Miten sinua kohdeltiin synnytyssairaalassa?

Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Yle kertoo että somessa leviää ikäviä synnytyskokemuksia jakava kampanja. (Täällä jos kiinnostaa lukea aiheesta tarkemmin.) Puhutaan jopa synnytysväkivallasta. Mitä mieltä te olette tällaisesta kampanjasta? Miten teitä kohdeltiin synnyttämässä?

Itse en koe että minua olisi kohdeltu mitenkään kamalan kurjasti. En ehkä ole ihan kaikkeen tyytyväinen, mutta synnytykseni ei ollut henkilökunnan takia ikävä kokemus.
 
Lasten synnytyksissä mukana olleet kätilöt ja lääkärit on kaikki olleet ihania ja tsemppaavia. Koen, että molemmissa synnytyksissä mua on kohdeltu hyvin ja haluttu auttaa kaikin tavoin ja saanut sympatiaa. Kuopuksen synnytyksen loppuvaiheessa kätilö jälleen kerran vaihtui, ja hän oli niin ihana kun halus tosissaan että tällä kertaa mulle jäis synnytyksestä (ja etenkin ponnistusvaiheesta) mukava muisto, ja niin siitä jäikin. :) Muistan myös että kuopuksen ponnistusvaiheessa toisella iäkkäämmällä kätilöllä meni loppuvaiheessa hermo mun huutamiseen ja karjumiseen, mut se ei jääny vaivaamaan. Ehkä pikemminkin vähän huvittaa, vaikka ei kai kätilön ammatissa sais näyttää jos synnyttäjän huuto käy hermoille. :rolleyes:
 
Molemmissa kahdessa synnytyksessä on ollut aivan ihania kätilöitä (oys) :Heartred
Ensimmäinen kerta pelotti, mies oli tukemassa ja henkilökunta piti meidät koko ajan ajantasalla mitä tapahtuu. Mitään ei jäänyt hampaan koloon ja sain synnyttää omaan tahtiin ja rauhassa (henkilökunta kävi vain tarvittaessa).

Toisessa synnytyksessä olin yksin, mutta koko ajan henkilökunta tuki minua ja piti ajantasalla. Synnytystä käynnistettiin pari päivää ja kolmantena päivänä olin jo todella väsynyt. Silti muistan kuinka ammattitaidolla henkilökunta kyseli vointiani, tuki ja piti kädestä epiduraalia laitettaessa. Ennen synnytystäkin muistivat säännöllisesti kysyä tarvitsenko jotain.

Itse tykkäsin siitä kun sain "synnyttää omaan tahtiin" ja olla ns. omassa kuplassa ja jossain euforian tunteessa. Toka synnytys olikin siitä mukava,että sain olla yksin ilman,että murehdin miten toiset minun synnytyksestä suoriutuu :D

Ja vaikka tokan kohdalla tuli ennen synnytystä monta uutta asiaa ja ihmeellisiä juttuja raskauden aikana, niin minulle ei kyllä ole jäänyt pelkoa synnytyksestä. Minulla on säilynyt täysi luotto neuvolaan ja oysin henkilökuntaan, kiitos siitä :)
 
Hyvin on kohdeltu. Itsestäni on jopa tuntunut huvittavalta kun itse pyydän esim kohdunkaulanpuudutetta, sitten henkilö tulee asemiin ja kertoo "minä kosketan nyt sinua" tms. Kun siis itse vielä toimenpidettä pyysin, siinä tilanteessa jo kovasti odottaa että no koske nyt! :D Mutta siis todella, aina on kerrottu mitä tehdään, miksi tehdään, ja sitten vielä erikseen sanoitettu prosessi: "nyt minä kosken, nyt laitan piikin, jne."
 
Ei mitään pahaa sanottavaa kenenkään lapsen syntymästä tai osastolla olo ajalta. Kätilöt/ lääkärit olleet asiansa osaavia jokaisen kohdalla vaikka kaikki ei olekaan sujunut varsinkaan synnytysten kohdalla normaalisti.
Nuorimmaisen kun sain hätäsektiolla Naistenklinikalla, huone muutettiin perhehuoneeksi niin että mies sai olla siellä koko sairaalassaolo ajan yöpymässä ( 10 pvää) vaikka vauva ei meidän kanssamme ollutkaan ( oli teholla kun syntyi keskosena ).
 
Olen jakanut oman tarinani kampanjassa. Kaikissa muissa synnytyksissä kohtelu on ollut pääpiirteittäin hyvää ja asiallista; toimenpiteet on tehty yhteisymmärryksessä ja minulle on kerrottu miksi tai miksi ei, paitsi tässä yhdessä.
Tässä linkissä on kampanjan omat sivut, mielestäni paremmat kuin yksikään aiheesta kirjoitettu artikkeli.
 
Hyvin kohdeltiin. Jäi siis tosi hyvät muistot.
Tosin osastolla hoitajalla oli tapana tulla aamupalan aikana selvittelemään jotain asioita (tämän päivän aikana on lääkärintarkistus ja tehdään sitätätätota jne).

Meni hermot koska mulle aamupala ja aamukahvi on pyhä asia ja päivän paras hetki ja äiti ja mies tietää ettei mulle saa puhua mitään ennen kuin se kolme kuppia on saatu koneeseen. Niin siitä sitten sanoin. Kuullostaa kyllä hullulta :grin, mutta vakava asia!
 
^Mulla vähän sama, mutta mä en vaan pysty vastaanottamaan mitään, ennen ku oon saanu sen kahvin ja aamiaisen. En mä mitään tajua tai muista jos joku siinä selittelee jotain. Sama ku puhuis seinille! :grin siis ihan normaali arjessa. Synnärillä ei ole onneksi tuollaista tapahtunut. Ainoa minä muistan "ärsyttävänä" oli se että imetyksessä tultiin koskemaan ja "nykimään vauvan päätä" ilman että edes ensin yritettiin sanallisesti ohjata. Olisin itse halunnut pyytää apua ja opetella ensin itse. Toisella kerralla kukaan ei onneksi tullut väliin sohlaamaan.
Ja hirvein oli se kun joku ilmeisesti labrahoitaja tiuski yleisesti, että kun vauvani jalat ei ollu lämpimät, niin joutui pistelemään monta kertaa tai odottaa vähintäänkin kun joitui itse lämmittämään. Se tuntui äärimmäisen pahalta (alkaa nytkin itkettää), että mun vauvan kuulleen tiuskitaan ja mun lasta käsittelee ärsyyntynyt henkilö. Kerroin tästä kätilöille&hoitajille osastolla ja pidin aina jatkossa itse huolen siitä että laitoin lämminvesihanskat jalkopäähän lämmittämään, ettei yhtäkään turhaa pistoa enää...
 
Ei ole mitään valittamista siitä miten kohdeltiin. Annettiin tilaa ja neuvoja sopivasti. Eikä kukaan koskenut vastoin tahtoa.
 
Mua kohdeltiin synnytysosastolla ammattitaitoisesti ja lämpimästi. Kaikin puolin jäi kyseisen osaston henkilökunnasta hyvä kuva ja synnytyksestä hyvä mieli.
 
@Jos luoja suo... Seinäjoella kaikki hoitajat ym. kysyi aina ensin, että saako koskea. Oli kyse sitten imetysohjauksesta tai muusta, että piti koskea.
 
Lyhyesti sanottuna kohdeltiin kuin kasaa paskaa synnärrillä ja leikkurissa. Osastolla oli muutama ok tyyppi. Nyt kolme vuotta synnytyksestä, mutta anteeksi en anna enkä unohda. En edes osannut ennen synnytystä vihata ihmisiä, mutta näköjään senkin oppii. Tosin kaverit kyllä varoitti etukäteen että Koksissa kätilöt on kusipäitä mutta en ihan uskonut. Taisin lukea liikaa muiden mukavia synnytys kokemuksia ennen synnytystä muissa sairaaloissa ja uskoin että itsekin saisin samanlaista kohtelua. Jäi sitten siitä reissusta posttraumaattinen stressireaktio kaikilla mausteilla luultavasti loppu iäksi.
 
Eclipse sanoi:
Lyhyesti sanottuna kohdeltiin kuin kasaa paskaa synnärrillä ja leikkurissa. Osastolla oli muutama ok tyyppi. Nyt kolme vuotta synnytyksestä, mutta anteeksi en anna enkä unohda. En edes osannut ennen synnytystä vihata ihmisiä, mutta näköjään senkin oppii. Tosin kaverit kyllä varoitti etukäteen että Koksissa kätilöt on kusipäitä mutta en ihan uskonut. Taisin lukea liikaa muiden mukavia synnytys kokemuksia ennen synnytystä muissa sairaaloissa ja uskoin että itsekin saisin samanlaista kohtelua. Jäi sitten siitä reissusta posttraumaattinen stressireaktio kaikilla mausteilla luultavasti loppu iäksi.
Click to expand...

Voi, todella kurjaa että olet saanut noin kamalaa kohtelua. :sad001 Oletko pystynyt tekemään valituksen aiheesta? Ehkä jos tarpeeksi moni valittaa asialle tulisi pikkuhiljaa muutosta. Toivottavasti olet saanut apua asian käsittelyyn.
 
Chandelier sanoi:
@Jos luoja suo... Seinäjoella kaikki hoitajat ym. kysyi aina ensin, että saako koskea. Oli kyse sitten imetysohjauksesta tai muusta, että piti koskea.
Click to expand...
Tuo mun kokemus oli ensimmäiseni kohdalla, eli 19 vuotta sitten. Ei enää tapahtunut 13v. Sitten vastaavaa. Tosin aina kaikki tuntuu olevan henkilöstä kiinni. Nyt on jo sen verran ikää ja elämänkokemusta, että mun "nenille ei hypitä". Muutoin mulla on lämpimät ja hyvät muistot synnytyksestä ja Jorvin sairaalasta. Kaikki meni hienosti ja oli mahtavat kätilöt ja opiskelijakin.
 
Minua kohdeltiin synnytyksessä todella hyvin ja tunsin itseni arvokkaaksi. Kaikki mahdollinen tehtiin synnytyksen edesauttamiseksi, eli itse henkilökunnasta synntyksen aikaan on lämpimiä muistoja. Yksi töykeä ihminen tuli synnytyksen jälkeen, enkä avaa sitä sen enempää, mutta muuten meni tosi ihanasti. :Heartred
 
Ihan hyvin. Kätilöissä toki persoonallisuuseroja, toisten kanssa tulee toimeen paremmin kuin toisten. Muutama sitruunansyönyt ollut kummallakin kerralla, kun olin synnyttämässä, mutta enimmäkseen mukavia kuitenkin. Varsinkin nyt koronan aikaan palvelu kyllä pelasi, kun ruoatkin tuotiin huoneeseen nenän eteen. Yllättävän ilahtuneita oli henkilökunta, kun kiittää ja hymyilee.
 
Pelkkää hyvää sanottavaa synnytyksestä ja salissa mukana olleesta henkilökunnasta (paitsi anestesologi jolla ei todellakaan ollut kiire laittaa spinaalia. Ehti vaihtaa sääkuulumiset ja voivotella maailman menoa ennen kuin edes rupesi hommiin. :hilarious:)

Osastolla olleista hoitajista taas voisin kirjoittaa vaikka esseen. Emme saaneet esikoisvanhempina apua/opastusta esim. vauvan pesuun tai vaippojen vaihtoon. Nämä hommat opeteltiin sairaalassa siis itse. Silloin tuntui hurjalta kun vastasyntynyttä ei oikein vielä osannut käsitellä. Toinen iso miinus imetysavusta. Tissiä tyrkytettiin henkilökunnan käskyjen mukaab mutta vauva ei vain juonut vaikka maitoa tuli paljon. Vauvan verensokerit laskivat aika nopeasti ja saimme nuhteita huonosta imetyksestä. Vauvalla havaittiin vasta päivää myöhemmin liian lyhyt kielijänne ja siksi syömisestä ei ollut tullut mitään. Jänteen leikkuun jälkeen imemisote parani, mutta vauvan pelko rintaruokailuun jäi. Vauva ei siis koskaan oppinut rinnalle ja jouduimme pian siirtymään pulloruokintaan.
Onneksi viimeisenä sairaalapäivänä osastolle tuli nuori ja ihana hoitaja joka sitten auttoi kaikkien kysymystemme kanssa. :Heartred
 
Pienemmän synnytyksessä (Espoon sairaala) molemmat kätilöt, joista toinen oli harjoittelija, olivat todella ihania, myös kipulääkettä antaneet olivat mukavia, kertoivat koko ajan mitä olivat tekemässä. Tosin Apotti temppuili, alkoi esim. päivittää itseään kesken kaiken...

Osastolla taas ei näkynyt juuri ketään, joten olin aivan yksikseni vastasyntyneen kanssa silloin kun mies ei voinut olla paikalla. Lisäksi vatsaa paineltiin todella inhottavasti moneen kertaan ja todella kiireellä, mistä tuli inhottava olo.
 
Takaisin
Top