Miten rahat riittää?

[Vargynja]

Vauvan tullessa tulot usein pienenee ja menot suurenee. Miten teidän perheen talous on kestänyt sen? Onko tiukkaa vai onko tulot ja menot tasapainossa? Artikkelissamme (täällä: https://www.vau.fi/perhe/perheen-talous/talous-huolettaa-odottajaa-tulot-tippuu-ja-lainaa-on/) asiantuntija vinkkaa miten saada rahat riittämään vauva-aikana, jaetaan me myös omat vinkit.

Meilläkään ei tulot ole suurensuuret, mutta kyllä niillä ihan hyvin elää. Ylellisyyksiin ei ole varaa, mutta on varaa ruokaan, vaatteisiin ja joskus voi hankkia/tehdä jotain kivaakin. Tehdään ruoka hyvin pitkälle itse (kyllä toisinaan mennään eineksilläkin, jos ei jaksa) ja hankitaan paljon käytettynä. Iso osa lapsen vaatteista on kirpparilta tai sukulaisilta saatuja.

 

[Towanda]

Kyllähän se on ihan erilaista kuin mihin oli tottunut työssä käyvänä sinkkuna. Muutettiin miehen opintovapaan ja oman hoitovapaani ajaksi syrjäkylille, mistä sai enemmän neliöitä halvemmalla. Huvituksia ei ole, joten ei tule kiusauksiakaan.
Auto käydään tankkaamassa rakkaassa itänaapurissa. Ostetaan paljon -30 % elintarvikkeita ja tehdään kaikki ruoka itse. Ollaan kasvissyöjiä, joten päästään siinäkin halvemmalla. Olen ostanut pojalle vaatteita kirppikseltä sekä vielä rahoissani ollessani alennuksesta sellaisia merkkejä, joista saa käytettynä omansa takaisin. Sitten ostan taas alesta uusia tilalle. Itsellemme emme osta nyt mitään. Minulla on pitkät hiukset, joten ei ole tarvis käydä kampaajalla tasaamassa latvoja - katkaisen ne itse, niks naks.
Kaikki ylimääräiset menot, kuten kuukausilahjoitukset hyväntekeväisyyteen, ollaan lakkautettu. Spotify on ainoa ylellisyys, koska kuuntelemme paljon musiikkia.
Kuntoa pidän yllä käymällä kunnallisella salilla, joka maksaa 45 €/v. Ei tule enää käytettyä satasia joogaan.
Yritän saada hoitoeläimiä Pawshake-sovelluksen kautta, mutta näin pienellä paikkakunnalla se ei ole vielä ottanut tuulta alleen. Tarvittaessa rupean keikkailemaan oman alani töissä, niitä riittää onneksi joka kolkassa. Mutta niin kauan pysyn kotona, kuin vain mahdollista.

 

[Aiarana]

Lapsi kun saatiin niin olimme vielä opiskelijoita, eli rahaa ei ollut paljon. Koskaan ei kuitenkaan tarvinnut tinkiä mistään, en muista että olisi ollut kurjistelua - elämä vain oli nuukaa ja tavallista. Vaatteet ostettiin kirpparilta ja syötiin usein makaronia lisukkeena ruoassa. Lapsen tulo ei taloutta hetkauttanut, pienellä oltiin totuttu pärjäämään eikä se koskaan ollut ongelma.

Nyt kun tulot ovat satatonnia vuodessa ei voi enää käsittää, miten tultiin toimeen muutamalla satasella kuussa. Niin sitä vaan suhteuttaa menot tuloihin. Toki tästä tulosta olisi ankea tippua siihen muutama satanen kuussa tuloon, mutta kun pienituloisuus oli ensin, ei missään ollut ongelmia.

 

[Kaarin]

Jouduin ottamaan isosti lainaa vauvan tekoa varten, ja samalla otin niin paljon, että sain ostettua uudemman (farmari)auton siinä samalla. Pojan aikaansaamiseen on mennyt kai pitkälle toistakymmentä tuhatta euroa, en ole koskaan laskenut tarkkaa summaa, koska se ei ole tärkeää.

Olisin halunnut olla pojan kanssa kotona pidempään kuin vanhempainpäivärahakauden loppuun, mutta koska mies ei ole työelämässä, minun oli pakko palata töihin ennen kotihoidontuelle putoamista. Aika ennen poikaa on eletty yhden tai kahden aikuisen taloutta ja menot on mitoitettu siihen. Kotihoidontuella ei olisi asunto- ja "lapsentekolainoja" pystynyt maksamaan, saati omakotitalon juoksevia kuluja. Mutta kun palasin töihin, niin pärjätään ihan kohtuullisesti, vaikka esim. auton polttoainekulut pomppasivat oleellisesti päiväkodin sijainnin vuoksi. Minulla on siis työpaikka lähellä kotia, mutta päiväkoti on reilun parinkymmenen kilometrin päässä.

Toki pojan kulutus on rahallisesti vielä suht pieni, mutta kyllä se siitä sitten vuosien kuluessa vaan kasvaa :)

 

[Miyn]

Tein monta vuotta töitä lyhyillä sopimuksilla. Sitten kun viimein sain vakituisen paikan, aloin tosissani säästämään. Ajatus oli, että teen pari vuotta töitä ja sitten saa lapsi tulla. Pari vuotta venähti viideksi ja lastakin yritettiin lähes vuosi. Onneksi säästin ja nyt on varaa olla kolme vuotta kotona. Siis jos elelee säästeliäästi.
Toisaalta, asunnonvaihto isompaan tulee jossain vaiheessa eteen ja lapsikin pitäisi laittaa päiväkotiin että oppii muiden kanssa tulemaan toimeen.

 

[Pingu94]

Puolisoni käy töissä, joten ei ole liian tiukkaa. Onhan tulot pienemmät, kun itse olen kotona ja lapsi tuo kuluja, mutta järkevällä rahan käytöllä ollaan pärjätty. Heräteostoksia ei voi tehdä samalla tavalla kuin kahden työssä käyvän aikuisen taloudessa, mutta joskus voi ostaa itsellekin jotain kivaa.

 

[Yölento]

Olen ollut kotona nyt vähän vaille kolme vuotta, ei ole ollut kituuttamista. Toisesta autosta luovuimme, kun edes yhdellä autolla ei ajeta joka päivä. Nyt hankimme uudelleen toisen auton, kun olen menossa takaisin töihin. Ensimmäisenä kotihoidontukivuonna sovimme miehen kanssa, että ei osteta mitään muuta kuin kaikkein välttämättömin, ei siis heräteostoja eikä suuria hankintoja, ellei ollut pakko. Sen jälkeen on pidetty tiukkaa linjaa ihan ekologisuussyistä.

Kotihoidontuki on riittänyt omiin ostoksiini, kun olen pitänyt vuosilomaa kerran vuodessa kolme viikkoa. Olen siis ehtinyt ennen lasta olla pitkään töissä, joten lomia on ollut rästissä ja säästöjäkin on. Veronpalautukset ovat myös olleet hyvä lisä.
Mies käy töissä ja maksaa suurimman osan laskuista.

Ruoka meillä tehdään itse, mutta ei tarvitse valita aina halvinta. Perusruoka on aika edullista. Pakastinta tulee käytettyä paljon. Leipää haen leipomon myymälästä, marjat ja sienet olen kerännyt itse. Hävikkiä ei ole juuri yhtään.

 

[Enni]

Ei riitä millään. Riitti jotenkin, ennen kun jäin kotihoidontuelle. En saanut koskaan pitempiaikaista työpaikkaa, joten ei äitiysrahakaan ollut suuri, mutta eipä ollut minusta kiinni.

Nyt kotihoidontuella ollessa ei voi ostaa juuri mitään, ei edes kaikkea tarpeellista ja pakollista. Meillä on pakko olla kaksi autoa, tai joutuisin olemaan lapsen kanssa kaikki päivät kotona. Mutta en silti vaihtaisi tätä siihen oravanpyörään ja lapsen 10 h hoitopäiviin, jotka on toinen vaihtoehto tälle kituuttamiselle. Meidän mielestä lapselle paras paikka on kotona niin pitkään kuin se on mahdollista. Miehellä on normaali arkipäivätyö, mutta ei silti riitä edes kaikkiin laskuihin ja ruokaan.

Pyydän aina lahjoiksi kaikkea hyödyllistä, esim uudet kengät, takin, vaatteita, astioita, lakanoita tms niin saa tarpeellisia juttuja eikä myöskään tule nurkkiin turhaa krääsää ja leluja.

 

[kirahvi36]

Vanhempainpäivärahat riitti kyllä mutta kodinhoidontuki ei tuu riittämään mihinkään. Käyn säästötililtä siirtämässä rahaa että saan laskut yms maksettua siihen asti kun meen töihin ens vuonna

 

[Kaku15]

Olin molempien lasten kanssa kotona n 1,5vuotta. Sen aikaa riitti säästöt, mies oli työttömänä/ opiskeli joten oli sit pakko lähteä itse takaisin töihin. Jos kolmas vielä saadaan, niin toive olla kotona n. 2v asti kun puolisokin jo töissä nin perheen tulot ei olis vain oman palkan varassa :) 2.lapsi ei kyllä aiheuttanu juurikaan lisäkuluja kun kaikki vauvatavarat oli jo valmiina, mut onhan se tulotason lasku melkonen älomalla ja erityisesti hoitovapaalla joten kyllä se suunnittelua ja säästämistä vaati vaikka menoja ja kuluja karsittiinki esim.lainan lyhennyvapaalla.

 

[elaffy]

Ensimmäisen kerran kun jäi kotihoidontuelle, notkahti talous rajusti. Kyllä sen tiesi, että tiukkaa tulee olemaan, mutta ei sitä silti ymmärtänyt, että miten tiukkaa. Selvittiin ja seuraavalla kerralla osattiin paremmin varautua tulotason tippumiseen. Miehen tulot riittävät pakollisiin lainoihin ja laskuihin. Kelan etuuksilla on pärjättävä sitten arjessa. Pitkäaikaissairas lapsi on lisännyt merkittävästi menoja, mikä nyt tietenkään ei ole oma valinta ollut, mutta pakko vain selvitä.

 

[Miikku_]

Meillä on totuttu viimeiset vuodet elämään todella pienillä tuloilla kun molemmat on ollut opiskelijoita ja usein vain toisella on ollut osa-aikatöitä. Tähän on kuitenkin tulossa muutos pian lapsen syntymän jälkeen joten eiköhän se vauva-arkikin sitten suju.

Itse teen nyt väikkäriä pienellä apurahalla, jolla on viimeisen vuoden ajan elätetty meidät molemmat. Mies valmistuu jouluun mennessä ja työpaikka on taattu. Vaikka se palkka ei tulekaan mikään eeppisen suuri olemaan, on se silti melkein tuplasti minun nykyisen apurahani verran ja kun siihen päälle lisätään tuet tulee meidän taloudellinen tilanne olemaan parempi kuin koskaan ennen. Pitää varoa ettei kulutus lähde käsistä

 

[Enni]

Minäkin yritin säästää ennen vauvan tuloa, mutta sain vain pätkätöitä, joten säästöt menivät elämiseen aina työttömyysjaksoilla. Työttömyysrahoilla myös ostin raskausaikana vauvalle tarvikkeet, kun ei mitään vielä ollut eikä tutuilla ollut pieniä lapsia, että olisi saanut käytettynä. Nyt kaikki on säästössä, eli toisen lapsen tullessa ei tarvitsisi juurikaan tehdä hankintoja. Minusta tuon kotihoidontuen pitäisi olla suurempi ja äitejä siten kannustaa ja mahdollistaa olemaan pitempään kotona. Mielestäni tää meidän työ on sitä arvokkainta työtä ja kukapa ei omalle lapselleen parasta haluaisi.

 

[DeeDeeDi]

Yksi säästökeino kahden auton omistajille on se, että laittaa toisen auton seisontaan aina, kun se on mahdollista eli jaksottaa selkeästi ne jaksot, kun käyttää autoa ja muuten ei sitten makselekkaan kalliita vakuutusmaksuja. Säästöä tulee tällä tavalla paljon, toki auto pitää sitten aina muistaa ottaa käyttöön. Auto on kallis ylläpitää, mutta tällä keinolla siitä saa edes vähän siedettävämpää.

Vertailua kannattaa myös tehdä joka asiassa. Luottokortilla saa hyvin jaettua isompia kuluja useammalle kuukaudelle, kts. Luottokorttivertailu. Isommat ruokaostokset ja suunnittelu ovat myös hyviä keinoja vähentää ruokahävikkiä ja houkutusta heräteostoksiin. Usein se kyllä menee niin, että kuluja on todella helppo venyttää, jos tulot vain antavat myöten. Harvasta on enää elämään opiskelijan budjetilla.

 

[TonZa]

Meillä nyt ekat 5kk lapsen kanssa takana. Taloudellisesti ihan Ok ollaan pärjätty tähän mennessä. Tällähetkellä minun vakituinen työ ja vaimon ansiosidonnainen vanhempainraha riittävät kattamaan menot.

Saimme ennen lapsen syntymää maksettua kaikki lainat pois, eli asunnosta tai opinnoista ei ole enää velkaa. Ruoka- ja tavaraostokset tehdään ostoslistan kanssa jotta vältyttäisiin heräteostoksilta. Ostoslistaan sit kootaan viikon mittaan aina mitä tarvitaan ja suunnitellaan ruokia esim viikoks eteenpäin. Suurimmissa tavaraostoksissa tutkitaan voidaanko ostaa käytettyä tai sit kilpailutetaan nettikauppoja mistä saa halvimmalla.
- Meidän vanhemmat ovat tukeneet rahallisesti, ostivat mm. uudet lastenrattaat meille (saimme itse toki valita mitkä halutaan). Myös sukulaisilta ja tutuilta olemme saaneet lastenvaatteita lahjaksi :) Se on ollut merkittävä apu kyllä.

Meillä on kaksi autoa. Ykkösautoon (diesel) kerätään suurin osa kilometreistä ja sillä ajetaan aina kun yhdessä mennään (ja itse kuljen sillä päivittäin töissä). Kakkosauto on sit tarpeen mukaan ajossa, mutta sillä ajetaan mahdollisimman vähän. Kakkosauton ylläpito maksaa jotain 500 eur/v, plus bensat ajon mukaan ja mahdolliset korjaukset päälle. Toki autojen ylläpito on kallista ja vaikka itse osaankin perushuoltoa ja korjauksia tehdä, niin kyllä siinä helposti satasia palaa kun jotain pitää laittaa.

Lastentarvikkeita löytyi hyvin myös käytettynä, esim Suomessa valmistettu hoitopyötä löytyi hyväkuntoisena 100 eurolla (noin 250 euroo uutena). Sama pinnasängystä, löydettiin todella hyväkuntoinen käytetty 40 euroon. Näin ainakin kalustepuolella.
- Vaatteiden osalta en voi sanoa samaa, sillä kustannusmielessä tällä hetkellä suurin haaste on lapsen vaatteet. Hän kasvaa sellaista tahtia ettei sama vaate sovi montaa viikkoa Ne mitä ollaan esim Torista tai Facesta ostettu käytettynä, ovat usein sellaista loppuunkäytettyä tai joissain jopa outo lemu, että kuitenkin käytetystä on joutunut laittamaan jopa puolet heti sivuun... Kuvista tai ilmoituksesta ei ilmene käytetyn huonolaatuisuus, eli huonoa kokemusta siis käytetyn ostamisesta, harvassa on hyvät käytetyt. Täytyy siis ostaa uutta lastenvaatetta, kallista se on mutta alennuksia ja uusia vaatesettejä täytyy tutkata jatkuvasti (esim 3 bodyn setti kympillä, alempi kappalehinta) - ainakin ovat kunnollista laatua, ei nukattua, kulunutta tai haisevaa. Ja säilyyhän ne toki varastossa sen varalta jos joskus tulee lisää lapsia Perinteisiä kirppareita ei ole ollut aikaa kierrellä, ehkä sitten kun lapsi vielä kasvaa niin voisi niitä paremmin myös hyödyntää, mutta nettikirpparit ovat pois jo suljettu laatuongelmien vuoksi.

Kesän jälkeen vaimon vanhempainraha putoaa kotihoidon tuelle, liekö netto n.300 euroa/kk niin tulee kyllä tiukat ajat (oikeesti, työttömyysturvakin on rahallisesti suurempi ja vielä poliitikot ihmettelee miksi ihmiset eivät uskalla perustaa perheitä / hankkia lapsia ). Vielä ei tiedetä kituutetaanko tuolla rahalla sit miten pitkään kotona: Hoitoon ei noin pientä kuitenkaan haluaisi laittaa vielä. Todennäköisesti myös säästöihin täytyy tuolloin kajota rankemmalla kädellä...

Perheen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että rahasta ei riideltäisi vaan käytäisiin järkevää keskustelua (rahasta kun voi saada helposti riidan aikaan :angelic: ). Hyvällä taloudenpidolla ei ehkä kaikesta tarvi säästää ja kituuttaa, mutta järkevästi hillitä kuluja kuitenkin.

Näin aihetta sivuten: Onkos teillä perheessä vanhemmilla omat tilit vai yhteinen tili?
Me siirryimme ennen lapsen syntymää yhteiseen käyttötiliin ja yhteiseen säästötiliin. On ollut kätevä, sillä molemmat näkee heti paljonko on rahaa, molempien tulot tulee yhteiseen tiliin ja myös laskut maksetaan yhteisestä tilistä, joten ei tarvitse arpoa kuka maksaa minkäkin laskun. Koetaan että yhteinen tili on helpottanut yhteisen talouden hallintaa juuri sen läpinäkyvyyden vuoksi: ei silleen kyttäämismielessä ( ), vaan just ton että rahasta & laskuista vääntäminen vähentyy kun on yksi yhteinen "potti" mitä hallitaan.

 

[Vargynja]

Vaatteiden osalta en voi sanoa samaa, sillä kustannusmielessä tällä hetkellä suurin haaste on lapsen vaatteet. Hän kasvaa sellaista tahtia ettei sama vaate sovi montaa viikkoa Ne mitä ollaan esim Torista tai Facesta ostettu käytettynä, ovat usein sellaista loppuunkäytettyä tai joissain jopa outo lemu, että kuitenkin käytetystä on joutunut laittamaan jopa puolet heti sivuun... Kuvista tai ilmoituksesta ei ilmene käytetyn huonolaatuisuus, eli huonoa kokemusta siis käytetyn ostamisesta, harvassa on hyvät käytetyt. Täytyy siis ostaa uutta lastenvaatetta, kallista se on mutta alennuksia ja uusia vaatesettejä täytyy tutkata jatkuvasti (esim 3 bodyn setti kympillä, alempi kappalehinta) - ainakin ovat kunnollista laatua, ei nukattua, kulunutta tai haisevaa. Ja säilyyhän ne toki varastossa sen varalta jos joskus tulee lisää lapsia Perinteisiä kirppareita ei ole ollut aikaa kierrellä, ehkä sitten kun lapsi vielä kasvaa niin voisi niitä paremmin myös hyödyntää, mutta nettikirpparit ovat pois jo suljettu laatuongelmien vuoksi.

Suosittelen kokeilemaan perinteisia kirppareita. Olen löytänyt paljon hyvää vaatetta kirppareilta ja nettikirppareista poiketen vaatteen näkee kunnolla ennen ostoa niin ei osta vahingossa huonoja. :)

Näin aihetta sivuten: Onkos teillä perheessä vanhemmilla omat tilit vai yhteinen tili?
Me siirryimme ennen lapsen syntymää yhteiseen käyttötiliin ja yhteiseen säästötiliin. On ollut kätevä, sillä molemmat näkee heti paljonko on rahaa, molempien tulot tulee yhteiseen tiliin ja myös laskut maksetaan yhteisestä tilistä, joten ei tarvitse arpoa kuka maksaa minkäkin laskun. Koetaan että yhteinen tili on helpottanut yhteisen talouden hallintaa juuri sen läpinäkyvyyden vuoksi: ei silleen kyttäämismielessä ( ), vaan just ton että rahasta & laskuista vääntäminen vähentyy kun on yksi yhteinen "potti" mitä hallitaan.

Meillä on omat käyttötilit ja sekä omat että yhteinen säästötili. Itselläni on käyttöoikeus mieheni tiliin, niin on voinut tasata kuluja, kun mies on sairastanut.

 

[Kaarin]

Näin aihetta sivuten: Onkos teillä perheessä vanhemmilla omat tilit vai yhteinen tili?

Omat tilit, en ikinä lähtisi yhteiseen pankkitiliin kenenkään kanssa. Maksut voi jakaa toisillakin tavoilla, enkä jaksa laskea koko aikaa, mitä kukakin maksaa ja paljonko. Meillä minä olen töissäkäyvä ja sitä kautta suurempituloinen ja maksan kaikki laskut ja talokulut. Talokin on vain minun nimissäni lainoineen kaikkineen. Mies hoitaa ruokapuolen ostokset ja tietenkin omat kulunsa, jotka eivät koske yhteistä taloutta (lääkärit, lääkkeet yms.). Maksan myös isommat hankinnat yksin, mies maksaa omat juttunsa. Ei tarvitse sitten mahdollisessa lusikoiden jakotilanteessa yhtään miettiä, mitä kukakin on maksanut ja kumman joku tavara on, kun jokaisen nippelin ja näppelin on jompi kumpi hankkinut yksinään.

 

[Uusperhesatu]

Omat tilit, en ikinä lähtisi yhteiseen pankkitiliin kenenkään kanssa. Maksut voi jakaa toisillakin tavoilla, enkä jaksa laskea koko aikaa, mitä kukakin maksaa ja paljonko. Meillä minä olen töissäkäyvä ja sitä kautta suurempituloinen ja maksan kaikki laskut ja talokulut. Talokin on vain minun nimissäni lainoineen kaikkineen. Mies hoitaa ruokapuolen ostokset ja tietenkin omat kulunsa, jotka eivät koske yhteistä taloutta (lääkärit, lääkkeet yms.). Maksan myös isommat hankinnat yksin, mies maksaa omat juttunsa. Ei tarvitse sitten mahdollisessa lusikoiden jakotilanteessa yhtään miettiä, mitä kukakin on maksanut ja kumman joku tavara on, kun jokaisen nippelin ja näppelin on jompi kumpi hankkinut yksinään.

En tiedä teidän tilanteestanne, joten en kommentoi sitä, mutta yleisesti saattaa olla vähän ongelmallista, jos toinen osapuoli käy töissä ja toinen on lasten kanssa kotona, ja valtaosa omaisuudesta on sen työssäkäyvän nimissä. Silloin erotilanteessa kotona olleelle ei välttämättä jää juuri mitään, vaikka tämä olisi lapsia hoitamalla panostanut perheeseen ja yhteiseen hyvään ihan samalla tavalla kuin se työssäkäyväkin.

 

[Yölento]

Meillä nyt ekat 5kk lapsen kanssa takana. Taloudellisesti ihan Ok ollaan pärjätty tähän mennessä. Tällähetkellä minun vakituinen työ ja vaimon ansiosidonnainen vanhempainraha riittävät kattamaan menot.

Saimme ennen lapsen syntymää maksettua kaikki lainat pois, eli asunnosta tai opinnoista ei ole enää velkaa. Ruoka- ja tavaraostokset tehdään ostoslistan kanssa jotta vältyttäisiin heräteostoksilta. Ostoslistaan sit kootaan viikon mittaan aina mitä tarvitaan ja suunnitellaan ruokia esim viikoks eteenpäin. Suurimmissa tavaraostoksissa tutkitaan voidaanko ostaa käytettyä tai sit kilpailutetaan nettikauppoja mistä saa halvimmalla.
- Meidän vanhemmat ovat tukeneet rahallisesti, ostivat mm. uudet lastenrattaat meille (saimme itse toki valita mitkä halutaan). Myös sukulaisilta ja tutuilta olemme saaneet lastenvaatteita lahjaksi :) Se on ollut merkittävä apu kyllä.

Meillä on kaksi autoa. Ykkösautoon (diesel) kerätään suurin osa kilometreistä ja sillä ajetaan aina kun yhdessä mennään (ja itse kuljen sillä päivittäin töissä). Kakkosauto on sit tarpeen mukaan ajossa, mutta sillä ajetaan mahdollisimman vähän. Kakkosauton ylläpito maksaa jotain 500 eur/v, plus bensat ajon mukaan ja mahdolliset korjaukset päälle. Toki autojen ylläpito on kallista ja vaikka itse osaankin perushuoltoa ja korjauksia tehdä, niin kyllä siinä helposti satasia palaa kun jotain pitää laittaa.

Lastentarvikkeita löytyi hyvin myös käytettynä, esim Suomessa valmistettu hoitopyötä löytyi hyväkuntoisena 100 eurolla (noin 250 euroo uutena). Sama pinnasängystä, löydettiin todella hyväkuntoinen käytetty 40 euroon. Näin ainakin kalustepuolella.
- Vaatteiden osalta en voi sanoa samaa, sillä kustannusmielessä tällä hetkellä suurin haaste on lapsen vaatteet. Hän kasvaa sellaista tahtia ettei sama vaate sovi montaa viikkoa Ne mitä ollaan esim Torista tai Facesta ostettu käytettynä, ovat usein sellaista loppuunkäytettyä tai joissain jopa outo lemu, että kuitenkin käytetystä on joutunut laittamaan jopa puolet heti sivuun... Kuvista tai ilmoituksesta ei ilmene käytetyn huonolaatuisuus, eli huonoa kokemusta siis käytetyn ostamisesta, harvassa on hyvät käytetyt. Täytyy siis ostaa uutta lastenvaatetta, kallista se on mutta alennuksia ja uusia vaatesettejä täytyy tutkata jatkuvasti (esim 3 bodyn setti kympillä, alempi kappalehinta) - ainakin ovat kunnollista laatua, ei nukattua, kulunutta tai haisevaa. Ja säilyyhän ne toki varastossa sen varalta jos joskus tulee lisää lapsia Perinteisiä kirppareita ei ole ollut aikaa kierrellä, ehkä sitten kun lapsi vielä kasvaa niin voisi niitä paremmin myös hyödyntää, mutta nettikirpparit ovat pois jo suljettu laatuongelmien vuoksi.

Kesän jälkeen vaimon vanhempainraha putoaa kotihoidon tuelle, liekö netto n.300 euroa/kk niin tulee kyllä tiukat ajat (oikeesti, työttömyysturvakin on rahallisesti suurempi ja vielä poliitikot ihmettelee miksi ihmiset eivät uskalla perustaa perheitä / hankkia lapsia ). Vielä ei tiedetä kituutetaanko tuolla rahalla sit miten pitkään kotona: Hoitoon ei noin pientä kuitenkaan haluaisi laittaa vielä. Todennäköisesti myös säästöihin täytyy tuolloin kajota rankemmalla kädellä...

Perheen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että rahasta ei riideltäisi vaan käytäisiin järkevää keskustelua (rahasta kun voi saada helposti riidan aikaan :angelic: ). Hyvällä taloudenpidolla ei ehkä kaikesta tarvi säästää ja kituuttaa, mutta järkevästi hillitä kuluja kuitenkin.

Näin aihetta sivuten: Onkos teillä perheessä vanhemmilla omat tilit vai yhteinen tili?
Me siirryimme ennen lapsen syntymää yhteiseen käyttötiliin ja yhteiseen säästötiliin. On ollut kätevä, sillä molemmat näkee heti paljonko on rahaa, molempien tulot tulee yhteiseen tiliin ja myös laskut maksetaan yhteisestä tilistä, joten ei tarvitse arpoa kuka maksaa minkäkin laskun. Koetaan että yhteinen tili on helpottanut yhteisen talouden hallintaa juuri sen läpinäkyvyyden vuoksi: ei silleen kyttäämismielessä ( ), vaan just ton että rahasta & laskuista vääntäminen vähentyy kun on yksi yhteinen "potti" mitä hallitaan.

Lasten vaatteiden ja tarvikkeiden hankinta on vähän vaikeampaa kuin rakettitiede, mutta siitä voi selvitä myös edullisesti. Meillä onneksi suurin osa vaatteista on tullut tuttavaperheestä, lahjoituksesi niitä kutsun, vaikka olen niistä pienen summan aina maksanut, ettei se lähde ehtyisi. Kirpputoreilla käymisessä olen aivan surkea ja nettikirppikseltä en voi ostaa, kun minulla on yliherkkä hajuaisti. En voi käyttää hajusteellisella pesuaineella pestyjä vaatteita

Uusia vaatteita sen sijaan olen taitava löytämään edullisesti. Kauppa kuin kauppa, niin aina haukankatse löytää sen tangon, missä on poistotuotteita. Erityisesti pieniä kokoja (alle92) löytyy lähes aina. Ostan talvivaatteet yleensä kesällä ja kesävaatteet talvella. Tai sitten vuotta aiemmin joulun ja juhannuksen alennusmyynneistä. Vielä ainakaan ei ole tullut ostettua vääriä kokoja.

Nettikaupoista voi myös löytää suurin alennuksin. Esim https://ielm.fi/sale

Käytän myös tehtaanmyymälöitä (kivat, travalle, sidoste)

Ensimmäisenä vuonna vauva kasvaa nopeasti ja vaatteet jäävät nopeasti pieniksi, mutta sen jälkeen samoja pystyy käyttämään jopa vuoden.

 

[elaffy]

Minä myös kierrän kaikki ale-rekit läpi. Jos uusia vaatteita löytää niistä 2-5€ hintaan, tuntuu ihan hullulle maksaa lähes sama käytetyistä. Samoin kausivaatteet tulee ostettua hyvissä ajoin aleista.

Meillä on miehen kanssa avioliitto ilman avioehtoa, yhteiset asuntolainat, yhteiset lapset ja yhteiset tilit. Kummankin nimissä on joku omakin tili, mutta niissä ei merkittävästi ole rahaa. Lähinnä ovat hätävarana esim toisen kuoleman varalta. En ole yhteisiä talousvaroja kokenut ongelmana. Eron tullessa kumpikin omistaa sen, mitä ennen yhteiselämääkin ja muuten arvo tasataan kuitenkin puoliksi. Samaan konkurssiin tässä tilanteessa joka tapauksessa mennään.