Muita pieniä lukijoita?

[Kaakkuri]

Ois hauskaa jutella vaikka yksityisviestein, jos täältä löytyisi muita tosi pienenä lukemaan oppineiden vanhempia. Ja tämä ei siis ole mikään kannustus opettamaan lasta pienenä lukemaan, paitsi tietysti jos lapsi hurjasti itse haluaa.

 

[Kaakkuri]

Meillä siis poika oppi loppusyksystä kaikkien yllätykseksi lukemaan helppoja sanoja. Hän oli ihan pienestä asti tosi kiinnostunut kirjaimista. Siis todella kiinnostunut, ja todella pienestä. Tässä ollaan sitten mietitty että miten asiaan suhtautua ja edetä. Ei puhuttu muutamaan kuukauteen nyt lukemisesta tai kirjaimista, ja mietittiin olisko hän asian unohtanut, mutta lukikin jo sujuvammin kun sitten mentiin testaamaan.

Kiinnostaa esim. ootteko opettaneet / harjoitelleet taitoa sen jälkeen kun se ilmeni, vai yrittäneet siirtää taka-alalle? Tai toki opetitteko alun perinkin ja miten? Mä "opetin" siis itse osin vahingossa, kirjaininnostukseen oltiin hankittu kirjainpalikoita yms. ja hän oppi niihin liittämään äänteet, sit kerroin että äänteet sanotaan peräkkäin ja liu'utetaan sanaksi ja annoin joitain esimerkkejä. Ja ekapeliä saa joskus pelata palkintona.

Miten ootte kannustaneet eteenpäin? Vai ootteko? Ootteko huolissaan iltalehtien lööpeistä yms. lapsille "sopimattomasta" lukemisesta? Muita haasteita? Onko liittynyt jotain neuroepätyypillisyyttä? Itse luin, että hyperleksia on liitetty autismiinkin, mutta siinä toisaalta käsitin että lapsi ei ymmärrä lukemaansa. Meillä poika jos lukee vaikka "MUMMU SANOO EI" niin alkaa hihittää, kun se viittaa hassusti hänen lempikirjaansa "PIKKULI SANOO EI", eli ymmärtää lukemansa. Muuten ihan tavallinen ja helppo lapsi, innostuu vain kovasti joistain asioista.

 

[Magnoliae]

Meillä ei lapsi osaa "vielä" (, täyttää ihan just kolme) lukea sanoja, mutta on todella kiinnostunut kirjaimista, tunnistaa todella paljon kirjaimia ja on hyvin kiinnostunut tietämään mitä missäkin lukee. Tunnistaa teksteistä kirjaimia ja osaa kirjainlaatoista etsiä esim. vanhempiensa nimien etukirjaimia (ja etsiikin, ja tuo niitä esim ruokapöytään "paikkakorteiksi").

Eli voi hyvinkin olla, että oppii tosi varhain lukemaan. Just mietittiin tässä samaa miehen kanssa, että miten tähän suhtautua. Lapsi on muutenkin kielellisesti lahjakas, sanavarasto on erittäin laaja (osaa esim selittää, mitä ja miksi jäänmurtajat tekevät ja minne menee jätevesi + mistä tulee puhdas vesi).

Jännittää, miten näihin taitoihin suhtautua. On hienoa että lapsi on ilmeisesti nopeasti oppiva ja laajasti eri asioista kiinnostunut, mutta ei missään nimessä haluta että tultaisiin painostaneeksi yhtään mihinkään.

 

[Magnoliae]

Itse opin lukemaan kai vähän alle viisivuotiaana, muistan siitä vain sen että oli ihanaa kun sai lukea kirjoja itse eikä tarvinnut pyytää vanhempia / isosisaruksia lukemaan.

 

[Vargynja]

Jos en ihan väärin muista, esikoinen oli kolme, kun oppi lukemaan. Korkeintaan neljä. Ei häntä erityisesti opetettu, mutta hän kyseli usein mitä missäkin lukee ja näytettiin sitten sormella samalla kun luettiin. Annettiin myös pelata Ekapeliä ja laitettiin meidän vanhat aapiset lapsen kirjahyllyyn. Eli ei tuputettu ja väkisin opetettu, mutta annettiin välineitä oppia, kun kerran kiinnosti.

 

[Foreverfever]

Meillä ei ihan noin aikaisin opittu lukemaan. Esikoinen 4v neuvolassa osasi hitaasti lukea ja 5v jo täysin sujuvasti. Hän oli itse hyvin kiinnostunut kirjaimista, meillä oli joku kirjan palapeli 1v lähtien käytössä ja siitä aika nopeasti oppi tunnistamaan kaikki kirjaimet. Maitotölkin kyljestä yms. arkisista tilanteista alkoi sanoja tapailemaan. Kotihoidossa myös saattoi vähän tylsistyä kun sillon oli 2 nuorempaa sisarusta ja itsekseen kirjoja tutki paljon, toki myös yhdessä.
Muut lapset ei ole ihan niin aikaisin oppinut. Kuopuksesta (melkein 3v) ei vielä tiedä, hyvin tunnistaa kirjaimet jo ja jotain sanoja osaa matkimalla kirjoittaa, oman ja kavereiden nimet tunnistaa tekstistä.

 

[Myrsky21]

Meillä toukokuinen 21 kuten Kaakkurillakin ja ollaan vähän toppuuteltu "lukemisen" kanssa Lapsi osaa lukea helppoja sanoja ja esim tunnistaa nopeasti kirjasta auto sanan jos kysyy missä lukee auto.
Viihtyy myös pitkiä aikoja kirjojen kanssa ja tutkii mielellään tekstejä ja esimerkiksi päiväkoti kavereiden nimiä haluaa usein että kirjoitetaan paperille jotta näkee miten ne kirjoitetaan
Viihtyy kirjojen parissa itsekseenkin eli jotakin niistä irti saa ja lukee sujuvasti tutut kirjat mulle mutta toki varmaan ulkomuistista menee
Paljon luetaan kirjoja sekä leikitään muovisilla kirjaimilla eli kirjoitetaan asioita yhdessä niillä ja esim maalatessa kirjoitetaan aina asia mikä piirretään
Nykyään saattaa pitkän tovin tuijotella kirjojaan ja esim jos sivulla lukee ankka mutta kuvassa ei ole niin kysyy missä ankka on
On vielä pienten ryhmässä päiväkodissa joten suurin osa on 1-2 vuotiaita ja turhautuu kun ei ole tarpeeksi haastavaa puuhaa ja esim kirjat on liian yksinkertaisia. On nyt saanut viedä hoitoon omia kirjoja jottei joudu katselemaan pelkkiä kuvakirjoja kielellisesti on tosi taitava ja osaa tosi vaikeita sanoja jota päiväkoti aina ihmettelee (konduktööri, hydrauliikka, mandariinikiina, presidentinvaalit...) sekä puhuu todella taitavasti sanoja taivutellen yms

 

[Candice]

Itse opin lukemaan kai vähän alle viisivuotiaana, muistan siitä vain sen että oli ihanaa kun sai lukea kirjoja itse eikä tarvinnut pyytää vanhempia / isosisaruksia lukemaan.

Mulla sama juttu! Aukesi ihan uusia maailmoja, kun sai lukea kirjoja ja se oli niin ihanaa. Isosiskot huokaisi helpotuksesta, kun ei tarvinnut enää lukea tv-ohjelmien tekstityksiä. Rakkaus kirjoihin syttyi kyllä välittömästi. Tykkään vieläkin lukea, harmi kun ei oo enää niin paljon aikaa, kuin silloin.

Esikoinen on varmaan vuoden päivät ollut hirveän kiinnostunut kirjaimista ja tunnistaa suurimman osan. Kyselee aina, mitä missäkin lukee. Oman nimensä tunnistaa ja päikkykavereiden myös, mallista kirjoittaa. Ei kylläkään vielä osaa lukea sanan varsinaisessa merkityksessä, paitsi omasta mielestään. En oo erityisen tavoitteellisesti opettanut mitään, sitä mukaa mennään, kun kiinnostusta riittää. Voi olla, että oppii lähiaikoina, tai sitten ei.

 

[move88]

Meillä ainakin on kannustettu, ennemmin kuin että ei :) esikoinen osasi kirjaimet hyvin 4-vuotiaana ja luki yksittäisiä sanoja, 5-vuotiaana luki jo sujuvasti ja nyt 6v täytettyään lukee itsekseen kirjoja. hän oli myös varhainen puhuja ja sanavarasto laajeni tosi nopeasti. mielestäni kaikki nämä kielelliset taipumukset on pelkästään positiivisia asioita ja ehdottomasti jos on halua oppia niin miksipä ei sitten jo nuorempana. toki nykyään varsinkin häneltä tulee paljon kysymyksiä, jos näkee esim uutisotsikoita tms, mutta niihin pitää sitten vaan lapsentasoisesti varautua vastaamaan.

opin itsekin lukemaan alle 5v ja minusta oli ihanaa, kun koulussa sai vain lukea mieleisiään kirjoja kun muut opettelivat vasta lukemaan.

 

[Kaakkuri]

Olipa hauskaa kuulla muista varhaisista lukijoista ja nimenomaan näin positiivisessa hengessä! Ja ilmeisesti ei suoraan oo liittynyt kellään muuhun neuroepätyypilliseen oireiluun? Kirjoitan ”muuhun” kun onhan varhainen oppiminenkin tavallaan epätyypillistä, vaikka eri tavalla kuin yleensä asiaan viitataan.

Itse kanssa opin ”kunnolla” lukemaan 5v, mies jo 3v, mutta meitä ei kumpaakaan opetettu. Vs. ekapeli joka ihan oikeasti opettaa. Toki meidän pojan lukemista en laske vielä kunnolliseksi, koska kaikki uudet sanat hän tavaa ensin ääneen kirjain kerrallaan ja siitä ”liu’uttaa” mitä siinä lukee.

Noita uutisotsikoita joita @move88 mainitsit mäkin mietin, mut toisaalta puhutaan myös kuolemasta ja sairauksista lapsentasoisesti (isovamhempi menehtyi, toinen sairastaa syöpää) eli kai kaikkea voi sopivalla tasolla käsitellä.

 

[Kaakkuri]

Meillä ei lapsi osaa "vielä" (, täyttää ihan just kolme) lukea sanoja, mutta on todella kiinnostunut kirjaimista, tunnistaa todella paljon kirjaimia ja on hyvin kiinnostunut tietämään mitä missäkin lukee. Tunnistaa teksteistä kirjaimia ja osaa kirjainlaatoista etsiä esim. vanhempiensa nimien etukirjaimia (ja etsiikin, ja tuo niitä esim ruokapöytään "paikkakorteiksi").

Eli voi hyvinkin olla, että oppii tosi varhain lukemaan. Just mietittiin tässä samaa miehen kanssa, että miten tähän suhtautua. Lapsi on muutenkin kielellisesti lahjakas, sanavarasto on erittäin laaja (osaa esim selittää, mitä ja miksi jäänmurtajat tekevät ja minne menee jätevesi + mistä tulee puhdas vesi).

Jännittää, miten näihin taitoihin suhtautua. On hienoa että lapsi on ilmeisesti nopeasti oppiva ja laajasti eri asioista kiinnostunut, mutta ei missään nimessä haluta että tultaisiin painostaneeksi yhtään mihinkään.

Joo siis just tällaista innostusta meilläkin oli, ja suhtautumista piti ja pitää pohtia. Ja tosi samanlaiselta kuulostaa teidän lapsi, kaikesta kiinnostunut. Tai siis ehkä kaikki lapset on, mutta kun oppii varhain puhumaan, niin oppii myös varhain kyselemään ja selittämään. Toki meidän pojan selitykset asioiden toiminnasta on välillä sellaista huru-ukkojen horotusta että… (ja tänne kirjoitan jälkihuomautuksena että keneltä lienee perinyt tällaisen tajunnanvirtakommunikaatiotavan…. )

Itse oon tosi pedagogisesti suuntautunut, eli siis tykkään leikkiä lapsen kanssa niin että leikissä on joku opetus. Usein sosiaalinen taito (Pai teki jotain mikä harmitti Mikki Hiirtä, mitäs nyt pitäisi tehdä), mutta myös vaikka värejä ja kirjaimia (samaan kasaan kaikki punaiset lelut tai aalla alkavalt lelut).

Muuten ehkä vähän tylsistyn, vaikka toki varmistan että päivään mahtuu myös vähän yhteistä lapsilähtöistä taaperoleikkiä. Mutta anteeksi, kuinka tylsää on pudemmän päälle se että ”nyt tää auto ajaa tänne, sit se tölmää tähän läiskis, kaikki lentää, ja sit se ajaa eteenpäin aaaaaah, ja nyt äiti se sun auto kiihlyttää ja se myös tölmäis joo aaah läiskis läiskis iso tömäys”.

Mutta siis tää vain johdantona siihen, että vaikka ei tietoisesti olla tuputettu kirjaimia, kyllähän poika jo paljon ennen 2v päivää tajusi että keskeytän melkein minkä vaan oman puuhan jos hän tulee kysymään että ”mitä tässä lukee”, ”onko tämä A”, ”äiti kirjoita Pai” jne.

Ja oon aina aidosti innoissani mukana leikeissä jos hän ehdottaa että niihin liitetään lukemiselementti. Ja että on varmaan kolminkertaiset mahdollisuudet saada 5-10min pädiaikaa jos ehdottaa ekapeliä junapelin tai Pipsa Possun sijaan… Eli vaikkei ehkä itse ei tuputeta aktiivisesti että tehdään tätä, lapsi on ehkä ehdollistunut pyytämään kirjainjuttuja jo pienenä.

Ja toki, hän sai pelata ekapeliä muutaman minuutin päivässä mökillä jo kesällä 22, ja tajusin että hänhän on silloin ollut vasta 14kk. Apua! Eli ollaan me varmaan tuputettukin.

 

[Kaakkuri]

. Hän oli itse hyvin kiinnostunut kirjaimista, meillä oli joku kirjan palapeli 1v lähtien käytössä ja siitä aika nopeasti oppi tunnistamaan kaikki kirjaimet.

Meillä kanssa oli kirjainpalapeli, tuntuu että siitä ehkä lapsi tosi pienenä alkaa kirjaimia hahmottaa kun voi oikein käsillä tunnustella muotoja. Superaikaisin teilläkin kyllä opittiin, hauska myös lasten väliset erot. Varmaan esikoiset ja kupukset usein oppii aiemmin lukemaan, toki temperamenttierot vaikuttaa vielä enemmän.

 

[move88]

Olipa hauskaa kuulla muista varhaisista lukijoista ja nimenomaan näin positiivisessa hengessä! Ja ilmeisesti ei suoraan oo liittynyt kellään muuhun neuroepätyypilliseen oireiluun? Kirjoitan ”muuhun” kun onhan varhainen oppiminenkin tavallaan epätyypillistä, vaikka eri tavalla kuin yleensä asiaan viitataan.

Itse kanssa opin ”kunnolla” lukemaan 5v, mies jo 3v, mutta meitä ei kumpaakaan opetettu. Vs. ekapeli joka ihan oikeasti opettaa. Toki meidän pojan lukemista en laske vielä kunnolliseksi, koska kaikki uudet sanat hän tavaa ensin ääneen kirjain kerrallaan ja siitä ”liu’uttaa” mitä siinä lukee.

Noita uutisotsikoita joita @move88 mainitsit mäkin mietin, mut toisaalta puhutaan myös kuolemasta ja sairauksista lapsentasoisesti (isovamhempi menehtyi, toinen sairastaa syöpää) eli kai kaikkea voi sopivalla tasolla käsitellä.

meillä kans ekapeli oli varmaan se joka sitten lopulta vauhditti tosi paljon tuota oppimista! mä olen myös oppinut lukemaan just ennen kun täytin 5v ja mieskin ennen esikoulua, että ehkä se on osin geneettistäkin. meillä ei ainakaan ole havaittu mitään neuroepätyypillisyyttä esikoisella.

jep, sotajutut ja muut on tietysti vaikeita aiheita mutta onneksi hän ei ole niitä jäänyt sen enempää miettimään tms. varmaan riippuu lapsestakin, että miten paljon mikäkin asia kiinnostaa ja jääkö huolettamaan, jos on esim kovin herkkä.