Mitä tehdä puolison kanssa?

  • Ketjun aloittaja Uupunut
  • Aloituspäivämäärä
U

Uupunut

Vieras
Oon ihan uupunut mieheni käytökseen, en ole pystynyt kertomaan kenellekään tästä tilanteesta...
Ollaan oltu pari vuotta yhdessä ja oon raskaana, enää pari kuukautta jäljellä.
Oon raskausajasta suurimman osan ollut ahdistunut, koska miehen käytös on ollut niin vaihtelevaa.
Alkuraskaudesta lähtien mies on ollut hyvin ilkeä ja alistava. Jos kaikki ei mene kuten hän haluaa, saan kyllä kuulla siitä.
Hän on välillä särkenyt tavaroita kodissamme, hän ei ole ollut minua kohtaan väkivaltainen, varmaan siksi jumitankin tässä tilanteessa.
Hänellä on huonot välit vanhempien kanssa traumaattisen lapsuuden takia.
Kun hän on soitellut äitinsä kanssa, yleensä tämä on laukaissut vihakohtauksen ja koska minä satun olemaan lähimpänä, hän purkaa sen minuun. Hänen äitinsä jotenkin onnistuu aina provosoimaan häntä vahingossa tai tarkoituksellisesti, en osaa sanoa.

Oon raskauden alusta lähtien saanut kuulla ties mitä haukkumista, koska kaikki on mun syytä ja kuulemma ansaitsen kuulla nuo haukut. Ei ole pyytänyt kertaakaan anteeksi minulta noita sanoja.
Mies tosiaan syyttää mua aivan kaikesta.
Oon pilannut sen raha-asiat, terveyden (tämä oli kuulemma parempi ennen kuin tapasi minut), ulkonäön ja olen tehnyt hänet masentuneeksi.
En osaa pukeutua kuten muut naiset, en ole tarpeeksi pitänyt kodista huolta, olen tyhmä jonka aivoissa ei ole mitään ajatuksia, olen kylmä ämmä.
Nyt on ruvennut toistumaan toi sama litania, en tue häntä tarpeeksi ja en ole lämmin kuten muut parisuhteessa olevat naiset.
Kaikki riidat on aina mun syytä, koska mä en oo tarpeeksi aikuismainen.
Olen yrittänyt sanoa miehelle vastaan, varsinkin Alkuraskaudessa yritin ja mies haukkuikin epävakaaksi hulluksi, joka ei pysty hillitsemään hormonejaan.
Kyllä toi mies on ollut välillä mukavakin, intoillut vauvastakin joskus ja on silloin mullekin se ihana ihminen johon rakastuin :sad001
Ne hetket on vaan vähentyneet ja mies tuntuu kantavan kaunaa mulle kaikesta.

Oon näihin päiviin asti vaan sietänyt idioottina tätä, kuvitellut että mies pystyy olemaan hyvä isä kun lapsi syntyy.
Mutta sitten tänään aamulla tapahtui jotain joka muutti kaiken.
Oltiin katselemassa lastenvaunuja netistä, kun mies meni käymään vessassa ja tultuaan sieltä aloitti mun haukkumisen.
Hänen naamansa on kuulemma turvonnut mun takia, koska hän oli edellisenä päivänä vetänyt karkkia masennuksensa.
Yritän näissä tilanteissa olla hiljaa, koska mies ärsyyntyy jos sanon jotain, olen joskus yrittänyt piristää mikä oli huono idea...
Noh näköjään mun hiljaisuus ärsytti tällä kertaa miestä sen verran, että soittikin äidilleen.
Puhui äitinsä kanssa puolitoista tuntia siitä että olen huono vaimo ja katuu eniten että meni mun kaltaisen kanssa yhteen. Haukkui eniten mua sen puhelun aikana, mutta kyllä mun vanhemmatkin saivat osansa. Miehellä on jotain katkeruutta mun vanhempia kohtaan, koska eivät ottaneet häntä aluksi hyvin vastaan mieheni mielestä. Vanhempani nyt ovat jo pitkän aikaa käyttäytyneet hyvin, mutta mies kantaa kaunaa heitä kohtaan vieläkin.
Mies väitti äidilleen, että mua ei kiinnosta tää lapsen tulo yhtään, joten sen takia se ei häntäkään kiinnosta.
Toi ei ole ollenkaan totta, oon itse ollut innoissani tästä lapsesta, mutta mies on vaan valittanut kaikesta tän raskauden ajan. En siksi ole enää jaksanut puhua lapsen tulosta mitään, varsinkaan kun mies on puhunut ettei musta ole äidiksi kun en osaa olla hyvä puolisokaan.
Kaiken sitten kruunasi se, että mies kertoi etten pidä anopista ja olen haukkunut häntä miehelle. Tästäkös anoppi riemastui ja alkoikin puhua että yritä sietää sitä lapsen takia ja ettei tarvitse elatusmaksuja maksaa, jos mä vaatisin yksinhuoltajuutta.
Ja pyysi miestä soittamaan kun mä en ole kuuloetäisyydellä.....
Ei helvetti, mies sitten unohti mainita että itse on täällä tota haukkunut mulle ja mä oon vastaillut miehelle jotain.
Mä oon rehellisesti sanoen yrittänyt pitää noiden kahden välejä kunnossa, mies on välillä halunnut katkoa välit kokonaan äitiinsä ja mä oon yrittänyt jutella anoppini kanssa diplomaattisesti.
Voin sanoa että rupesi ihan oksettamaan ton puhelun jälkeen, ei puhuttu mitään hyvää musta, oon vaan kuulemma ollut harmi miehelle.
Mies on vihainen mulle nyt, ei suostu oikein puhumaan muuta kuin sanomalla jotain negatiivista. En itsekään jaksa enää yrittää puhua, miehen kanssa, en tiedä mitä edes sanoisin. Oon itsekin todella vihainen ja huolestunut tilanteesta.

En tiedä mitä ihmettä teen tässä tilanteessa.
Olisin halunnut jutella äitini kanssa tästä, mutta hänellä oli menoa niin ei tänään ehdi jutella.
Oon todella uuvuksissa, koska en oo pystynyt kenenkään kanssa juttelemaan puolison käytöksestä.

Onko tässä enää mitään järkeä jatkaa suhdetta?
Anteeksi, kun tuli epäselvää tekstiä.. Kirjoitin tän sen verran väsyneenä.
 
Ainoana ohjeena sanoisin, että lähde pian ja kauaksi! Ota yhteyttä turvakotiin tms ja puhu neuvolassa ja mieluiten haet heti yksinhuoltajuutta. Ei kuulosta siltä, että mikään terapia tai keskustelu olisi niin ratkaisevaa, että pelastaisi tilanteen. Yhteishuoltajuus noin vääristyneen todellisuuden omaavan ihmisen kanssa on mahdotonta.
 
Kiitos neuvoista sinulle!
Jotenkin oon tiennyt ton jo pitkään että pitäisi puhua neuvolassa tästä tilanteesta.
On ollut vaikeaa, kun on uskonut miehen sanoja etten pärjää yksin lapsen kanssa, enkä olisi hyvä äiti.
Ja on tietenkin pelottanut toi miehen käytös, että yrittääkö estää mua saamasta yksinhuoltajuutta valehtelemalla mun päähän jotain. En haluaisi lapsen joutuvan synnyttyään rumaan tilanteeseen missä vanhemmat riitelevät.

Mulla on huomenna neuvola-aika mutta hirvittää ihan liikaa avautua tästä kun en oo aikaisemmin maininnut ollenkaan miehen käytöksestä. Pelottaa että syyllistävät mua... :sad001
 
Kiitos neuvoista sinulle!
Jotenkin oon tiennyt ton jo pitkään että pitäisi puhua neuvolassa tästä tilanteesta.
On ollut vaikeaa, kun on uskonut miehen sanoja etten pärjää yksin lapsen kanssa, enkä olisi hyvä äiti.
Ja on tietenkin pelottanut toi miehen käytös, että yrittääkö estää mua saamasta yksinhuoltajuutta valehtelemalla mun päähän jotain. En haluaisi lapsen joutuvan synnyttyään rumaan tilanteeseen missä vanhemmat riitelevät.

Mulla on huomenna neuvola-aika mutta hirvittää ihan liikaa avautua tästä kun en oo aikaisemmin maininnut ollenkaan miehen käytöksestä. Pelottaa että syyllistävät mua... :sad001
Kyllä sinä pärjäät eikä ole sinun vikasi :Heartred
 
Samaa mieltä kuin Yölento. Ja tee se nyt, ennen kuin sinulle ja vauvalle sattuu jotain. Turvakotiinkin pääsee, jos on kotona uhka tapahtua jotain. Vaikka siis ei olisi ollut fyysistä väkivaltaa.

Ja älä enää kuuntele miehen selityksiä,vaan laita korvat kiinni. Sinä pärjäät ja riität, ja vielä paremmin yksiksesi. Minäkään en usko, kun kerrot kaiken rehellisesti, että miehesi saisi lapsen huoltajuutta. Eihän tuollaiselle voi edes jättää lasta valvomatta.

Puhu neuvolassa tai soita johonkin muualle kaupungin palveluihin, mistä saisit tukea ja apua prosessin aloitukseen. Ehtisit saada asunnon ja elämäsi järjestykseen ennen vauvan syntymää. Ja hae sitä yksinhuoltajuutta!
 
En yleensä halua sanoa että eroa, on sitten suhde kuinka huono hyvänsä. Nyt olen kuitenkin samaa mieltä yölennon ja ennin kanssa. Lähde, lähde nyt ennen kun lapsi syntyy ja joutuu hänkin kärsimään miehesi käytöksestä. Ammattiapuahan miehesi tarvitsisi, mutta sinun ei missään nimessä tarvitse sietää tuollaista. Syy ei ole missään nimessä sinussa. Olet varmasti hyvä äiti ja pärjäät kyllä. Apua on myös saatavilla niin eroon kuin sitten lapsen- ja kodinhoitoon jos se on tarpeen. Paljon voimia! :Heartred Lähteminen ei ehkä ole helppoa, mutta sinun ja lapsen hyvinvoinnille välttämätöntä.
 
Kiitos neuvoista sinulle!
Jotenkin oon tiennyt ton jo pitkään että pitäisi puhua neuvolassa tästä tilanteesta.
On ollut vaikeaa, kun on uskonut miehen sanoja etten pärjää yksin lapsen kanssa, enkä olisi hyvä äiti.
Ja on tietenkin pelottanut toi miehen käytös, että yrittääkö estää mua saamasta yksinhuoltajuutta valehtelemalla mun päähän jotain. En haluaisi lapsen joutuvan synnyttyään rumaan tilanteeseen missä vanhemmat riitelevät.

Mulla on huomenna neuvola-aika mutta hirvittää ihan liikaa avautua tästä kun en oo aikaisemmin maininnut ollenkaan miehen käytöksestä. Pelottaa että syyllistävät mua... :sad001
Miten neuvolassa meni?
 
Hui. Tulee vaan mieleen että jos noin paljon käyttää henkistä väkivaltaa suhun, niin mihinköhän kaikkiin hänen turvotuksiinsa ym. tulee lapsi olemaan hänen mielestään syyllinen. Samaa mieltä edellisten kanssa: lähde. Mut painostettiin lastenvalvojalla yhteishuoltajuuteen kun en kertonut totuuksia miehen käytöksestä ja on tehnyt /jättänyt tekemättä asioita ihan kiusallaan hankaloittaakseen meidän eloa... Tosin eipä ole kuulunut vuoteen nyt onneksi, joten siinä on jo perusteet hakea yh. Eli kannattaa tosissaan miettiä sitäkin ja pysyä kovana. Tsemppiä tosi paljon :Heartred ei ole varmasti helppoa, mutta myöhemmin tajuat että teit just oikeen ja elämäsi(ja lapsesi elämän) parhaimman päätöksen!
 
Moi ja kiitos kaikille jotka neuvoitte mua.
Eli eilinen neuvola-aika peruuntui sairastapauksen johdosta, sain uuden ajan ensi viikolle.
Kuvittelin että voisin olla täällä sinne saakka ja keskustella neuvolassa tästä asiasta..
Mutta tilanne muuttui juuri äsken, mies sai voimakkaan raivokohtauksen ja käyttäytyi aggressiivisesti mua kohtaan. Sanoi että mun kaltaisten pitäisi kuolla ja kuulemma ei pitäisi olla tämmösen läskin kanssa yhdessä. Ja ei aio osallistua mun ja lapsen elämään, käski viedä lapselle ostetut jutut pois, koska ne oksettavat häntä.
Heitti jotain tavaroita lattialle keittiössä, oon itse tässä viereisessä huoneessa, mies onneksi poistui tohon toiseen huoneeseen.

Joudun poistumaan tästä kodista joko turvakotiin tai vanhempieni luo..
Ahdistaa lähteä julkisilla, oon sen verran itkuinen ja ahdistunut. Ja pitäisi pakatakin, ahdistaa todella paljon..
 
Todella, todella paljon voimia. :Heartred Toivottavasti pääset lähtemään turvallisesti. Hyvä ajatus mennä turvakotiin tai vanhempiesi luo. Mene niin nopeasti kuin pystyt. Tämä voi kuulostaa kliseiseltä, mutta asiat kyllä järjestyvät. Muista että sinussa ei ole mitään vikaa.
 
Voisitko pyytää vanhempiasi avuksi pakkaamiseen tai hakemaam sinut? Tai otat vain välttämättömimmät nyt ja pyydät jonkun muun hakemaan muut tavarat myöhemmin.

Voimia ja tsemppiä, kaikki muuttuu vielä paremmaksi!
 
Voimia Uupunut! Eihän tuota tilannetta hyväksi voi sanoa, mutta parempi kuitenkin, että miehen luonne tuli esille nyt eikä vasta kun lapsi on syntynyt ja huoltajuus määritelty. Yksinhuoltajana pärjäät varmasti paremmin kuin miehen kanssa. Onneksi sinulla on oma perhe tukena ja varmasti myös anoppi aikaa myöten ymmärtää.
 
Samaa mieltä muiden kanssa, lähde ja tee se heti. Ja varsinkin nyt heti kun kerran tilanne eskaloitui jo tavaroiden paiskomiseen. Toivottavasti olet nyt turvassa!

Pärjäät varmasti, yhteiskunta auttaa kyllä ja Suomalainen Nainen on vahvempaa tekoa kuin uskoo itsekkään :Heartred.
 
Takaisin
Top