Miten ystäväsi ovat käyttäytyneet sinun keskenmenosi jälkeen?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mutsimutsi
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
M

Mutsimutsi

Vieras
Millaisia kokemuksia teillä on aiheesta? Itse olen totaalisen hämmentynyt, surullinen ja ärsyyntynytkin hyvän ystäväni käytöksestä, hänen "kuulumattomuudesta". Sain keskeytyneen keskenenon ja jouduin tekemään tyhjennyksen kotona. Kunto ja vointi on ollut surkea, hb romahti myös. (Tämä oli toinen keskenmenoni.)
Yksi läheisimistä ystävistäni on ollut yhteydessä vain pari kertaa tekstarilla. Viimeksi sivuutti täysin vastaukseni huonosta voinnista, ja vaikka pyysin käymään kylässä, kirjoitti vain omista kiireistä ym. Näinkö vähän ystävääni olen tuntenutkaan? Onko tässä nyt hyvä esimerkki siitä, että hädässä ystävä tunnetaan?
 
Joskus ihmiset vain ovat tuollaisia. Eivät osaa ottaa osaa toisen suruun. Minullakin oli kaksi vuotta sitten tuulimunaraskaus, joka päättyi keskeytykseen. Olisin myös toivonut, että ystäväni olisi tullut käymään. Hän kyllä lähetti suruviestin, että oli pahoillaan mun puolesta. Hän oli sillloin 4 kk ikäisen vauvan äiti, joten tilanne oli hänelle varmaan ristiriitainen. Surusta selviytyy vain suremalla. Ystävät voivat olla tukena, mutta he eivät voi sua auttaa eteenpäin.
 
Mulla kaverit ihan ymmärtäväisiä, paitsi yksi heistä... Suunnilleen samoihin aikoihin kuulimme omista raskauksistamme, omani meni kesken.. Mitä teki kaverini, no lähettää minulle ultrakuvia, kertoo viikottain mahastaan ja monesko viikko on yms yms yms! Niin väärin! Ja ymmärrän kyllä, hän toki saa olla onnellinen raskaudestaan, mutta kun tämä kaikki alkoi vasta sen jälkeen kun hän kuuli kkm:stani! :smiley-angry019
 
Ehkä ystäväsi ei ymmärrä kuinka vaikea asia sinulle on? Muistan, että joskus kun on ollut keskustelua lapsettomien kesken (minä mukaanlukien) keskenmenoista ja sen aiheuttamasta surusta, niin monikaan ei oikein ymmärrä, että mitä sitä ns olematonta lasta suremaan.
Jaksaisitko soittaa hänelle ja kertoa, miltä hänen reaktionsa sinusta tuntuu? Että nyt todella kaipaisit ja tarvitset häntä, hyvää ystävääsi sinua tukemaan. Ehkä hän ajattelee, ettei osaa auttaa, kun ei ole itse moista kokenut, tajuamatta että vain kuuntelu ja paikalla olo olisi suuri apu. Kannattaa aina puhua suunsa puhtaaksi, eikä vain ihmetellä ja olettaa asioita, se usein auttaa :) Voimia sinulle ja toivottavasti löydät yhteyden ystävääsi taas :Heartred
 
Kyllä tämä ystäväni ihan varmasti tietää miten kurjasta tilanteesta on kyse. Kävin jo aiemmin vu:ssa tiputtelun vuoksi ja olin peloissani ja kerroin hälle silloin miten pelko perssiissä olin. Ja muistan miten hän joskus kertoi itsellään olleen keskenenon uhka ja vuotoa, kertoi miten järkyttävää se oli, vaikkakin sitten päättyi onnellisesti.
Itse olen aina ollut se " vahva", joten kun nyt suoraan hälle kerroin että voin huonosti ja pyysin käymään, niin OLETIN hänen ymmärtävän tilanteen vakavuuden. Sen, että jos nuin pyydän niin turhaa en sitä tehe.
Tässä ollaan nelikymppisiä, aikuisia siis, joten kaippa tähän mennessä luulisi jotakin oppineen tosiystävyydestä. :gen026:sad010
 
On kyllä kurjaa toimintaa minusta. Valitettavasti jotkut on sellaisia, että ottavat mielellään apua vastaan, mutta kun toista pitäisikin puolestaan auttaa on sydän hukassa. Toivottavasti kaverisi tajuaa korjata tilannetta tai löydät hieman empaattisempaa seuraa. Jos hän on todellinen ystäväsi, hän myös kestää totuuden eli sinun asiallisen mielipiteen hänen toiminnastaan. Hänellä on sitten mahdollisuus pyytää anteeksi ja olla taas kunnon ystävä sulle.
 
Ansakki oot kyllä joutunu kestääs sen ystäväs takia. Onneksi mun ystävä ehti omansa saada vaikka ekalla kkm kokeneena kirpas ja ei niin vähääkän,no toinen kun tuli lähetin tekstarin ei kuulunu mittään vastausta oli kuulemma menny ihan lukkoon. Mulle oli parempi kun sain olla rauhassa ja surra yksin oli mulla mäykky pitämässä musta huolta päivisin ku mies oli töissä.
 
Kyllä siinä erottui jyvät akanoista.. Minä olen ollut aina "kaikkien kaveri". Tämä kokemus viimein näytti, että jotkut vaan on tärkeämpiä. Lähelläni vaikuttanut kaikkosi omiin kiireisiinsä toinen koitti puoli väkisin repiä elämään eteenpäin. Muutama saman kokenut palasi "sattumalta" elämääni tärkeämpinä kuin koskaan ♡
Minä olen tarvinnut aikaa menetyksestä selviämiseen ja olen siitä heränneen kasvuprosessin syövereissä edelleen 8kk myöhemmin ja uuden raskauden ollessa viikolla15. Ammattiapuun kannattaa turvautua, jos olo tuntuu vaikealta! Onhan se iso kynnys kenelle vaan, mutta meitä varten he työtään tekevät.
 
Vältelleet. Kerroin samoin kuin raskaudesta,yksityisviesteillä valituille. Pahoittelut, ja jutut loppu lyhyeen ja sitten kesti kauan,kauan... sain ihan perään laittaa viestiä että hei, mulle SAA laittaa viestii,MINÄ en kuollut. Siis just kun tarvit tukea,niin ei,kaikki vaikenee!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
 
Takaisin
Top