Nuoret äidit sekä vauvakuumeilijat!

V

Vauvakuumeilija2015

Vasta-alkaja
Hei olen kohta parikymppinen nuori nainen, olen vauvakuumeillut 15- vuotiaasta saakka, mutta nyt vauvakuume on muuttunut selkeästi. Oireet on fyysisiä, perheen perustamisen halu on valtava, en osaa sanoin kuvailla tätä sekä pahaa että odottavaa oloa. Mieheni (22v) ei halua lasta vielä. Olisin kuitenkin kiinnostunut kuulemaan miten nuoret äidit olette pärjänneet? Etenkin te joilla ei ole rahaa liiakseen. Kiitos jo etukäteen.
 
Hei!

Itse olen 22 vuotias ja kihlattuni on 25 vuotias. Tulin raskaaksi kun olin 18 ja pieni poikamme syntyi sitten kun olin 19 vuotias, täyttää kohta kolme.

Raskaus oli suunniteltu tai sillä periaatteella että tulee jos on tullakseen. Ihan yhdessä mieheni kanssa tästä keskustelin ja yhteysymmärryksessä jätin pillerit pois. Valmistuin amiksesta sinä vuonna kun poikamme syntyi ja jäin tietenkin suoraan äitiyslomalle ja miehelläni on vakityö ollut tapaamisestamme lähtien.

Hienosti pärjättiin vaikka olihan se välillä vaikeaa ja ei kauheasti mitään ylimääräistä voinut ostella taikka tehdä.
Nuo vaikeudet ja stressi rahasta tuli enemmän mieheni puolelta, itseäni niukempi rahatilanne ei haitannut.

Aloin myöskin vauvakuumeileen jo 15 vuotiaana,mutta tiedostin etten ollut valmis äidiksi vielä siinä kohtaa ja tiedän miltä se suuri vauva kuume tuntui silloin ja se ei mitenkään noussut tai laskenut kun kasvoin,mutta silloin 18 vuotiaana tuli vain semmoinen todella vahva tunne että nyt olen valmis jos meille lapsi suodaan :)

Eli hienosti ollaan pärjätty ja tietenkin vielä paremmin kun itse menin töihin pojan ollessa vuoden. Tällä hetkellä yritetään toista lasta :)

Toivottavasti tästä nyt oli sinulle jonkinlaista apua :)

p.s: meillä myöskin oli tuolloin kaksi isoa koiraa ja rahat riitti niiden hoitamiseen,lapsen,meidän ja kaiken muunkin perus asian hoitamiseen :)
 
Moikka!

Täällä juuri 22v täyttänyt nuori naisen alku, kuumeilua ollut jo n.3vuotta. Mies ei vielä ainakaan pariin vuoteen halua lapsia.. Hän on 24v. Suurin syy, ettei hän vielä halua lapsia on se että minulla ei ole työpaikkaa eikä ajokorttia yms.. ammatti kyllä on. Mies juuri sai vakituisen työpaikan, joten uskoisin että tulisimme pärjäämään lapsen kanssa hyvin taloudellisesti. Olisi kiva löytää ja jutella "kohtalotovereitten" kanssa näistä samoista asioista. Halu saada oma lapsi on erittäin kova, välillä olo on aivan sietämätön ja tekisi mieli vain itkeä.. En haluaisi erota miehestä kuitenkaan, mutta miten pystyn odottamaan vielä vuosia sitä että hän on valmis?
Kiitos jo etukäteen.. :-)
 
Moi!

Olen 23v nuori nainen ja vauvakuumetta ollut myös 15-vuotiaasta asti. Mies on 22 ja ollaan oltu yhdessä 7 vuotta. Itse olen töissä ja mies opiskelee, valmistuu keväällä 2017.
Vauvasta ollaan puhuttu 2013 syksystä asti ja mies ei ollut silloin vielä valmis siihen. Nyt hänkin on valmis vauvaan ja aloitellaan yritystä seuraavasta kierrosta lokakuussa. :)
 
Heips!
Toivottavasti täällä saadaan keskustelua aikaiseksi :)

Täällä yksi nuori ilmottautuu :)
Ikää miulla 20 ja miehellä 21 vuotta. Kuumeillut olen 18-vuotiaasta asti ja varsinaisesti yrittämään aloitettiin kun olin 19-vuotias. Nyt siis ollaan yritetty n. 1,5v tuloksettomasti.

Taloudellisesti tulisimme taatusti pärjäämään. Tässä ajan kuluessa on tullut varmuutta enemmin siihen ett todellakin pärjäisimme, jos meille vain lapsi suotaisiin :)

Pikaisia plussia teille kaikille! :)
 
Hei.

Taas yksi nuorena äidiksi haluava ilmoittautuu :) Täytin itse juuri 22 ja mies on samanikäinen. Vauvakuumetta ollut tosissaan ilmassa jo keväästä asti ja nyt ollaan päätetty alkaa yrittämään. Itse opiskelen vielä yliopistossa, mutta miehellä on vakituinen työpaikka. Taloudellisesti tullaan kyllä pärjäämään. Mies on ollut koko ajan valmis saamaan lapsen, mutta itse mietin kyllä pitkään noitten opiskelujen takia.

Muuta ongelmaahan tässä ei olekaan kun nuo keskeneräiset opiskelut. Kouluun on tuntien matka ja senpä takia ollaan etäsuhteessa puolet viikosta vielä toistaiseksi. Vaikkei muut suunnitelmistamme tiedäkään, niin vanhemmat on kyllä tehneet selväksi ettei kannata mitään lapsia hankkia ennen kun valmistun :D Onko muilla samanlaista tilannetta?
 
Lasketaanko mut vielä nuoreksi äidiksi? :D Olen 24vuotias, esikoinen kun syntyi olin 19v ja mies 24v.

Minulla oli silloin kaikki opiskelut kesken, olin itseasiassa kerennyt keskeyttää yhden koulun ja tehnyt vain pätkätöitä peruskoulun jälkeen. Kun esikoinen sai alkunsa, ei meidän tilanne ollut todellakaan hyvä tai ihanne, noin niin kuin taloudellisesti. Kumpikaan ei ollut silloin töissä. Mies kyllä sai töitä sitten raskauteni aikana, onneksi. Itse sain silloin koulupaikan, mutta lykkäsin aloitusta ensin vuodella ja sitten toisella. Opiskelen edelleen, mutta ei minua yhtään stressaa se, että olen jo tämän ikäinen eikä minulla ole vieläkään ammattia luettuna. Kyllä sitä kerkeää! Tiukkaahan rahan kanssa on, kun toinen opiskelee, mutta pärjätään kuitenkin hyvin. Saadaan laskut ja vuokra maksettua, ei tarvitse nähdä nälkää ja lapselle saadaan kaikki tarpeellinen ostettua. Omista menoista joutuu hieman tinkimään jos haluaa laittaa rahaa säästöönkin asti, mutta minua se ei haittaa. Ei tosiaan olla mikään ihanneperhe, mutta me ollaan onnellisia! :)

Nyt me jätetään ehkäisy pois seuraavasta kierrosta. Jos leikitään, että raskautuisin nopeasti, niin kerkeän kyllä valmistua koulusta, mutta töiden saanti ei ole tietenkään niin varmaa.. Joitakin varmasti stressaisi ja ahdistaisi tällainen tilanne kuin meillä, mutta minulla/meillä on vähän sellainen maailmankuva, että pitää osata kuunnella sitä sydäntäkin, ei pelkästään aina järkeä, eikä varsinkaan muiden mielipiteitä.
 
Mä tulin 20-vuotiaana raskaaksi ja poika syntyi kun olin 21-vuotias. Pojan isä on 12vuotta minua vanhempi. Kaksi vuotta kerettiin pikkusta yrittämään ennen ensimmäistä tärppiä. Olin raskauden alkaessa määräaikaisessa työssä, ja sopimusta ei tietenkään jatkettu koska olin äitiyslomalla. Olin kuitenkin kerennyt olemaan jo sen verran töissä että äitiyspäiväraha oli n 1000/kk verojen jälkeen ja miehellä on vakiduuni joten talous oli turvattu, ei kuitenkaan kauheasti ylimääräistä ollut kun on asuntolaina jne.

Nyt olen 22-vuotias, ja kova kuume olisi uuteen lapseen (esikoinen 1v3kk). Ajattelin kierukan poistaa tammikuussa. Nyt olen työttömänä, mutta ei ole mikään kova luotto nopeaan tärppiin kun ekankin saamisessa kesti niin kauan, niin varmaan kerkeän saada töitäkin ensiksi.

Toivotaan teille muille pikaista plussaa! :)
 
Olithan sinä pikkukonna aikanaan nuori äiti :D En tiiä missä raja menee.
Ite oon kans samaa mieltä, että aina kerkeää opiskelemaan, mutta en minä tästä enää nuorene. Fyysisesti nyt on kuitenkin paras ikä saada lapsia. Jos meidän lapsi syntyisi ensi kesänä/syksynä, niin mulla on käytännössä enää gradu jäljellä, joten ei tarvitsisi lasta raahata jatkuvasti kouluun mukaan. Mutta kiva kuulla pikkukonna, että opiskelu ja lapsi voi onnistua yhtä aikaa :)
 
Kiva, että täällä ollaan saatu keskustelua aikaiseksi :-) vähän samaa Arkku tarkoitin, vauvakuume kasvoi vain kun alkoi tuntea olevansa valmis, samalla odottaminen ja hieman haikeakin olo tuli...nyt kuitenkin parissa kuukaudessa tilanne sen verran muuttunut että täällä juuri ihmetellään tapahtuiko tänään kiinnittyminen ja viikon verran pitäis odotella, että pääsee testailemaan. :-) Mies tarvitsi vain hieman tilaa ja aikaa ajatella, kuitenkin totesi myös olevansa valmis. :smiley-bounce013
 
Toivotaan Vauvakuumeilija2015, että teillä tärppäsi. Itse tein plussasin tällä viikolla, LA ois 9.7. Parin viime viikon ajan on ollut juilimista vatsassa ja menkat myöhässä niin tein testin. Mies on nyt ihan innoissaan myös :)
 
Muokattu viimeksi:
Kerronpas tarinani kans... Olin 20 vee kun pillereiden aikaan tulinkin yks kaks raskaaksi. Yllätys oli suuri, tietenkin kun pillereitä söin ja vieläpä todella säännöllisesti. Kuitenkin itselläni oli heti ajatus että vauva olisi tervetullut, mieheni oli aluksi vähän epävarma, mutta... Esikoisemme syntyi kesäkuussa, kun olin 21. Elämä ei aina ollut helppoa, se on pakko myöntää, ei rahallisesti kuin muutenkaan. Tyttärellämme oli koliikki kolmisen kuukautta jonka jälkeen helpottui ja imetyksen aikana olikin raskautunut uudestaan... :rolleyes: Kun esikoisemme täytti puoli vuotta tulikin hänelle infektio astma, josta olimme viikon jaksoissa sairaalassa. Rankkaa oli, etenkin kun tiesimme toisenkin tulosta jo. Jostain ihmeellisestä syystä olimme viimeisen kerran sairaalassa esikoisemme kanssa elokuun ekalla viikolla seuraavana vuonna, sitten saimme hänen lääkkeensä astmaan loksahtamaan kohdilleen ja pärjäsimme kotona hyvin lääkkeiden avulla... :) Pikku kakkonen syntyi elokuun 14. päivä. Rankkaa mutta ihanaa aikaa se oli! Kuin kaksi vauvaa saman aikaisesti kun toinen oli vuoden ja sitten vauva siihen päälle. :woot: Nyt näistä tapahtumista on reilu 15 vuotta! (en ole siis vanha, mutta lapsille oudosti tulee ikää lisää... :shy:) Nyt olemme vauva kuume pisteessä taas... :) Todettiin, että olin raskaana parisen kuukautta sitten (taas ehkäisystä huolimatta). Yllätys jälleen suuri ja paljon ajatuksia herättävä (oma ja mieheni ikä, mites nyt kun juuri on saatu kaksi ensimmäistä "isoiksi", työtilanteet yms yms)... Kuitenkin pääsimme täysin rinnoin jo ajatuksissa siihen onnelliseen tilanteeseen, etää JEE vauva tulee! :Heartpink Mutta, kaksi viikoa sitten ultrassa todettiin, että raskaus on keskeytynyt. Se oli todella kova hetki koko perheelle. :smiley-angry017 Nyt kuitenkin henkisesti olo on jo hyvä! Meidän pieni tähdenlentomme! :angel10 Ajatus uudesta tulokkaasta jäi kuitenkin ja voisin ehkä nyt puhua jo vauvakuumeesta! :grin Kunhan fyysisesti toivun niin ei kun uutta yritystä!!! :hug003

Anteeksi kauhean pitkä tarina, mutta kiitos jos jaksoit lukea! :Heartpink
 
Mä oon itse aina halunnut nuorena äidiks ja nyt oonkin 20v ja kohta 4kk vanha poika pitää seuraa :) ei yritetty lasta, mutta raskautuminen ei mitenkään haitannut :rolleyes: nyt olis kova tahto saada jo toinenkin lapsi, mutta järjellä ajateltuna ei kannata. Mulla opiskelut kesken, ei oo autokorttia, tää kolmio kämppä jäis sitten ehkä pieneks.. mies on työtön. Mutta nyt pärjätään tosi hyvin :) ei oo raha huolia eikä huolia muutenkaan :grin
 
Täällä yksi nuori odottaja, la 7.2., eli viikkoja 28+6 :) itsellä ikää 18 ja mies täyttää vauvan syntymän aikoihin 20 :) luotto siihen että pärjätään kyllä vaikka minulla jääkin koulut kesken ja mies jäi työttömäksi pari viikkoa sitten..

Tiedän monta nuorta, jotka saaneet lapsen jo nuorena ja aina on pärjätty, kuten äitini ja hänen siskonsa aikoinaan ;)
 
Yksi vauvakuumeilija ilmottautuu joukkoon :p Ikää itselläni 22 ja miehellä 25. Perheenlisäys olisi tervetullut, molemmat ollaan sitä mieltä.
Taloudesta kovasti puhuttu... Meillä se tilanne, että itse opiskelen ja mies töissä. Itseäkin mietityttää kovasti se oma koulunkäynti; saanko kurssit suoritettua, milloin valmistun vai valmistunko ollenkaan? Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä ja joku fiksu täällä sanoikin, ettei tästä enää nuoremmaksi muututa :wink Vielä ei siis olla plussattu, mutta oireita ollut.. Viikonloppuna sitten selviää olenko vain kuvitellut vai onko siellä tosissaan elämää :wideyed:
 
Mulla tilanne on se että maaliskuulla syntymässä pikku tyttö, itellä ikää 22 miehellä 30. Miehelläni on entuudestaan jo kohta 6 vanha lapsi. Ite opiskelen amk:ssa ja lukuunottamatta muutamaa vk harjoittelua saan opinnot kasaan ennen äitiyslomaa :) mies on ollut nyt noin vuoden päivät työttömänä ja talous on ollut tiukalla. Ensi viikolla kuitenkin hänellä vihdoin alkaa uusi työ :) nyt kun ollaan eletty mun keikka tuloilla ja työkkärirahoilla niin tuntuu että varmasti pärjätään kun hänellä on koko päivä työ ja mulla äitiyspvraha :) enemmän jää silloin käteen kun nyt. kyllä asiat tuppaa järjestymään kun molemmat haluaa :) ollaan tosi onnellisia meidän pikku neidistä ja rahahuolet on täysin toissijaisia :)
 
Hei kertokaapahan et mitä teille täällä kirjoittaneille kuuluu? Täällä yks kiinnostunut pian 20 vuotias haaveilija! :) te jotka jo olette äitejä niin kertokaapas miten teidän lähipiirinne otti vastaan vauva uutisen? Ja osasivatko odottaa uutista?
 
Pakko kyllä liittyä mukaan, vaikka ei viellä toista olla yrittämässä kun vasta kesän jälkeen :) meille syntyi nyt syksyllä 17.8 tyttö ja ikää itsellä on viellä pari viikkoa 18 ja miehellä 24. Mies käy töissä ja itse olen kirjoittamassa ylioppilaaksi nyt kevääksi 2016. Eli en jättänyt koulua kesken, koska se on itselle niin tärkeä osa elämää, mutta näillä näkymin en syksyllä ole menossa kouluun vaan olen tytön kanssa kotona ja toivottavasti myös seuraava pienokainen mahassa <3 Ihan kamala kuumeilu ollut heti tytön syntymän jälkeen, että kohta halkean:D ja plussa tuulia kaikille jotka jo ovat yrittämässä :):)
 
Oi ihanalta kuulostaa julia97! :) ootko nyt siis käynyt vauvan syntymän jälkeen ihan lukiolla kursseja? Missä tyttö on silloin kun olet koulussa? Ja onko rankkaa opiskella ja kun on pieni vauva? Anteeksi tämä kysely tulva , kiinnostaa itseä koska ajattelin syksyllä lähteä kouluun mutta nyt mietinnässä että koittaisinkin saada töitä koska vauva haaveissa :) lukion olen itse siis suorittanut :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top