Miten isi kelpaa vauvalle?

Uusperhesatu

Uusperhesatu

Asioista perillä oleva
Miten teillä isä kelpaa vauvalle? Voitteko käydä huoletta omissa menoissanne vai huutaako vauva peräänne? Missä iässä isä alkoi kelvata vai kelpasiko alusta asti?

Meillä esikoisella isä kelpasi aika varhaisesta vaiheesta, mutta kakkonen olikin sitten kokonaan toinen juttu. Hän oli niin mammanpoika että huusi lähes vuoden ikään asti aina, jos kävin jossain (vaikka hammaslääkärissä). Vielä lapsen ollessa lähes 1,5-vuotias mies ei kelvannut alkuunkaan, jos lapsi havahtui hereille kesken unien. Jos mies yritti mennä rauhoittelemaan lasta, tämä suuttui vain kahta kauheammin.

Kuopus kelpuuttaa isänsä paremmin, eikä päiväsaikaan ole mitään ongelmaa jos olen poissa kotoa. Pikkuvauvana hänkin huusi jos olin poissa, mutta tilanne on ollut jo pitkään parempi (vauva nyt 8 kk). Kuitenkin öisin isä kelpaa hänelle vielä huonosti. Usein menee huudoksi, jos mies yrittää tyynnytellä levotonta vauvaa - eikä tämä sitten rauhoitu ennen kuin pääsee takaisin minun luokseni.

Helpompaa kuitenkin on kuin keskimmäisen kanssa, onneksi!
 
Kaksosten kanssa mies pääsi alusta asti hoitamaan vauvoja ihan yhtä paljon kuin minäkin - olihan kummallekin oma vauva. :) Kolmannen kanssa alku meni enemmän tississä kiinni, mutta onneksi kiinteiden aloituksen jälkeen mieskin on pärjännyt pidempiä aikoja vauvan kanssa kahdestaan. Vauva kun ei pulloa huolinut oikein missään vaiheessa, ei hoitoon pystynyt oikein muuten kuin kanniskelemalla tai vaippaa vaihtamalla osallistumaan..

Kaikkia lapsia on pienestä asti hoitaneet myös ulkopuoliset ihmiset paljon ja ovat luottavaisia aikuisia kohtaan. Kaikki käy. :)
 
Kelpaa hyvin huonosti. Tähän mennessä ollut isän kanssa muutamia kertoja noin 1-2 h kahdestaan kotona hereillä ollessa. Pienempänä ei kelvannut ollenkaan. Ja äidin kotona ollessa isä ei kelpaa yhtään, jos yrittää ottaa syliin tms. niin järkyttävä huuto tulee. Ainut joka äidin lisäksi kelpaa, on mummo. Sekin silloin, kun äiti ei ole paikalla.
 
Meillä on molemmille isi kelvannu ihan vastasyntyneestä lähtien. Hyvä niin, koska mies on yhtälailla pystynyt osallistumaan lasten hoitoon ja hyvillä mielin on voinu jättää lapset miehen kanssa keskenään jos itsellä jotain menoa. :)
 
Meillä on isi ollut paljon vauvan hoidossa mukana ihan syntymästä asti, joten isi on ihan pienestä pitäen kelvannut oikein hyvin. Nyt isompana välillä äitiä paremminkin. Nälkäisenä toki piti saada äiti, kun oli täysin rintaruokinnassa kiinteiden kokeiluun asti.
 
Jos lähden huoneesta niin että 1v tyttö ei huomaa nii viihtyy isänki kans vaikka minua varmasti etsiiki. Jos taas hän näkee että poistun nii kauhea huuto ja parku.
 
Enkkumama sanoi:
Jos lähden huoneesta niin että 1v tyttö ei huomaa nii viihtyy isänki kans vaikka minua varmasti etsiiki. Jos taas hän näkee että poistun nii kauhea huuto ja parku.
Click to expand...
Meillä on tämä sama kuvio, että jos meinaa johkin lähteä, on lähdettävä ns. varkain. Meidän vauva 10kk. Ja täy tissimonsteri edelleen. :)
 
Enkkumama sanoi:
Jos lähden huoneesta niin että 1v tyttö ei huomaa nii viihtyy isänki kans vaikka minua varmasti etsiiki. Jos taas hän näkee että poistun nii kauhea huuto ja parku.
Click to expand...

Juu sama tällä meidän vuosikkalla! Jos lähden esim kauppaan yksin ja jätän muksut isänsä hoitoon niin täyttä huutoa n 5min ja sit on niinku ei mitään mutta auta armias kun tuun takas kotiin... yleensä on siinä kohtaa isänsä/siskojensa kanssa touhuamassa hyvällä mielellä ja kun mut näkee niin huutaa pää punasena ja kontaa mua kohti hirveätä kyytiä:eek: jos isänsä yrittää ottaa siinä kohtaa syliin niin huuto vaan kovenee ja yrittää rimpuilla pois sen sylistä ja rauhoittuu vasta kun mun sylissä:eek: miksi voi miksi? Tuntuu pahalle miestä kohtaan kun yks on tommonen mamman tyttö :sad001
 
Niin ja mies on aina osallistunut lasten hoitoon moitteettomasti ja ollut läsnä aina mutta silti tää viimeisin on ihan täysin mun ”bebe”...
 
Poika on alusta asti viihtynyt hyvin isän hoidossa, ja isä onkin ollut aktiivisesti mukana heti syntymästä lähtien. Luulen, että tähän vaikutti kovasti se, että alkuun syötöt hoidettiin pullosta, ja vasta ehkä kuukauden iässä voitiin siirtyä täysimetykseen. Maito maistui pullosta annettuna ihan yhtä hyvin isän kuin äidinkin sylissä :). Vaihdettiin myös vanhempainvapaa miehelle pariksi kuukaudeksi vauvan ollessa 5kk ikäinen, ja minusta tuntuu että tuolloin hänestä tuli varsinainen ”isän poika”. Nyt 1v10kk ja äiti on sanana todella harvinainen kuultava, isää kyllä huutaa jatkuvasti :). Hyvä vain, vaikka välillä kirpaiseekin. On meillä toki pojan kanssa myös omat yhteiset juttumme.
 
Takaisin
Top