Esikoinen alkoi nukkua täysiä öitä jo noin puolivuotiaana ja sitäkin ennen nukkui ainakin klo 00-06 heräämättä, ja tämä siis noin 6-viikkoisesta asti.
Keskimmäisellä menikin sitten 3 vuotta täysiin öihin, ja 1,5-vuotiaan kuopuksen kohdalla ei ole näkyvissä täysiä öitä. Alkaisi nyt ensin edes nukkumaan vaikka vain parilla herätyksellä nykyisten 6-10 sijaan.
Itse hän ei osaa itseään rauhoittaa, vaan tarvitsee siihen aikuista. Me ollaan nyt saatu lähete sairaalaunikouluun ja odotellaan yhteydenottoa sieltä.
Meidänkin kuopusta pitäisi silitellä ja taputella, mutta ollaan nyt yritetty ettei hän enää nukahtaisi kosketukseen. Se vaan, kun välillä hän ei meinaa sitten rauhoittua ollenkaan.
MUTTA. Viime yönä kokeiltiin sitä että jäätiin miehen kanssa molemmat olohuoneen vuodesohvalle, ja lapsi nukkui yksinään meidän makuuhuoneessamme. Ja hän nukkui paljon paremmin! En tiedä oliko sattumaa vai voiko oikeasti olla niin, että nukkuu rauhallisemmin yksinään. Hänkin on todella herkkäuninen ja herää ihan kaikkeen, joten onhan se mahdollista että uni on parempaa, kun me ei olla siinä kääntyilemässä ja kahisuttelemassa peittoja. Pitää ottaa uusi kokeilu ensi yönä.
Raportoin jahka ollaan tehty uusi kokeilu. :)
Ei me vielä kokeiltukaan uudelleen, kun mies nukkuikin makkarissa, koska halusi pehmeään sänkyyn muka kovan vuodesohvan sijaan - silläkin riskillä että joutuu sitten jatkuvasti kuopuksen herättämäksi.
Me nukutettiin tänään poika ensimmäisen kerran omaan huoneeseen ja hän nukahti saman tien! On nyt nukkunut siellä monta tuntia, hyvältä näyttää.
Nyt on nukkunut kaksi yötä omassa huoneessa ja molempina öinä vetänyt hirsiä 11 tuntia putkeen. Ihan uskomatonta! Oltaisiin siirretty poika jo aiemmin omaan huoneeseen, jos oltaisiin arvattu, että se on näin helppoa.
