Miten teillä jakautuu metatyöt?

Meillä tavanomaisiin kotitöihin ja lapseen liittyvät hommat on enemmän mun kontolla, mutta mies hoitaa suuren osan remontista ja siihen liittyvästä metatyöstä. Osallistuu kyllä ajoittain myös muihin kotitöihin, esim käy usein kaupassa ja tällä hetkellä hoitaa meidän pyykit, koska pesukone ja kuivausrumpu on hänen työpaikallaan evakossa meidän remontin tieltä. Viikonloppuisin vuorotellaan sen suhteen kumpi nousee lapsen kanssa ja hoitaa aamutoimet.
 
Paljon kyllä vaikuttaa myös tilanne. Jos toinen on vaikka reissutyössä tai tekee pitkää päivää tai on sairas, luonnollisesti toiselle jää enemmän tehtäväksi. Meilläkin on ollut aika, jolloin tein melkein kaiken. Ei, en ollut tyytyväinen tilanteeseen. Oli vain pakko. Eikä siitä miestä voinut syyttää. Terveyden parantuessa hän alkoi myös osallistua enemmän.
 
Paljon kyllä vaikuttaa myös tilanne. Jos toinen on vaikka reissutyössä tai tekee pitkää päivää tai on sairas, luonnollisesti toiselle jää enemmän tehtäväksi. Meilläkin on ollut aika, jolloin tein melkein kaiken. Ei, en ollut tyytyväinen tilanteeseen. Oli vain pakko. Eikä siitä miestä voinut syyttää. Terveyden parantuessa hän alkoi myös osallistua enemmän.
Hyvä pointti. Itse olen elänyt useita vuosia arjen yksin pienten lasten kanssa, mies oli viikot toisella paikkakunnalla töissä. Luonnollisesti hoidin silloin lähes kaiken. Onneksi tilanne nyt toinen ja työnjako tasaantunut.
 
Meillä jakautuu niin, että mulla aika paljon lapseen liittyvää: vaatteiden hankinta, päätös mitä lapselle päälle, lapsen ruuan ostaminen, neuvolavaraukset jne. Mutta mies taas pitää huolen näistä jotka multa "unohtuu": lapsen kynsien leikkuu ja kylvetys. Hän myös hassuttelee ja leikkii fyysisiä leikkejä enemmän lapsen kanssa (kuperkeikkojen harjoittelu, hyppyytys ja muut temput). Minä syötän lapsen useammin, mut mies myös syöttää. Minä usein päätän mitä lapsi syö, mut miehellä on omia ratkaisujaan: saattaa syöttää lapselle suolakeksejä, kahvia, suklaata, pullaa.. 🙄 Kuulemma lapsen pitää saada nauttia elämästä😆

Minä teen omat ruokani, mies omat. Hänen käsitys ruuasta on niin eri kuin minun eikä hän arvosta tekemääni ruokaa. Tekee sit itse äijäruokiaan😄 Mä käyn omat ja lapsen ruuat kaupasta, mies omat. Minä myös siivoan aina Keittiön, vaihdan vuodevaatteet ja imuroin ym siivoan, mies ei näihin osallistu. Omat pyykit hän pesee.

No sit mitä hän hoitaa, ja näissä myös hänellä ovat kaikki metatyöt: kaikki talon asiat: likakaivon tyhjennyksen, tuhkien tyhjennyksen, polttopuiden hankkimisen ja haun, uunin sytytyksen (joskus harvoin minäkin), saunan lämmityksen, kaikki talon juoksevat kulut, talvella lumien auraamisen traktorilla, katolta lumien pudottelun, kaikki auton korjaukset hoidot vakuutukset maksut ja huollot, kaikki polkupyörien huollot ja rasvaukset ym, ruohonleikkuun ja muut pihatyöt jne. Että onhan tuossa hänelläkin aika paljon hommaa vaikka sitä ei aina edes huomaa ja arvosta. Jotenkin nuo hommat tuntuu "kivemmilta" kuin tylsä ainainen tiskaus 😄 Mutta kun en suurinta osaa noista osaa tehdä niin ei voida roolejakaan vaihtaa 😄
 
Meillä minä kyllä hoidan suurimman osan metatöistä, mutta mies tekee enemmän kotitöitä. Mie teen enemmän töitä ja olen parempi organisoimaan niin väkisinkin roolit ovat näin päin.

Joskus olisi kiva tehdä vaan kotitöitä eikä juosta tarjousvaatteiden perässä, mutta tiedän, että jos laittaisin miehen ostamaan lapselle talvihaalarin niin se olisi väärää kokoa ja jouduttaisiin pulittamaan siitä tuplasumma.

Vaikka välillä joutuukin manageroimaan ja rätisemään niin miulla on kyllä silti aivan mahtava mies, joka tekee osansa ja hoitaa meidän lasta todella hyvin. ❤️
 
Kävin lukemassa sitä blogitekstiä, jonka linkki sijaitsee tuolla, missä saa mainostaa blogeja. Itse koin sen hieman sekoittavan kirjoittajan omaa elämää ja muiden naisten elämää. Hän yleisti oman elämänsä kipukohtia koskemaan muitakin naisia. Varmasti joidenkin asioiden kohdalla näin on ja joidenkin naisten, mutta ei nyt kuitenkaan ihan kaikki naiset koe asioita niinkuin tuon blogin kirjoittaja.

Ei minulta esimerkiksi ole synnytyksen jälkeen vaadittu muiden passaamista. Meillä mieskin on käynyt lasten kanssa hiekkalaatikolla, eikä hän ole siitä mitään erityistä huomiota saanut. Enkä minä toisaalta ole kokenut ulkopuolelta painetta siitä, että minun pitäisi jaksaa aina tehdä kaikkea mahdollista lasten kanssa, koska olen äiti.

Blogin kirjoittajalla oli ikäviä kokemuksia ja toivottavasti hän saa enemmän arvostusta äitinä tulevaisuudessa. Tärkeää on myös puhua meta- ja muiden töiden jakautumisesta, mutta onneksi se on jo arkipäivää monissa perheissä. Ja @Bella Swan sanoi asian hyvin: ei kaiken tarvitse mennä aina ihan tasan. Kunhan kumpikin on suht tyytyväinen tilanteeseen, saa tarvittaessa apua toiselta ja kumpikin saa välillä aikaa myös omille henkilökohtaisille jutuille.
Eivät varmaan kaikki koe asioita samoin, mutta mielestäni hän kyllä puhui täyttä asiaa. Äitejä atvostetaan nykyään tosi huonosti ja yhteiskunta painostaa äitejä myös ihan valtavasti. Onhan sitä tutkittukin, että nykyisten vanhempien ikäpolvi on se, jolta vaaditaan eniten vanhemmuuteen liittyen. Ja vastaavat tapaukset tuntuvat olevan itse asiassa arkipäivää, mitä lujee vaikka iltapäivälehdistä niistä lukijat kertovat jutuista.
 
Eivät varmaan kaikki koe asioita samoin, mutta mielestäni hän kyllä puhui täyttä asiaa. Äitejä atvostetaan nykyään tosi huonosti ja yhteiskunta painostaa äitejä myös ihan valtavasti. Onhan sitä tutkittukin, että nykyisten vanhempien ikäpolvi on se, jolta vaaditaan eniten vanhemmuuteen liittyen. Ja vastaavat tapaukset tuntuvat olevan itse asiassa arkipäivää, mitä lujee vaikka iltapäivälehdistä niistä lukijat kertovat jutuista.
Kyse onkin ehkä sitten äitien sijoittumisesta sellaisiin ympyröihin ja yhteiskunnallisiin rakenteisiin, joissa he kokevat näitä paineita. Itse koin tekstin hieman vieraaksi. Pointtini olikin, etteivät kaikki koe samoja paineita eikä kaikkien elämässä ole samanlaisia tahoja, joilta he saavat äiteinä kuulla sellaista vähättelyä, jota hän on saanut kuulla. Varmasti moni kokee asiat samoin kun hän, mutta yleistys oli mielestäni turhan laaja.
Ehkä hän olisi voinut käyttää vähemmän sellaista ”me äidit olemme sorrettuja” -tyyliä. Mielestäni yleistykset ja oletukset toisten kokemuksista ovat monesti sudenkuoppia.
 
Muokattu viimeksi:
Meidän ratkaisu etenkin lapseen liittyviin metatöihin on ollut perhevapaiden jakaminen. Suosittelen tosi lämpimästi. ❤️ Mies on tällä hetkellä kotona meidän taaperon kanssa ja hän on suunnitellut lapsen huoneen sisustuksen, tehnyt torikauppoja ja tilannut sisustusliikkeestä sinne tavaroita. Toki hän on mulle näyttänyt mitä aikoo hommata, mutta muuten huone on ihan isän käsialaa. Samoin he ovat parhaillaan ostamassa lapselle hiekkalaatikkotossuja, enkä ole yhtään etukäteen näyttänyt tai vihjaillut, millaiset olisivat hyvät. Luotan ja tiedän, että jonkun hyvän ratkaisun keksivät. Mies on parin kuukauden (suurin osa vielä edessä) perhevapaiden aikana oppinut suunnittelemaan päiviä ja ohjelmia lapsen rytmin mukaan, osaa pakata hoitorepun ja pitää sen sisällön ajantasalla, tietää mikä on lapsen lempipuuro ja huolehtii mahdolliset neuvola- ja lääkäriasiat.

Muutenkin perhevapaiden jakaminen luo sellaista tasa-arvoista vanhemmuutta, joka on mun mielestä paras lahja, jonka lapselle voi antaa. Lapsi pystyy turvaamaan molempiin vanhempiin ihan missä tahansa tilanteessa, mikä on pitkälti sen ansiota, että isä on myös se aktiivinen hoivaava osapuoli arjessa. Esimerkiksi mulla itselläni ei näin ole, vaikka ihan ns. ongelmattomassa perusperheessä olenkin kasvanut.

Muuten metatöistä, mies hoitaa pitkälti autoon liityvät asiat, minä taas rahaan ja vakuutuksiin. Lomiin liittyvät käytännön asiat mä olen hoitanut aika pitkälti. Mies tekee ruokatilauksen elintarvikkeiden osalta, minä katson mahdolliset puuttuvat pesuaineet ja hygieniajutut. Taloon liittyvät jutut kaatuvat ehkä vähän enemmän miehelle, mutta konkreettisia talon töitä tehdään aika tasaisesti. Lapsen jutut oli aika 100 % mulla ennen tuota hehkuttamaani roolien vaihtoa perhevapailla, nyt mä hoidan lapsen vaatetusjutut pääasiassa ja olen ehkä enemmän kartalla erilaisista suosituksista, ikätasoisista jutuista yms., mutta mieskin on kehittynyt näissä ihan tosi paljon.
 
@VäriSointu olen osittain samaa mieltä kanssasi. Olen kuitenkin myös huomannut, että yleisesti yhteiskunnassa arvostetaan äitiyttä aika vähän. Meillä minä hoidan perheemme pääasiallisen toimeentulon ja mies hoitaa pääsääntöisesti lapsen ja sitä kyllä jaksetaan hehkuttaa, mutta sitä ei tunnuta ymmärtävän, että olisin halunnut olla kotona pidempään.

Minusta myöskin sellaista puhetta, että "itseppä olette rääpäleenne tehneet" tai "mitä nuokin täällä pyörivät vaunuineen viemässä tilaa" on liikaa. Ja tämä pääsääntöisesti kohdistuu äiteihin. Isät ovat monesti sankareita, kun liikkuvat lastensa kanssa. Ja tämän myöntää myös minun mieheni, kun häntä paapotaan joka paikassa ollessaan liikkeellä kaksistaan lapsen kanssa. 😅

Eriarvoisuutta on, mutta itsekään en tunnista tuota vaatimusten listaa niinkään. Enemmän koen, että olen muiden mielestä tiellä lapseni kanssa vaikkemme edes käyttäytyisi huonosti tai jäisi rattainemme tukkimaan kulkuteitä. Koen ennemmin, että ihmiset odottavat minun juurikin vetäytyvän pois perhe-elämästäni ja olevan sellainen tämän päivän feministiesikuva, joka keskittyy aivan muuhun kuin kotiinsa. Enkä tätäkään yleistä kaikkiin, mutta on ollut hämmentävää huomata tällainenkin ilmiö. Toisin sanoen koen ettei minulta vaadita kodin saralla juuri mitään, vaikka se on itselleni se tärkein työ. 😂
 
@VäriSointu olen osittain samaa mieltä kanssasi. Olen kuitenkin myös huomannut, että yleisesti yhteiskunnassa arvostetaan äitiyttä aika vähän. Meillä minä hoidan perheemme pääasiallisen toimeentulon ja mies hoitaa pääsääntöisesti lapsen ja sitä kyllä jaksetaan hehkuttaa, mutta sitä ei tunnuta ymmärtävän, että olisin halunnut olla kotona pidempään.

Minusta myöskin sellaista puhetta, että "itseppä olette rääpäleenne tehneet" tai "mitä nuokin täällä pyörivät vaunuineen viemässä tilaa" on liikaa. Ja tämä pääsääntöisesti kohdistuu äiteihin. Isät ovat monesti sankareita, kun liikkuvat lastensa kanssa. Ja tämän myöntää myös minun mieheni, kun häntä paapotaan joka paikassa ollessaan liikkeellä kaksistaan lapsen kanssa. 😅

Eriarvoisuutta on, mutta itsekään en tunnista tuota vaatimusten listaa niinkään. Enemmän koen, että olen muiden mielestä tiellä lapseni kanssa vaikkemme edes käyttäytyisi huonosti tai jäisi rattainemme tukkimaan kulkuteitä. Koen ennemmin, että ihmiset odottavat minun juurikin vetäytyvän pois perhe-elämästäni ja olevan sellainen tämän päivän feministiesikuva, joka keskittyy aivan muuhun kuin kotiinsa. Enkä tätäkään yleistä kaikkiin, mutta on ollut hämmentävää huomata tällainenkin ilmiö. Toisin sanoen koen ettei minulta vaadita kodin saralla juuri mitään, vaikka se on itselleni se tärkein työ. 😂
En tiedä korostuuko nämä kokemukset isoissa kaupungeissa. (Ja en luonnollisesti siis tiedä, minkälaisessa ympäristössä sinä elät). Itse olen lapsiperheellisenä asunut ennen pohjoisempaan pienemmälle paikkakunnalle muuttoa etelä-Suomen keskisuuressa kaupungissa, jossa muistan yhden kerran, kun minua ja vaunujani jotenkin moitittiin. Muuten kohtelu oli aina asiallista. Töistä olin melko pitkään pois, enkä saanut siitä mitään negatiivista kommenttia. Ai niin, kerran näin toisella puolella Suomea sattumalta kollegan, joka sanoi, että ”muistatko sinä että mitä se työnteko on”.
Ehkä sitä saa olla iloinen omasta tilanteestaan. Toisaalta noissa kirjoituksissa toivoisi tosiaan jätettävän pois yleistykset, joissa oma kokemus laajennetaan koskemaan kaikkia. Se mielestäni myös vie terää pois niiltä toteutuneilta ikäviltä kokemuksilta.
 
En tiedä korostuuko nämä kokemukset isoissa kaupungeissa. (Ja en luonnollisesti siis tiedä, minkälaisessa ympäristössä sinä elät). Itse olen lapsiperheellisenä asunut ennen pohjoisempaan pienemmälle paikkakunnalle muuttoa etelä-Suomen keskisuuressa kaupungissa, jossa muistan yhden kerran, kun minua ja vaunujani jotenkin moitittiin. Muuten kohtelu oli aina asiallista. Töistä olin melko pitkään pois, enkä saanut siitä mitään negatiivista kommenttia. Ai niin, kerran näin toisella puolella Suomea sattumalta kollegan, joka sanoi, että ”muistatko sinä että mitä se työnteko on”.
Ehkä sitä saa olla iloinen omasta tilanteestaan. Toisaalta noissa kirjoituksissa toivoisi tosiaan jätettävän pois yleistykset, joissa oma kokemus laajennetaan koskemaan kaikkia. Se mielestäni myös vie terää pois niiltä toteutuneilta ikäviltä kokemuksilta.
Juurikin näin. Kuten huomataan niin meilläkin kahdella on hyvin erilainen kokemus asiasta. Enkä siis sano, että lapsen kanssa liikkuessa tulisi joka kerta paheksuntaa, mutta itselle on tuhahdeltu ja osoitettu mieltä useita kertoja. Monesti tilanteet ovat sellaisia, että menen vaunujen tai rattaiden kanssa junaan tai bussiin ja sanon "anteeksi voisinko tulla vaunujen kanssa tähän niin en olisi muiden tiellä", kun pyrin vaunuille osoitetulle paikalle, johon on joku parkkeerannut somettamaan. On myös lenkillä ohitettu vaunut agressiivisesti aivan hipoen, vaikka vieressäni on ollut 1,5m kaistaa ohittaa.

Tuttavilta puolestani kuulen ihasteluja meidän ratkaisusta, mutta mutinaa siitä, kun sanon, että molemmat haluttais roolien olevan toisinpäin.

Toki on ollut oikein hyviäkin kohtaamisia ihmisten kanssa ja toisinaan kanssaihmiset huomioivat lapsen kanssa kulkevan todella hyvinkin. Ja onhan meissä ihmisissä eroja siinäkin miten tulkitaan eri tilanteita ja keskitytäänkö enemmän huonoihin vai hyviin kohtaamisiin. 💁‍♀️
 
Meillä mies on niin "mies" että hän ei ikinä kykenisi tiettyihin juttuihin lapsen hoidossa vaikka "opettaisin" (ärsyttävä sana, ihan kuin mies ois joku vähempiarvoinen jota täytyy kouluttaa). Hän ei erota tomaattia ja paprikaa. Ainostaan työkalut ja muut hän tunnistaa. Hän ei tiedä mikä on hameen ja mekon ero. Eikä tuu oppimaan 😄 Hänelle ne asiat häipyy pois heti aivoista ja antaa tilaa muulle tärkeämmälle (=jollekin auton rassaamiselle tms).

Hän toisaalta on aivan loistava lapsen kanssa, osaa käsitellä ja pyöritellä lasta suihkussa kainalossa helposti kun on niin vahva, osaa hauskuuttaa ja leikittää, osaa syöttää, saa lapsen nauramaan, kannustaa lasta yrittämään uutta, halaa, pitää sylissä, lepertelee..

Mutta tosiaan tiettyjä asioita ei ikinä suostuisi tekee, esim. ruuan lämmitys vesihauteessa eikä mikrossa, ruokalapun pukeminen on myös vastenmielistä ja kaikki ns. naiselliset, "turhat" jutut.

Minä olen itse valinnut tuollaisen perus äijän ja tykkään elää sellaisen kanssa, ehkä rupeis ärsyttää jos mieskin lämmittelis vesihauteessa pilttejä ja nipottais D-vitamiinitippojen määrästä. Häneltä 'unohtuu' esim. hampaanpesut, lapaset ulos ym. pikku jutut. Hän on suurpiirteinen. Eikä hän varmasti tiedä mikä on "body" tai "välikausihaalari". Käyttää vaatteistakin ihan vääriä sanoja 😄 Mua tää ei haittaa koska mäkään en ymmärrä työkaluista, sähköjohdoista, asennushommista jne mitään. Häneltä niin kuin puuttuu joku palikka aivoista, kuten minulta puuttuu myös toisissa asioissa 😄
 
Meillä mies on niin "mies" että hän ei ikinä kykenisi tiettyihin juttuihin lapsen hoidossa vaikka "opettaisin" (ärsyttävä sana, ihan kuin mies ois joku vähempiarvoinen jota täytyy kouluttaa). Hän ei erota tomaattia ja paprikaa. Ainostaan työkalut ja muut hän tunnistaa. Hän ei tiedä mikä on hameen ja mekon ero. Eikä tuu oppimaan 😄 Hänelle ne asiat häipyy pois heti aivoista ja antaa tilaa muulle tärkeämmälle (=jollekin auton rassaamiselle tms).

Hän toisaalta on aivan loistava lapsen kanssa, osaa käsitellä ja pyöritellä lasta suihkussa kainalossa helposti kun on niin vahva, osaa hauskuuttaa ja leikittää, osaa syöttää, saa lapsen nauramaan, kannustaa lasta yrittämään uutta, halaa, pitää sylissä, lepertelee..

Mutta tosiaan tiettyjä asioita ei ikinä suostuisi tekee, esim. ruuan lämmitys vesihauteessa eikä mikrossa, ruokalapun pukeminen on myös vastenmielistä ja kaikki ns. naiselliset, "turhat" jutut.

Minä olen itse valinnut tuollaisen perus äijän ja tykkään elää sellaisen kanssa, ehkä rupeis ärsyttää jos mieskin lämmittelis vesihauteessa pilttejä ja nipottais D-vitamiinitippojen määrästä. Häneltä 'unohtuu' esim. hampaanpesut, lapaset ulos ym. pikku jutut. Hän on suurpiirteinen. Eikä hän varmasti tiedä mikä on "body" tai "välikausihaalari". Käyttää vaatteistakin ihan vääriä sanoja 😄 Mua tää ei haittaa koska mäkään en ymmärrä työkaluista, sähköjohdoista, asennushommista jne mitään. Häneltä niin kuin puuttuu joku palikka aivoista, kuten minulta puuttuu myös toisissa asioissa 😄
Tunnistan tuosta omaa miestäni. 😅 Tässä on syy miksi meilläkin mie hoidan kaiken organisoinnin, vaikka mies muuten vastaa pääsääntöisesti lapsenhoidosta ja tekee enemmän kotitöitä. Meillä ei muuten ole ehkä niin perinteistä työnjakoa yms, mutta joku luolamiesgeeni täältäkin huushollista löytyy. 😂
 
Takaisin
Top