Nuoretäidit/teiniäidit

NannaRosa

NannaRosa

Oman äänensä löytänyt
Eli siis, mitä mieltä te olette nuorista äideistä? Itse en voi käsittää miten rumasti moni puhuu heille, haukkuvat ja mollaavat. Nuoria äitejä on erinlaisia, niitä jotka ei välitä raskaudesta/syntyneestä lapsestaan yhtään ja jotkut taas rakastavat ja hoitavat lapsensa hyvin. Onhan kaikki vanhemmatkin äidit erinlaisia, ei voi yleistää että kaikki nuoret äidit olisivat muka huonoja vanhempia. Moni nuori osaa ottaa vastuun lapsestaan ja ovat kiinnostuneita raskaudestaan, niinkun esim minä + eivätkä kaikki nuorten raskaudet ole vahinkoja. Moni nuori haluaa lapsen ja jos hoitaa & osaa sitoutua siihen nii mikä siinä muka on niin paha? Mitä mieltä te olette? Olisi mukavaa, jos löytyisi muitakin nuoria äitejä täältä :)
 
Mä oon tavannu paljon nuoria äitejä ja tykkään tosi paljon. Nuoret äidit hoitaa yleensä lapsensa todella hyvin, jaksavat yövalvomiset paremmin eivätkä stressaa turhista. Sitäpaitsi fyysisestikin on parempi olla raskaana ja synnyttää 20-vuotiaana kuin 40-vuotiaana. :)
 
Juu ei se aina siitä iästä ole kiinni. Mun mielestä kypsyys on se, mikä merkkaa! :) Joku 17-vuotias voi olla paljon kypsempi, entä vaikkapa 25-vuotias. Ei se ikä takaa mitään.
 
Itse synnytin 2,5kk sitten ja en kans ymmärrä sitä kun sain kuulla raskausaikana todella monelta kuinka en ole valmis ja mun elämä oli sitten tässä (?!). Mä en ole koskaan ollut näin onnellinen kun nyt kun mun pikku neiti synty. Ja siis naisethan on tehty synnyttämään nuorena! Nykyään Suomessa ensisynnyttäjien keski-ikä on 30 vuoden luokkaa vaikka biologisesti nainen on parhaimmillaan synnyttämään 19-21v. :-)
 
Lapsettomien mielestä elämä loppuu siihen, että saat sen lapsen. Niin no, kukin taplaa tyylillään mutta kyllä minä ainakin aion siltikkin silloitällöin (jokseenkin aika harvakseltaan mutta kuitenkin.) käydä ulkona (onhan lapsella isäkin), plus kavereillahan voi aina käydä vaikka vaan kahvittelemassa.. Tuntuu vaan että lapsettomien kavereiden mielestä nähdä voi ainoastaan perjantai- ja lauantai-iltaisin umpitunnelissa baarissa :D

Harmiksemme oikeasti nuorista äideistä (tällaisiksi siis minä käsitän alaikäiset ja ehkä 18 &19-vuotiaat) julkisuuteen nousee yleensä vain vatipäät, jotka ovat lapsen päättäneet pyöräyttää jonkun kännisäädön tuloksena vaikkei isästä, koulutuksesta ja omatoimisesta asioiden hoidosta ole tietoakaan.
Toki itsekkin myönnän katsovani aika pitkään jos joku selkeästi nuori tyttönen kävelee lapsen kanssa kadulla, mutta mitäpä toisia tuomitsemaan. Käy vaan aina mielessä että eikö olis kannattanut riehua ensin kunnolla nuoruus niin ei jää miettimään myöhemmin että mitä kaikkea sitä olisikaan voinut tehdä, lapsen kanssa kun samanlainen meneminen on mahdotonta :P Toki uskon että on olemassa nuoria äitejä, jotka kokee menemisensä menneen.
En siis tarkoita loukkauksena kenellekkään, että ei saa kiskoa appelsiinipuuta nenukkiin :)
 
Tulinpa juuri miettineeksi, että jos ajattelee miten monta kymmentä vuotta on elinaikaa vielä senkin jälkeen, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa, niin on aika hassua ajatella elämän loppuvan lasten saamiseen. Se on vain tämä nykykulttuuri, joka ajattelee, että ainut aika milloin voi elää, on silloin kun on 20+ ja ainut tapa miten voi elää, on olemalla "vapaa", mitä ikinä se tarkoittaakaan. Kyllä mulle perheen perustaminen jos mikä on täysillä elämistä. Mitä kukakin vain haluaa elämältään. :)
 
On niin harmillista, että yleensä ne tyhmät äidit pääsevät julkisuuteen esim. joku aika sitten luin netistä että Britanniassa tehty ohjelma jossa tehdään dokumenttia nuorista äideistä oli mukana yksi 16v muistaakseni joka oli hankkiutunu raskaaksi, koska hänen pikkusiskonsakkin oli ja pikkusiskolla oli vissiin ei toivottu raskaus kyseessä. Toinen (varmaan 15v, en just tarkalleen muista minkä ikäisiä kaikki olivat) hankki lapsen ihan vaan sen takia, että kotona olisi jotain tekemistä. Loppujen lopuksi kyseinen äiti oli sitten synnytyksen jälkeen kadonnu viikoksi ryyppäämään ja rellestämään ja jättäny vastasyntyneen lapsensa mummon hoitoon. AIVAN ÄLYTÖNTÄ! Harmillista, että kaikki nuoret äidit leimataan samanlaisiksi. Monella nuorella ei ole välttämättä enää edes sellasta railakasta elämää mitä monilla muilla, yllättävän monet eivät nauti viinan juonnista ym. Olen itse sellainen, että otan pari lonkeroa ja se on siinä ja raskausaikana tietenkin olen kokonaan ilman. Kiitos teidän kommenteista! :)
 
Hyvä :) Jotkut kun aika kärkkäästi rähähtää jos ymmärtävät vähääkään väärin :D

Ja tuota minä en sitte ymmärrä että häivytään vaan ja jätetään lapsi mummolle. Toki meidänkin poika on varmasti mummeillansa sillointällöin hoidossa ja yönkin aina välillä että päästään isukin kanssa esim. syömään ja saadaan vaan ihan omaa aikaa. Mutta just tuota tarkoitin näillä vatipäillä.... Niinkun nyt pyörii se saakutan "teiniäidit" ohjelma ja siinä se sarita.... Ihan hävettää olla kaima -.-"
 
Uskoisin että muuallakin on sama juttu kuin Suomen "teiniäidit" ohjelmassa eli ohjelmaan pääse jos näillä teiniäideillä on elämässä tarpeeksi draamaa. Luin yhden teiniäidin blogia ja hän oli kirjoittanut, että oli hakenut ohjelmaan ja pääsi melkein ohjelmaanki, mutta tuotanto oli hylännyt hänet sillä perusteella että hän on liian tasapainoinen, eikä ole mitään draamaa eli toisin sanoen ei viihdearvoa.
 
Mä olen myös itse ihmetellyt ihmisten suhtautumista nuoriin äiteihin/odottajiin, mutta nimenomaan noi kaikki median aikaansaamat stereotypiat luo ihmisille kuvaa ettei nuori ihminen osaa huolehtia lapsestaan. Esimerkiksi juurikin tää Sarita niissä teiniäideissä oli jotain tosi surullista katseltavaa, ja sen ihmiset näkee. Mutta entä ne kaikki normaalit nuoret äidit jotka pitää lapsistaan oikein hyvää huolta? Ei niistä mediassa puhuta.......

Itsekin olen vasta nuori, 19 vuotias. Meille on mieheni kanssa tulossa myös esikoinen ja lähipiiriltä suhtautui uutiseen erittäin myönteisesti, kuitenkin vieraat ihmiset katsovat paheksuvasti ja ultrassakin ultraaja kysyi, "no, oletko nyt valmis siihen että elämä on ohi?" järkyttävää. lopuksi vielä totesi että "toivottavasti teidän suhteenne kestää sentään lapsen syntymään saakka". Näin sanoo ihminen kenellä ei ole mitään käsitystä millainen historia tai muutenkaan elämäntilanne meillä on. HUH HUH: voin kertoa ettei jäänyt kovin hyvä mieli.

Joka tapauksessa, meillä on jo useampi vuosi yhteistä historiaa ja olemme kihloissa. Meillä on molemmilla koulut käytynä, oma asunto ja vakityöpaikat- Näin ollen kaikki yhteiskunnan yleinen idioottimainen käsitys sopivasta elämäntilanteesta hankkia lapsi täyttyy muutoin, paitsi iän kannalta.

Naurettavaa, sama se minkä ikäinen on, onko koulu vielä kesken tai vaikka olisi yksinhuoltaja. Silti sitä voi kasvattaa lapsensa aivan yhtä hyvin ja tasapainoisesti kuin kuka tahansa muukin. Eivät tuollaiset seikat tee äidistä tai isästä sen huonompaa. Jos lapseen on valmis sitoutumaan ja tekemään parhaansa, sen pitäisi riittää.

Yleistettynä ihmisillä on vielä paljon opittavaa suvaitsevuuden kanssa...
 
Eipä tunnuta me kolmekymppisetkään olevan tarpeeksi vanhoja äideiksi... Joku aika sitten eräs kaheksankympin ja kuoleman välillä keikkuva mummeli katsoi mahaani pitkään tokaisi minulle "On se kumma kun lapset tekee lapsia!". Mikähän olisi sitten se oikea ikä tehdä ne lapset?
 
Eihän se ikä mitään sano. Olen katsonut joskus nuorta äitiä lastenvaunuineen todella tylysti, mutta se johtui siitä että hän puhalteli tupakansavuja suoraan vaunuihin samalla kun käveli. Katsoisin myös kolmekymppistä äitiä joka tekee noin, yhtä tylysti. On hyviä ja huonoja nuoria äitejä ja hyviä ja huonoja vanhempia äitejä. En ajattele näkemieni äitien ikää sen ihmeemmin, paitsi joskus tulen miettineeksi jos näen selvästi keski-ikäisen naisen vauvan kanssa että onkohan se äiti vai mummo. Enkä sitäkään ajattele mitenkään että olisi hyvä tai huono jos nainen on lapsen äiti, samahan se on kunhan lapsesta pidetään hyvää huolta.

Ainoastaan siinä tapauksessa olisin huolissani jos oikeasti lapsi, 12-16-vuotias pykäisi lapsen, mutta tottakai 16-vuotiaan kohdalla kaikki voi mennä hyvin, sitten on vaan aikuistuttava aiemmin kuin ikätoverit.
 
No HUHHUH, voiko joku ammatti-ihminen oikeasti sanoa noin töykeitä asioita nuorelle ihmiselle kuin, että "--elämä on ohi" ?? Oma äitinikin sai minut 20-vuotiaana eikä perhe-elämämme kyllä juuri poikennut niistä perheistä, joilla vanhemmat olivat kymmenen vuotta vanhempia. Äiti on nyt todella onnellinen uudessa parisuhteessaan neljäkymppisenä ja elääkin melkoisen "railakasta" elämää hyvällä tavalla.

Itse olen siis nyt 19-vuotias, ja olen haaveillut tällaisesta jo pari vuotta. Mies, jota rakastan yli kaiken, yhteinen talo ja kivasti pihamaata. :) Kihloissa ollaan myös. Itse olen vasta ylioppilas, mutta en voi myöskään keksiä kovin montaa HYVÄÄ argumenttia väitteelle, että ammattikorkean opintoni menisivät tässä elämän tilanteessa myöhemmin jotenkin huonommin kuin jos lasta ei olisi. Tällainen ns. rutinoitunut elämähän on loistava ympäristö opiskella aikataulutetusti. :) ja pieni liikkuva motivaatiokin on sitten olemassa.. ;)
 
Sain esikoisen 19 vuotiaana ja nyt odotan toista ja täytän kesäkuussa 21. Olen muutenkin hieman erikoinen lyhyen pysty tukan ja lävistyksien kanssa ja asiaa ei paranna tatuoitu ja keesin omaava mies :grin Kaupassa meitä kyylätään lähes joka kerta. Osa tietysti hyvällä, mutta suurimmaksi osaksi päätä pudistellen. Neuvolassa saan paljon myös pahoja katseita. Ja perkele se kuulkaa välillä tuntuu tosi paskalta ! Mutta edelleen kuljen pää pystyssä ja olen erittäin ylpeä pojastani ja tästä uudesta tulokkaasta myös. :) Topakasti täytyy välillä sanoa mummoille jotka supisevat selän takana ja muutaman kerran on tehnyt mieli ihan huutaa koko kaupalleet mikä v**** teillä on ongelmana ? Että olenko mä huono äiti kun näytän tältä tai olen näin nuori ? Eipä paranis kaikkia arvostella iän / ulkonäön perusteella. Tiedän kyllä aika huolimattomia tapauksia myös nuorissa äideissä, mut oon niitä vanhempiakin tavannut joille esim kelpaa kalja keskellä päivää. Minusta hyvä äitiys ei ole iästä kiinni. Minä teen ainakin kaikkeni, että poikani on onnellinen ja hänellä on hyvä olla ! :)
 
Enkä koe, että nuoruuteni on mennyt. Olen bilettänyt tarpeeksi omasta milestäni ja nautin mielelläni eläkepäivistä mieheni kanssa enkä pienten lasten äitinä :) Ja tosiaan sairauksien takia on hyvä, että saan lapset nuorena. En varmasti vanhana edes jaksaisi :)
 
En tiedä lasketaanko minut vielä 24 vuotiaana nuoreksi äidiksi. :D Mutta mielestäni olen valmis tähän ja odotan esikoista innolla. Toivottavasti kaikki menee hyvin.

Tunnen myös useita ihmisiä, jotka ovat saaneet nuorena lapsensa ja heistä on tullut aivan upeita äitejä. Ulkonäkö, ikä tai mikään muukaan ulkoinen tekijä ei ole verrattavissa siihen, millainen äiti naisesta tulee. :)
 
Itse sain esikoiseni pari kuukautta sen jälkeen, kun olin täyttänyt 20. Sain itsekin aika paljon negatiivisia katseita ja ensimmäisessä ultrassa terveydenhoitajalle tuli täytenä yllätyksenä, että aioin PITÄÄ lapsen. Onneksi tapasin kyseisen terkkarin vain sen ainoan kerran.
Ja pakko vielä lisätä, että poikani on nyt kahdeksankuinen, virkeä ja iloinen poika, joka saa riittävästi huolenpitoa ja hemmottelua osakseen. :)

Sent from my MediaPad 7 Vogue using Tapatalk
 
Minä en oo vielä ainakaan saanut tällä isolla mahalla pahoja katseita. Odotan esikoistani, laskettu aika toukokuun alussa, ja olen 18. Se voipi olla, että ihmiset alkaa katsomaan pahalla sitten kun työntelen vauvaa vaunuissa... Sukulaiset ja tuttavat ottivat raskauden ihan hyvillä mielin. Keltään ei ole tullut mitään negatiivisia kommentteja, mutta yhdestä ystävästäni huomaan, että hän ajattelee vauvan olevan vahinko. Vaikka sitä se ei todella ole.

Mulla on kyllä halua ja intoa hoitaa omaa lastani.. Oon toivonu tätä jo pitkään <3 Tunnen itseni paljon vanhemmaksi kuin muut ikäiseni, vaikka se kuulostaakin itserakkaalta. Ja voin sanoa, että minäkin teen kaikkeni, että vauvani saa hyvän elämän.
 
Takaisin
Top