Nimipohdintoja

Tää nimipohdinta on tosiaan hankalaa! Me kun ei edes tiedetä kumpaa sukupuolta on tulossa, niin pitää vielä miettiä molempia nimivaihtoehtoja!
 
Mies ei ole millään tavalla itse panostanut tähän nimiasiaan. En jaksaisi aikuista ihmistä painostaa, luulis tietävän muutenkin että kyllä se nimi on ihan pakollinen juttu. Itsekään sitä asiaa jaksa oikein vatvoa kun toinen ei tee asialle mitään. Saattaa käydä niin että jos ei ala mietiskely maistua niin synnärille kun vissiin pitää ilmoittaa nimet hätätapausta varten (?) niin ilmoitan sinne sitten vaan ne omat mietinnät. Pyh ja pah :sad001
 
Meillä on molemmille nimet mietittynä valmiiksi, kun ei oo täyttä varmuutta kumpi tulossa. Mies oli jo alkuraskaudesta miettinyt poikien nimiä, joista löydettiin aika nopeasti yhteinen vaihtoehto. Tyttöjen nimiä ehdottelin miehelle päin ja löydettiin niistäkin molemmille mieleinen vaihtoehto :happy: Ootko kokeillut Nuppu ehdotella nimivaihtoehtoja miehelle?
 
Meillä ei mee yhtään nimiehdotukset yhteen miehen kanssa :sad001 vaikeeta... Ja kun on kaveriporukan ja taloyhtiön viimeisiä "lisääntyjiä", niin tuntuu et kaikki hyvät on muutenki käytetty..
 
Me saatiin prinsessan nimi valittua, mutta mies osallistui sen verran että kertoi mielipiteensä mun nimiehdotuksiin. Kerran sit ärähdin että voisit sinäkin ehdotella jotain :D Sit muistin että hän kerran ehdottikin yhtä nimeä niin sit kun löysin sopivan toisen nimen niin päädyttiin nimeen jonka etunimen mies on valinnu/heittäny hatusta ja mie löysin toisen nimen :) Esikoisen nimen päätin itte myös ja hyväksytin miehellä. Mutta kyll siin vaiheessa ku on ehdottanu omasta mielestä hyviä nimiä sen lähempänä 30kpl ja toinen tyrmää kaikki niin alkoi kyll hiukan ärsyttämään.
 
Hansu! Hirvittää ehdottaa nimiä jos ne menee pilalle jotenkin siitä vitsailusta yms mitä mies harrastaa. Ja vähän oon joo marttyyri mut haluais että toistakin jotenkin kiinnostaisi.
 
Mulla oli alusta alkaen nimi valmiina, ihankuin olisin tiennyt alusta alkaen että poika tulee :D onneksi tuleekin! niin nimi pääsee käyttöön :Heartred ja nytkun miehenikin kanssa erosin (välimatkaa n400km) niin ei tarvitse hänen kanssaan keskustella käypikö nimi vai ei :)


Siis lähtikö miehesi tuosta noin vaan eikä tahdo olla lapsensa elämässä mukana millään tavoin? :wideyed:
 
Siis lähtikö miehesi tuosta noin vaan eikä tahdo olla lapsensa elämässä mukana millään tavoin? :wideyed:

Ehei, kun minä jätin sen jatkuvasti syyttelevän, välillä väkivaltasen juopon. En jaksanut enää pelätä itseni ja pojan puolesta. Toivottavasti pysyy ja aivan hemmetin kaukana. Eron jälkeen poika on potkinut enemmän ja minä voin sekä henkisesti että fyysisesti paljon paremmin :) Mulla on täällä kuopiossa kaikki tuki ja turva, suku ja ystävät + nyt vihdoin oma ihana asunto minulle ja pojalle :Heartred
 
Ei sillä että asia mitenkään ulkopuolisille kuuluisi, mutta siis eikö lapsen isällä ole silti oikeutensa vaikka on miehenä epäonnistunutkin?

Tai oma isäni oli väkivaltainen äitiäni kohtaan vuosia, eikä alkoholikaan liittynyt millään tavoin asiaan, mutta olen saanut silti olla täysin tekemisissä isäni kanssa, tietämättä ennen aikuisikää eron syitä. Eli siis äiti halusi että saan muodostaa omat mielipiteet isästäni täysin itse enkä manipuloituna. Omasta kokemuksesta voin sanoa että rakastan isääni ja en tiedä sitten mitä olisin mieltä, jos en olisi koskaan saanut mahdollisuutta tutustua. Toki mun ehdoilla mentiin, eli tapasin kun halusin mutta äiti ei itse tahtonut olla paikalla näkemässä isääni kaiken sen pahan jälkeen. Tokihan kaikki tilanteet ovat täysin erilaisia ja jokainen päättää elämästään itse mutta itse olen tyytyväinen että olen saanut olla tekemisissä isäni kanssa ja isänikin sitä on halunnut eikä missään vaiheessa tahtonut minusta eroon vaikka avioliitto äitini kanssa pahasti pieleen menikin. Äiti vielä tänä päivänäkin vihaa isääni mutta ei niinkään tiedosta sitä mulle, koska tietää sen olevan mulle rakas ja hyvä ihminen.. =)

En sitten tahtonut loukata millään taivoin, mutta tämä on väkivallan keskelle syntyneen lapsen kokemusta, jonka halusin kertoa, mutta vain sinä päätät miten lapsesi kanssa toimit, ei muut. =) Mutta siis mun tapauksessa, mies joka oli huono aviomies, ei koskaan ollutkaan huono isä! :Heartred
 
Sappuralla hyvä pointti. Jos mies vaan siis haluaa olla lapsen elämässä mukana. Mutta jokainen oman tilanteensa ja mielensä mukaan.

Meillä edelleen nimiasia ihan jäissä... Ei mitään käsitystä pojan nimestä!
 
Meilläkin oli aivan ihana nimi tytölle kun olin varma että saadaan tyttö kun ei meidän sukuun ole moneen sukupolveen syntynyt poikia mutta pallithan siellä ja joka ultrassa. =) Isän nimi juurtaa jo kaukaa isältä pojalle eli 4 kirjainta ja alkaa Aalla ja kaikilla sama toinen nimi. Vaihto ehtojahan siis on mutta on vaikea valita. =)
 
tämä herra itse päätti oikeuksistaan kun teki mulle harvinaisen selväks ettei ole tulossa isyyttä koskaan tunnustamaan, että "voin mennä hakemaan isyydentunnustusta vaikka exältäni", ja että häneltä en tule koskaan senttiäkään saamaan rahaa, ja sitä on turha pyytää millään lailla.. hmm ja niin että hän ei ole koskaan exien kanssa sitten missään tekemisissä että "ole sinä siellä, minä olen täällä" että sillälailla, nuoriherra 30v käyttäytyy.
 
No siis joo tuo on ehkä hiukan eri asia! :sour: Mutta siis joo kun sain vaan käsityksen siitä että siis sinä olet se joka ei halua mutta siis joo. Muistat vaan ettet kerro lapselle että iskä hylkäsi vaan kun alkaa kyselee niin kysyt mieheltä uudestaan että mitä tehdään. Silloin et ainakaan sinä äitinä saa kiukkua niskaan kummaltakaan eli lapselta tai isältä! Mutta on kyllä tosi inhottavaa tuollainen. Toivottavasti vielä muuttaisi mieltään ja tajuaisi miten tärkeä asia lapsi elämässä on ja välttämättä mahdollisuus tulla isäksi ei enää toistu. Paljon voimia sinne! :happy:
 
eei, en aijo pojalle mustamaalata häntä, en mä niin vihaa täynnä ole. mutta aika näyttää miten tässä käy.. sen minä tiedän, etten koskaan hänen tekojaan pysty anteeksi antamaan.. Kiitos :happy:
 
Niinhän se on! =) Vaikka koville se varmasti ottaa erota raskausaikana, kun varmasti miehessä oli paljon hyvääkin kun olet sen kuitenkin joskus valinnut, mutta koita mietiskellä mitä kaikkea ihanaa vauva tuo mukanaan niin jos suurin suru unohtuis! :happy:
 
Hupsis, luulin että meillä on jo nimi valmiina, mutta tässä viime päivinä ykkössuosikki on jäänyt paitsioon ja tilalle on tullut KOLME varteenotettavaa vaihtoehtoa. Miten tässä näin kävi? Parempi toki näin päin, kun aiemmin tuntui ettei mikään nimi kelpaa.
 
Me mietittiin nimiä hätäkaste lappua varten paljon ja aateltiin että pidetään se nimi mikä siihen laitetaan. Kummienkin miettiminen alkoi jo alkuaikoina sillä saatiin itse tieto tulevasta kummilapsesta jo puolen välin tienoilla joten oli kiva olla mukana jo odottamassa vauvan tuloa! =) Mutta laskettuun aikaan enää alle kuusi viikkoa ja kummeista ei hajuakaan ja nimikin alkoi jo mietityttää. Odotamme meidän luonteiden perusteella pojasta pikku kovista joten aattelimme siinä sitten onko meidän miettimä nimi sittenkin vain kiltille pikku pojalle sopiva! :D
 
Nimi alkaa olla mietittynä, no etunimi ainakin. Toinennimi tai toiset vielä mietinnässä. Onko kivempi jos on pitkä toinennimi vai että on kolme lyhyempää nimeä?

Kummit ovat vielä pahasti hakusessa. Kaikki mahdolliset on jo poikien kummeja. Pitää varmaan lähteä kummihommassa uudelle kierrokselle.
 
Takaisin
Top