Nuoret äidit, vauvakuumeilijat tai sekä että

Ite oon lukiossa ja yhdessä asutaan miehen kanssa. Tämän jakson jouduin keskeyttämään poissaolojen takia. Elämän tilanne on vähän tällästä odottelua, että pääsee yrittäämään uutta lasta ja ens vuonna naimisiin. Mies on ollut nyt joulukuusta asti työtön, mutta nähtävästi uusia töitä tulossa. Hän lähtee nyt kesällä inttiin ja mä jään yksin, toivottavasti silloin siunatussa tilassa :rolleyes:
 
Hyvä että vuoto lakannut! :) Toivotaan että se kierto pysyy normaalina. Mulla keskenmenon jälkeen oli kierto kauan vain 21 päivää josta sitten päivä kerrallaan lähti venymään pitemmäksi ja nyt siis yleensä 24-27 päivää kestää kierto :)

Meillä mää siis opiskelen sosionomiksi ensimmäistä vuotta ja teen välillä opettajan sijaisuuksia ja mies on intin käynyt jo onneksi, ja on ollut kohta vuoden samassa työpaikassa ja hänelle kirjoitettiinkin aika vasta vakituinen työsopimus! JEEEE!!! :happy093
 
Iinaalisa mun mies on raksajätkä ja se on yhessä rakennusfirmassa töissä siis :) onhan tuo vähä peestä ku talveksi ei tunnu hommia riittävän mut sai onneks tuon vakipaikan ja on kyllä sitä ennenki ollu ihan täydet työpäivät :):P
 
Onneks nää kirjotukset ja muu hässäkkä nopeuttaa aikaa ja mieskin pitää vasta maalis ja huhtikuun välissä isyysloman niin kohta se kesä on täällä ja mekin päästään yrittämään :p
 
Me ollaan kummatkin vakkarityössä.
Mies on pakettikuskina. Onneks hommia on :)
Asutaan kans saman katon alla, tai noh nyt jo melkein 4 vuotta asuttu. Kesän lopulla ostettiin mun omakotitalo. :)
 
Mä tein sen haamun sillon pe-iltana. Tosin oon nyt tulkinnut sen viivanpaikaksi, koska oon nyt sen jälkeen tehnyt about neljä samanlaista ja ei oo vahvistunut mihinkään. Eli raskauskeijun herkät testit on ainakin aivan p*skoja :D

Mulla on nyt kaks edellistä kiertoa ollut 25 pvää, sitä edellinen 24 pvää. Nyt mennään kp26 eli tulkitsisin niin, että menkat on nyt myöhässä. Mulla ei mitään menkkaoireita oo, ei turvotusta, ei kramppeja, mielialan vaihdoksia tms. Enemmänkin sellasta kuplimista ja vihlomista alavatsalla. Huono olo tuntuu menevän aaltoillen... Silti oon melkein 100% varma, et kyllä ne menkat sieltä tulee (ja kuljenkin side housuissa koko ajan)! Lauantaina testaan seuraavan kerran, niin tietää kieltäydynkö äitini synttärikuohareista vai en :wink

Me ollaan miehen kanssa molemmat vakiduunissa. Mies on huoltoteknikko ja tekee aika paljon reissuhommaa ja pitkää päivää. Itse olen lastenhoitaja ammatiltani :)

iijamariija kp26/24-31, dpo13
 
Okei eli en ihan ainoa ''näinkin nuori'', joka lapsesta haaveilee :)

Mieleeni on tullut sellainen asia joka liittyy luonteeseen ja kasvatukseen/ympäristöön. Onko teillä joitain tiettyjä luonteenpiirteitä poiketen ihmisiin jotka eivät halua lapsia vielä pitkään aikaa? Esim perhekeskeisyys, ''äidin'' rooli kaveriporukassa yms :) Ja oletteko kokeneet itsenne jo nuorempana ''kypsemmäksi'' verrattuna ikätovereihinne.

Itse koen tähän mun äitiyteen ja kuumeiluun nuorena liittyvän kasvatukseen ja luonteeseen. Isossa perheessä olen kasvanut, sukulaiset hankkineet 20 kymppisinä esikkonsa ja kaveriporukassa olen aina ollut se ''äiti'' ja pikkuaikuinen :) Jos olen väärässä luulostani, niin mikä muu on vaikuttanut siihen miksi olette halunneet hankkia/alkaa yrittämään lapsia nuorena?
 
No mulle ainakin kaverit, että vanhemmat ihmiset on sanonut jos ovat jutelleet ja tutustuneet, että vaikutan ikäistäni kypsemmältä. Luulen,että myös omalla kohdalla se on myös kasvatuksest kiinni:)
Ja en tiedä onko teistä kukaan katsonut joskus Teiniäidit sarjaa kun näin sen ekan kerran sanoin omalle äitilleni, että haluan nuorena lapset. Mutta en ikinä uskonut, että se tulisi toteutumaan:) ja tässä sitä ollaan :Heartred
 
Mä oon kattonut kaikki tuottikset ja rakastan sitä sarjaa niin paljon että oon kattonu ne monee kertaa uudellee! :) Monesti mullekkin on sanottu, että vaikutan vanhemmalta kuin ikäiseni. Ja hyvin määrätietoisena ihmisenä tiedän mitä haluan ja milloin :rolleyes:
 
Ja ehkä elämän prioriteetit saattaa vaikuttaa siihen milloin lapsia haluaa jos haluaa ollenkaa. Jotkut haluaa elää omaa elämäänsä ensin ilman ihmistä mistä pitäisi ottaa vastuuta itsensä lisäksi. Jotkut tahtoo ensin opiskella, matkustella, juhlia ja sun muuta. Ehkä näissä meidän tapauksissa meidän ensimmäinen elämänprioriteetti on perhe ensin :rolleyes:
 
Noo itsellä ehkä eniten semmonen luonteenpiiri on se että tykkään vaan lapsista ihan mielettömästi! :) Esimerkiksi siis rakastan käydä pulkkamäessä lasten kanssa ja raahaan pikkusisartani 4-vuotias joka paikkaan : uimaan, tivoliin, yökylään yms ja on vaan niin täydellistä tehä lasten kans juttuja :) askarella leikkiä ääää kaikkea! :) Sit ooon mää aina ollut kaveriporukasta se kun muut haaveilleet reissailusta ja villistä nuoruudesta niin itse ajatellut aina että eiku ihana mies vierelle ja paljo lapsia :) :P Myös aina kun näen tuttujen vauvoja istun vaan koko kyläreissun ajassa vauva sylissä ja sille juttelen :) :P
 
Mä kans pienestä pitäen tykännyt lapsista ja aina kinusin pientä sisarusta, mut en saanu :D Ja sen takia ehkä lähdin sit alaakin opiskelemaan. Tiesin jo pienestä pitäen, et haluan tehdä töitä lasten kanssa. Oon aina ollut tosi äidillinen, mut en mä koe, et kaveripiirissä olisin mikään "mutsi" ollut. Toki sit olin, kun tulin oikeasti äidiksi ja vielä ensimmäisenä omasta kaveripiiristäni :)
 
Takaisin
Top