Miten kerroitte raskaudesta?

[Rascal]

Pakko viel jatkaa..

Meillä on ollut kans saman tyylisiä vivahteita varsinkin minun äidin suunnalta, eli hän ei ole ollenkaan iloinen siitä että kasvatamme perheen kokoa vielä yhdellä (ja en varmasti uskolla mennä kertomaan että suunnitelmissa on neljäs lapsi jo!).
Äitini on neljän (veljelläni on 2 lasta) lapsen Mamma, ja hän on aina ollut onnellinen ja iloinen. olenkin miettinyt, ja miehelleni itkenyt, että mikä on saanut mielen muuttumaan.
Välillä tuntuu siltä että olen jäänyt "yksin" tämän raskauden myöte, koska ennen olen pystynyt äidilleni juttelemaan tuntemuksista ja pohtimaan minkälaista elämä tulee olemaan -jälleen- kun vauva saapuu taloon. On vain jotenkin haikee olo, ja mieheni on välillä ihan puutunut tilanteeseen. Toinen ei oikein tiedä mitenkä lohduttaa tai olla kun itken tihruutan asian takia [:(].
Mut jotenkin sitä vain uskoo että jossain vaiheessa äitini usko ja ymmärrys palaa jälleen kuvioihin mukaan.

Appivanhemmat ovat olleet aivan uskomattoman ihania asian suhteen. Ovat taineet hurahtaa tähän vauvatteluun enemmän kuin aikoihin [:)]. He ovat olleet meidän kanssa remontoimassa taloomme että saamme lisätilaa, ja suunnitelleet lapsiemme kanssa kiipeilytelinettä (!) tulevalle vauvalle yms. kaiken maailma hömpötyksiä.
Onneksi tämä on tuonnut tasapainoa elämäämme.

 

[tättärä]

Minäkään en yleensä ota ihmisten kommentteja niin vakavasti, mutta kun kommentit tulevat niin läheiseltä kuin oma äiti niin niitä on kyllä vaikea sivuuttaakaan.Toivon, että itse osaan aikanaan olla arvostelematta ja puuttumatta lasteni elämään. Tuosta äitini käsittämättömästä suhtautumisesta tähän meidän perhekokoomme olen oppinut sen, miten ei kannata käyttäytyä. Aiemmin olemme olleet läheisiä... uskoisin että kyllä tämä tästä vielä tasaantuu, mutta juuri nyt tuntuu ikävältä, kun ei mitään tukea ole ainakaan tässä vaiheessa odotettavissa. Isäni ei koskaan ole sanonut sanaakaan lapsiluvustamme ja hän varmasti hyväksyy uudenkin tulokkaan heti...

Ja tietenkin onneksi anopin lisäksi tuo koko miehen puoleinen lähisuku tullee asian tajutessaan olemaan omia sukulaisiani ymmärtäväisempi (olihan heitä lapsuusperheessä seitsemän sisarusta, tosin tämä toiseksi nuorimmainen on ainoa, joka tätä perheen suurperheperinnettä on jatkamassa, muilla 0-2 lasta). Vähitellen olen ajatellut alkaa lopettelemaan peittelyä noiden läsnäollessa, eli suoraan emme sano, mutta ei enää yritetä estää huomaamastakaan...

Tässä on nyt ollut vähän aikaa rauhoittua noista äidin kommenttien tuomasta mielipahasta ja eiköhän tästä taas mieli paremmaksi muutu - eilen itkeskelin pitkin päivää. Tänään on tarkoitus lähteä lasten kanssa vielä kerran katsomaan sitä meidän hauvelivauvelia viimeisen kerran ennen kuin parin viikon päästä haetaan tyttö kotiin!

 

[Ang1]

Apua auttakaa! Tajusin vasta että viimeinen lomavko alkaa ensi viikolla ja sen jälkeen JOUDUN paljastamaan yli 40 työkaverille tilanteen tasan.. VOI EI! Miten ne suhtautuu ja mitä kaikkee ne kyselee?
Täytys osata sit vastata kaikille..

Ja sit pahimmista pahin.. se yksi suht läheinen työkaveri joka on yrittänyt miehensä kanssa jo reippaasti yli vuoden eikä ole onnannut.. olemme yhdessä puhuneet paljo lapsettomuudesta jne kun itselläkin sitä niin kauan oli. Ja nyt joudun sitten paljastamaan miten asiat on [:(] Mua niin pelottaa miten se suhtautuu....

Lähempänä kyselen varmana vielä lisää kaikkea mutta auttakaa nyt jotenkin rauhoittamalla.. Te ootte siinä niin hyviä kaikki.

 

[meemi]

^kieltämättä kiusallinen tilanne kertoa raskaudesta ihmiselle, joka on kauan yrittänyt... Mutta voisiko sen kääntää vaikka niin, että sinun raskautesi voisi olla toivon merkki hänelle, että se on mahdollista? Kun sinäkin kerran olet joutunut pitkään yrittämään...

Muuten luulisin, että työpaikalla kaikki suhtautuvat kivasti vauvaan. Tuskin kukaan mitään niin hankalaa kyselee, ettet osaisi vastata. Onnitteluita varmasti saat jne. Eiköhän kaikki mene kuitenkin hyvin. Ei siitäkään asiasta loputtomasti jakseta jauhaa, ellet itse pidä asiaa esillä puheissa. Tosin, ei varmasti huono asia sekään, että joidenkin ihmisten kanssa mielipiteitä vaihtaisi.

 

[Melinda]

Ihan ekana sai kuulla äitini ja veljeni... Äiti oli alussa varmaan innostuneempi kun minä. Seuraavaksi sai kuulla entinen paras ystäväni, vaikka ei pahemmin enää ees nähdä. Mies kertoi hänen siskolleen ja myöhemmin ulkomailla asuvalle veljelleen (joka kertoi eteenpäin heidän koko perheelleen) ja he kaikki ovat onnellisia puolestamme kulttuurieroista huolimatta.
Eipä meillä ole ketään jäljellä kelle sitten kertois enää, ei olla viittiny entisille kavereille alkaa kertomaan, ne saa sitten tietää kun ja jos näkevät joskus vauvan. :D

 

[Outihuraa]

Ekana tietenkin sai tietää mieheni, että nyt on menkat myöhässä ja PALJON! [:)] Sitten kävin lounaalla läheisen työkaverin kanssa ja jaoin luottamuksellisesti hänelle, että näin on päässyt käymään, mutta jakaisin tiedon ihan itse työpakallani sitten kun kaikki menee hyvin puoliväliin saakka. Siskoni sai tietää seuraavana ja lopulta muut kaverit, veli ja isä. Siskoni, joka on minua vain hieman vanhempi ja sinkku, kysyin tahdikkaasti ensin, että kun ollaan jo kauan saatu odotella niitä jälkeläisiä isommalle siskolle ja ei näy kuuluvan, niin saanhan minä pikku sisko nyt kunnian pyöräyttää lapsen ensin. Sisko vain nauroi ja oli onnellinen, että tällainen perheenlisäys on meille tulossa. Ihanaa tukea on koko perhe antanut! Kaukaisemmat sukulaiset saa sitten tietää kun tavataan tai isä juoruaa... [;)]

Mieheni, joka on maahanmuuttaja, kertoi vasta lähempänä raskauteni puoliväliä perheelleen, että tällaisia kuulumisia uudesta kotimaasta! Hah hah!!! [:D]

" target="_blank">pikkaraisen matka