Nyt on elokuu...

Huomenia.

Onpas mulla taas tylsää. Mitään ei ole tapahtunu suuntaan tai toiseen. Mitä nyt illalla supisteli.
Ei oikeen jaksa aina noista supistuksista kirjottaa, mut ne nyt tuntuu olevan päällimmäisenä mielessä. Yöllä tuli vaan ikäviä kipuja alavattaan.. Ei ollu supistuksia.. Mitä lie liitoskipuja.. Sattu ihan pirusti ku vaihto kylkeä.

Ihanaa ku on sää vähän viilentyny. Tosin ne povas vielä hellettä.. Huoh..

Hauskaa maanantaita kaikille!!
 
Mun surkuhupaisat seikkailut jatkuu.  Eli mä täällä oottelen niitä perjantain vieraita joiden tulo siis peruuntui kun miehellä piti olla se vapaapäivä mitä ei ollukaan.  Nooooo, ovi käy, minä meen iloisena vastaan ja oma rakas mieshän se sieltä tulee.  Voi perse!  Miten se sitten tulee kesken päivän JUST kun pitäis niitä vieraita tulla ja muuten ei ukkoa näy ei kuulu...  No se vetäyty nyt tirsoille ja lupas häipyä sen jälkeen.  Vähän ilkeeltä tuntuu toista hätyyttääkään mutta kun...

Joo elokuu täällä tosiaan.  Ja mistä vetoa niin mun tuskailut jatkuu heti syyskuussa :D

Nyt tää menis joka tapauksessa ottamaan tota kasvispiirakkaa uunista ja lykkäämään pullaa tilalle :)  (tosin mun tuurilla ne vieraatkin on unohtaneet olevansa tulossa kun ei vielä kuulu mitään...)
 
Huomenta! Nyt se sitten alkoi..elokuu.. 

Meillä on takana surullistakin surullisempi viikonloppu. Muutto sujui ihan ok, mutta eilen aamuna jouduimme päästämään rakkaan kääpiöpinseri vanhuksemme autuaammille metsästysmaille. Tiesimme toki, että se päivä vielä joskus tulee, mutta emme olisi uskoneet näin yllättäen. :'( suru on suuri ja ikävä kova, mutta tiedän, että kyllä se tästä ajan kanssa helpottaa. Ei sitä oikein edes vielä kunnolla ymmärrä.. Olen koittanut olla rauhassa, ettei tässä nyt itselle tulisi lähtöä kaiken parkumisen ja suremisen seurauksena. Kyllä sitä aina miettii, kun koirasta on aika luopua, että "ikinä ei enää koiraa tähän huusholliin tule", mutta saas nähdä. Joulukuussa jouduin myös saattelemaan toisen koiristamme viimeiselle matkalle, vaikka se oli rakas, ei se vedä vertoja tälle kääpiöpinserille. Nyt ainakin tuntuu siltä, että tuommoista persoonaa ei enää toista löydä. Niinkuin varmaan joku jolla koiria on ollut, tietää että jotkut koirat ovat erityisiä ihan omalla tavallaan. Tämä herra oli sitä <3 
Nyt on siis opeteltava elämään ilman koiria, ei tule olemaan helppoa. Mutta muutamien viikkojen sisällä onneksi saa jotain erittäin arvokasta sisältöä tännekkin kotiin <3 ..ja siinä varmasti tekemistä riittää :)

Mukavaa viikkoa kaikille!  vauvauutisia odotellessa.. ;)
 
Plipp: Voi kuinka surullista, otan osaa! Itsellänikin on kaksi koiraa ja yhdestä aikoinaan joutunut luopumaan onnettomuuden seurauksena ja tiedän että se ei todellakaan ole helppoa! Jaksamista sinne!
 
plipp: Voimia ja jaksamista sinne <3 Voin vain kuvitella kuinka raskasta teillä on nyt...

Kohta puolin pitäis lähteä kaupungille toimittelee asioita ja huomenna ois sitten vihdoinkin se synnytystapa arvio!!! Jee!

Ihan hullulta tuntuu että nyt se on se elokuu!! Tätä on ootettu joulukuusta lähtien :)  Ei mee enää kauan että saadaan kaikki omat pienokaiset <3 Ja toivotaan että kaikki poksahtaa sitten tämän kuun puolella!!!
 
wuhuu! vihdoin elokuu :) mä oon ainaki päättäny synnyttää tässä kuussa ;) laskettu on 15 päivä et luulis ettei nyt syyskuun puolelle mene...

idaho: joka kerta ku lueskelen täällä näitä juttuja nii oon toivonu et sä olisit jo päässy synnyttään. eks olis jo sun vuoro..? ;) mä voin kuvitella kuinka kypsä olo mulla kans olis kun on vaan muutama päivä enää laskettuun. tsemppiä!!

plipp: otan osaa!! mä melkein purskahdin itkuun kun luin ton tekstin.(syytetään tästä myös osaksi hormoneja). meillä on kaksi ihanaa ja meille todella todella rakasta koiraa ja mä alan melkein pillittään kun ajattelenkin että ne joskus kuolee. voi sitä päivää. kauheeta kun tietää että se on joskus kuitenkin edessä. onneksi saatte kohta vauvelin syliin ja siitä riittää iloa! :) vaikka koiran omistajana kyllä tiedän ette se vauvakaan koiraa korvaa, ne on ihan eri asia:)

täällä tuli eilen ensimmäinen ihan oikeesti kipee supistus. ja vielä levossa kun olin koko päivän ottanu rauhallisesti ja sit pötköteltiin miehen kans päikkäreillä :) näitä lisää kiitos!!
hassua kuinka sitä toivoo et sattuis :D

tää lähtee nyt sairaalaan ultraan. kirjottelen vaikka tuonne neuvolakuulumisiin miten siellä meni. :)
 
No niin... nyt on synnytystapa-arvio ja ylimääräinen ultraus takana, mitäpä sanois? HUH HUH!
Meidän neitokaisen TÄMÄN HETKINEN painoarvio on 4150g ja olen siis rv 36+3!
Lääkäri ei edes arvioinut lasketunajan painoarviota, vaan kirjoitti lähetteen lapsivesipunktioon keskiviikoksi, jolloin sitten katsotaan miten pikkunen jakselee ja sen jälkeen päätetään milloin synnytys käynnistetään.
Toisaalta olen niin pettynyt, että joudutaan käynnistämään, varsinkin kun tuon raskausdiabetekseni kurissa pitämiseen tosissaan tein töitä mutta, mutta....
Toisaalta olen niin helpottanut, että synnytys on todennäköisesti edessä ensiviikolla, koska
mulle tämä raskaana olo saa jo todellakin riittää.
 
plipp, jaksamisia sinne surun keskelle! :(

savanna90, kuulostaapa hurjalta. Toivotaan, että vauvalla kaikki hyvin. Ja älä itseäsi syyttele, toiset vain kasvaa isommiksi kuin toiset! :) Koita jaksaa!

Joo se ois elokuu sitte.. Eiköhän tämä tämän kuun puolella putkaha. Ainakin toivottavasti.
Kuumuus senkun jatkuu. Ja kauhea paineen tunne melkein kokoajan alapäässä, inhottavaa.
Nyt ei kyllä keksi mitään muuta, jotenkin pää ihan pehmeenä tästä kuumuudesta :D :D 
 
Suahili90:  Mulla oli esikoinen 4260g syntyessään.  Eiköhän sulla ihan hyvin synnytys mene!  Ja vaikka käynnistys harmittaakin niin ainakin saat nyytin äkemmin kainaloon :)  Ja tosissaan niin kuin laukkukin sanoi, toiset vaan kasvaa isommiksi kuin toiset!

plipp:  Inhottavaa ja surullista tuo koiraperheenjäsenen menetys :(  Voimia!  Meillä on ajateltu myös että jahka meidän koiravanhuksesta aika jättää niin ei ihan äkkiä uutta oteta.  Voi olla että mieli muuttuu kun koti muuttuu koirattomaksi.  On ne ihania seuralaisia kuitenkin!

Vieraat tuli ja meni ja ahdoin itteeni monta pullaa...  Käväsin piruuttani vaa'allakin ja näyttäis että ois tullu päälle kilo viidessä päivässä.  Ööööö, oiskohan syytä rajottaa tätä herkuttelua...  Nyt oon kyllä syöny paljon ekstraa edellisen neuvolan jälkeen ja sen kyllä huomaa...
 
Plipp: Voimia sinne surun keskelle..

savanna: Olen samaa mieltä. Olis jo mun vuoro synnyttää.. .:D Noniin... Hyvä et säkin jo saanut supistuksen. Joo ja nyt on niin outoa, ku oottelee sitä kipua..:)

Moon: Toivottavasti vieraat muistivat tulla.. Olis vittumaista jos unohtaisivat.. Niin ja nyt kun jatkoin lukemista, niin tulivathan ne.. Hyvä minä..:)

Suahili: Onpas vauvalla kokoa.. Mutta niinkuin Moonkin sanoi, että luultavasti mahtuu ihan hyvin tulemaan. Ja nehän on niitä arvioita.. Toivotaan, että siellä kaikki hyvin.. Ja varmasti on..:)

Täällä vitutuspäivä taas. En tajua miten jaksan loppupäivän.. Kaikenlisäks äijä linnottautuu tonne lastenhuoneeseen.. Ja pakkohan sen on, jotta saadaan huone kuntoon. Mut tää nyt sit tarkottaa sitä et olen taas yh:na ainaki alkuviikon.. Persiistä..

Sais jo vauva tulla ulos. Noh.. Ei enää montaa viikkoa..
 
HIEMAN erikokoinen vauva täällä mun masussa kun sulla suahili90. Tänään käytiin siis äitiyspolilla ultrassa ja painoarvio n.2,5 kg ja mulla tänään rv 38+0. jos menee laskettuun aikaan saakka niin käyrän mukaan korkeintaan kolme kiloinen vauva olis tulossa, todennäkösesti hieman allekkin. ei mua silti huolestuta, tosi tarkkaan ne siellä katsoi, makoilin käyrilläkin hyvän aikaa ja seuraava käynti varattiin samantien, joten tilannetta pidetään hyvin silmällä :) lääkäri oli sitä mieltä että vauva on tosi siro ja pieni, mutta normaalin rajahan on tuo 2,5kg että hän kasvelee juuri ja juuri normaalin rajoissa :)
istukka kuitenkin toimi ihan normaalisti ja napavirtaukset näytti hyviltä. liikkeitä pitää seurailla tarkkaan. tähän saakka oon toivonu että vauveli syntyis jo, mutta toisaalta käynnin jälkeen jäi sellanen olo et olis varmaan hyvä jos pysyis ainakin laskettuun saakka masussa kasvelemassa :)
suahili90: ajattele positiivisesti, saat pian jo oman nyytin syliin!! :) ja arvio on aina arvio, saattaahan vauva olla hieman pienempikin.

sori pitkä viesti omaa napaa.
 
Jep, huomasin sitte, että oon kirjotellu puutaheinää :D Eli kommentti jonka laitoin Savanna90lle oli tarkotettu Suahili90lle. Oon varmaan ollu ihan unessa vielä ku oon kirjotellu :D :D Anteeksi sekaannus :D
 
Suahili: aika hurjan kokoinen pikkuinen teillä. Kaikki ne on sieltä kuitenkin ulos tulleet ;)

Niinhän se elokuu sitten alkoi.
Ääh.. turhauttaa kun mitään ei tapahdu. Tai tapahtuu vähän muttei kunnolla! On limatulppaa irronnut pieninä paloina varmaan viikon verran. Tai ainakin oletan että se on sitä kuuluisaa limaa :D
Eilen illalla oli pieniä supistuksia pari tuntia säännöllisesti mutta nekin loppui sitten kun nukkumaan käytiin. Näitä oireita vois listata vaikka kuinka mutta luultavasti suurin osa niistä on mun oman mielikuvituksen tuotosta! :D
 Tosi raivostuttavaa tämmönen kun lupailee muttei sitten kuitenkaan saa mitään konkreettista aikaan. Kärsivällisyys on hyve ja mulla ei sitä oo juuri nimeksikään. :P

Tuli nyt vähän tämmönen valivali postaus, sori.

 
Joo tosiaan elokuu.. Johan tätä on kaikki oottanu. Toivottavasti itekki synnyttäis tän kuun puolella.

Tää päivä meni taas hujauksessa ohi. Melkee koko päivä meni miehen veljen synttärikahvitteluissa. Siellä se aika jotenki hujahti ku höpisi niitä näitä ja seuraili lasten touhumista. Siellä tuli kyllä vielä enemmän sellanen olo et tulis jo! Sitte ku pääs kotiin niin imuroin kämpän ja sohvan. Sitte viel järkkäsin vaatehuoneen kuntoon. Enkä saanu ees yhtä supistusta aikaseks, vaikka riehuin sen imurinvarressa ku hullu:)

Eipä juuri vissiin muillakaan mitään uutta synnytysrintamalla.Suahililla tosin hyviä uutisia et saa kohta pikkusen jo kainaloon:) Vaikka iso vauva on tulossa mutta se nyt vaan on arvio,nehän voi heitellä suuntaan jos toiseen.

No enpä nyt keksi muuta sanottavaa.. :) Huomenna se lääkäri. Saa nähä minkä kokonen vauva täällä tulossa :)
 
Alkaakohan tässä nyt sitten pikku hiljaa tapahtua...
Kirjottelinkin tossa aijemmin, että aamulla oltiin miehen kanssa Jorvissa lääkärin tarkastuksessa. Lääkäri oli nuori nainen ja se sitten teki tietty tarkastuksen tuonne alakertaan.
En teistä muista tiedä, mutta itsellä lääkärit on aina käyttäneet liukkaria sormiin, ennenkö ovat tuonne alakertaan menneet tonkimaan.
Tämä lääkäri ei sitä tehnyt, työnsi 3 kuivaa, kumihanska sormea ripeällä liikkellä alakertaan ja pyöritteli oikein voimalla. Multa ihan kyyneleet valui, kun se niin tosissaan sattui.
Kohdun kaulaa 3cm jäljellä ja kohdunsuu auki sormelle.
Noh, kotiin päästessä kävin vessassa ja pyyhkiessä paperiin jäi verta ja sellasia limaklimppejä.
Limaklimpitkö nyt sitten olisi se "kuuluisa" limatulppa, ehkä? Säikähdin tietty sitä verta ja soitin Jorvin äitiyspoliin ja sieltä rauhoittelivat, että limakalvot saattoi vaan ärtyä tuosta alapää tarkastuksesta, varsinkin kun mainitsin lääkärin kovakouraisuuden. Täytyy seurailla vuotoa huomiseen ja soitella jos se ei lopu tai lapsen liikkeitä ei tunnu. Nyt mä sitten melkein hysteerisesti tuupin mahaa tunnin välein, että pikkunen varmasti reagoi. :P

Miten ihmeessä naisten mielenterveys edes kestää raskauden useamman kerran?! :D
Vaikka todennäköisyys, että lapsella oikeasti olisi jotain vakavaa vaivaa syntyessä, on tosi pieni, niin pelkästään se että kaikenmaailman vuodoista saa olla sydän syrjällä... Argh.
Raskaus on kyllä kuukautisten ohella jotain, mitä miehet ei  voi koskaan ymmärtää, miten raskasta se on fyysisesti mutta myös henkisesti.

Mietinpä muuten tuossa, että te täällä foorumilla varmaan tunnette mun raskauden paremmin kuin monimoni mun ystävä tai sukulainen. Kaikesta mun raskaudessa tapahtuneesta te olette ainakin yhtä perillä, kuin mun perhe ja miesystävä. Mulla ei itsellä ole ystäviä tai kavereita, joilla olisi pieniä lapsia, joten tää foorumi on ollut mulle oikeastaan ainoa verkosto, jossa vaihtaa kokemuksia ja kuulla muiden ajatuksia.

Juu... tulipahan taas tekstiripuli! :)
 
Suahili, just mietin yks päivä et vaikka kavereille juttelee mitä intiimiä tahansa, ni ei kuitenkaan niin paljon kun tänne, kaikennäkösistä mielihaluista, eritteistä, kolotuksista, seksistä jne... Varsinkin tua naamakirjassa, kun ihmiset on oikeilla nimillään (ja kuvillaan) ja silti pystyy huoletta kertoon kaikennäköstä, on se vaan niin paljon helpompaa sellasille, ketkä on samassa tilanteessa ja ymmärtää!! Mut sillai hassua kuinka paljon avautuu, vaikkei oo ees nähny livenä ketään!! Varsinkin nyt kun mua ei ees huvita nähdä ketään tai puhua kellekkään, niin pääsee jossain kumminkin "jutteleen"!

Blääh, mulla tuntuu et toi vitutus on menny ohi, ainakin nyt pari päivää. Tilalle on tullu tämmönen ihme apaattinen möllötys.. Istun vaan ja tuijotan eteeni tai näprään tai nypin jotain, ei huvita mitään eikä saa mitään aikaseks..!

Juu, ihmettelen kans välillä et miten tän kestää, mut sillä kun se lopputulos sitten syntyy!! Ja tosiaan, vaikka nyt tää tuntuu maailman pisimmältä ja epäreiluimmalta ajalta, niin aika kultaa hyvin muistoja (silti muistin et tää on perseestä enkä kuvitellukka et ny tokalla kertaa tästä sen enempää tykkäisin, mut aattelin et ois osannu valmistautua/asennoitua paremmin), ja loppuikään verrattuna toi 9kk on lyhyt aika :) Sillä tän raskauden näköjään kestää, ja kun ei oikein muuten noita biologisia lapsia saa, niin ei oo vaihtoehtoja :)

Ja hyi, olipa sulla inhottava lääkäri!! Ihan kun se muuten ei ois tarpeeks ällöö, saatika jos viä sattuu hulluna!!!
 
Oispa mullakin joku lääkäri. Mut nyt vaan ootellaan.

Suahili: Taphtuiko mitään? Mullakin tuli viime lekurin tarkastuksessa verta. Oli sen verran kovakouranen..

Yohanna: se on kyllä totta, että 9 kuukautta on loppujen lopuks lyhyt aika. Puhumattakaan näistä viimesistä viikoista. Mut jotenkin sen aina unohtaa kaikkien vaivojen keskellä..:)

Mun täytyy myöntää, et mä oon aika avoin ollut näistä mun kaikista vaivoista. Niin täällä kuin "siviilissäkin".. Kyllä on ystävät ja tutut saanu kuulla epämielyttävistäkin asioista. Töissä varsinkin.. :D En tie aiheuttaako ammattini tän avoimuuden.. Oon siis lähihoitaja ja erilaset eritteet kuuluu jokapäiväiseen elämään..:D Oon täällä aikasemmin kertonut, miten pohtisin ääneen töissä harjoittelijan ja muutaman työkaverin edessä, että kun alapäässä jomottaa niin kovin.. mahtaakohan johtua siitä, että mulla on leikattu väliliha..  :D Myöhemmin aattelin, et meninköhän liian henk.kohtasiin.. En tie. Meillä töissä kyllä ollaan muutenkin aika avoimia..

Täällä ei mitään synnytystä enteilevää. Hiljaiseloa siis. Oottelen et mies herää ja menis vähän maalaamaan tota huonetta. Sit pääsis pojan kaa ulkoileen.. Aattelin nyt tilata myös parturin jätkälle, jos sit alkais synnytys ku on jotain mitä oottaa..:D
 
Huomenta täältäkin!  Nukkuneen rukous täällä kirjottelee ku menin sitten eilen lipittelemään useamman kupillisen kahvia (tyhmä minä).  Viime yönä sai sitten melkein neljään etsiskellä nukkumattia ja senkin jälkeen meni aika katkonaisesti.  No ainakin luulis ensi yönä nukuttavan <:)

Eilen supisteli sekä päivällä että iltasella, melko tiuhaan tuli semmosia lievällä menkkakivulla varustettuja suppareita.  Kyllä niistä heti hokasi että ei tässä tositoimissa olla mutta tuli tosi mukava olo että munkin kroppa älysi että synnytys olis lähestymässä :D  Jee!

Nyt pitäis saada aamutoimet hoidettua, pesut ja puurot, ja sitten kohti avointa päiväkotia kesätauon jälkeen.  Saas nähdä miten menee, nyt mennään nimittäin isojen ryhmään kun keväällä oltiin vielä "vauvoissa".  No pääasia että saa jotain tekemistä :)

Tää ilmojen viilentyminen on ainakin mussa saanu aikaan ihan holtitonta mässäilyä!  Helteellä ei oikein muuta edes jaksanu syödä kun jäätelöä mutta nyt menis kaikki muut herkut kaupan päälle...  Piti ostaa eilen muutaman päivän tauon jälkeen herneitäkin vaikka niitäkin tullu syötyä niin paljon että alkaa tulla jo korvista ulos.  Parempi kuitenkin niitä mussuttaa kuin pakkomielteen omaisesti haalia kaikkea makeaa koko ajan.  Ja sitten saa juosta kyllä vessassa ahkerasti.  Eipä ainakaan ummeta <:)

Joo mäkin aika huomattavan paljon intiimimmin vuodatan kaikkia asioitani täällä ja fb-ryhmässä kuin mitä kavereille.  Mäkin oon aika hyvin erakoitunu tällä hetkellä kavereistani, en vaan jaksa jotenkin olla yhteyksissä, ei ne kuitenkaan tajua kun ei oo ite samassa veneessä <:)  Joillekin äitikavereille on kyllä raskaustuntojakin kertoillu.
 
täällä eilen siivosin aika ahkerasti ja siitä seuraskin koko illan harjotus(?)supistuksia. luulin että menee ohitte mutta yölläkin kun heräsin vessaan niin tuli. ja nyt aamulla kun vaan makoilin sängyssä. osa niistä tuntuu pelkästään vatsan kovettumisena ja osa vähän inhottavilta tai tulee samaan aikaan menkkamaista lievää jomotusta lähinnä selkäpuolellle... niitä tuli välillä alle 10 minsan välein.mutta tuskin on mitään synnytystä ennakoivia kun ei ole kipeitä..
aattelin huomenna mainita näistä kyllä neuvolan tädille kun melkein koko ajan vatsa kovettuu että onkohan ihan normaalia.. tätä ennen mulla on tullu sillon tällön yks supistus parina päivänä.
 
Takaisin
Top