Kiitoksia tsempeistä. Kyllä täällä on mieli aika mustana ja tulee pitkä viikonloppu ootella tuloksia... En tiedä mitä sitten tekee, jos tuosta koirasta joutuu luopuun, en tiedä miten meidän toinen koira sopeutuu sit oleen yksin lapsiperheessä (tämä sairas on se tottelevainen ja lapsirakas, toinen pelkää esikoistakin ja eikä tottele mitään).
No, turha se on vielä ennen tuloksia ressata, mutta just ketuttaa, että kaikki kakka sataa niskaan nyt kun olis pikkasen muutakin mietittävää. Ei nappais synnytyskään yhtään kun miettii, et sit joutus lääkäris juosta/tehä vaikeita päätöksiä pienen vauvan kans univelkasena, mutta en jaksais olla raskaanakaan enää sekunttiakaan kun selkä koko ajan niin kipee ja närästys uhkaa viedä oikeesti kohta järjen. Se tunne kun mikään vaihtoehto ei oo hyvä. Huoh.