Käytiin tänään niskapoimu ultrassa. Pienellä kaikki hyvin, oikein vilkas ja liikkuvainen veijari, oli välillä hieman hankaluuksia saada otettua mittoja
Tarkka laskettu aika on nyt sitten 13.12.18
13. raskausviikko pyörähtää huomenna käyntiin.
Vaikeudet ei vaan silti helpota...
Aina vaan tulee lisää, ihan uskomatonta. Alkuhan meillä oli todella hankala, vuosin kolme viikkoa välillä aivan loristen. Lääkäri oli varma että kesken menee. Pieni kuitenkin osoitti taistelutahtonsa jo hyvin varhain ja päätti jatkaa kasvuaan, mutta lepoa määrättiin. Pelko keskenmenosta varjosti onneamme kovasti...
Seuraavaksi saimme kuulla, että minulla ja vauvalla on todennäköisesti eri veriryhmät. Jos veremme joutuvat kosketuksiin, kehoni alkaa tuottaa vasta-aineita ja alkaa ns. "hylkiä" vauvaa tuhoamalla hänen punasolujaan, joka voi johtaan vakaviin sairauksiin jopa lapsen kuolemaan. Tähän on kuitenkin kehitetty rokote, joka estää kehoani reagoimasta haitallisesti sikiötä kohtaan. Rokotuksesta huolimatta riski lapsen sairastumiseen esim. syntymän jälkeen on olemassa.
Tänään niskapoimu-ultrassa vuotojeni ja epätavallisten kovien alavatsakipujeni syy vihdoin selvisi. Istukka on vuotanut/vuotaa reunasta ja sijaitsee alhaalla kohdunkaulan vieressä. Vuoto on aiheuttanut ison verihyytymän kohtuun ja siitä vuoto johtuu. Vaarana on, että vuoto pääsee rasituksen yhteydessä voimistumaan niin, että vauvan henki on vaarassa. Lääkäri määräsi vuodelepoa ja lääkkeitä, jolla pyritään tyrehdyttämään vuoto. Se pitäisi saada jo pian loppumaan. Tilanne on hyvin vakava ja yhtään en saisi itseäni rasittaa millään. Kohdun kasvaessa yleensä istukkakin siirtyy ylemmäs ja silloin riskit pienenevät mutta reilusti yli puoleen väliin raskautta pitää ottaa todella iisisti...
Toivottavasti pieni jaksaisi taistella ja syntyisi vaikeuksista huolimatta terveenä ja onnellisena tähän maailmaan ja meidän perheeseen
Matka ollut jo tähän saakka äärimmäisen raskas, etenkin henkisesti... ei ole päivää tai hetkeä millon en pelkäisi että pienelle kävisi jotakin...