin näin kauan. Olis omat niska ja hartiat päässeet vähän vähemmällä. No, eihän kaikkea voikaan tietää varsinkaan ekan lapsen kanssa. Illalla tyttö nukahtaa ihan hyvin sänkyyn, mutta yöllä kun herää, ei osaa itse rauhoittua ja nukahtaa uudestaan, vaan tarvitsee silittelyä ja sen, että äiti etsii hänelle tutin jostain sänkyjen alta :D
 
Tuo on kyllä hyvä opus! Tuo Unihiekkaa etsimässä. Löytyy muuten meiltä ainakin myös kirjastosta, jos ei halua omaksi ostaa. Toinen lukukelpoinen on Pehmeä matka höyhensaarille (Elizabeth Pantley), sopii ainakin "pehmeämpien metodien ystäville" ja erityisesti minusta tissillenukahtajille :)

Mie luin tuon Unihiekkaa etsimässä kun vauva oli 3kk ja yöt kamalia, ja siinä oli mielettömän hyviä vinkkejä mitä olisi pitänyt tehdä alusta lähtien tai miten lasta voi unikouluttaa aikaisintaan 6kk iässä, mut kolmikuisena oli kyllä konstit vähissä. Mut niin kai se vain on, jos vauvalla siinä vaiheessa on aikuisen mielestä epäsopivat unitottumukset niin hän on vielä aika pieni siihen että niitä lähdettäisiin aikuisjohtoisesti muuttamaan...
 
Itse olen perhepedin vankka kannattaja ja meillä onkin menny yöt tosi loistavasti; tyty on vasta viikkoa vaille 2 kk:tta ja nukkuu jo koko yön k. 21/22-08/09 yhdellä, max kahdella yösyötöllä. Syö siis ja nukahtaa saman tien uudelleen. Tyty nukkuu minun ja seinän välissä. Nyt kuitenkin olen huomannut että tämä on aika huono tyyli nukkua meikäläisen kropan kannalta. Tyty on sellanen "viereen hivuttautuja", eli ährää ittensä aina aivan mun ihoon kiinni ja minä yritän siinä sitten olla kahden takiaisen välissä (miehen ja vauvan) :D ja toisaalta toki pelottaa että se laps tukehtuu johonki peiton/tyynyn kulmaan tmv siinä niin lähellä joka häirittee myös mun yöunia. No anyway, tää "takiais"-ilmiö on saanu mut ihan jumiin! Mulla on selkä varsinki kauheen kipee siitä ku joudun nukkumaan niin huonoissa asennoissa ja yhdellä kyljellä (en siis vaihda kylkeä koko yön aikana kun pelkään että tyty laahaa ittensä kiinni minuun sinä aikana ku nukun siihen  selin ja sitten kun  käännyn, käännyn tytyn päälle).
Eli siis asiaan: miten ihmeessä onnistun siirtämään tytyn syönnin päälle omaan sänkyyn (joka on minun vieressä) niin ettei tämä herää?! Me ollaan siis toimittu niin, että tyty syö ja kun on nukahtamaisillaan, otan tissin pois ja työnnän tutin suuhun. Ja tyty nukahtaa hetkessä ja kaikki hyvin. MUTTA jos syömisen jälkeen nostan tytyä sen verran että laitan tämän omaan sänkyynsä, tämä herää VÄLITTÖMÄSTI ja alkaa heiluun ja hyöriin eikä puhettakaan että nukuttais... Ei siinä, rakastan sitä että tyty nukkuu mun vieressä, on niin ihana kun se tuhisee ja tuoksuu siinä lähellä mutta auts mun selkä! Kellään samoja kokemuksia? Vinkkejä kaipaan....
 
suunnilleen 5kk iässä oon ruvennu nukuttaan omaan sänkyyn ei tuo likka tarvi kuin kantaa sänkyyn tutin ja rätin kanssa niin melki samantien nukahtaa..
 
Meillä on tytöt opetettu heti alusta alkaen nukkumaan omassa sängyssä. Välillä joutuu ottamaan viereen nukkumaan kun eivät rauhoitu muuten.

Yleensä nukahtavat kesken syömisen. Hieman havahtuvat sänkyyn siirrettäessä, mutta nukahtavat yleensä heti takaisin.
 
Enpä nyt oikein osaa neuvoa kun meillä ei ole ollut ongelmia omaan sänkyyn nukuttamisen kanssa, sillä tyttö on nukkunut alusta asti omassa vuoteessaan. Ihan kiltisti nukkuu niin päivä- kuin yöunetkin omassa sängyssään.

Yöunille meno on joskus toki hieman taistelua kun ei millään toinen tahtoisi nukkumaan, mutta se ihan varpasti kuuluu asiaan. Meillä myös tehdään just nyt hampaita, niin sekin vaikuttaa siihen nukkumaan menon vaikeuteen.

Itse koen, että helpommalla pääsee kun alusta asti nukuttaa vauvan omaan sänkyynsä. 6kk iässä tyttö siirtyi jo omaan huoneeseen nukkumaan kun heräsi öisin usein meidän kuorsaukseen.
 
Meillä tyttö vajaa 2,5kk eikä ole nukkunut yhtään yötä omassa sängyssä. Neidillä kova imemisen tarve ja nukkuu aina iltaisin tissille.. Nyt olen parisen viikkoa yrittänyt alkaa vierottamaan tuosta tissin lutkutuksesta ja otan sen pois kun neiti on syönyt. tuttia ei enään oikeen huoli. Omat kädet alkanut löytymään, joten ne on kokoajan siellä suussa. . Rattaissa nukkuu tosi kivasti, esim lenkin jälkeen n. 3tunnin päikkärit, tai vaikka ihan verannallakim, kun vaan jaksaa heilutella niin kauan että on unessa. Yöt nukkuu kans tosi kivasti. 22-23 aikaan nukkumaan ja herää n. 9-10 aikaan ja siinä välissä herää 1-2 kertaa syömään. Nyt tilasin pinnasänkyyn sellaiset keinutassut ja niitten kanssa ajattelin alkaa opettamaan omaan sänkyyn, kun rattaisiinkin niin kivasti nukkuu. Kokeilin tässä yhtenä päivänä omaan sänkyyn laittaa päikkäreille, laitoin soittorasian päälle ja itse höpöttelin vieressä, varmaan tunnin verran jutteli soittorasian kanssa, kunnes nukahti. nukkui ehkä 10min, heräsi huutamaan. annoin huutaa ja sitten nukahtikin vielä tunniksi. Iltaisin en oikeen viitsi sinne omaan sänkyyn jättää huutamaan, jonka takia nämä keinutassut, saa sitten muutkin nukkua jos niistä olisi hyötyä. 
 

Meillä on nukuttu ihan alusta alkaen omassa sängyssä. Ostettiin semmonen pinnasänky, jossa on keinumekanismi. Iltarutiini on myös ollut aina sama. Klo 19.30-20.00 välillä tehdään iltapesu ja puetaan yöpuku päälle. Sen jälkeen mennään makkariin, jossa on vain yövalo päällä ja ovi on kiinni niin, että on hiljaista. Siellä syödään iltamaito "isossa sängyssä". Röyhtäisyn jälkeen kerron tytölle joka ilta samalla tavalla "nyt on yö ja mennään nukkumaan, hyvää yötä rakas", annan pusu ja lasken tytön sänkyyn ja laitan peiton päälle. Aivan pienenä tämän jälkeen keinuttelin sänkyä niin kauan, että vauva rauhoittui. Nykyään jos viuhtominen ei meinaa loppua, tarjoan tuttia. Pinnasänky on meidän sänkymme vieressä ja usein istun omalla sängyllämme niin kauan, että vauva rauhottuu. Ja istun nimenomaan piilossa eli sellaisessa kulmassa ettei vauva näe minua. Näin vauva oppii rauhoittumaan yksin, mutta olen kuitenkin tarvittaessa lähellä, mikäli vauva hätääntyy. Alkuun nukahtamiseen saattoi kulua helposti tunti, nykyään usein riittää 10-15 min ja vauva on täysin unessa. Itkua sänkyyn laskemisen jälkeen ei ole ollut enää oikeastaan ollenkaan. Jos vauva känisee, tarjoan tuttia ja keinutan sänkyä ja jos jostain syystä alkaa itkeä ihan kunnolla otan syliin ja rauhotan niin kauan, että itku loppuu ja sitten takaisin sänkyyn. Tätä ei kyllä ole tapahtunut enää kuukauteen (koputetaan puuta ;) )

Me haluttiin opettaa tarkoituksella omaan sänkyyn, koska olen itse todella herkkä nukkuja ja jos vauva pyörisi vieressä en saisi itse nukuttua lainkaan. Nytkin heräilen melkein jokaiseen peiton kahahdukseen, kun pinnasänky on ihan vieressä. Yöunet kestää meillä n. 11-13 tuntia ja siihen mahtuu 2-3 syöttökertaa. Ja koska yöunet ovat niin pitkiä, päikkärit onkin sitten ihan toinen juttu... Niitä nukutaan n. 30 min pätkissä ellei sitten nukuteta pihalla rattaisiin, jolloin unta riittää jopa 4-5 tuntia. 

 
Meillä nukuttiin kaksi yötä äitiyspakkauslaatikossa, jonka jälkeen siirto pinnasänkyyn ja olohuoneen puolelle (asumme kaksiossa ja oma sänkymme makkarissa). Jotkut ehkä ihmettelevät, että kaksi yötä ja eiku omaan sänkyyn ja vielä eri huoneeseen. Ratkaisu oli kuitenkin meille sopiva. Minä ja vauva molemmat nukuimme paremmin. Heräilen herkästi ja niinä kahtena yönäkin varmaan vahingossa herätin välillä vauvan, joka vain unissaan ähisi ja puhisi.Eikä meillä nukutuksen suhteen yleensä ongelmia ole ollut. N. 2kk pienokaisemme rupesi varsinaisille yöunille vasta puolilta öin ja emmekä välttämättä yrittäneet edes aiemmin laittaa, jos vauva oli virkeä. Joskus 3kk iässä kuitenkin uniaika itsestään koko ajan aikastui ja nykyisin meillä on ollut pari kuukautta jo tietty rytmi (vauva 6kk): n. klo. 20.00 (tai aiemmin, jos vauva väsynyt) yökkärin vaihto ja iltavellit ja -maidot, jonka jälkeen nostan vauvan sänkyynsä ja tällä hetkellä olemme lukemassa Uppo-Nallea (Muumi-pokkarin olemme jo lukeneet). Vauveli yleensä on hereillä, kun luen ja saattaa haluta tutin tai sitten hiplaa pupu-uniriepua. Ja hän todella rauhoittuu ja kuuntelee tarinaa (yleensä luen n 5min). Tämän jälkeen peittelen vielä, annan suukon ja toivotan hyvät yöt ja vetäisen sellaisen pehmosoittimen soimaan.
 
Meillä alusta asti poitsu nukkunut pinniksessä. 2kk se oli sivuvaununa meijän sängyssä kiinni, mutta nyt on kaksi yötä nukkunut omassa huoneessaan. Olis varmaan jo pitänyt aikasemmin siirtää oman huoneen rauhaan, mutta jotenkin pakolla pidin sängyn vieressä sen pinniksen. Meillä täysin korvikevauva, joten syöttäminenkään ei tuota ongelmia. Alkoi poitsu havahtua sen verran paljon, kun ite tultiin nukkumaan että parempi kaikkien kannalta tuo siirot. Nyt onki kaks yötä sitten nukuttu paljon levollisemmin kaikki!:D Yössä yks, joskus kaks syöttöä ja siinä se.
 
Takaisin
Top