Mitä teille kuuluu?

Pitääppä tulla tänne kertomaan.. Täällä ollaan taas raskaana, jospa raskaus tällä kertaa saisi onnellisen lopun :). Viikkoja olisi kasassa 7+4, laskettu aika on 2.11. Ultrassa nähty viime viikolla sykkivä sydän <3.
 
Ihania uutisia Lme!!!!!

 Aivan mahtavaa et alku on nyt menny hyvin ja ultrassa oli kaikki kunnossa. Hirmusesti onnee ja nyt tosissaan pidetään peukut ja varpaat pystyssä, et saatte marraskuun alussa kauan kaivatun vauvan. Onnee vielä kerran.
 
 
Eipa oo tullu vahaan aikaan taalla kaytya.. Alexandra on kulkenut hoidossa jo vuoden kun oli pakko menna toihin heti mammaloman lopussa. Alussa oltiin perhepaivahoitajalla mut sitten marraskuussa muutettiin asumuseroon miehen kanssa niin neiti vaihtoi paivakotiin. Yllattaen ollaan saastytty suuremmalta sairastelulta. Kovasti poriseva pikkuneiti juoksee aina paivan jalkeen vastaan portille kun hakemaan menen. Laulamisesta tykkaa neiti myos, paivakodissa aloittamisen jalkeen on alkanut laulut raikaamaan :D
Nyt nayttaisi etta yhteen palataan miehen kanssa ja ehka loppuvuodesta sitten muutetaan takaisin taloon, joka piti laittaa vuokralle kun ei kumpikaan siina yksin pystynyt asumaan. Miehen pojan ADHD-tutkimukset on lopultaki aloitettu mutta eskarin joutuu kertaamaan..
Kovasti tekisi itsella mieli viela yhta lasta mutta ehka pitaa odottaa parempaa tilannetta..

Onnea kaikille odottaville/ vauvan saaneille :D
 
Tulinpahan ihan huvin vuoksi tännekin vilkaisemaan. On tosiaan kaikki kadonneet - kuten tietty minäkin...
Meillä meni huonosti jo aiemmin ja viime kesän lopussa minä muutin tytön kanssa pois ja ero tuli. Parempi näin... tämä olisi pitänyt nähdä jo vuosia sitten, mutta sinisten silmien läpi on vaikea nähdä asioita selvästi. Paljon on asiasta joutunut stressaamaan mutta kyllä tämä tästä. Nyt menee pääsääntöisesti hyvin.
Tosin töitä vailla olen ja yh että ihan kovin ruusuilla tanssimista tämä ei ole. Mutta elämässä puhaltavat uudet tuulet; yritän päästä syksyllä opiskelemaan. Ja onhan tästä sekin hyöty ollut, että olen saanut tytön kanssa olla kotona näin pitkään! Ja toivottavasti pystyn sinne mahdollisen koulun alkuun olemaankin!
Tämä neiti on melkoinen duracell ja juoksee ja sählää koko ajan. Aivan uskomaton söheltäjä, jolta ei energia vähene sitten millään juoksuttamisella! HUH... ihana mutta vaativa.
 
Moikka ! :)

Ei vähän outoa olla täällä taas,unohdin salasanan ja otin uuden ihan mielenkiinnosta tulla katsomaan miten täällä sujuu. Tosi monella toinen lapsi tuloillaan tai on tullut,onnittelut :) 

Mitä meille kuuluu?- Iisa on 6viikon päästä 2.vuotias ja hirvee touhutantta ja KAmala uhma...huhhuijaa. Kyllä koettelee meitä molempia ja tekee kaikkea pahaa. Isille ja äidille tuli 4.vuotta yhteiseloa tammikuussa ja eilen 11.4 olisi tullut 3.vuotta kihlautumisesti,mutta päädyimme eroon toissapäivänä. Minun kupoli ei yksinkertaisesti kestänyt enää. Miehen sitä syytä oli vähän vaikea käsittää,mutta nyt ollaan sulassa sovussa. Eritelty laskut, katsottu valokuvia mitä kumpakin haluaa ja mies etsinyt asuntoa itselleen ja tukiasiat laitettu kelaan uuteen muotoon...muutettiin tähän uuteen asuntoon maaliskuun 17.päivä 2012 ja näinpä kävi,mutta tämä taisi olla odotettavissa ennemmin tai myöhemmin. Koen olevani onnellisempi Iisan kanssa kahdestaan ja kyllähän tämä oudolta tässäkin vaiheessa jo tuntuu vaikka mies vielä tässä saman katon alla oleilee. 

Iisa ymmärtää enemmän sanoja ja puhetta,kun mitä itse osaa sanoa. Osaa sanoa/matkia: Äiti, Ei, Kyllä, WAU, Isi, Pupu, Siellä, Kakka, Pissa, Pizza ;D, Mamma, Mummi, Mummo, Pappa, Muumi, ja osaa kiittää ottaessa/annettaessa :D. Arjen tapahtumissa ja jutteluissa Iisa osaa hakea jotain /tehdä jotain mitä pyytää ja taputellaan kun on hienosti suoriuduttu jostain. Siitähän neiti innostuu :) Iisa osaa juoda omasta mukista ja syödä itse,aina paremmin mitä tukevampaa ruokaa. Purkkiruoat jätettiin pois varmaan 1,5kk sitten. Tuttipullo käytössä edelleen kun käy nukkumaan ja päivisin sitä varten,jos tarvitsee vähän rauhottua. 1vuoden 2kk iässä vaihdettiin pinnasänky isojen tyttöjen sänkyyn ja muutama viikko ennen tänne muuttoa Iisa rupes nukkuu ite kun vaan vei sänkyyn,sitä ennen hirveitä hermojen menettämisiä ja piti tuuditella ja nousi kokoajan pois sängystä ja piti sanoa että "takaisin nukkumaan". Nykyään..."Iisa menetkö 9 nukkumaan?" ,- "Kua" (Kyllä) ja nyökkää. "Annatko äitille iltapusun" ja saan suukon. "Öitä Iisa" ,- "öytä" ja vie sänkyyn ja sanoo silmät kiinni ja huoneesta pois,siellä nukkuu. Iisallahan on siis VIIMEIN se oma huone täällä <3 :)

Kotona olen siis kokoajan ollut,lukuunottamatta sijaisuuksia vanhustentalolla,jossa tein työharjoittelua työkkärin kautta (Tutustuminen alaan) ja jossa paljastuin päteväksi ja pääsin palkalliseksi hoitajan sijaiseksi. Lähihoito ala kiinnostaa ja toiset pääsykokeet odottavat minua 19.4, syyskuussa 2011 oli ensimmäiset,mutta en läpäissyt. Kouluun siis olisi tarkoitus päästä,varsinkin vielä kovemmin kun Iisan kanssa kahdestaan tulen olemaan.

Mutta tässä oli aika paljon kaikenlaista,laitelkaa mammat kuvia nupuista,olisi kiva nähdä useampia millaisiksi ovat kasvaneet. Facebookissa muutaman kanssa tekemisissä. Siitä on aikaa kun täällä oleillut. yritän iisasta laittaa viimeisimpää kuvaa :)

- Äippä & Iisa neiti :) (Kuvissa: Iisa pääsiäisenä 2012 ja vauhti päällä 1v 10kk)
 
Moikka babaytoy!
Oon miettinykkin mitä sulle tai teil mahtaa kuulua. Harmi et ero tuli..
Kiva kuulla kuitenkin et Iisan kaa menny hyvin. Sulonen ja veikee tyttö. Oikee ilopilleri kuvista päätellen :D

Tää on kyl nii ihana ikä, ku tuntuu et koko ajan oppii uutta. Meil on viimesen kuukauden aikana alkanu neiti puhumaan ihan kauheesti. Yhtäkkiä hoksas et voi yhdistää sanoja lauseiks ja nyt tulee jo kolmeekin sanaa peräkkäin (vauvakielellä toki). "Äiti tyntyy vavva" (äidille syntyy vauva), "Tsitsi antaa maniaa" (isi antaa banaanii), "Anna ätskii - haluu"  (anna jätskii - haluun) jne.. Hauskaa.. Ja sit vie ku se hokee samaa lausetta monen monta kertaa perätysten. Kunnes joku kunnolla vastaa tai kommentoi takas.

Terkkarissa huusi kymmenisen kertaa ton vauvajutun, ni ei kellekkään jääny epäselväks et vauva syntyy pia :DD, jollei sitä mahan koosta hokannu, buuhahahaaaaa...

Jee et sellasta. Kuulemisiin ja kirjotelkaahan kaikki kuulumisia pikkusistanne. Niit on kiva lukee..
 
Babaytoy ai, että ero tuli teillekin? Kurja juttu... tiedän kyllä tunteen paremmin, kuin hyvin! Kyllä se siitä! Koittaa jaksaa emoticon
 
Minulle jäi lähinnä mieleen Babaytoyn julkaisemat ikävät kuvat, joten olen todella hyvällä mielellä erosta. Minusta se siis ei ole ikävää.
 
Miiuhoo, joo ei se nyt niin kamala paikka ollut,että todellakin helpotus :) Ja starlettiin yhdyn,että hyvillä mielin olen vaikka niitä kuvien kaltaisia juttuja ei enää ole tapahtunut,mutta kamalasti kaikkea muuta missä mun kupoli alko hajoilemaan. Parempi siis näin ! :) 

Ihanaa,että joku on kaipaillut mun kuulumisia :D on tehnyt monet kerrat mieli tulla,mut ei ole aikaa ollut ja iisan perässä saa kokoajan juosta ja torua...ja sit kun ois aikaa ollut,niinku nyt niin välillä ei vaan ole jaksanut.
Tätä kutsutaan vissiin siksi vanhemmuudeksi ;)

Kuis muilla? Millasia synttärivalmisteluita ja lahjoja ootte ajatellu,keillä vielä 2.vuotiset edessä? :)
 
Tervetuloa takaisin Babaytoy! Ja kaikesta aiemmin kertomastasi päätellen, on varmaankin parempi näin, sekä sulle että lapselle. Rankkaa on varmasti, mutta kyllä sie selviät :).

Viime vuonna meillä oli kahtena eri päivinä synttärit, tänä vuonna aateltiin pittää yhdet 19.5 lauantaina. Jos tekis täytekakun, voileipäkakun ja ehkä porkkanapiirakan, mahollisesti myös jonku suolasen piirakan. En usko, että ollaan mittään laittamassa pojalle, vasta on ostettu sille niin paljon ulkovaatetta ettei se tartte mittään :D. Vieraat kumminki sitte tuovat leluja ja vaatetta lissää :).

Mulla (myös) maha kasvaa, ja laskettuaika siirtyi marraskuun alusta lokakuun lopulle, 26.10 ois päivämäärä. Viikon pidemmällä oli vauveli ultran perusteella, kuin menkkojen mukaan. Ja niin pitikin olla, kun ovulaatio oli jo aiemmin, kun ois pitäny. 
 
Moi kaikki ja onnea kaikille odottajille!
Tosi mukava lukea kuulumisia pitkästä aikaa, olikin tosi pitkä hiljainen kausi. Meillä Juho on jo tosi iso poika. Kova puhumaan, laulamaan ja liikkumaan. Pyysin päiväkodista listan lauluista, joita siellä lauletaan kun ei aina ihan saa tavoitettua Juhon tulkinnasta oikeaa säveltä ja sanat on tietty myös hieman omat. "Tuikituiki tähtönen" ja "kuka saa, kuka saa, lorupussiin kurkistaa" ollaan onnistuttu tunnistamaan. Äiti ei saa yllättäen koskaan kurkistaa sinne pussiin .
Puhe sujuu tosi hienosti jo myös, poika tykkää liittää oman nimensä lauseisiin. Tosi usein kuuluu anna Juhon ajaa tai katsoa tai mitä milloinkin. Myös uhmaikä on hyvässä vauhdissa, eilen lenteli kaupassa leipäpussit ja kaikki mitä käteen sattui. Juho on mahdoton kaveri suuttuessaan, mistä lie periytynyt ;-).

Tässä meidän vapputiikeristä kuva!
 
^^Minä en viitannutkaan ikäviin tunteisiin itse erosta ym vaan nimenomaan niihin eroa seuranneisiin skismoihin exän kanssa, mitä varmasti väkisinkin eronneilla tulee. Kiva jos ei tule, minulla ainakin oli ihan riittävästi stressiä ja unettomia öitä tapaamissotkujen ja elatusmaksujen kanssa.
Minullekin oli suuri helpotus päästä eroon miehestä, jonka kanssa eläminen oli yhtä inhotusta jatkuvasti. Mutta eroilmoitusta seuranneet taistelut ja kaikki muu... olin niin stressaantunut useamman kuukauden etten nähnyt edes unia muutamaan kuukauteen. Oli ihana helpotus kun huomasin taas näkeväni unia emoticon

Meillä ei tuo puhe oikein suju. Tai sujuu kyllä, mutta ei sitä ymmärrä juuri kukaan muu, kuin minä. Oma kieli on. Katsotaan mitä siihen sanotaan ensi viikolla 2-vuotisneuvolassa. Kun jo 1,5v neuvolassa vähän kyseli siitä... Mutta meidän neitipä heitteli kuperkeikkoja lattialla jo 1-vuotis syntymäpäivänä, sitä on nyt kevään aikana "työnnetty kuin kottikärryjä" lattialla (kädet siis kävelee lattiassa ja minä työnnään nilkoista eteenpäin) jne elikkäs meillä on tuo liikkuminen vienyt leijonanosan tuosta kehityskapasiteetista. Silloinhan puhe jää väkisinkin vähän vähemmälle.
Mutta iso se oma sanavarasto kyllä on ja ymmärtää lähes kaiken, mitä puhutaan. Yksittäisiä sanoja yhdistyy katkonaisesti lauseiksi ja ne sanat tosiaan on aika erikoisia. Mansikkakin on "deidei", virtahepo on semmoinen korkea pirinä ja lapio "bii-bi-bi bii-bi-bi" :D
Mutta minkäs teet, kun on NIIN vilkas liikkuja ja jaksaa kävellä pitkiä matkoja.
Uhmaikää riittää, on ollut melko hankala viime päivinä, koettelee kyllä ja tässä liikkuvaisessa tapauksessa niin, että juoksee ja säheltää koko ajan kielloista huolimatta. Vähän väliä sylissä rauhoittumassa jne emoticon
 
Jahas, eksyinpäs tännekin lukemaan muiden kuulumisia :)

Meillä menee hyvin. Ollaan muutettu vähän suurempaan asuntoon joulukuun alussa ja koska Unni sai oman huoneen, on nukkumiset ruvenneet sujumaan vallan mainiosti! Itsekin on nyt saanut nukuttua täysiä öitä ja tunne on mahtava. Mähän lopetin imetyksen vasta pari kuukautta sitten ja nyt elellään ihan uudenlaista euforiaa, kun lapsi on enemmän irti, mutta toisaalta enemmän läsnä, kun haluaa muutakin läheisyyttä kuin vain tissiä...

Unnihan on sinänsä varsinainen villilapsi ja vauhtia sekä puhetta riittää kiitettävästi. Kiipeilyt, kuperkeikat, hypyt, pallonheitot ja -potkut sujuvat välillä vähän liiankin suurella innolla, mutta vain kerran (kop, kop!) ollaan jouduttu paikkauttamaan neitiä Jorvissa, kun silmäkulma aukesi sänkyloikkien seurauksena - onneksi sentään pehmokettukin sai laastarin ja tilanne parani sillä :)

Meillä puhutaan suomea ja ruotsia ja molemmilla kielillä juttu luistaa. Viime kuukausina Unni on ruvennut tulkkaamaan puhetta niin, että jos puhuu mulle ruotsia niin kertoo sitten isälle suomeksi, mistä on kyse. Lisäksi tuttavapiirissä on indonesialaisia, joilta neidille on myös tarttunut muutama sana (mikä tietenkin auttaa mun salaista unelmaani lähteä talvipakolaiseksi Balille, jossa Unni voi sitten tulkata paikallisten puhetta :p ).

Pikkukakkosesta olen ruvennut salaa haaveilemaan, mutta katsotaan nyt. Tosi ristiriitaiset tunteet siitä, onko musta kahden lapsen äidiksi ja muutenkin tilanne ei välttämättä nyt suosi toista lasta...tai sitten suosii...en tiedä!!! :)
 
Miiuhoo Tuli mieleen noista Miljan sanailuista. Meillä Ketsuppi on "Paakissi" =DD

Iisan synttärit oli ja meni,aiheena oli muumit. Perhetuttava teki Iisalle niiskuneiti-kakun marsipaanista,oli muumipipareita kaupasta. Tiimarista muumi-kertakäyttö mukeja,lautasia ja servetit. Omasta takaa kahvin/teenjuojille muumimukeja ;) Itse tein muffineja,jotka koristelin mangotuorejuustolla ja valkosuklaasekotuksella ja prinsessa-nonparelleilla. Ei oikein ehtinyt tehdä suolaista. Voin laittaa kuvaa tarjoiluista,jos löydän tuolta arkistosta :)
Iisa sai synttärilahjaksi Pikku-myy nuken rattaat,oman imurin,kolmipyöräisen potkulaudan (jolla voi vedellä tuolla pihalla sitten kun on vähän isompi),pyöräilykypärän sai kanssa,muutaman vaatekappaleen vaikka pyysin ettei yhtään (kaappi pursuaa liitoksistaan! ;D ) sitten tuli,muumikampaa/peiliä,soittorasiaa,nukelle hello kitty -syöttötuoli yms.

Tein synttäriteeman mukaisesti jokaiselle tarjottavalla oman nimilapun,esim oli: "Niiskuneidin mustikkakakku", "Muumi mamman mangomuffinit", "Pikku Myyn
 Namukätkö :] 
 
Moi kaikille!

Onpa kivasti tullut teidän kuulumisia tänne :) Ihana kuulla miten kaikki toukokuiset on kasvaneet.

Joa on myös aikamoinen vilpertti! Nyt on sitä uhmaakin alkanut ilmaantua kun kaikki mahdollinen kielletty pitää tietenkin kokeilla ja äitin hermoja testata kun ei enää saa yhtä paljon huomiota päivisin kuin aikaisemmin. Siitä on joskus huono omatunto mutta uskon että kun Jere tuosta kasvaa niin helpottaa.

Meille syntyi tosiaan 3.12.2011 toinen poika, Jere Kauko Kristian <3 Alku ei ole ollut kovin ruusuista vaikkei Joa olekaan ollut mustasukkainen. Jere oli ensimmäiset 3kk TOSI itkuinen ja niin oli äitikin...Jerellä oli selkeästi vatsavaivoja ja vasta 4kk kohdalla neuvolassa uskottiin että se voisi olla maitoallergiaa. Itse tiesin sen aikalailla alusta asti kun oireet vähän helpotti kun lopetin maidon juomisen ja tosi paljon kun aloitin ennen pääsiäistä kokonaan maidottoman ruokavalion. Tosi herkkävatsainen herra on muutenkin eli varovasti näiden ruokien kanssa mennään. Mutta tosi nopeasti aika on mennyt! Jere on jo puoli vuotias, ryömii kauheeta vauhtia ja nousee tukea vasten kontilleen. Ei nyt olis niin kiire...

Kaikkien itkujen ja huomion tarpeen keskellä ollaan nyt sitten päädytty siihen et nukutaan kaikki samassa huoneessa :D Jere sivuvaunussa ja Joa meidän keskellä. Äitinkin omantunnontuskat vähän helpottaneet tän myötä. Siirretään molemmat pojat sitten samaan aikaan sinne yhteiseen huoneeseen. Jere vaan on niin mammanpoika ja äidin perään että siihen saattaa mennä hetki...


 
 
Hei moi vaan kaikille!!

Viime kerrasta onkin vierähtänyt jo tovi jos toinenkin :) Ihana lukea teidän kaikkien kuulumisia!

No mitäs meidän perheeseen, Miiu on jo reilun 2-vuotta, vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Kovin on omapäinen tapaus, välillä on hermot aikalailla tiukilla :) Mutta oon ajatellu asian niin, että kun omaa tahtoa löytyy, ei jää sitten muiden jalkoihin :) Itse olen käynyt töissä nyt reilun vuoden ajan, ihan mukavaa kun elämässä on muutakin kuin kotiympyrät. Mutta myönnettävä on, välillä on todella huono omatunto siitä, etten ole riittävästi tytön kans.. Mutta nämähän on näitä valintoja. Ja Miiu tykkää kovasti olla hoidossa, meillä oltiin aluksi perhepäivähoitajalla, ja hänen jäätyään vuorotteluvapaalle on neiti nyt ollut alle 6-vuotiaiden päiväkodissa. Tykkää kovasti touhuta ikäistensä kanssa, tuntuu vaan että nyt kun on isommassa ryhmässä, niin kiukkuaa hirvittävän paljon kotona.. Ei varmaan saa riittävästi huomiota, tai muuten vain kokee suuremman ryhmän haasteellisemmaksi?
Miiu puhua höpöttää ihan hirvittävän paljon, ei niinkään käytä omaa nimeään, vaan "minä". Kovasti tykkää musiikista, laulaa ja tanssii paljon.

Hurjasti onnea Mimmu86 pienestä pojasta! Ja onnea Lmelle raskaudesta!

 
Moi vaan!

Pari päivää sitten tuli mieleen, että täytyypä käydä vilkaisemassa, onko täällä kenenkään kuulumisia ja onhan täällä! Onnea uusista raskauksista ja vauvoista!

Meilläkin on Lasse saanut viime jouluna pikkusiskon. Olin ennalta varautunut, että voi olla rankka vuosi edessä kahden pienen kanssa mutta tuli kyllä niin oloonsa tyytyväinen tyttö meille, että olen ihan ihmeissäni ollut. Olin silloin Lassen vauvavuonna paljon väsyneempi kuin nyt näitten kahden kanssa =)

Lasse on tällä hetkellä oikeen papupata ja tuolla se jaksaa pitkät pätkät leikkiä omia leikkejään ja selittää koko ajan samalla. Uhmaa kyllä löytyy niin kuin muillakin näköjään ja välillä tuntuu, että koko päivän on mennyt siihen kun joka asian tekemisestä pitää ensin vääntää kunnes minä sanon että ei esim. sitten lähdetä ulos jos ei laiteta housuja jalkaan. Sitten alkaa itku, että "Lasse lähtee ulos!". Ja sitten lähdetään ulos, kun se on ns. herran oma idea =) Onneksi nää lapset on muuten niin sulosia niin unohtuu tällaset ikävyydet.
 
Onnea Kipsullekin vauvasta :).

Täällä masu kasvaa vain, ja Onni myös. Laskettu aika on lokakuun lopussa, ja taitaakin sitte jäähä viimeseksi raskaueksi. On sen verran rasittavaa kropalle tämä homma :D. Mies asuu tällä hetkellä 170km:n päässä viikot ja mahdollisesti sama jatkuu vauvan syntymän jälkeen 1-5 kuukautta. Saa nähä miten met pärjäämmä kolmestaan :O.

Onni on onneks tosi reipas poika, tutista ollaan päästy jo kolme kuukautta sitte, potalla alko ihan yhtäkkiä käymään kolmisen viikkoa sitte ja aika pitkälti päivät meneeki jo ilman vaippoja. Ihana ko ei ole kahta vaippaikästä yhtä aikaa sitte syksyllä :). Tosin yöllä on vielä vaippa. Ollaan nyt mummilassa (minun kotona) ja täällä Onni lähtee itekseen uloski jo. Kun oli tuossa viikolla lämpimät ilmat, niin kiskoi hatun päähän ja kengät jalkaan ja painu tekkeen töitä :D. Kotona se ei vain onnistu, harmi :D. Täällä kun koko ajan pystyy ikkunoista tarkkailla, mitä herra puuhaa. 

Ois kiva kuulla lisää muitten elämästä :)
 
Kerttu nyt 2 vuotta ja Siiri 7kk vanha. Vauvakuume ottanut taas vallan ja tarkoitus olisi alkaa tekemään asialle jotain tammikuussa. emoticon  Vauvakuumeen myötä pitihän se tulla tänne fiilistelemään ja lukemaan ekan raskauden kirjotuksia, tippa tuli silmään ja IKÄVÄ tänne taas. emoticon  Miten muilla? onko ikävä ja uutta raskautta kehiin ehkäpä?
 
Takaisin
Top