Miten tapasitte...

Undulaatti: Tarinaasi voisin kommentoida siten, että toisen ihmisen vetovoima menee joskus ystävyyden edelle.  Ja se vetovoima voi toisinaan olla pelottavan vahvaa.
 
Oman kultani tapasin kätevästi ravintolassa. Oltiin pientä silmäpeliä pidetty siinä huikeat vartti tai jotain. Törmättiin siinä räkälän käytävällä ja tuleva rakkaani halasi mua lujaa ja kysyi: "Missä sä olet ollut kaikki nää vuodet?" 
 
Siitä sitten jatkoille Helsingin perämetsiin. Vietettiin loistava yö, seuraava päivä, viikko ja toivottavasti loppuelämä yhdessä. On vaan niin makeeta seukkaa ihmisen kanssa, jolla on samat mielenkiinnon kohteet ja joka ymmärtää mua yllättävän hyvin mieheksi. Blondina mun on vaikea ymmärtää yhtään mitään.
 
Me avopuolisoni kanssa tavattiin veljeni luona remonttia tehdessä. Puoliskoni on veljeni silloisen tyttöystävän ystävä ( heillä oli myös ollut jonkinlaista säätöä joskus). Vanhempani olivat tietysti paikalla olinhan 16 ja asuin toisella puolella Suomea. Kun nykyinen avokki astui huoneeseen en nähnyt enää muita. Itse vielä tuolloin sähelsin erään pojan kanssa. Kyseisenä iltana ei tapahtunut sen ihmeempiä kuin juttelua.

Seuraavana viikoloppuna tulimme taas veljeni luo ja minun oli määrä yöpyä uuden rakkaani luona (edellinen oli jo kätevästi jätetty). Veljeni tyttöystävä kuitenkin oli puhunut ties mitä rakkaastani vanhemmilleni ja isäni päätti etten saa yöpyä miehen luona. Äitini oli onneksi puolellani ja kaukosuhteemme sai jatkua ja aloin käydä säännöllisesti kultani luona.

Nyt asumme onnellisesti avoliitossa uudessa kodissa ja odottelemme vauvaa. Suhdetta kestänyt 5 vuotta ja kihloissa olemme olleet neljä. Ikää minulla 21 eli nuorena tapasin rakkaani joka täyttää 25.
 
Ihania tarinoita [:)] Ei mitään ihan perinteisiä baari-iltoja, vaikka minttumaarialla baari-illasta olikin kyse [:)]
Ja kiva kun joku jaksoi minunkin tarinani lukea, iski kauhea kirjoitusvimma ja päätin tälläisen keskustelun sen takia aloittaa [:D]
 
No kaipa sitä voi meidänkin tarinan tänne kirjailla.. Se onkin hieman monimutkainen, mutta koitan saada siitä suht selkeän..  Nähtii miehen kanssa ensimmäisen kerran ehkä n.5 vuotta sitten, kun meidän isommat sisarukset rupesivat seurustelemaan keskenään, eli mieheni isoveli seurusteli isosiskoni kanssa parin vuoden ajan. Me emme nykyisen mieheni kanssa kuitenkaan nähneet kuin muutaman kerran tuona  aikana.

Olin muutama vuosi sitten lähdössä Australiaan tekemään työharjoittelua (7kk), jolloin minun tarvitsi saada kissani siksi aikaa jonnekin hoitoon. Siskoni kertoi, että Tonilla (nykyinen mieheni) saattaisi olla tilaa ja hän tykkää kissoista (hänellä oli myös 1 kissa itsellään). Otin heti yhteyttä ja hän lupasi harkita asiaa. Sain kuitenkin sovittua kissani tutuille joilla oli 4 kissaa ennestään, joten hoitopaikalle ei enää ollutkaan tarvetta. Laitoin Tonille mailia ettei hoitopaikkaa tarvinnutkaan ja se siitä..

Jatkoimme kuitenkin viestittelyä niistä näistä koko Australian matkani ajan kaveri pohjalta lähes päivittäin. Palattuani Suomeen rupesimme muutaman viikon sisällä jo seurustelemaan vakavammin, ja tässä sitä nyt ollaan. Pari vuotta seurusteltu, vuoden verran ollaan yhdessä asuttu neljän kissan kanssa, ja nyt vauva tulossa.. :)
 
Minä tapasin mieheni laivalla. En todellakaan ollut miehenhaku-raissulla, mutta jotenkin tämä yksilö tuntui heti omalta. Meidän elämät olivat 300 kilometrin päässä toisistaan, mutta emme antaneet sen häiritä. Siitä alkoi meidän oma pikavuoro, jota ajelimme useamman kerran viikossa. Mies lähti eräänkin kerran minun luota aamulla klo 4, että ehti töihin. Tätä pikavuoroa jatkoimme noin vuoden päivät ja heti, kun mies sai töitä samalta paikkakunnalta aloimme rakentaa yhteistä kotia. Tästä laivareissusta on nyt 5,5 vuotta. Reilu vuosi sitten vietimme unelmien hääpäivän ja nyt toivottavasti on esikoinen tulossa.
 
Me oltiin mieheni kanssa tunnettu lähes 9 vuotta työn kautta. Kumpikin oli jollain tavalla kiinnittänyt huomiota toiseen, muttei kaikkina noina vuosina kuitenkaan edes flirttailtu, kun koko ajan jompi kumpi oli suhteessa toisaalla. Sitten pian 2 vuotta sitten tuli eräät juhlat ja niiden jatkot yökerhossa, missä ajauduimme tanssimaan yhdessä koko loppuillaksi ja siinä meni sitten seuraava yökin yhdessä, kiltisti nukkuen (molemmat oltiin tuolloin sinkkuja eli ei mitään kolmiodraamaa täällä). Parin päivän päästä matkustin hänen luo 100 km päähän ja sitä matkustamista riittikin tiiviisti siitä eteenpäin, kunnes maaliskuussa tänä vuonna muutettiin saman katon alle. Oltiin tapaamisesta lähtien kuitenkin melkein joka yö toistemme viekussa. Kilometrejä kertyy edelleen, kun mulla on työmatka 75km, mutta eiköhän me se yhteinen talo löydetä työmatkojen puolivälistä. Ja kun vauvaakin kovasti toivotaan, ois semmoinen perheasunto ihan kiva. [:)]
 
Ah, nyt nostalgiaa peliin, koska meijän tapaamisesta on jo yli 11 vuotta!!! On asuttu yhessä jo reilu 10v. Tässä tulee vieläpä melko nynny tarina noihin muihin verrattuna -ei alkoholilla (eikä ees baareilla) ollu loppujen lopuks ollenkaan tekemistä meijän suhteen alkamisessa. Ja varautukaa; mähän en ihan lyhyitä viestejä yleensä kirjota!! [:)]

Paljastan olleeni vielä 19-vuotiaana neitsyt, ja olin jo luopunu toivosta löytää ihanan miehen ja vakisuhde; kaikki edelliset oli ollu parin viikon-max.4kk:n seurusteluita. Tietenki se sillon just "nappaa", ku vähiten oottaa... Alotin opiskelut metsäkoulussa vieraalla paikkakunnalla. Koulu oli oletettavasti korvessa ja opiskelijat asu asuntolassa -tytöt yhessä asunnossa ja "meijän luokan pojat" saman rivitalon toisessa päässä. Suurin osa "uroksista" oli todella vielä poikia eli 3v nuorempia, mut mukana oli muutama samanikänenkin, joista 2 oli ihan varteenotettavia vaihtoehtoja, Mikko ja Kimmo (nimet muutettu, heh)... En kuitenkaa yrittäny kumpaakaan iskee, vaan keskityin elämääni pettyneenä opiskelemaankin. Kimmo oli vielä niin ihana, etten ees uskaltanu haaveilla siitä. Vois sanoa (vaikka todella ihanan miehen kanssa nykyään elänkin ja Mikon kans oon onnellinen!), että ärsyttää oma pessimismi ja vaatimattomuus, ku en kokeillu mitä Kimmon, "unelmieni miehen" kans ois tullu... Sain meinaan tietää sitten, ku jo seukattiin Mikon kans, et Kimmokin oli musta kiinnostunu!!!! Tavallaan sen jälkeenpäin tajuskin sen tekemisistä, mut ku pessimisti-Pompula ei pitäny silmiään auki tai ei uskaltanu ees aatella et Kimmo vois tykätä. Se Kimmon kiinnostuksen osotus oli sellasta perinteistä letistä veto -hommaa oikeestaan, kun taas Mikko esim. todellakin ojensi auttavan kätensä yhelläkin kansallispuistokäynnillä, ku syyspimeellä rämmittiin märällä polulla se autto mut ja toisen tytön ojan yli.

Ei oltu ehitty kai ihan kuukauttakaan opiskella, ku sain viikonloppuna kotona Mikolta tekstarin, jossa se kerto olevansa vähän humalassa (mitä ei siis oikeesti ollukaan, mut piti sitä varulta tekosyynä sekoilulleen, jos oisinki ollu tyly) mut et ois kiinnostunu musta. Vastasin tyyliin, että vähän oon minäkin sitä katellu... Koululle paluu oli sen viikonlopun jälkeen varmaan molemmille vähän mielekkäämpi. Mikko ei vaan heti kuulemma (jälkeenpäin juteltuamme) pitäny meijän alkupäivien juttelua ja hengailua seurusteluna!! Jotenki kai minäki sen aistin ja ihmettelin, ku ei mies halua ees suudella! Tein siis ite alotteen ekaan suudelmaamme, ja siitä lähtien me sit kuulemma seurusteltiin... [8|] Hyvinki kiihkeän alkuajan, hienoisen hiipumisen ja kahen lapsen jälkeen elämä alkaa taas olla ihanasti vähän intohimosempaa.

Nykyään oon jostain lukenu, et kannattaa valita mies tanssitaidon perusteella (eli jos ei oo rytmitajua, niin ei oo rytmitajua... kröhöm [;)])... Tuon valintakriteerin perusteella tein ihan hyvän valinnan: Vähän ennen tota ekaa tekstaria oli talouskoulun tytöt kutsunu meijän koulun "pojat" puutarhajuhliin ja siellä Mikko tuli meijän oman koulunsa tyttöjen kans kovasti tanssilattialle jammaileen ja meitä hauskuttamaan. Mikolle myös tarjosin Hopea-toffeeta sinä iltana enkä ees muista, oliko Kimmo mukana koko juhlissa - sen verran oli jo katse ilmeisesti kääntyny helpommin lähestyttävän Mikon puoleen.

Kumpikaan meistä ei sit lopulta käyny metsäkoulua loppuun, mut se pysyy meille tietenki tärkeenä paikkana, ku siellä tää meijän "satu" alko... Minäkin pienikokonen tyttö selvisin metsäkoulun käytännön hommissa vähän helpommalla, ku sain luonnolliseks työparikseni raavaan miehen. Naimisiin mentiin siinä "7 vuoden kriisin" kohalla just eli se parisuhteen oletettu kriisi sivuutettiin niin mukavasti.

Kiitos undulaatille, ku alotit näin ihanan aiheen! Muistoja on kiva kaivella!!!
 
Hei ihana aihe! En ookaan tätä aiemmin huomannut :)
Naputtelenpa omankin tarinani...

Mä itseasiassa edelleen tavallaan seurustelin, kun tapasin mieheni. Olin kyllä yrittänyt saada eksääni tajuamaan, että ei mua enää kiinnostanut kuin lämmin syli silloin tällöin... No kuitenkin, elettiin toukokuuta 2007, sitä viikkoa, kun Suomessa oli euroviisukarsinnat ja koko kaupunki juhlahumussa. Minä siinä mukana, juominkeja oli tullut harrastettua likipitäen vapusta asti - opiskelijatyyliin.
No tuona hurmion viikonloppuna sitten ei sunnuntaina olisikaan napannut poistua heti kaupungilta kotiin, ja ystävien houkuttelemana päädyin baariin. Olin vannottanut, että viimeisellä bussilla kyllä sitten lähden! Viimeisen bussin aika tuli, mutta halpaa juomaa baarissa riitti... Ystävä lupasi majottaa mut, jos lähtisimme vielä kurkkaamaan toista baaria. Mä kyllä VIHAAN kyseistä teinikuppilaa, mutta iloliemissä sitten suostuinkin...

Aattelin ottaa pehmeän laskun, ja pyysin ystäviltäni, että käydään ensin tuon teinihelvetin karaokepuolella, jossa ei ihan pahimmat lihamarkkinat ole. Baarin tuo osa on suorakulmion mallinen, ja jo ovelta sai hyvän silmäyksen koko "saliin". Näin eräässä pöydässä nuokkumassa jotain herkullista, sanoin tytöille käyväni polttamassa yhden tupakan siinä pöydässä, ja sitten voitaisiin mennä eteenpäin. Pöydässä istui 2 miestä, ei enää ihan teinejä, vaan kolmatta kymppiä käyviä - varmaan paikan ainoat. Ja se, johon silmäni iskin, oli mielestäni baarin parhaimman näköinen mies! Istahdin alas ja se "väärä" miehistä alkoi jutella; hetken kuluttua kuitenkin paljastin ihan suoraan, että olin tuon juopuneemman takia pöytään tullut...
Juopon renttu "havahtui" tästä, nosti katseensa ja hinasi penkkinsä lähemmäksi minua - enpä muistanut palata yhden tupakan jälkeen tyttöjeni luo, vaan siihen jumahdin pilkkuun asti. Pilkun aikaan vasta muistin ystäväni, jotka olivat huomanneet viipymiseni ja lähteneet baarin muihin osiin! Hämäriä muistikuvia, mutta komistuksen kanssa jotain pussailtiin ja muuta, sovittiinpa samaa matkaa myös baarista poistua. Tytöt tulivat vain tsekkaamaan mun kunnon, lähtivät kaksistaan ulos ja mä suuntasin tän komistuksen kanssa taksijonoon. Sinä yönä, toukokuun myrskyissä ja tyrskyissä jonotimme KAKSI TUNTIA taksitolpalla! Mulla oli seuraavana aamuna sovittu meno klo 7, joten ei auttanut... Kuuden aikaan ei vieläkään taksia, joten kävelimme yhdessä kohti aamubusseja. Mies tuli samalla bussilla, sanoi pääsevänsä myös sillä (oikeasti joutui tuosta bussista poistuttuaan kävelemään reilu 2km :D) ja siinähän sitten oltiin. Juuri ennen bussista poistumistaan mies pyysi, voisimmeko käydä kahvilla joku päivä...

Tuosta se kaikki lähti, molemmat me kuvittelimme kesäromanssia, mutta niin tässä vain asutaan yhdessä ja esikoisemme syntyy muutaman viikon sisään. Eksäni sain onneksi heivattua pois kuvioista tämän miehen tapaamisen jälkeen ihan kivuttomasti - hänkin ymmärsi, että olin jo pidempään asiaa yrittänyt saada perille.
 
Pitää kai itsekin kertoa, kun on tullut lueskeltua näitä teidän juttujanne. Meidänkään tapaamiseemme ei liity alkoholi eikä baari.
Minä tapasin miehenin netissä keskustelupalstalla.[:)] Kumpikaan ei ollut hakemassa muuta kuin fiksumpaa keskusteluseuraa ja tuli sitten katsottua toisen profiili läpi ja juttu alkoi. Siitä jatkui parin kuukauden meilailu, jonka aikana vain kiinnostui toisesta ensin ystävänä, ei voinut mitään. Asuimme satojen kilometrien päässä, eikä alkuun ollut tosiaan kyse muusta kuin ystävyydestä. Niin siinä kävi, että rakastuimme näkemättä toisiamme. Kuvat tuli vaihdettua vasta sen jälkeen, jos oikein muistan. Tapaamisesta sovittiin parin kuukauden kirjoittelun jälkeen ja mies tuli luokseni kylään. Olin jo aivan rakastunut ja hänen kysyttyään mitä tarvitse mukaansa, sanoin vihjailevasti: Ota kaikki mitä vain voit kuvitella tarvitsevasi. (yritin vihjata ehkäisyvälineisiin...) Mies tuli rinkka olalla, mukanaan retkipatja, makuupussi ja kumisaappaat [:D] Niin siinä sitten kävi. Nyt meille tulee vauva<3 (LA 4.12.) Ei se ihan silloin vielä alkuaan saanut, mutta ensitapaamisesta lähtien tuli ajatus, että jos vauva olisikin saanut alkunsa, niin sitten olisi. Tervetuloa vaan! Hiukan päätimme viivyttää kuitenkin lapsen tuloa ja hankin elämäni ensimmäisen hormonaalisen ehkäisyn. Ei toiminut minulla, vaan puolitoista kuukautta myöhemmin annoimme vauvalle luvan ilmaantua kun sille sopii. Tuolloin asuimme jo yhdessä. Ja huom! Kumpikaan ei ollut koskaan halunnut lasta ennen kuin tapasimme toisemme. Nopeaa toimintaa, mutta emme ole enää nuoria kakaroita kumpikaan. Olemme naimisissa ja hyvin onnellisia. Kiitollisia siitä että olemme tavanneet toisemme. Tapaamisestamme on nyt puolitoistavuotta. Minulla on paras aviomies ja ystävä mitä nainen vain voi saada<3 Niisk*
 
tässäpä myös kaksi tarinaa. ensin omani.
olin tyttöjen kanssa kapakassa,ikää oli vast 17 vuotta,kuitenkin. Huomasin loppuillasta baaritiskillä kaukaisesti tutut kasvot,jotka tunnistin lopulta pojaksi yläasteelta. Oltiin oltu rinnakkaisluokalla,sanaakaan koskaan sanottu toisillemme. Kauheasti tykästyin pojan nykyiseen ulkomuotoon. Mitään ei tapahtunut kuitenkaan. Menin kotiin. Pari viikkoa myöhemmin huomasin pojat yksiltä nettisivustoilta. Itse olin sivustoille vasta juuri itsekin liittynyt. Heitin hänelle kommenttia että muistaako minua kapakasta. Muisti hän. Aloimme juttelemaan niitä näitä,netissä. Vaihtui mese osoitteet joissa juteltiin viikkoja ihan kaikesta. Hän oli eronnut kuukausia sitten entisestään,itsekin olin onnellinen sinkkuna. Kummatkin tiesi ettei kumpikaan etsi mitään suhteita. Itselläni oli pahimman luokan sitoutumiskammo.
Juteltiin netissä siis jonkin aikaa,kunnes päätettiin vaihtaa puhelinnumerot. Poika tuli hakemaan minua ajelemaan,tuli meille,katseltiin telkkaria,juteltiin. Jossain vaiheessa tuli sitten vähän läheisimpiäkin välejä.
Oltiin siinä "muhinoitu" useita viikkoja,juhannus lähestyi. Minulla ei ollut mitään suunnitelmia,poika kysyi minua ystävänsä mökille. Siellä mökillä, humalassa tuli eteen keskustelu pojan kanssa. Kummatkin totesivat että turhaan yrittää estellä,tunteet on tulleet peliin mukaan. Vahvasti. Päätettiin alkaa seurustella. Kumpikaan ei etsinyt tai halunnut suhdetta,joten kyllä se oikea voikin yllättää. Ihan kummatkin.
Tästä aikaa viisi ja puoli vuotta. Naimisissa siitä pian 1,5vuotta. Lasta yritetty nyt yli vuosi.

Toinen tarina,vanhempieni tarina.

He tapasivat ensi kertaa myös juhannuksena. Ajautuivat samaan porukkaan. Rakastuivat ensi silmäyksellä. Alkoivat seurustella samana iltana. Seuraavana heinäkuuna,kuukauden päästä, he menivät kihloihin. Myös hääpäivä tiedettiin jo. Menivät naimisiin seuraavana helmikuuna. Vain hieman yli puoli vuotta ensi tapaamisensa jälkeen. Sitten loppu vuodesta synnyin minä.
He ovat edelleen onnellisin ja rakastunein pariskunta jonka tiedän.
Rakkaus siis saattaa iskeä silmänräpäyksessä.
Tämän vuoksi uskon sanontaan "Rakkautta ensi silmäyksellä"

[:)]
 
Kivoja tarinoita teillä, ja tosiaan tänä asiaa on mukava muistella.. [:)]

Me tiedettiin toisemme yhteisten kaverin ja tuttujen kautta, muttei oltu koskaan juteltu. No sitten 2006 loppukesästä mun autoon tuli korjattavaa, yksi meidän yhteinen tuttu X oli auton luvannut korjata, mutta asia venyi ja vanui.. Nähtiin sitten yksi vloppu baarissa, juttelin yhteisen kaverin kanssa ja tuo oli siinä vieressä. Jotenkin sitten ajauduimme juttelemaan kaksistaan ja tuo sanoi, että voi korjata sen auton jos siitä X:stä ei kuulu. Ja vaihdettiin numeroita. Täytyy myöntää, että tässä vaiheessa ukkoni ei kyllä sykäyttänyt siinä mielessä.
Parin viikon päästä tuo ajoi mua vastaan kaupungilla kun olin kävelemässä kotiin(tiesin mimmonen auto sillä oli, vähän laitettu) ja en tiedä YHTÄÄN mistä se tuli, että laitoin viestin että ajoi mua vastaan ja taisin kysyä mitä kuuluu. Se oli viemässä yhteistä kaveria sairaalaan ja kysyin myös(en taaskaan YHTÄÄN tiedä mistä se tuli, kirjotin vain..) että käydäänkö kahvilla. Sillä meni sitten siellä päivystyksessä aika kauan eikä sillon kerennyt. Sit seuraavana maanantaina se ajoi mua taas vastaan kun olin menossa töistä kotiin, soitti ja tuli kahville. Olin ihan hämmennyksessä kun se tuli, eihän me oltu kun kerran juteltu kännissä baarissa.. No juttua riittikin sitten pari tuntia hyvin ja kello oli sitten jo puoli yö ja tuo lähti kotia. Seuraavana päivänä mentiin ABC:lle kahville ja se kattoi autoa. Sielläkin istuttiin varmaan pari tuntia. Sitä seuraavana päivänä se korjasi sitten sen auton.. Se opetti jotain juttuja mullekin, oon teininä viettäny illat poikien kanssa talleilla, autot on aina kiinnostanut. Siinä ihan vierekkäin ollessa tuntui perhostelua mahassa. Tiesin, että telkkarista alkoi illalla kasilta OC ja pelasin vähän aikaa niin(että käydään kaupassa matkalla kun vien sen kotiin) että sen kotipihassa ollessa OC olikin jo alkanut ja pyysin saada tulla sen katsomaan sen luo.. [;)]
Siellä me siveellisesti katottiin pari tuntia telkkaria, jäinkin sitten yöksi, vain nukkumaan! Ja se herrasmiehenä oikeasti nukkui niin kaukana musta kun 120cm sängyssä voi, ei yrittänyt mitään. Seuraavana iltana laitettiin jotain viestiä ja sitten se kysyikin, että jaksaisinko lähteä sen viereen yöks jos se tulee hakemaan. Sinä iltana se sitten uskalsi pussata, mutta heti sen jälkeen taas vaan nukuttiin, eikä vongannut! [:)] Siitä lähtien ollaan periaatteessa asuttu yhdessä, kävin siitä lähtien kaupassa isännän luo, kannoin vaatteet pikkuhiljaa sinne jne. Puoli vuotta pidettiin "varulta" mun kämppää kunnes sitten irtisanottiin se.
 
Tapasin avopuolisoni internetin chatissa. Sitten menimme leffaan ja sen jälkeen tapailtu tiiviisti. Kuukaustapaamisesta herra kysyi multa että kokeillaanko tuleeko tästä vakavempaa. Toki se mulle passas...nyt ollaan reilu 6 vuotta seurusteltu, kihloissa 4 vuotta oltu ja yhdessä asuttu kolmisen vuotta. Naimisiin toivon jossain vaiheessa pääseväni :)
 
Kiva ketju! [:)]

Tässä meidän tarina:

Oli vuoden 2001 toukokuu, ja minä olin 20-vuotias au pair Hollannissa. Olin juuri edellisenä päivänä palannut takaisin hollantiin, käytyäni melkein kuukauden lomalla Suomessa ja Italiassa. Aluksi tarkoitukseni ei ollut palata Hollantiin loman loputtua, mutta perheen toiveesta palasin kuitenkin. Olin lähtenyt parin suomalaisen ystäväni kanssa viettämään iltaa erääseen irkkubaariin. Baari oli ihan tupaten täynnä; vain yhdessä pöydässä oli enää tilaa. Pöydän ääressä istui mukavan näköinen ja oloinen pariskunta. Aloimme rupattelemaan tuon pariskunnan kanssa, ja he olivat todella mukavia tyyppejä. Pian kävi kuitenkin ilmi, että eihän kyseessä ollutkaan pariskunta, vaan ihan kavereita keskenään olivat nuo nuori nainen ja mies.

Minun mielenkiintoni sitten heräsi, sillä tämä nuori mies oli varsin fiksun oloinen, eikä lainkaan hassumman näköinenkään. Ja hänkin ilmeisesti tykästyi minuun aika nopeasti, sillä hän pyysi minua ja ystäviään mukaan erääseen toiseen baariin vielä tämän irkkubaarin jo sulkiessa ovensa. Tottahan me lähdettiin. Siellä toisessa paikassa, tanssilattialla, me suudeltiin ekan kerran. Ihanat perhoset vilisivät mun mahanpohjassani!

Kun tuli kotiinlähdön aika, tämä herrasmies saattoin minut "kotiin", ja jossain vaiheessa vaihdettiin puhelinnumeroita.

Muutaman päivän kuluttua ensitapaamisesta mies ei ollut vieläkään soittanut minulle, joten minä päätin olla urhea ja soittaa hänelle. Tapasimme seuraavana päivänä. Kävi ilmi, että mies ei ollut kehdannut soittaa minulle, kun ei ollut varma, olinko kiinnostunut hänestä. Rassukka. No, olinhan minä. Ekoilla oikeilla treffeillä sain miehestä vielä paremman kuvan kuin ekalla tapaamisella.

Olimme yhdessä melkein joka päivä siihen saakka kun minä lokakuussa muutin takaisin Suomeen. Mies vei minut lentokentälle, ja siellä ekan kerran sanoi rakastavansa. Minulla meni koko lentomatka itkiessä, ja taisi vielä mennä seuraava kuukausikin Suomessa yhdessä itkusumussa. Soittelimme melkein joka päivä, ja puhelinlaskut olivat ihan hirmuisen suuret.

Asuin Suomessa vähän yli vuoden, kunnes en kestänyt enää, vaan oli päästävä takaisin Hollantiin miehen luo. Tammikuussa 2003 minä muutin siis Hollantiin meidän ensimmäiseen yhteiseen asuntoon. Ikinä en ole parempaa päätöstä tehnyt! Täällä sitä ollaan vieläkin, uuteen asuntoon tosin muutimme jokin aikaa sitten.

Tarinan alusta on siis nyt jo yli 8 vuotta aikaa, ja yhä edelleenkin me ollaan onnellisesti yhdessä. Meidän esikoisemme ilmoitti tulostaan aprillipäivänä tänä vuonna, ja pian meistä kahdesta tuleekin me kolme. :)
 
Hei!

Jokohan tänne itkemättä pystyy tarinansa kirjottamaan. Oon alottanu monta, monta kertaa, mutta tää herkkyys.....

Olipa kerran kesällä, keskellä heinäkuun helteitä, kahdeksan vuotta sitten.... Ihana illan viileys kuuman päivän päälle puhalteli ruskettuneilla harteilla.
 Minä ja ystäväni, kipinkapin, siiderin nostattamana suuntaamme kuppilaan parille perjantai lasilliselle. Tyttöjen ilta! Eikä edes vilkuilua miesten suuntaan! Tukka nätisti, tiukkaa viivaa silmään ja peppu ylös korkokengillä.

No karaokeiltahan siellä oli menossa. Ja me päätettiin, että laulamaan sitten. Kumpikin. Jos minä, niin siten kyllä sinäkin. Hirmu tungos oli siinä lavan edessä, kun omaa lappuani vein vetäjälle. Enkä kauheesti haikaillu vaan, vetäsi itteni lattialle ja konttasin porukan läpi, suoraan vetäjän polvien eteen. Läpsäsin lappuni  polvelle: "tässä ois tää mun lappu... Elämältä kaiken sain... " Hui! ihana hymy sillä miehellä ja se sano, että sä oot seuraava. Katsoi sillai silmiin...

No minua jännittämään heti ihan perhanasti. Tarrasin sen miehen olkapäähän kiinni kesken esitykseni. Puolessa välissä ajattelin, että voi paska, nyt se luulee, että mä yritän jotain. Päästin irti ja kaduin samantien....

Poukkoiluksihan se meni. Kävin vielä hakemaan tanssiinkin. Vaikka en todellakaan osaa sitä liikunnan lajia! Kappale oli legendaarinen: mä oon rekkamies! Nauretaan vieläkin mun haku repliikille: " tuu tanssiin mun kanssa, koska mun isä oli rekkamies!" Siinä sitä mentiin epätahtiin, puoli biisiä, loppu päättyi nauruun.

Romanttisen, vakavan luonteen, ilta sai kun HÄN laulaa minulle. Minulle! Katsoo suoraan kauniilla kutsuvilla siniharmailla silmillään ja ja ja laulaa kappaleen "Alku kaiken kauniin!"

Jatkoimme iltaa parkkipaikalla soittamalla kitraa toisillemme lämpimällä asfaltilla istuen. Lastenlauluja! Aamuaurinko siinä kipusi salaa taivaalle kun HÄN saattoi minut asunnolle. Omenapuissa oli pienen pieniä omenan alkuja ja pyysin suukkoa, siinä ompupuun alla! Ja HÄN suuteli ja HÄN lähti kotiinsa. Ennenkuin kerkisin peppua lakanalle heilauttaa, sain ensimmäisen rakkauden täyteisen tekstiviestin....

Tällä tiellä ollaan. Meidän rakkaustarinamme. Romanttinen komedia! Kappale "Alku kaiken kauniin" on muuttunut niin todeksi ajan saatossa. Häitä tanssittiin tuosta kyseisetä heinäkuun illasta kolme vuotta eteenpäin. Nyt yhteistä taipalettamme on siis jo kahdeksan vuotta! Ja yhä soi "alku kaiken kauniin", eikä sitä pysty ilman herkistymistä kuuntelemaan.

JA ps. kuulin myöhemmin, että HÄN olisi toivonut, että käteni olisi levännyt HÄNEN olkapäällään koko laulamani kappaleen loppuun.
 
Joku kertoi vanhempiensakin tarinan ja minäkin haluan kertoa isäpuoleni ja äitini tarinan. Olimme varanneet jo edellisenä talvena koko perheelle, vuotta ennen reissua, matkan lanzarotelle. Äitini ja isäni olivat silloin vielä yhdessä. Kesällä he ilmoittivat erosta ja me lapset olimme tietysti ensijärkytyksestä toipuneina suruissamme ja ihmeissämme, että kuinkas se reissu, eikö iskä pääsekään mukaan. (Veikkaan kyllä nyt kun ymmärrän paremmin, että tämä asia oli tiedetty jo etukäteen, eikä oltu isälle edes matkaa varattu, meille ikään kuin lohdutukseksi ja piristykseksi varmaan koko reissu..) No, maaliskuussa sitten lähdimme reissuun, ilman isää. Olin silloin 16, isosiskoni 18 ja pikkusiskoni 9. Eräänä iltana minä lähdin äidin kanssa kiertelemään Lanzaroten yöelämää, isosiskon jäädessä pikkusiskon kanssa hotellille. (Edellisenä iltana yöelämä oli mennyt toisinpäin, minä olin jäänyt pikkusiskon kanssa, isosiskon mennessä äidin kanssa, joten oli minun vuoroni päästä viihteelle, suomessahan en vielä mihinkään edes päässyt.) Istuskelimme äidin kanssa yhden baarin tiskillä, joimme jotain juomia, äiti antoi ystävällisesti minunkin ottaa muutaman. [;)] Siinä seisoskellessamme huomasimme miehen, joka katseli meitä ja virnuili meille koko ajan kauempaa. Tietysti heti hieman epäluuloisesti suhtauduimme häneen, ulkomailla kun ei ikinä tiedä minkälaisiin tyyppeihin sitä törmää. Hetken päästä mies tuli kuitenkin juttuihin. Jätimme jopa juomat hänen vastuulleen, kun kävimme vessassa. Jälkeenpäin kyllä ihmettelen, kuinka uskalsimme tehdä niin! Se ilta siinä sitten kului tämän kyseisen miehen kanssa. Vaihdoimme baariakin pari kertaa, minä sain seuraksi edellisenä iltana tutustumaani helsinkiläiseen poikaan, joka oli samanikäinen kuin minä. Siinä se ilta sitten kului mukavasti. Taisimme loppujen lopuksi olla aika huppelissakin, minäkin loppujen lopuksi ihan itse juomia tilasin. Jatkoimme sitten myöhemmin kahdestaan äitin kanssa hotellille nukkumaan, sopivat kuitenkin treffit tämän miehen kanssa seuraavalle päivälle. Seuraavana päivänä äiti poti krapulaa ja morkkista, mitä sitä piti mennä tuollaista sopimaan, ei se varmaan edes tule. Mies kuitenkin tuli hotellillemme. Istuskeli meidän kanssa altaalla. Tuli sitten myös seuraavina päivinä kanssamme istuskelemaan aina kun töiltään ehti. Oli töissä lanzarotella kokkina, alunperin saksasta kotoisin. Tuli kotiinlähdön aika ja äitin kanssa kaikki yhdessä vollotimme, lukuunottamatta 9-vuotiasta pikkusiskoa, joka ei vielä ymmärtänyt näitä miesjuttuja. Hauska reissu oli. Sen jälkeen äiti lensi vielä lanzarotelle muutaman kerran yksikseen, varasi vain lennot ja luotti siihen, että mies hänet asunnolleen hakee. Hakihan hän. Ei siinä sitten kauaa mennyt. Ei tainnut mennä vuottakaan, kun mies jo itsensä täältä suomesta löysi ja siitä meni alle vuosi, kun häitä juhtlittiin. Nyt heillä on puoli vuotta vanha yhteinen lapsikin. Miehen ensimmäinen. Aika paljon siinä luottamusta vaadittiin puolin ja toisin. Mies luotti äitiin, että tämä hänet oikeasti hakee helsingin lentokentältä tänne etelä-pohjanmaalle ja äiti taas luotti tähän mieheen, että tämä häntä lanzarotella aina odotti, kun sinne päin matkusti. Mielestäni ihana tarina ja sinänsä erikoinen. Lomaromansseja varmasti syntyy paljon, mutta harvoin noin, että ei samasta maasta olla tai että ne häihin ja lapsiin asti jatkuisi. [:)]
 
mulla onkin monimutkainen ja ihmeellinen tapaus. :D
Mä kirjotin asiasta suvulleni 5 sivuisen tekstin ja kerron lyhyessä muodossa asiasta. :)
 
Elikkäs asustelin pohjosessa ja olin seurustellut ex-miehen kanssa pari vuotta ja sitten mentiin naimisiin. muutettiin uudellemaalle ja saatiin työpaikat. Työpaikalla kerkesin olla varmaan kuukauden ja näin ihanan komean miehen, ihastuiin siihen samantien.. mutta ajatuksena oli se että mies on virolainen ja ajattelin et miten sellasen ihmisen kanssa voi keskustella kun ei kumpikaan osaa toistensa kieliä. No siinä katseltiin toisiamme ja ei mennyt pitkään kun mies tuli kysymään mun nimeä, ikää ja että lähtisinkö käymään kylässä. :) otin riskin ja lähdin samana iltana kyläilemään.. siinä koitettiin jutskailla ja tutustua.. kehon kielellä. :D
Jäin loppujen lopuksi yöksi ja sillon tiesin etten välitä ex miehestä ollenkaan kun ei ollut huonoo omatuntoo eikä minkäänlaista syyllisyyttä.
( ex miehen aikanen seurustelu oli niin täyttä paskaa että en tiiä miten olin kestäny siinä suhteessa niin pitkään. ex-miehellä oli tapana käydä minnuun käsiksi jos asiat ei mennyt niinkuin hän halusi.)
 
No mä sitten seuraavana päivänä kun menin kotiin töiden jälkeen ja mies kyseli että missä olin ja jankutti että olin kuitenki ollu toisen miehen luona.. ja sanoinkin hänelle että niin olinki.. eihän siinä mitään.. mies ei kommentoinu asiaa tai mitään.. anto olla.. ei kait uskonu sitä et mitä sanoin. tuli seuraava vkloppu ja olin kaverin kanssa helsingissä juhlimassa ja tämä virolainen mies yritti soittaa aamulla aikasin ja laitto lopuksi viestiä että on tulossa suomeen takasin että jos mä menisin hakemaan hänet satamasta. Kaveirn kanssa haettiin mies satamasta ja sillä oli kaveri mukana. Mentiin suomessa virolaisten kämppään ja ilta meni juodessa ja jutskaillessa ja yrittäen tutustua.  Ja voisin sanoo että oli niin ihana vkloppu että sen muistan aina. Sunnuntaina kotiin mennessäni, ex mies alkoi huutamaan ja valitti kaikesta ja väitti että minä olin juonu oman palkkani ja en oo hommannu kotiin ruokaan ja en oo maksanu laskuja tms. ja paskat.. mulla kilahti ihan täysin ja raivostuin siitä että hänkin kävi töissä ja hälle tuli parempaa palkkaa kuin mulle ja se että mä ensin huolehdin laskut ja ruuat ennen kuin kulutan rahaa. Ex otti puheeksi että mitä tein vklopun aikaan ja alko jankuttaa että oon ollu toisen miehen kans.. ja sanoin sille.. painotin myös että et uskonu minua kun sanoin sulle edellisellä kerralla että olin toisen miehen kanssa ja vklopunkin vietin saman miehen kanssa. Mies heitti cokikset naamalle ja meinas tulla lasipullo perässä. ( Perjantaina mennessä kaverin luokse, ex kävi taas kerran käsiksi, otin auton ja viinat kaapista ja lähdin) Ex kävi sitten käsiksi taas kerran ja huusi mulle.. ja loppujen lopuksi itki asiaa.. mä sanoin kylmästi että se on loppu nyt. enään en voi olla tässä suhteessa kun en tunne mitään, ja en halua väkivaltaa suhteeseen.. en jää oottamaan sitä että toinen lyö.. soitin toiselle miehelle ja pyysin että jos joku sen kavereista tulisi hakemaan mut että mä en halua olla kotona.
menin toisen miehen luo yöksi ja siitä sitten lähti.. unohin kokonaan exän ja ex pakkasi kamat ja muutti.. MUUTTI MINUN SEINÄNAAPURIKSI!!!!..
Sain joka päivä jonkinlaista vittuilua ja valitusta exältä.. ja ymmärrettävää se toisaalta on.. mutta hän ajatteli koko aika että minä oon se syypää siihen et miten meijän suhde meni.
Nykyinen mies oli monia öitä minun luona ja loppujen lopuksi vahingossa jäi asumaan minun luokse. Tässäkin asiassa oli se että hänellä oli toinen nainen virossa.. pari kuukautta oli tutustumista ja olemista ja oltiin joka päivä yhdessä. Tammikuun aikoihin se jätti virolaisen naisen ja otti minut.. ja nyt ollaan seurusteltu vakituisesti joku 11 kk.. tunnettu jo yli vuosi.
Ja nyt on sitten pikkuinen tulossa. Näin lyhyessä ajassa on tapahtunut paljon. opin viron kielen parissa kuukaudessa ja mies oppi suomea.. mutta mies puhuu mulle viroa ja minä sille suomea ja ymmärretään toisiamme täysin. Tämä mies on ihanin mies ketä mulla on koskaan ollutkaan. Me ollaan niin erilaisia ja samanlaisia joissakin asioissa että meitä ei ihan noin vain voi erottaa.. Meillä oli alussa vaikeita hetkiä mutta niistä on selvitty kun on tuollanen herkkä-kovis mies joka pitää tälläsen tempperamenttisen ja v-mäisen naikkosen aisoissa. :) Ja voisin sanoa että kovin moni nainen tai mies ei halua olla puolisonsa kanssa 24/7.. Mutta ME.. me ollaan oltu jo muutama kuukausi 24/7 yhessä. me mennään joka paikkaan yhessä ja tehään kaikkea yhessä. Jos toisella on jotn menoo jonnekki.. esim. kun minun on pitäny käydä pohjosessa ja mies ei oo päässy mukaan .. tai mies virossa.. niin se ikävä tulee jo pari päivää aikasemmin kun tietää että toinen lähtee ja on yön pois.
Rakkaus kyllä tekee ihmeitä. :)
 
Mietinki tuossa että miten mies pärjää kun oon menossa hyvinkäälle mammojen tapaamiseen. :D mies kyseli että ootteko te pelkästään naisten kesken.. ja että eikö hänki voi tulla. :D
mutta taidan herran jättää kotiin ja lähden ite tapaamisiin. :)
on se kyllä sulonen kun sekin haluaa tutustua muihin mammoihin.. vaikkei nyt kauheemmin suomea puhukkaan mutta kuitenkin.
 
Tällänen meidän tarina.. :) <3
 
 
Eksyin vast nyt eka kertaa tälle palstalle. Me tavattiin perinteisissä juhannusaaton tansseissa. Lähdin parin sinkkukaverini kanssa Viikinsaareen (Tampereen Pyhäjärvessä) ajatuksella, että nyt mennään oikein tansseihin, vaikka kukaan meistä ei erityisemmin perinteisiä tansseja edes osannut [;)] Alkuiltaa istuimme nurmikolla piknikillä, mutta alkuilta muuttuikin loppuillaksi samalla, kun juttua riitti tyttöjen kesken loputtomiin. Lavalta alkoi tulla kuulutuksia, että tanssit alkaa olla lopuillaan. Olin pahoillani, että ei olla päästy tanssimaan asti, vaikka sitä varten tultiin. Lopulta sitten raahauduimme lavalle, josta väki oli jo aika lailla huvennut. Ystäväni pääsivät tanssimaan ennen kuin minä. Menin istumaan hakupenkille ja olin muuten ainoa koko penkillä, heh. Taisin jo olla melko varma, että ei tässä tanssiin päästä. Sitten näin silmäkulmasta, että joku reipas mies tulee hakemaan ja tulikin. Sanoin hänelle ensimmäiseksi, että minä en sitten osaa tanssia, sä saat opettaa. Ja hänpä opetti! Se oli tuikitavallista foksia, mutta tarvin kuitenkin opastusta alkuun. Hyvin se lähti luistamaan, osaan luonnostaan tanssia suht sujuvasti. Kappaleita ehti tulla neljä, kaksi foksia ja kaksi valssia (valssin sentään osasin entuudestaan) ja sen jälkeen tanssit loppuivat ja piti rientää laivalle, joka vei kaupunkiin. Tästä lähti meidän suhde vajaa 2,5 vuotta sitten. Viime keväänä muutettiin yhteen ja tykkään, että meillä on tosi suloinen ja lämmin suhde [:)]
 
Kivoja juttuja teillä!=)
 
Kerronpas meidän tarinan. Asuin vielä kotona, 15-vuotias olin. Lueskelin maikkarin teksti-tv:n chattejä. Ja silloinen harrastukseni oli laitella pojille tekstiviestejä, jotka ``tekstari-seuraa`` etsivät. Useammankin kanssa tuli naputeltua viestejä. Ja puhelinlaskut olivat sen näköisiä. Kunnes yhtenä päivänä näin nykyisen kihlattuni ilmoituksen ja numeron. 
 
Viestit sinkoilivat noin puolen vuoden ajan. Sitten alettiin suunnitella, jos nähtäisiin. Tämän puolen vuoden aikana muutin kotoa pois toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Eräänä lokakuisena iltapäivänä sitten näimme erään mäkkärin pihassa ja hyppäsin pojan autoon. Tämä oli juuri täyttänyt 18, saanut ajokortin ja ostanut sitten auton. Minä silloin 16! Ei tullut mieleenkään, etten olisi lähtenyt kyytiin, jos se vaikka raiskaa minut. Koko ilta siinä tuli sitten ajeltua pitkin ja poikin kaupunkia ja kahvillakin käytiin välillä. Ja juteltiin ja välillä vain istuttiin hiljaa, molemmat silloin hiljaisia oltiin ja ollaan ehkä vieläki. Mutta ei siitä ole tullut vaivautunut olo. Hyvä olla toisen seurassa. 
 
Iltamyöhällä, kun lopulta pääsin sänkyyn asuntolalle, niin laitoin viestiä heti hänelle, vaikka tämä oli tuskin kerennyt muutamaa kymmentä kilometriä kotiinsa ajaa. Kysyin, että nähdäänköhän sitä vielä, ja molemmat oltiin sitä mieltä, että eiköhän... Välillämme kun oli ollut koko ajan vain noin 100 km. Ja niin alkoi seurustelu, sitä sitten melkein joka viikko tavattiin ja uuden vuoden jälkeen vein pojan kotia näytille, ja olinhan tätä ennen pari kertaa käynyt pojan kotona. Tammikuussa alkoi sitten pojalla armeija. Koko sen ajan ikävä-viestit lensivät, ja voi niitä loma-aikoja, ei voitu näppäjämme toisistamme irti pitää!
 
Kaksi vuotta vielä opiskelin ja asuimme eri paikkakunnilla. Joka viikonloppu menin pojan luo. Kun sitten valmistuin, muutimme yhteen pojan paikkakunnalle. Kihloihin oltiin menty jo aikaisemmin, opiskeluaikanani jo, noin puolentoista vuoden seurustelun jälkeen.
 
Nyt siis oltu yhdessä 8 vuotta ja vauva tulossa!!! Ja kumpikin ollaan toistemme ensirakkauksia!
 
Takaisin
Top