Odottaja, mitä kaipaat?

Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Mitä kaipaatte ollessanne raskaana? Siis sellaista, mikä ilman raskautta oli arkipäivää tai vähintään mahdollista, mutta raskaana ei. Ikävöitkö kiellettyjen ruokien listalla olevia herkkuja, hyviä yöunia vai harrastusta jonka jouduit jättämään raskauden ajaksi?

Itse taisin kaivata eniten hyviä yöunia, sillä nukuin raskaana ollessani varsin huonosti.
 
Kaipasin sitä että pystyi liikkumaan ilman jälkiseuraamuksena tulleita hillittömiä liitoskipuja. Jossain vaiheessa ikävöin kovasti sushin syömistä. Loppuraskaudessa kaipasin hyviä yöunia.
 
Ruoka ei mulle oo ongelma mutta oon kyllä muutenkin menny maalaisjärjellä sen suhteen enkä ottanu turhaa stressiä. Radi tosin jätätti kaikki herkut pois mutta hyvä niin. Eniten kaipaan kunnon hikiliikuntaa ja omaa kroppaa sen suhteen, että olo alkaa olla kömpelö ja on outo tunne kun sheivaaminen ja sukkien laittaminen on hankalaa :D
 
Sais reenata normaalisti ja mennä normi teholla muutenki, kaikessa joutuu tässä vaiheessa himmaileen mikä on todella ärsyttävää.

Toisekseen olen alkanut kaipaileen hyviä olusia, varmaan kun loppukin jo häämöttää. Ois ihanaa nyt helteellä, kun sais nautiskella yhen just sen hetkiseen makuun sopivan valioyksilön omasta varastosta :cool:

Ei ois kyllä pahitteeksi, että makuukammari hommatkin sujahtais entiseen mallii, on vähän sellasta mursumaista, ei niin keskivartaloketterää meininkiä :hilarious:

Lisäks lasken päiviä, että tää mun levottomien jalkojen syndrooma lähtee, mikä on vaivannu taas toiselta kolmannekselta asti.

Nää taitaa olla ne käret niistä kaipailuista! :hilarious:
 
Kaipaan sitä, että pääsis treenaan joukkueen kanssa ja pelaan salibandyä. Sen lisäksi kaipaan omaa kroppaa, tämä nykyinen ei oikein tunnu omalta.
 
Mahallaan nukkumista.
Normaalia seksiä.
Mahdollisuutta liikkua kuten haluaa.
Joskus tekee mieli siideriä, vaikka harvoin ylipäätään juon.
 
Mä odotin koko keskimmäisen odotuksen ajan että pääsisin nukkumaan mahallani, ja sitten, kun raskaus loppui, niin päin nukkuminen ei enää tuntunut hyvältä :arghh: Eikä tunnu edelleenkään, lähes vuosi kolmannen raskauden päättymisestä. Mulla ei ole erkaumaa tms, joten liekö sitten vain kropan asento muuttunut jotenkin. Ekan raskauden jälkeen tätä ongelmaa ei ollut.

Viimeisimmässä raskaudessa kaipasin myös jonkin verran siideriä ja viiniä. Kesällä ois ollut ihana ottaa lasillinen tai pari.
 
Itsekin kaipaan sitä mahalleen nukkumista. Ja sitä, että ei tarvi ähinän kanssa kääntää kylkeä :D Kaipaan myös sitä, että voin maata taas selälläni ilman sitä tunnetta, että happi loppuu.
Kaipaan aurajuustoa ja joo, graavilohta <3 :)
Kengätkin olisi kiva voida laittaa jalkaan ilman sen kummempia miettimisiä, että kuinka ne sinne saa tai kuinka ne ylipäätään mahtuu jalkaan, koska turvotus kintuissa on aika mieletöntä :D

Kaipaan näköjään aika paljon sellaisia perus juttuja. Ja kohta mä kaipaan tätä mahaa, koska vauvamahat..Ne vaan on niin ihania, kuitenkin! <3
 
Viime raskaudessa muistan kans oottaneeni että voisin nukkua mahallani, koska ilman raskautta nukun melkein aina niin.

Synnytyksen jälkeen onnellisena tämän tein ja sitten paisu tissit ja taas joutu oottaan :hilarious: Nyt haikailen sitä yhtä yötä, että voi nukkua mahallaan ja otan kyllä kaiken ilon irti siitä :hilarious:

Pisteet kyllä kaikille jotka raskausmahasta nauttii mä en voi sietää tätä. Tykkään kyllä tyypistä TOTTAKAI, mutta jos vois niin mies sais kanniskella!
 
Kaipaan liikunta-/urheiluharrastusten tuomaa sosiaalisuutta ja aktiivisuutta. Muutimme noin vuosi sitten pienemmälle paikkakunnalle, josta en tunne juuri ketään. Työkaverit jokseenkin. Raskaaksi tulemisen jälkeen, kun urheilemista täytyi alkaa miettimään tosissaan uudelleen, jäi myös kaikki sosiaalisuus. Olen ottanut urheilun aina aika tosissaan ja tavoitehakuisesti, mutta nyt ei voi kroppaa enää viedä sinne rajoille minne ennen. Ei määrällisesti eikä laadullisesti. Harrastelen edelleen mutta ei se tuo samanlaista tunnetta. Olen miettinyt kaikenlaisia mahdollisuuksia kontaktoitua tämän uuden asian äärellä. Siksi liityin tännekin vaikka en yleensä ole juurikaan näistä perustanut. Täällä paikkakunnalla ei järjestetä perhevalmennusta, ei raskaana oleville kerhoja, ei lähimaastossa mammajumppia minkäänlaisia. Lähikontaktoituminen vaikuttaa olevan todella vaativaa ainakin raskausaikana. Tuntuu etteivät kaverit muualtakaan pidä niin paljoa yhteyttä kuin ennen. Liekkö johtuu tästä yksinäisyydestä vai onko asia näin. Viikonlopuksi lähteminen on mahdollista, mutta ne kerrat mitä olen lähtenyt, tuntuu että olen lapsettomille/sinkkukavereilleni vain riesa joka estää bailaamaan lähtemisen. Ja toki, yritäppä selittää miehelle miksi pinna kiristää ja sitä tuppaa olemaan hänessä hyvin kiinni. Phuuh. Enää 5kk ja risat jos sais nupin pysymään kasassa. Muuten onneksi on kaikki hyvin.
 
Takaisin
Top