Oliko nimen keksiminen helppoa vai vaikeaa?

Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Toisille nimi on selvä jo ennen lapsen syntymää, toiset keksivät sen helposti lapsen synnyttyä ja toisilla nimen keksinimen taas on vaikeaa. Miten teillä? Oliko nimen keksiminen vaikeaa? Ja olitteko kumppanin kanssa heti samaa mieltä nimestä vai joutuiko siitä keskustelemaan?

Itse keksin nimen melkein heti kun näin lapsen. Katselin vain lasta ja huomasin miettiväni että hän näyttää sen nimiseltä. Mieskään ei onneksi väittänyt vastaan. :)
 
Nimen keksiminen oli todella vaikeaa.
Latasin Väestörekisterikeskuksen sivuilta tiedoston, jossa on kaikki sellaisen Suomessa käytössä olevat pojannimet, joita on enemmän kuin 10 kappaletta. Sen jälkeen filtteröin listasta pois kaikki nimet, joissa on ääkkösiä tai muita aksentteja, nimet jotka loppuvat a-kirjaimeen, nimet joissa on kaksi samaa vokaalia peräkkäin, nimet joissa on x, c, q, w, jne, nimet jotka ovat viime vuosien suosituimpien 50 nimen listalla, jne. Sitten kävin kaikki jäljllä olevat nimet läpi ja poistin kaikki ne nimet, joista en tykännyt. Lopulta listalle jäi 55 nimeä, jotka täyttivät kriteerit, ja niistä sitten valitsin lapselleni nimet. Istuvat suomalaiseen suuhun hyvin, toisaalta toimivat myös ulkomailla.
 
Tosi vaikeaa!! Kaikki kivat nimet oli varattuja tai miehen mielestä liian kummallisia. En halunnut mitään top 20 nimeä. Yritin raskausaikana etsiä mieluisia nimiä valmiiksi, jotta sen oikean löytyminen lapsen synnyttyä olisi helpompaa. Saatiin kuitenkin viikko ennen ristiäisiä nimi paperiin. Olen erittäin tyytyväinen kaikkiin nimiin ja nimi on tälle lapselle juuri sopiva. Kauhulla odotan ensi kertaa, jos sellainen tulee :)
 
Suski75 sanoi:
Nimen keksiminen oli todella vaikeaa.
Latasin Väestörekisterikeskuksen sivuilta tiedoston, jossa on kaikki sellaisen Suomessa käytössä olevat pojannimet, joita on enemmän kuin 10 kappaletta. Sen jälkeen filtteröin listasta pois kaikki nimet, joissa on ääkkösiä tai muita aksentteja, nimet jotka loppuvat a-kirjaimeen, nimet joissa on kaksi samaa vokaalia peräkkäin, nimet joissa on x, c, q, w, jne, nimet jotka ovat viime vuosien suosituimpien 50 nimen listalla, jne. Sitten kävin kaikki jäljllä olevat nimet läpi ja poistin kaikki ne nimet, joista en tykännyt. Lopulta listalle jäi 55 nimeä, jotka täyttivät kriteerit, ja niistä sitten valitsin lapselleni nimet. Istuvat suomalaiseen suuhun hyvin, toisaalta toimivat myös ulkomailla.
Click to expand...


Mistä tuon mainitsemasi tiedoston löytää? :)
 
Pikkuinen_elokuu sanoi:
Mistä tuon mainitsemasi tiedoston löytää? :)
Click to expand...
Tiedosto löytyy tältä sivulta:
https://www.avoindata.fi/data/fi/dataset/none
(Se on se etunimitilasto-excel-tiedosto)

Tiedostot tämän hetken yleisimmistä vauvojen nimistä löytyy täältä:
http://vrk.fi/nimet

Tuota yleisimpien nimien listaakin käytin, jotta pystyin rajaamaan pois liian yleiset nimet. :grin Minulla oli ala-asteella luokallani kaksi muutakin etunimikaimaa, ja samaa en halua lapselleni.
 
Meillä oli nimi valmiina ennen syntymää, päädyttiin oikeastaan ekaan nimeen mitä mies ehdotti :grin Hetken pyörittelin sitä mielessäni ja siinä se sitten vain oli. Toinen nimi tuli "perintönä" suvusta.. Jos meille tulisi toinen tyttö, niin olisi parikin nimivaihtoehtoa valmiina, mutta pojalle taas tuntuu paljo vaikeammalta keksiä nimeä, hassua! Onko muilla samaa, et jommalla kummalle sukupuolelle olisi kasa vaihtoehtoja ja toiselle sukupuolelle taas tosi vaikeaa keksiä..?
 
Meillä pojalle suvusta eka nimi ja toka veljien mukaisesti. Kolme nimeä perinteisesti niin yksi jäi mietintään..
Tytölle taas yksi nimi siskonsa mukaisesti.

Kansainväliset etunimet kaikilla kuitenkin.. Alustavasti tuli pyöriteltyä nimiä kuten nytkin. Vauva syntyessään vahvistanut tunteen jostain nimestä ja luotan siihen pitkälti. :)
 
Taikapilvi, Meillä ainakin oli pojalle varmaan 6 kivaa nimeä ja ne vaan pulpahti mieleen helposti. Eli lisääkin ois etsimällä löytynyt. Tytölle oli 1 etsimällä etsitty, joka ei kuitenkaan tarpeeksi omalta tuntunut. Luultiin, että olis jotkut nimet oltava hätäkastepaperia varten, niin yritettiin keksiä valmiiksi.
 
Mulla oli tytölle nimiä liuta mutta pojalle ei yhtään suosikkia ja poikahan sieltä sitten tuli.
Mies ehdotteli nimiä ja lopulta päätti sitten nimen kun itse en oikein osannut hormonihuuruissani ottaa siihen kantaa.

Ja nyt jotenkin harmittaa tuo nimi. Poika on kyllä nimensä näköinen mutta se ei vaan sovi mun suuhun. Jotenkin vaikea sanoa, liian pitkä ja töksähtelevä. Sanotaan nyt vaikka esimerkiksi Kristian.

Lisäksi kaikki kolme nimeä ovat ns. lainanimiä molempien suvusta. Olisi ehkä ollut mukavaa löytää ihan "oma" nimi, eikä isoisoisän tms. nimeä.
 
Molemmille oli vaikeaa keksiä nimi! Esikoisen nimeä pohdittiin viimeiseen iltaan saakka. Kuopuksen nimi tulikin vähän helpommin, kun yhtäkkiä vauva alkoikin näyttää jo kertaalleen hylätyltä nimiehdotukselta :)
 
Vaikeaa oli. Tytölle olisi ollut vaikka kuinka monta nimeä mielessä, pojalle ei yhtäkään. Mies hylkäsi kaikki nimiehdotukseni, tämä hänelle kelpasi. Jäihän se vähän hilkulle, mutta kyllä se huostaanoton uhka siivitti päätöksentekoa. :grin

Meilläkin oli kriteerinä, ettei saa olla liian yleinen. Ei myöskään liian outo. Eikä käytössä ihan lähipiirissä. Mietittiin myös mahdollista ulkomaille muuttoa, että pitäisikö olla kansainvälinen nimi. Mutta ei; on kiva että oma kulttuuritausta näkyy nimessä, eikä tuo nimi ole lainkaan vaikea kenenkään lausua. :)

Loppupeleissä ollaan tyytyväisiä valintaan ja poika näyttää nimeltään.
 
Kyllä oli vaikeaa. Piti olla suomeksi ja englanniksi toimiva nimi, joka meille tarkoitti sitä että nimi lausutaan samalla tavalla molemmilla kielillä painotuksineen kaikkineen. Esikoiselle löytyikin se "täydellinen" nimi mutta toisen tyttären nimeä pohdittiin pitkään ja hartaasti. Päädyttiin ei-suomalaiseen kirjoitusasuun mutta nimi lausutaan samalla tavoin molemmilla kielillä. Vähän saa ehkä olla sitä tavaamassa mutta tyttö on kyllä nimensä näköinen eikä nimi ole suurta ihmetystä aiheuttanut tässä kansainvälisessä maailmassa.

En tiedä miten käy jos lisää lapsia vielä tulisi... :)
 
Kahdelle ekalle ollut suht helppoa, toiset ja kolmannet nimet tulevat suvuista ja etunimet olleet kummankin mieleen, oltiin jo enne lapsia tehty vähän listaan mihi kerätty yhteisiä lemppareita ja niistä sit löytyi aika helposti. Mutta nyt kun ollaa yritetty miettiä haaveissa olevalle kolmannelle etunimeä ni tuntuu tökkivän ja pahasti, no onneks tässä on aikaa kun yrityskin alkaa vasta loppuvuodesta aikaisintaan mutta ite tykkään miettiä ja pohtia nimiasioita ni kurjaa kun mies on torpannu suurimman osan omista lemppareista ja hänen ehdotuksista taas tulee huonoja mielleyhtymiä mieleen :woot:
 
Kahden ekan nimet oli helppo valita. Kolmannen toinen nimi mietitytti. Neljännen nimeä pyöriteltiin pitkään, oli jo haastetta saada mieluinen nimi.

Kaikilla on kolme nimeä ja nimet menee suht samalla "riimillä" (tavutuksella).
 
Me ollaan mietitty nimiasioita vasta raskaus aikana. Ja ei olla tiedetty etukäteen ku kerran et tuleeko tyttöi vai poikii. Nimiasioita ollaan enempi ruettu miettii oikeestaan vasta sitten ku lapsi on syliin saatu ja ollaan katteltu et mikäs nimi tälle uudelle tulokkaalle sitten sopisi.

Kahden ekan nimet oli helppo keksiä niin että molempia ne miellytti. Mut tän kolmannen kohdalla mä sain jonkin aikaa sulatella miestä kyseiselle nimelle :wink tais poju olla likimain kuukauden ku isäntäkin myönty mun nimiehdotukselle :happy:
 
Vaikeaa! Mikään mitä ehdotin ei tuntunut kelpaavan miehelle ja miehen ehdottamat ei miellyttäneet minua. Merkattiin lopulta kalenteriin kumpikin itseä miellyttävät nimet ja valittiin nimi niistä jotka kumpikin oli merkannut. :)
 
Takaisin
Top