Mites teilläpäin liikutaan? :)

Aivan hölynpölyä! Mun lähipiirin tyttö 4v ei koskaan ryöminyt eikä kontannut vaan nousi suoraan ylös ja käveli 9kk iässä. Oppimisvaikeuksista tietty tässä kohtaa vaikea sanoa mutta tyyppi ainakin lukee helpoimpia sanoja ja osaa kaikki kirjaimet kirjoittaa että miten sen nyt ottaa... Ihmisillä on niin kova tarve taivuttaa kaikki lapset samoihin muotteihin!
 
Mun serkku (jo yli 20-vuotias) ei oo lapsena koskaan kontannut vaan siirtyi ryömimisestä suoraan seisaalleen. Ja ei tietääkseni ole mistään oppimisvaikeuksista koskaan kärsinyt, lukenut ylioppilaaksi ja opiskellut rakennusinsinööriksi. En siis sano ettei henkilö, jolla on oppimisvaikeuksia, siihen kykenisi, mutta pointti että serkullani ei ole ongelmia koulussa ollut.
 
Siis minustakin kuulostaa todella oudolta selitykseltä, mutta sattui vaan osumaan kohdalle mun systerin muksun kohdalla.

En tosiaan muualta oo koskaan aiheesta kuullu..
 
Oliskohan se niin, että niillä voi olla yhteys. Kobttaaminen vaatii molempien aivopuoliskojen yhteistyötä ja on siksi ns tärkeä etappi. Joskus konttaamisen väliin jääminen voi kieliä noihin liittyvistä ongelmista. Muisteleisin.
 
Mutta mitä väliä sillä on, miten konttaa(sukulaisen kommentti oli nimenomaan, että pitäisi kontata oikein)? Meillä jäi ryömiminen välistä ja konttaa välillä "normaalisti" useimmiten kuitenkin omalla tyylillään. En ainakaan itse ole kovin huolissaan. Neuvolassa aion kyllä kysyä mielipidettä, mutta lähinnä vain mielenkiinnosta.

Sen nyt vielä voi ymmärtää, että saattaa ehkä olla indikaattori, mutta ei syy oppimisvaikeuksille.
 
Joo niillä voi olla yhteys joissain tapauksissa mutta kysymys onkin mun mielestä siitä että kenen asia siitä on olla huolissaan ja huomauttaa...? Ärsyttää itseä ainakin tämmöset tietävät sukulaiset jotka kokee asiakseen huomautella tommosista yhdentekevistä asioista!
 
Joo, toki sukulaiset voi pitää mutunsa mahassaan. Toki sillon kun minä olin vauva minun terkkari oli paasannut äidille, että konttaamista ei missään nimessä saa jättää välistä. Lähdin kävelemään 9kk iässä ilman tukea. Juontaisiko juurensa sinne 80-luvulle tuo sukulaisen avautuminen?
 
Konttaamattomuus voi olla merkki oppimisvaikeuksista, mutta voi olla myös olematta. On vaan todettu, että lapsilla jotka ei konttaa on tilastollisesti enemmän oppimisvaikeuksia. Konttaamattomuus ei siis suoraa kerro onko lapsella oppimisvaikeus eikä konttaaminen tarkoita etteikö sellaisia lapsella voisi olla. Yleensä konttaamattomuus johtaa vain tarkempaan seurantaan neuvolassa ja koulussa. Hyvä niin, koska oppimisvaikeudet on hyvä havaita mahdollisimman aikaisin! Itselläni on lukihäriö (konttasin) ja se todettiin vasta lukiossa. Liian monta vuotta jouduin taistella pärjätäkseni ilman ymmärrystä, niin että opettajat ajatteli minun olevan vain laiska tai tyhmä, ja olisi kyllä todella paljon auttanut jos olisi edes tiennyt mikä vaivaa tai jopa saanut oikeaa apua ja ymmärrystä.

Tyhmää sukulaiselta tulla tollein antamaan äidille kauheasti huolta! :sad001 Jos lapsesi nyt osaa kontata, niin en olisi yhtään huolissani aiheesta. Muutenkin oppimisvaikeudet on ajankohtaisia vasta sitten lähempänä kouluikää. Nyt vaan nautit ihanasta pikkuisesta ^_^
 
Meillä myös ryömitään ja kävelään tuettuna ja tukea vasten, nousee itse tukea vasten, mutta ei konttaa. Istuu lattialla ilman tukea, mutta ei myöskään nouse itse istumaan lattialla. Ikää nyt pojalla siis sen 11 kk. Esikoinen puolestaan eteni aika nopsaa, ryömi hetken, konttasi vielä lyhyemmän hetken, nousi itse istumaan ja käveli täysillä jo 10kk iässä. Nää on niin yksilöllisiä ja itse en lähtis kyllä olettaan mitään tulevaisuuteen liittyvää siitä et konttaako ja miten konttaa.
 
Meidän poika on nyt täyttänyt juuri 11kk. Konttaa reippaasti, nousee seisomaan ja siirtyy huonekalujen avulla. Portaiden kiipeäminen sujuu aika mallikkaasti. Kehitys on mennyt siinä mielessä sopivaa vauhtia, että mitään holtitonta menoa ei ole ollut. Poika on itse ottanut uudet haasteet vastaan, kun on ollut valmis. Seisoviltaan alastulo oli myös alusta asti hallittua. Näki oikein, kun aivot raksutti, että miten mikäkin asia olisi turvallisinta toteuttaa. No, välillä taaperokärryyn noustaan kyllä aivan vailla mitään itsesuojeluvaistoa...
 
Meillä neiti 11kk ja aika samanlailla liikuskelee kuin teillä vaa_veli :) eli tukea vasten kävellään, noustaan ja laskeudutaan harkitusti, kontataan kovaa. Viikko sitten oppi kiipeämään sohvalle ja yleensä osaa tulla sieltä alas, mutta ei aina :nailbiting:
Viimeisin liikkumismuoto on ollut karhukävely peruuttamalla o_O:hilarious: Mitä kävelemiseen tulee, niin ilmeisen varovainen ja harkitseva on ilman tukea kävelemään oppimiselle, koska on jo nyt yli 3kk kävellyt tukea vasten.
 
Mun isoveli ei ikinä kontannut. Kirjoitti sitten aikanaan kuusi laudaturia ja on nykyään tohtori ja Suomen akatemian tutkija matemaattisella alalla. Ei siis välttämättä konttaamattomuus kerro yhtään mitään.
 
Meidän 1v tyttö ottanut ensimmäisen pienen askeleensa ilman tukea ja äkkiä jostain kiinni. Ei ihan uskalla vielä kävellä. Nyt tullut 4kk täyteen tukea vasten kävelyä :D taitaa vähän ehkä arastella sitä ilman tukea olemista. Tai no, sängyllä/sohvalla kyllä uskaltaa nousta tuetta seisomaan, mutta ei lattialla. Kai pehmeä alusta sitten rohkasee nousemaan.
 
Takaisin
Top