Miten tapasitte...

Me tavattiin kapakassa arki-iltana.  Itellä tuli käytyä vähän niin kuin vanhasta tottumuksesta, "eksä" oli baarimikko joten oli tullu tavaksi istuskella baarissa.  Miestä en ollu vailla ja suutuinkin kun ulkoa tupakalta näin kuinka kaksi miestä änki meidän pöytään.

Kas kummaa sitten siinä juttu luisti ja niin vaan tuli vaihdettua puhelinnumeroa.  Varma olin kyllä että ei se soita kuitenkaan mutta niin vaan seuraavana aamuna sovittiin treffit ja sillä tiellä ollaan.

3kk tapaamisesta muutin epävirallisesti miehen luokse, kirjat muutettiin sitten vajaa vuosi tapaamisesta.  Nyt reilu 4 vuotta myöhemmin on kaksi pikkuista :)
 
Me ollaan nettipari :)
Ei tosin minkään deittipalstan kautta tavattu vaan ihan vaan normichatissa jossa sit jotenki ruvettiin kirjottelee toisllemme, lähinnä musasta ku huomattiin et on aika yhtenäinen musamaku :) Sitten löyty muutaki yhteistä ja juttu luisti mesen välityksellä.
Reilu kuukausi kirjoteltiin kun päätettiin tavata oikeasti ja siitä se aika lailla alko :)
Sen jälkeen mies matkusti mun luo melke joka viikonloppu ja synty päätös et muutetaan yhteen (minä pois vanhempien luota ja mies pois vanhasta kaupungistaan). Yhteinen koti perustettiin noin kolme kuukautta ekasta oikeasta tapaamisesta. Nyt reilu 6 vuotta ollaan pidetty yhtä, kohta vietetään 4-vuotishääpäivää ja rakas pieni tyttömme on 7 viikkoa vanha :)
 
netissä meki tavattiin lähinnä FBn kautta ku mies on ujo ja oli katellu muo kaupankassalla ja enhän minä ollu sitä huomannu ku joskus baarissa ja ajatellu että huhhu mikä mies ja mä ihan säälin sen naisystäviä mutta kuinkas kävikää.. jonkun aikaa fbn chatissä ja koukussa olin.. et ei mikää ensirakkaus. mut eiks oo nii et viha ja rakkaus kulkee käsikkäin...
 
Alotus on näemmä pyyhitty pois, mutta kysymys ilmenee jo otsikossa, joten vastaamaan.

Me tavattiin töissä, mun kolmantena työvuorona ikinä. Mies oli mukamas opettamassa minua, mutta hylkäsi sitten tekemään yksin, kun tuli yllättäviä poissaoloja.. Me aloitettiin hienosti, minä hyvin arkisena minuna ja mies ilmeisen krapulaisena, tukkapystyssä, vähän pöhnäsen näköisenä, iltapäivällä. 

Sitten lähdettiin ajamaan. Herra ohjasi pääkaupunkiseudun liikenteessä pahimpaan ruuhka-aikaan, pahimmalle tienpätkälle ikinä. Mainitsin, että ois ehkä tuo toinen reitti ollut.. Siitä se alkoi, aina oikeasssa oleminen.

Kahden viikon päästä palkkapäivänä mentiin ulos, oli siellä muitakin työkavereita (ihan varmasti oli) mutta oli kaiketi vähän käsikirjoitettu iltaa etukäteen, kun puhe tuli jatkoista miehen ja sen kämppiksen luona kaikki liukeni johonkin. Siinähän sitten saunottiin kaksin. Muutaman kuukauden päästä mies muutti omaan kämppään ja samantien antoi avaimen sinne. Muistelen usein, kun olin jo luovuttamassa koko herran suhteen ja puhuin siitä yksi yö toisen työkaverin, nykyisen ystävämme kanssa puhelimessa ja hän sitten sanoi, että miun on parempi nyt vaan antaa äijälle tilaa ja aikaa sopeutua suureen muutokseen, olihan mulla lapset ja ohan se aina niin ja näin kun työkavereiden kesken solmitaan suhteita. Tosin... melkeimpä kaikki tuttavamme ovat työkavereita jotka nyt sitten on vaan yhdessä. 

 

Me miehen kanssa ollaan niin nettipariskunta kun vaan voi olla.. Ja tästä tuli oikeen kunnon romaani, en vaan osaa lyhyesti.;/

Molemmilla oli ilmotus Suomi24-treffeillä. Kumpikaan ei kovin aktiivisesti seuraa ettiny.. Tämä mies sitten pisti mulle viestin, ihan sinänsä mielenkiintonen että aattelin meseen lisätä. Kamala shokki jotenki oli, kun ei yhdyssanoista ja pilkuista ollu tietoakaan.x_x Njoo, kielipoliisin vikaa vähän. Mut jotenki se vaan latisti fiilistä. Oli kuvakin profiilissa, mutta oli niin huono ja sumunen, että ei siitä mitään selvää saanu. Antoi mulle numeronsakki, että jos joku päivä kahville mentäis, muuten vaan jos mulle tylsää tulee. Olin vaan että juu, kattellaan. No ei sinänsä aikomustakaan ollu.:D Molemmat Wowiakin pelattiin (pelataan vieläki). Sielläki sitte välillä jotaan juteltiin mesen lisäks.

Pari kk siinä sitten kai meni mesetellessä satunnaisesti ja sitten tuli eräs ilta, kun mun kaverin bändi oli paikallisessa pienessä keikkapaikassa keikalla. Mainitsin siitä mesessä tälle miehelle kun molemmat kerran metallia kuunnellaan, mut ei mitään sen kummempaa sovittu tai mitään.. Tuli sitten se ilta ja sivusilmällä näin tän miehen siellä. Ja näin että sillä oli seurassaan yks mun tuttu. Siinä kohtaa olin että wut, tunnetaan sitten samoja ihmisiä. No ei sinänsä ihme, sama paikkakunta kun on.. Ihme edes että tunnistin, oli niin eri näköinen kuin siinä kuvassa. Hyvällä tavalla.;) Parta ja viikset, sopii kyllä mun miehelle.<3

Itsehän olin niin kännissä kun vaan voi olla, hauskaa ainakin oli. Tämä mies oli selvinpäin, oli autolla liikenteessä. Kai kierrettiin toisiamme vähän kuin kissa kuumaa puuroa, mutta ei juteltu. Kotia sitten lähin, kävelin siinä aika matkan bussipysäkille. Pistin sitten tekstarin miehelle, että taisin nähdä sut.:D No oli myös mutki nähny..ja kuullu. Myöhemmin sitten selvis, että ihastui mun nauruun, kuului kuulemma hyvin melunkin yli.:D

Siinä laskuhumalassa ehdotin, et jos sinne kahville. No seuraavaks päiväks sovittiin, eli sunnuntaille. Fiksua, krapulassa.:) Sunnuntaina sitten jännitti niin pirusti, mut hyvin se meni. Mies jännitti niin pirusti, puhua pulputti koko ajan. Ei haitannu sinänsä kun krapulassa olin, ei sitä paljoa ois jaksanu puhuakkaan. Sovittiin että seuraavana perjantaina meen miehen luo kattomaan leffoja. No menin, miehellä oli muutama lonkero joten mun olis pitäny bussilla mennä kotiin.. No "unohdin vahingossa" kattoa kelloa ja myöhästyin viimesestä bussista.;P Siihenhän se meni, että leffaillasta tuli ihan jotaan muuta. Siinä puuhastelujen jälkeen mies kysäs, et mitä tykkäisin jos oltais vaan minä ja sinä. No olin ihan myyty.:D 

Siitä asti ollaan oltu vaan minä ja sinä. Vauhdilla suhde menny eteenpäin, mut sopii meille.:) Tänä vuonna tulee 5v yhdessä.

 
No tää on ehkä vähän monimutkaista selittää :grin Mutta yritän. Elikkä meillä on yhteinen kaveri joka asuu kokemäellä ja hän sitten oli järjestämässä tuparit ja teki tapahtumakutsun facebookkiin (tämä oli viimevuonna maaliskuussa) ja sieltä kutsusta sitten bongasin miehen ja heti tutkin hänen profiilian ja huomaisin et asuu lähellä mua (kylmäkoskella ja mä asun valkeakoskella) noh sitten päätin kysellä tältä yhteiseltä kaverilta että voisinkohan tulla sinne tupareihi miehen kyydissä noh miehelle tämä oli ok ja kaveri sitte anto mulle miehen numero ja miehelle mun numeron ja me sit miehen kaa sovittiin että mihin aikaan ja mistä hakee mut ja seuraavan päivänä sitten olivatkin nämä tuparit ja mies tuli hakeen mut :) mutta meijä juttu ei kuitenkaa iha heti alkanu vaan vasta baarin jälkeen yöllä toki pientä vilkuilua ja flirttiä oli jo pitkin päivää.

Mutta baarin jälkee kun saavuttii kaverin kämpille laittoivat kaverit hitaita soimaa ja pakottivat stte kaikki tanssii ja mut sitte miehen kanssa ja siinä sitte vaihdettii se ensisuudelma :wink ja siittä se sitten lähti ja toukokuussa ollaankin oltu sitten vuoden yhdessä :Heartred Lapsen yritys alkanu tammikuussa ja kesän lopulla olisi muutto omakotitaloon.
 
Mä tapasin nykyisen mieheni jo vuonna -89. Semmonen hiljainen murkkupoika asui mun naapurissa, johon ihastuin ihan täysillä, koskaan ei uskallettu kumpikaan sanoa yhtään mitään toisillemme, katseita vaihdettiin kyllä. SItten muutin pois ja se ihastus jäi, tosin päiväkirjan sivut muistutti mua monta vuotta tästä nuoruuden ihastuksesta. Vuonna 2011 löysin tämän samaisen ihanuuden Facebookista, laitoin hänelle viestiä jossa kerroin välittömästi ihastuneeni häneen silloin -89. Siitä alkoi mielettömiä keskusteluhetkiä. Seurustelin silloin toisen miehen kanssa ja yritin olla ihastumatta/rakastumatta. Jopa tein päätöksen, etten voi kirjoitella hänen kanssaan kun haluan katsoa mihin tämä suhde vie. No, eihän se vienyt kauaksi, alle vuosi meni, kun huomasin tehneeni virheen ja rupesimme uudestaan kirjoittelmaan ja suhteemme kuumeni samantien kun näimme yli 20 vuoden jälkeen:Heartred Kaikki loksahti paikalleen, joka ikinen palanen. Tiesin silloin nuorena jo, että tässä pojassa on jotain ihanaa, ja oikeassa olin. Nyt on meille pieni lapsonenkin tulossa, täydellistä :Heartred
 
Minähän olin päättänyt, että minen mitään parisuhdetta enää halua ja miehet on vaan hauskanpitoa varten.

Ja sitten töissä ohi käveli nahkatakkiin sonnustautunut rättipää. Se oli siinä. Nappasin siis työmaalta trukkikuskin. Ei siinä niin pitänyt käydä, mutta kas kun ihastuttiin puolin ja toisin ihan täyttä häkää. Tauoille eksyttiin kummasti aina samaan aikaan. Sitten eräs ilta osuttiin samaan baariin. Tämä osuminen ei ihan sattumaa ollut, koska asiasta oli ollut puhetta aiemmin. Sieltä sitten vein menninkäiseni kotiin. Loppu alkaakin olla historiaa.
Naimisissa ollaan oltu vuodesta 2006. Ja edelleen lempi leiskuu kuin vasta sytytettynä.
 
Tässäpä meidän tarina. Elettiin kevättä 09 ja huomasin että seurakuntamme nuorteniltoihin ilmestyi komea tummatukkainen pitkänhuiskea mies. Useinmiten hänen seurassaan oli myös nainen ja toinen mies ni heti sitten aattelin että Nou tsääns.. Koitin kuitenkin aina välillä muutoman sanan hänen kanssaan vaihtaa, mutta hänellä tuntui aina olevan kiire jonnekkin. Kevät vaihtui kesäksi ja eräänä iltana mietin että olisipa kiva jos saisin sen oman kullan joskus.. mietin illalla nukkumaan käydessäni vaihtoehtoja lävitse ja viimeisenä mietin tätä miestä pitkään ja hartaasti. Seuraavana aamuna herään yht. Äkkiä siihen kun puhelimeni soi. Soittaja oli vanha koulukaverini ja kyseli kuin ohimennen kuulumisiani ja samantien kysy et omppu, seurustelet sä? whaat? No en! kuis? Noku meillä on täällä maatilalla töissä yks mies joka ois tanssiseuraa vailla. (Mut enhän mä osaa tanssia!) Tiesin et se n-illoissa käynyt mies käy maatilalla töissä, ni nyt oli sit pakko jo udella kaverilta et minkä näköinen tämä mies on ja minkälaisella autolla hän ajelee kun senkin tiesin. Kaverini ei siis suostunut kertomaan miehen nimeä, ni enpä sitten ollut täysin varma kenelle puhelin numeroni sitten suostuin antamaan! no kaverini mies sitten samana päivänä oli antanut tämän minun numeroni serkulleen.. kylläpähän oli muuten mulla perhosia päivän vatsassa kun tiesin että illalla saattaa tulla puhelu komistukselta joka ei siis kanssakkaan tiennyt kenelle oikeasti soitti! lähdimme illalla viettämään kaveriporukalla iltaa ja uimaan kaverini luokse ja sitten jossain vaiheessa tämä mies sitten soitti mulle! Oli aika hauska fiilis ku itse tiesi kenen kanssa puhuu, mut toinen ei tienny. Mies oli just tullu peltohommilta kotiinsa ja oli jo laittanu saunankin lämpiämään. Minä sitten kysymään että jos kuitenkin tulisit jo tänään tänne kaverini luokse viettämään iltaa (hän siis tunsi koko paikalla olleen porukan). Suostuttelemisen jälkeen lupautui sammuttamaan saunassa ja tulemaan luoksemme, kerroin osoitteen ja lähdin ulos rappusille odottamaan. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä! uimassa kävimme ja tuli kotiin lähdön aika. Yks kaverini heitti että voisin viiä sut kotiin, katsoin seurueen uutta tulokasta ja hän sanoi samaa. Lupauduin jälkimmäiselle ja muut kaverit katsoi hiukan kummissaan, mut ei sen enempää. Sen jälkeen olenkin aika ahkerasti ollut tämän hovikuskin kyydissä:joyful:. Kihloihin menimme -10 jälkeen häitä vietimme -11 ja nyt olis toinen lapsukainen tuloillaan. Ainiin. Mulla on siis ollu aika poikavaltainen kaveripiiri ni isäntäkin oli kattellu et onpa kivan näköinen likka, mut satavarmasti varattu, nou tsääns:p. Eli se oli molemmilta ihastuminen ja rakastumisen ensi silmäyksellä.:love017
 
Me tavattiin mun silloisessa kämpässä kun veljeni pyysi häntä myös kahville mun työ. Muistan aina ne askeleen äänet kun hän nousi rappusia ylös (asuin kerrostalossa) :D
Aika pian vaihdettiin muutama sana facessa mun tyhmästä aloitteesta jolle nauretaan välillä vieläkin :joyful:
Pian puolisoni tarjosi kyytiä kun sitä tarvitsin paikasta A paikkaan B, silloinjo ihmettelin "mikä tos ukos on kun sille on niin helppo puhua" (oon yleensä tosi ujo). Ja pian vietettiin paljon aikaa yhdessä, koko ajan enemän ja alettiin seurustella ja aika pian puoli vahingossa jo asuin miehen luona :rolleyes:
 
Valitin yhdelle tuttavalle, että eikö sulla ole ketään ketä voisit suositella mulle. Sit hän muutaman pv päästä sano et tällainen mies vois olla kiinnostunut tutustumaan. Antoi sen nimen ja laitoin fb viestii. Juttelimme muutaman pv ja sit hän kysyi voiko tulla kahville. Ja kun hän tuli, ja näin hänet livenä ekan kerran, tuumin vaan että ai tuolle mun tuleva aviomieheni näyttää....

Aviomies hänestä tuli vajaa 2,5v kuluttua kun olimme loppusuoralla yhteisen muksumme oottelussa.

Vaikeaa on ollut, tajuttoman vaikeaa ajoittain, mutta kun lopulta päästiin saamaan oikeanlaista jutteluapua ja aloimme ymmärtää itseämme paremmin, niin eiköhän tämä suhde saada pitää, niin kauan kuin molemmilla tahtoa piisaa. Helppo suhde ei oo tavallaan ollut, mutta ne asiat jotka sitten taas pitänyt meitä yhdessä,on ollut sellaisia elämää suurempia, ja meille merkityksellisiä.
Kohta 7v takana.
 
Takaisin
Top