Miten miehesi reagoi raskauteesi?

marjasose

marjasose

Satasella mukana keskusteluissa
Eli kaipaisin kaikenlaisia reaktioita miten. Niitäkin reaktioita haluaisin kun mies on mennyt ensin paniikkiin ja ollut ihan ulapalla jne. Miten sitten kävi?

ELI MIESTEN REAKTIOT RASKAUDESTASI KIITOS :)
 
Muokattu viimeksi:
Esikoisen kohdalla ukko ei uskonut millään. En meinannut kyllä itsekään uskoa. Meidän kun piti lääkärin avustuksella alkaa tehtailla vasta parin kk:n päästä joten...
Testejä tehtiin muistaakseni ainakin 10. Mutta siis tietysti otti hyvin, kun viimein uskoi. Toisaalta, oltiinhan asiaa siis suunniteltu.

Tällä kierroksella yllätyin, kun otti tosi postiviisesti. Vaikka ei pitänyt enää lisääntyä.
 
esikoisen kohdalla olin itse niin puulla päähän lyöty, ei meinaan oltu n. neljän vuoden yrittämisen jälkeen onnistuttu ja sit yhtäkkiä teinkin ihan selkeän testin. mies vaan halasi ja naureskeli jälkeenpäin, kun olin niin typertynyt ja epäuskoinen.

toisen kohdalla arvasin asioiden laidan oireista ja heti aamulla ennen töihin lähtöö tein testin. sen sit kiikutin tuoreeltaan miehen silmien eteen, hän heräsi just eikä nähnyt eka mitään, mutta kommentoi sitten "ai siellä on joku" :)
 
Meillä mies otti hyvin, olihan raskaaksi tuleminen suunniteltua ja todellakin halu saada lapsi :) itselle oli vaikeampaa uskoa, että oikeasti testissä on plussa ja oikeasti lasta odotetaan :D monta testiä kului!
 
Meillä kyllä mies oli innoissaan ja onnessaan, hieman kyllä peloissaan että meneehän kaikki varmasti hyvin. Toisaalta, meillä oli ihan yritetty ja toivottu lapsi. :rolleyes:
 
Meillä mies totesi, että " kävipäs äkkiä ". Oli kuitenkin ihan tyytyväinen tilanteeseen.
Ensimmäinen yritys kun meni kesken.
 
Meillä miekkonen ensin meinas lähteä lätkimään ja valitteli kaikille muille, ettei ole valmis toisen lapsen isäksi (hällä on siis ex-vaimon kanssa jo esikoinen, itsellä ei ole omia) ja mulle sano vain muita syitä. Muttei kuitenkaan lähtenyt, ja saatiin juteltua asiasta ja rakenneultran jälkeen oon huomannut hänen olevan paljon aikaisempaa kiinnostuneempi raskaudesta ja se on varmaan realisoitunut meille molemmille, että me oikeasti saadaan yhteinen lapsi. (:
 
Innoissaan oli, ja samalla kun itse koko alkuraskauden pelkäsi ja ressasi että mitä jos jotain käy tai mahassa ei olekkaan ketään, oli mies ihanan varma ja rauhallinen koko ajan. Ja sitä on yhä edelleen, 2 kk jäljellä laskettuun aikaan ja yhtä rauhassa kestää mun hormonihirmuilut :grin mutta meilläkin oli toivottu ja suunniteltu lapsi, ettei tullut varsinaisesti yllätyksenä, korkeintaan yllätti tuo tärppäyksen nopeus :)
 
Tulokas on miehelle ensimmäinen ja hän on kyllä ollut innoissaan. Pysynyt rauhallisena, tukena ja turvana kun itse olen hermoillut ja itkeskellyt. Nyt kun raskaus alkaa jo näkyä, välillä koskettelee masua. Varmasti odottaa potkujen tuntemista :-)
 
Meillä pitkän yrittämisen jälkeen otti tietysti hyvin :) Itse tein testin sillä mielellä, että negaa se varmasti näyttää, vaikka menkat olivatkin (jälleen kerran) myöhässä... en yhtään uskaltanut edes toivoa ja kun testi näyttikin plussaa, niin vein sen miehelle ihan paniikissa ja pystyin sanoon vaan, että "kato!" Mies vastasi vaan, että hän jotenkin tiesi, että nyt on plussa :Heartred
 
Minun mieheni on ollut ristiriitaisilla tunteilla koko raskauden ajan, vaikka on toivottu lapsi. Noin puoliväliin asti hänellä oli laidasta laitaan tunteita, enemmissä määrin negatiivisia. Pelkoa, ahdistusta, halu karata, jännitystä, paniikkia, mutta sitten välillä iloa ja onnea ja ylpeyttä. Varmaan minun huonovointisuus puoliväliin asti vaikutti asiaan, kun oksensin vain kaiken ajan tai sitten nukuin. Mies on myös huolissaan rahasta, asunnon riittävyydestä, autosta, kaikesta mistä yleensä miehet ovat vastuussa vaikka meillä ei minkään suhteen ole mitään hätää. Minun ja sikiön hyvinvoinnista hän on huolehtinut päänsä pyörälle, tämä raskaus kun ei ole ollut helppo. Lopulta kun raskausmasu alkoi kasvamaan ja mieskin tunsi masuasukin potkut, on hän alkanut selvästi rentoutumaan (: Hänelle tämä on vaatinut totuttelua ja tulee varmasti vaatimaan paljon totuttelua vauvan synnyttyä, isille kun rakkaus vauvaa kohtaan ei välttämättä synny niin nopeasti kuin äideille. Olen antanut hänelle aikaa ja pitää antaa jatkossakin (: Ja pieniä merkkejä pitää osata lukea, vaikka itse haluaisin puhua päivät pitkät vauvajutuista, niin pitää osata sulkea suu silloin, kun miehellä alkaa vauvajutut pursumaan korvistakin ulos (:
 
Minä esittelin innoissani ja vähän itsekin hämmentyneenä positiivista testiä miehelle aamutuimaan. Mies tiirasi haaleaakin haaleampaa viiva ja tokaisi "höh". Meinasin jo vähän loukkaantua, mutta tajusin, että mies ei ymmärtänyt haalean viivan tarkoittavan positiivista tulosta. Jouduin siinä vähän selittelemään tulosta miehelle. Sitten oltiinkin kumpikin hämmentyneen iloisia. Ja ehkä vähän paniikissa, vaikka toivottu raskaus olikin. :grin
 
nyt saatan kyllä vähän nillittää turhasta (sori vaan mut rupesi korpeamaan), mutta mitenniin Hellis toi mun kertomus miehen reagoinnista on "vanha"? joo, vanhahan se on siinä mielessä, etten ole nyt juuri raskaana ja vanhempi kertomus miehen reaktiosta on jo neljän vuoden takaa. niin siis mä vähän olin lukevinani, että tässä kyseltiin ylipäätään kokemuksia siitä, miten mies on reagoinut raskausuutiseen eikä mitenkään eritelty, että jos olet nyt raskaana, miten miehesi reagoi.
 
Ensimmäistä kun aloin odottamaan, oli puhuttu kyllä lapsesta mutta ei ollut vielä tarkoitus tulla vielä. Sitten kumminkin kun menkat oli myöhässä ja olo vain sanoi, että nyt on kyllä joku vialla. Tein testin ja siihen tuli todella haalea viiva ja en tiennyt itkisin vai nauraisinko, näytin testin miehelle. Ja mies meni vain hiljaiseksi ja kysyi että mitä meinaisin tehdä asialle. Kun oltiin puhuttu asiasta niin puoli välissä raskautta mies alkoi pikku hiljaa olemaan innostunut asiasta, alkoi puhumaan tytöllemme, itki rakenne ultrassa ja silitteli mahaa. Ennen sitä pakeni useasti kotoolta, uhkasi erota, ryypiskeli ja syytti minua raskaudesta. Eli ei ollut miehelleni helppoa todellakaan, mutta en ihmettele kun ikää oli 18v. Mutta heti tytön synnyttyä ei juonut enään ollenkaa ja hoiti tyttöä aina mielellään, ja on maailman paras isä tyttärellemme :)
Nyt toisesta ylläriraskaudesta oli vain onnellinen ja järkyttynyt, sanoi että pelkää miten rahat riittää kun mieskin opiskelee samalla töiden ohella. Mutta silittelee jo masua ja laittelee kotia valmiiksi pikkuiselle :)
 
della_79: siis voi apua, en yhtään tiedä miten tuollainen arvio on sulle lähtenyt, mutta ei ainakaan tahallaan! Nyt tietysti heti poistin sen, kun tuon huomasin, en vain ole selannut tätä puolta hetkeen. Ymmärrän, että korpeaa, mutta todellakaan en siis tarkoituksella ole tuollaista painanut. En edes tiennyt, että täällä on tuollainen vaihtoehto kuin vanha...
 
Meillä oli yritetty lasta jo jonkin aikaa. Stressiä oli valitettavasti tullut asian kanssa koettua. Kun sitten tuli tärppikierto, mieskin huomasi tosi varhain muutoksia minussa, myös sellaisia, mitä en itsekään ollut hoksannut. Mies totesi moneen kertaan, että kyllä sä olet raskaana! Kun sitten tein raskaustestin, en kertonut asiasta. Ihme kyllä, maltoin odottaa seuraavaan päivään. Sopivalla hetkellä sitten sanoin: "Arvaa mitä muru, mä tein eilen positiivisen raskaustestin! -kahdesti" Mies virnisti ja sanoi, että "siistiä!" Kyllä Se oli tainnut asian jo aavistaa.
 
Meillä oli yritystä takana enempi ja vähempi jo useampi vuosi. Oltiin syyskuussa saatu sille mallille testit sun muut että yksityiseltä lähti lähete hoitoihin. Marraskuussa kun menkkojen olis pitäny alkaa, olisko ollu päivän tai pari myöhässä (ihan normaalia oli minulle), tein testin ihan muuten vaan ajatellen että saan ainakin ne menkat alkamaan niinku aina ennenkin. Mut testiin tulikin haalea viiva. Mies oli jo lähteny töihin, joten piti odottaa koko pitkä päivä, vieläpä itse koulutuksessa olin, ei meinannu mitään tulla. Ku tulin kotiin mies poti päänsärkyä sängyssä makoillen, menin viereen kysyin sen päivästä kai jotain ja sitten sanoin että oon ehkä raskaana.. Ei menny kai heti perille, oli hiljainen mutta halasi sitten ja oltiin hetki niin että miehen käsi oli hellästi mahan päällä. Sanoin että teen kyllä parin päivän päästä uuden testin ku kumpikaan ei uskottu. No tein kaks sitten ja molemmissa myös haalea viiva. Meni melkee viikko ekasta testistä ku tein digitestin ni sitten aloin enempi uskomaan. Mutta oikeastaan vasta nt-ultrassa mies tajusi asian ja silmät kosteina lähti sieltä..
 
Huusin miehelle vessasta että 2 viivaa tuli ja mies tuli vessaa ja tuijotti vähän aikaa ja sitten pienesti hymyili. Sitten menikin monta päivää hiljaisuudessa. Mies oli ihan omissa maailmoissa, ja kerkesin jo huolestumaan vaikka raskaus oli ihan suunniteltu. Parin viikon päästä sitte mies alko toipua ja alko itsekkin jo asiasta puhumaan ja nyt kuukauden jälkeen on jo ihan innoissaan :) shokkiin meni pienesti, mutta kun antaa aikaa miettiä ja pohtia asiaa nii kyl se siitä :)
 
Takaisin
Top