Nelosen toive ja läheisten reaktiot

Laulajatar

Laulajatar

Silmät suurina ihmettelijä
Heips!
Pitkästä aikaa päätin kirjoittaa, joten taustatietoa alkuun hiukan. :)

Olemme viisihenkinen ydinperhe. Lapset ovat putkahtaneet maailmaan suht pienellä ikäerolla.
Esikoinen 07/2009
Keskimmäinen 11/2010
Kuopus 03/2013
Kaikki poikia. :)

Mieheni on yrittänyt taivutella minua neljänteen jo vuoden verran mutta olen ollut sitä mieltä että kolmessa on jo tarpeeksi puuhaa. Olen silti aina halunnut ison perheen ja puhunut 3-4:stä lapsesta.

Kun odotin nuorimmaista sain jo kuulla sukulaisilta ja läheisiltä kommentteja kuten:
- Eikö tämä jo riitä?
- Hulluja olette.
- Oletteko Lestadiolaisia?
- Ei kai taas?!
- Oliko vahinko?

Kun poika syntyi sain kuulla samat uudestaan saatesanoilla "olette pulassa 10v päästä".

Nyt olen päätynyt että en minä voi olla sen viimeisen lapsen tiellä kun mies tätä haluaa. Ja aina olen tiennyt että jos tähän vahinkolapsi tulisi ehkäisystä huolimatta niin en minä mihinkään aborttiin ryhtyisi. Samalla tavalla onnellisena toivottaisin tämän perheeseen. En siis voi sanoa ettenkö iloisena menisi tähän yritykseen mukaan.

Silti... Jo nyt ennen ensimmäistäkään plussatestiä tai ylipäätään mitään, mieleen hiipii se miten sukulaiset, läheiset, ystävät reagoivat? Miten itse suhtaudun siihen hormoonimyräkässä? Menetänkö ihmisiä elämästäni tällä päätöksellä?

Miten te joilla iso perhe? Miten teidän läheiset ovat reagoineet uusiin vauvauutisiin?

Mielipiteitänne kauniisti pyytäen;
-Laulajatar-
 
Heipähei! Meillä on nelihenkinen perhe (poika 2/2012 ja tyttö 11/2013), eli ei kai määriteltävissä suurperheeksi, mutta samankaltaisten ajatusten kanssa painiskelen... Mun sukulaiset antoi monesti ymmärtää, että "yks on hyvä". Onnitteluja kakkosen raskaudesta ei juuri herunut (omat vanhempani kyllä onnittelivat ja olivat puolestamme iloisia), luulivat kai vahingoksi.

Mun raskaudet on olleet haastavia; molemmista yli puoleen väliin asti päivittäistä oksentamista (jälkimmäisestä jouduin tiputukseenkin sen takia), esikoinen syntyi rv35+4 ja nuoremmasta söin supistustenestolääkettä rv26-35 (syntyi lopulta vasta rv39+3). Mitään rakenteellista tai muutoin konkreettista vikaa musta ei ole löydetty, kaiketi vaan supistusherkkä kohtu.

Alunperin haaveilimme mieheni kanssa kolmesta lapsesta. Noiden raskausongelmien takia yritin toitottaa itselleni, että kaks on hyvä, mutta mies on koko ajan pitänyt haavetta yllä. Nyt, kun taas siitä raskaudesta on kulunut aikaa ja se on kai kullannut muistot, en pääse yli tästä kolmoshaaveesta. En, vaikka äitini vähän väliä mua muistuttaa siitä, miten väärin olisi nyt lapsia kohtaan tulla raskaaksi ja olla pois pelistä. Otin kierukan 3kk synnytyksestä, koska jotenkin arvelin ajautuvani tähän. Sitä ei ole niin helppo hetken mielijohteesta saada pois.

Tämä myllerrys mielessä alkaa vaan käydä sietämättömäksi. Jestas, miten haluankaan kolmannen lapsen, mutta jestas, miten pelkäänkään sitä hetkeä, kun joskus siitä raskaudesta pitäisi ihmisille kertoa. Olen jopa miettinyt vaihtoehtoa kertoa kaikille, että "kierukka vaan petti"...mutta en mä halua lapseni korviin joskus sitä, että olisi muka ollut vahinko.
 
Meillä kuumeillaan neljännestä. Esikoinen täyttää 14v, keskimmäinen 13v ja nuorin 11v :) Minä se vasta kauhulla ootankin kun leuat loksahtaa auki jos meillä vielä tärppää, varmasti kysyvät oliko vahinko! :/ Kuitenkin oon ajatellut että tämä on meijän oma asia, eikä sen pitäisi kenellekkään kuulua...
 
minäkin tähän vastaan.... meillä siis tytöt 9/2008,11/2010 ja 12/2013. ja neljättä olemme nyt 7kk yrittäneet. kolmosen teko vei reilut 2v....
äiti armaani tokaisi kun kerroin odottavani että "ei kai taas!" tuntupa kivalta.. mutta oon yrittäny ajatella asian niin että asiahan ei kuulu muille! mä olen ainut lapsi ja kaipasin aina sisaruksia. ja mikä olisi lapselle hienompaa jos pystyn sen heille antamaan niin elinikäinen tuki ja turva. Aina on joku jolle voi puhua. lapset ovat elämän suurin lahja.
 
Eipä siita niin montaa kymmentä vuotta ole kun normi perhe koko oli paljon suurempi kuin nykyään. Itse olen kanssa ainokainen ja myös aina haaveillut sisaruksista. Nyt meillä on 3 lasta ja jos oltais iältään nuorempia (mä 36 ja mies 40) niin varmasti suunniteltais lisää. Pieni vahinko pääsi käymään meille ihan hiljakkoin niin nähtäväksi jää onko 4 meidän tuleva lapsiluku sittenkin...
 
Meillä tuo neljäs ilmoitti tulostaan, vaikka söin pillereitä kellon tarkasti, ja kyllä ne sukulaiset hieman yllättyivät, kun kolme niin pienellä ikäerolla, mutta iloisia olivat kaikki. Nyt kaikki jatkuvasti vaan kyselevät, että joko on taas uusi tulossa :D Kuvittelevat että emme osaa lopettaa lisääntymistä :D
 
Hei. Meillä asustaa minun ja mieheni lisäksi poika 11/09, tyttö 08/12 ja poika 03/14. Yllätykseksemme neljäs ilmoitti tulostaan marraskuun alussa ja olin ihan kauhuissani muiden reaktiosta!! Isälle ja äidille uskalsin kertoa vasta ensimmäisen varhaisultran jälkeen joka oli rv 6+4 ja vahva syke löytyi. Varmasti olivat järkyttyneitä mutta hyväksyivät asian. Ajattelin myös itse että eiköhän se ole ihan meidän asia montako lasta me tähän maailmaan saatamme. Kuitenkin saimme ikäviä uutisia rv 8+3 kun pienokaisen sykettä ei enää ultrassa näkynytkään ja jouduin lääkkeelliseen tyhjennykseen... Vauvakuume jäi kuitenkin ja neljäs toivottavasti tulee meille jossain välissä kunhan tästä keskenmenosta selvitään, ajattelipa muut mitä tahansa! Kolmannen kohdalla ihmiset jo kyselivät että "taasko" ja "miten sä jaksat" mutta nyt kyllä annan nuiden kommenttien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
 
Heippa
Itselläni ei toistaiseksi ole lapsia (yritys on kova), mutta olen itse "suurperheestä", minulla on neljä sisarusta. Näin aikuisena olen iloinen, että minulla on näin monta sisarusta. Heistä on ollut leikkiseuraa pienenä ja nyt isompana he ovat luottoystäviäni. Äidille on varmasti tullut samantapaisia kommentteja kuin teille, sillä meistä neljä ensimmäistä on syntynyt seitsemän vuoden sisällä ja nuorimmainen onkin sitten iltatähti.
Äiti on kertonut, että yksi kommenteista, jonka Hän sai kuopusta odottaessaan oli, että "jumala käski täyttää maan ihmisillä, mutta ei se yksin Sinun tehtävä ole" (emme todellakaan ole uskonnollinen perhe).
Lapsien lukumäärä on jokaisen parin oma asia (joskin se menee hieman yli, kun lapsia alkaa olemaan niin, että äiti ei muuta kerkeäkään kuin olemaan raskaana tai imettämään).

Olen myös itse kuullut koulukavereiltani pienempänä, että onko meillä kaikilla sama isä. Ihmettelin sitä silloin. Nyt sitä kuitenkin tajuaa kuinka yleinen uusioperhe on.

Sukulaisille ei tunnu riittävän mikään. Kun lapsia ei ole sitä kysellään, että koska tulee. Kun ensimmäinen on syntynyt, niin kysellään jo seuraavaa ja sitten vielä jos uskaltaa kolmannen tehdä niin ajatellaan, että se oli varmasti vahinko.

Tehkää niin kuin parhaaksi koette, älkääkä välittäkö muiden mielipiteistä. Onnea matkaan.:wav
 
Heippa! Älä välitä muiden kommenteista, itselläni on 5 lasta, vanhin täytti jouluna 6v. ja sitten on 5v. 3,5v. kaksoset ja kuopus 1,5v. Emme ole lestadiolaisia, ollaan vaan haluttu iso perhe, tosin kaksoset oli aika ylläri ja sit tää kuopus oli ylläri kanssa, kun mies "vahingossa" vähän lipesi tuosta ehkäisystä,mutta poika päätti tulla maailmaan vaikka söin jälkiehkäisypillerinkin.

Sitä vain, että varmaan ainoa, jotka mua onnittelivat oli mun isä ja hänen vaimo. Anoppi meinas saada sydärin, mun oma sisko sanoi mulle :jos toi ei olis ollut vahinko, epäilisin jo sun mielenterveyttä !" niin ja onnittelut jäi uupumaan. Kaikki kyläläisetkin päivittelivät, ja tuli kommentteja: "olettekohan käsittäneet väärin kehotuksen: lisääntykää ja täyttäkää maa, ei Teidän tarvi tätä koko maata täyttää. Ja muita paskoja kommentteja, kun itse olin onnessani alkushokin jälkeen uudesta perheenjäsenestä. Lopulta päätin etten puhu enää raskaudestani muille, jos joku ei jaksa viiden kanssa, niin tarkoittaako se ettei kaikki jaksa.... On sitä isompiakin perheitä ollut, itelläni on 5 sisarusta, tosin vanhimman ja nuorimman välillä on 14 vuotta eroa.

Niin ja haaveilen vielä kuudennesta vauvelista, jos toiveeni vielä toteutuu, en ole varma ilmotanko kenellekään ennen syntymää.
 
Niin ja miettikääpä niitä ihmisiä, jotka noita kommentteja latelee! Mulle on ainakin opetettu, että vauvauutisista onnitellaan, onhan se maailman suurin ihme, mulle ei tulisi mieleenkään arvostella toisten lapsilukua!!!
 
Moikkelis: täällä 4h perhe eli tyttö 01/13 ja poika 01/14 mies ja minä.
Älkää välittäkö mitä muut puhuu ja tehkää mitä ite haluatte, toiset on ´kateellisia ' toiset haluu suuremman perheen kuin toiset ja niined.Mulle oli selvää että 2 on max ja onneksi tuli si poika niin on molemmat ja mun äidin reaktio oli ekana ootko hullu ja viikkoa myöhemmin se on si se poika ja oikeassa oli.
Molemmat isovanhemmat onnessaan kun jälkipolvi kasvo 2 uudella ja appivanhemmille ekat 2 lastenlasta.
 
Hei täällä kirjoittelee 3 tytön äiti, lapset ovat syntyneet 8/11,1/13 ja 7/14. Ja pakko tunnustaa et vauvakuume nostaa päätään, en tiedä miks, mutta kiva olis saada meille ainakin yksi tuhisia vielä joukon jatkoksi. Sitä en tiedä että milloin, mies olisi sitä mieltä välillä et näissäkin olis tarpeeksi, mutta välillä on sitä mieltä et mikspä ei vielä?

Mekin ollaan saatu kommentteja et eiköhän noi jo riitä, mutta mun mielestä kukaan toinen ei voi sanoo kenenkään lapslukua mikä riittää, kyllä se on perheestä kii kuin monta lasta perheeseen tulee/ saadaan.

Mutta siis meillä ei yritetä lasta (ainakaan vielä) enkä tiedä tullaanko koskaan yrittämäänkään sitä 4, vaikka kovasti toivon et vielä tuollaisen pienen syliini saan. Mutta tällä hetkellä edelle menee miun laihdutus/ kunnon kohotusprojekti, ennen kuin ees ruetaan yrittää, sitä en tiedä mitä läheiset on mieltä jos vielä raskaaksi tulen. Uskoisin et suurin osa onnittelee, mutta varmaan osalta kuluu tylympiä kommentteja, ne jätän omaan arvoonsa kyllä, ei se muille kuulu montako muksua mie haluun:happy:
 
Miten aloittajalla on käynyt? onko pikkuinen tulossa?
Kun aloin odottamaan tätä neljättä, niin kommentit oli "ettekste osaa ehkäistä? Tiiätekö mikä on kortsu? Et kai TAAS? Sä en niin tuu jaksamaan." Että kiva kiitti. Nämä kaikki sukulaisilta :( Yhtään vilpitöntä onnittelua ei saatu. No onhan näille pienimmille tulossa pieni ikäero, vain 1v1kk (jos menee kaikki hyvin laskettuun asti), ja ei tätä nyt varsinaisesti vielä toivottu. Ttoiveena oli vasta vuoden päästä päästä yrittämään, mutta luonto päätti toisin ja nyt kun alku järkytyksestä on toivottu, niin ollaan onnellisia tästäkin pienestä :Heartred Eniten ihmetyttää nuo negatiiviset kommentit anopin suusta, hänellä itselläänkin on neljä lasta ja hyvin on heidät kasvattanut ja jaksanut, ja me ollaan koko ajan puhuttu, että 4-5 on toiveissa (nyt jo pehmittelen miestä kuudenteen ;D)
Tsemppiä kaikille negailijoiden kanssa. Itse yritän vain olla välittämättä, mutta ei se helppoa ole ja aina näitä ihmisiä tavatessa tulee ikävät kommentit mieleen :meh: Itsehän tässä kaikki lapsiluvusta päätetään ja niin kauan kun ei muksuja muiden huoleksi kokonaan heivaa, niin aivan se ja sama mitä sanotaan!
 
Tiedän niiin tuon tunteen :oops: ihan sukulaisten suusta kuultuna ei kivaa.."Eikö teille jo riitä?" "Miten te elätätte 5 lasta?" Tiedoksi vaan et pärjätään kyllä ja kenenkään ei ole tarvinnu meijän mukuloita hoitaa..6 sta ei puhuttu kenelleen ja tästä 7 harvat ja valitut tietää...Ainuastaan oma veli ymmärtää ja on onnellinen puolestani...Johtuiskohan tosin siitä että hällä ja vaimokkeella on yhteensä 8 lasta ja suunnitelmissa numero 9 :p Ja ei olla uskovaisia...Sitä on muksut saaneet kuulla...ja ei ole uskovaisia vastaan siis mitään...Kaikki ollaan ihmisiä uskontoon kattomatta ja kukin taablaa tyylillään :)..Minä niin toivoisin että edes omat sukulaiset olisivat onnellisia meijän puolesta vilpittömästi ja antaisivat meijän elää omaa elämää...Ei mekään arvostella heidän valintojaan...:oops:
 
Täällä kans yks jonka mies on jo vuoden verran halunnu 4:tä lasta...meillä on jo siis 5/10 ja 2x 3/11 eli pienellä ikäerolla ja hulinaa on...ite en eka halunnu,sit alotin laihisprojektin mikä vieläki kesken sen takia ny vähä mietityttää...mut ku toinen nii kovaa haluaa..itellä taitaa just olla ovis aikaki ku alkanu itekki miettiä mitä jos..... Mut saa nähä...
 
Ihan pakko kirjoittaa tänne. Mie haluisin meille neljännen ja viimeisen muksun mutta mies vastustaa kaikin keinoin ja nauraa sekä vitsailee asialla koko ajan ja se sattuu.
Oon sanonu miehelle että se ei tunnu kivalta niin hän vaan siihen kommentoi että eikö sulla oo yhtään huumorintajua.
 
Meillä ollut positiivisia kommentteja läheisiltä. Heti 3. jälkeen kyselty/ehdoteltu, et "miten olis vielä kaveri 3.:lle!?".
 
Meillä on kolme tyttöä, 8,5 ja2v. Haaveilen neljännestä ja olen siitä miehenikin kans keskustellut. Aluksi mies ei missään nimessä halunkut edes keskustella asiasta ja sanoi ettei neljättä tule ja huolehti myös hyyyyvin ahkerasti ehkäsyst, ettei mitään riskejä raskautumiselle olis.
Nykyään on aikalailla ehkäsy jäänyt pois ja raskautumisen mahdollisuus kuitenkin aika suuri. Mies on käytännön immeisii ja sen takia ajattelee neljännen lapsen saantia aikalailla eri tavalla kuin minä. Esim auto menis vaihtoon jne.

No kuitenkin hän on sanonut että on itsekin ajatellut että vois sitä neljättä yrittää, jos se vaikka olisi poika :D
Ja että se pitäis nyt sit nyt lähiaikoina saada aluille jos meinaa.

Sukulaisilta tulisi todennäköisesti ihan hyviä reaktioita koska tietävät että haluan ison perheen.
Ainakin yksi ystävä on joka on sitä mieltä et oon ihan hullu kun edes ajattelen asiaa, joten mikä on sitt reaktio jos ja kun tulen raskaaksi... en halua edes ajatella asiaa...
Toinen ystävä sit oikeen kannustaa ja odottaa et milloin kerron uutisia :)

Kuopusta ku rupesin odottaa, isäni sanoi "tuo tyttö sikiää niin saatanasti" ja nauru päälle... ei varmaan pahalla sanonut mut ei se horveen kivalta tuntunut silti...

Saikohan tästä selostuksesta mitään selvää :P
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top