Minkälaisia isit on ollu vauvan syntymän jälkeen???

sanjana

Jostain jotain jo tietävä
Mietin tässä että onko mun mies oikeesti ollu hyödyllinen tasan yhteen asiaa (saatu lapsi),koska siitä on tullu niin töykee kohtelee mua huonosti, juoksee kavereitten kanssa pelkästää jos kysyn et voisko se syöttää vaavin ni se juoksee karkuu sama on vaipan vaihto, ja ainoo aika koska se on vaavin kans ni sillo ku vaavi on leikkituulella ja sit ku vaavi kerranki on isänsä kans ja ittel on omaa aikaa ollu reilu 15-30min ni sit isi on saanu tarpeeksee ja alkaa mulle riehuu ku en muka hoida vaavii... Alkaa ketju aika synkästi mut toivottavasti jatkuu onnellisesti...
 
Meillä osallistuu mahtavasti, myös kotitöihin. (itseasiassa mä en siivoa taloa juuri lainkaan ja mies hoitaa tiskit ja pyykkäämisestäkin ainakin 50 %)
Voin rehellisesti sanoa, että täällä yhdessä pyöritetään taloutta ja lasten (7v, 6v ja 1kk) hoitoa.
Vauvan kanssa kannattaa jättää isukki itsekseen, jotta saa rauhassa keksiä keinot hoitamiseen...
enhän mä vaan sorru päällepäsmäröintiin ajoittain *viheltelee ja katselee taivasta*.

Tsemppiä sanjana sinne!
 
Tuttu tunne sanjana, mutta onneksi mulla ex miehen kanssa. Nyt onneksi uudet tuulet.

Tuoho ei auta muu kin ottaa asia kunnolla puheeksi. Mies todennäköisesti yrittää sitäkin karttaa ja pakoilla mut ku nostat kissan pöydälle hyvissä ajoin, etkä jää kattelemaan niin ehkä voit saada jotain asialle tehdyksi ennen kuin on liian myöhäistä.

Syy voi miehelläsi olla todella moninainen. Joko hän on huomannut, että ei osaakkaan / haluakkaan olla isä (niin kuin meillä oli). Tai sitten kaikki tämä uusi asia ja vastuu vain pelottaa ja kun on helppo sysätä vauva äidin syliin. Ahdistus siitä, että mihin elämä on menossa. Muuttuuko kaikki. Kaikkoaako kaverit? Tai myös sellainen asia että lehdissä ja joka paikassa toitottavat nykyään isätkin sitä vauvan saannin ja isäksi tulon ihanuutta ja autuutta. Jospa miehesi ei ehkä tunnekkaan ihan niin voimakkaasti ja siksi on jäänyt ihmettelemään, että mikä hänessä on vikana, miksi hän ei koe sitä autuutta ja onnea mitä tuolla toitotetaan. Vaikka kaikkien ei todellakaan tarvitsisi sitä kokea samalla lailla. jotkut isät vasta hoitamalla vauvaa oppivat välittämään, mutta tälläisessä tapauksessa saattaa jäädä tunnelukko päälle, eikä sitä eheyttävää voimaa siitä lapsen hoidosta tule. Mun ex mies on tälleen mulle kertonut jälkeen päin. Et ei hänkään ihan kaikkein pahin ihminen ole ja viisas on. Mut olis voinu avata suunsa vähän aiemmin, eikä vasta eron jälkeen.

Eli koita puhua miehellesi. Jos hän ei itse osaa heti sanoa mikä mättää niin anna hänelle vaihtoehtoja mietittäväksi. ja ota asia puheeksi uudelleen parin päivän kuluttua jos ei itse ole asiaan palannut.
 
Meillä mies muuttui ihan totaalisesti. Aluksi jouduin kitisemään kun ei mielestäni ollut tarpeeksi kiinnostunut tytöstä, ei uskaltanut ottaa syliin, ei varsinkaan syöttämään, mutta meillä nyt tuo alku oli mitä oli [:(]

Nyt kun tyttö on kotiutunut niin auttaa kyllä minkä pystyy. Syöttää, vaihtaa vaipat ja hoitaa 99% iltanukutuksen, siitä on tullut vähän niinkuin heidän juttunsa[:D]
Monia asioita höpisi odotusaikana- ei ikinä sitä eikä tätä, mutta niin vain kummasti kaikki periaatteet on unohtunut [:)]
 
Kiitos Eemi... :) En ollukkaan tullut kaikkia nuita juttuja miettineeks vaikka eihän mun mies noista "hehkutuksista" mitää ymmärrä kun ei suomea juurikaan osaa... Mut mietin et ku meil on jotai hänen puolelt kavereit ja ne on kauheen innoissaa ja paapoo koko ajan vaavii et voiha se olla et ittekki haluis paapoo sitä koko ajan mut ku ei hänelläkää energia riitä enää vaikka ollaa vuoroteltu ja sit se ku ennen ku vaavi synty ni hänel loppus työt ja aina vaa luvattii lisää töitä mutta ei koskaa saanu... voihan se kaikki johtua siitäki... ja mein herra kun on oikee tuppi suu yrität alkaa puhuu sen kans ni aina joko vastaukseks tulee siks tai sit älä jaksa tollast turhanpäiväst höpötellä.... en sit tiiä pitäskö alkaa tutkii omaisinko jotai teletappisia kykyjä ja alkaisin lukemaa hänen ajatuksiaa.... usein se tekee kans sillee et se luulee et se on sanonu jotai vaikkei ookkaa ja sit se alkaa tiuskii ku en tee niinku hän on "pyytäny".... Mut täl hetkel kyl poika osottaa kiltisti mieltää isille ku sillo ku isi leikkii vähä sen kanssa tai ottaa sylii ni saman tien pyllystä rusahtaa ja lujaa ja paljon... :) Kyl se on nii äitin poika <3

Nemiah, meillä kans tuli lupauksia mieheltä ja sen kavereilta et nyt on vika kerta ku mennää ryyppää ennen ku vauva syntyy ja sit tän illan jälkee ollaa ainaki 2kk juomatta alkoholia.... kuinkakohan monta kertaa oon nauranu jo ryynikakkasen naurun niille niitten lupauksien takia.... onneks se sai nyt pidempi aikasen duunin perjantai ja lauantai illoille ni eipähän oo ryyppäämässä vaa baarissa töissä :D
 
meillä mies on tosi varovainen pojan kanssa, mutta tosi hienosti ottaa syliin ja vaihtaa vaipat, aina kun pyydän..olishan se tietty mukava jos tekis noita oma-aloitteisestikin, mutta kun tunnen mieheni niin olen tyytyväinen..

minähän siis olen viikot kahdestaan pojan kanssa kun mies on meistä 400km päässä töissä...
 
Raskausaikana montaa kertaa manailin että pitikin ruveta lapsentekoon tuommoisen äijän kanssa.. Ei nimittäin vaikuttanut miltään unelmaisiltä [;)] Noh, ei sille vieläkään voi antaa Vuoden Paras Isä-palkintoa, vieläkin kalja maistuu, autoon uppoaa rahaa eikä kotityöt kiinnosta. Mutta silti, on tässä jotain parannusta tapahtunut: Pojan syntymän jälkeen hää on ollu viihteellä kerran (jos varpajaisia ja kotona viikonloppuna tissuttelua ei lasketa), kysyy aina mielipidettäni kun suunnittelee harrasteautoon uutta osaa ja JOSKUS laittaa ruokaa. Huima parannus entiseen, sillä kun ennen minä hoidin kaikki ruokaostokset ja tingin omista jutuistani, isukki osallistuu nykyään tasapuolisesti yhteisiin kuluihin. Noh, kampaajalle en ole vieläkään päässyt kuukausiin ja talvitakkikin on ostamatta, sillä vauvan tarpeet ovat tärkeimmät.

Onhan hänessä omat "vikansa", mutta kun näin järjellä ajattelen, en voi vaatia häneltä mahdottomia. Tottakai minä hoidan poikaa luontevammin ja nopeammin ja tiedän kikat millä hänet saa nopeasti rauhoittumaan ja mitä eri itkut tarkoittavat kun päivät ollaan kaksistaan. Mies ei ehkä jaksa yrittää itse, kun tietää että minä kuitenkin hoidan homman. Vinha perä on siinäkin, että minä ehdin jo raskausaikana asennoitua äitiyteen ja isä vasta nyt opettelee omaa uutta rooliaan. Miehestä on tullut kuitenkin uusia ja ihania puolia esille. En olisi ikinä uskonut, että hän kujeilee ja juttelee pojalleen noin rakkaudella ja antaumuksella [:)] Nykyään hän ajaa ihan rajoitusten mukaan, joskus jopa liiankin hiljaa ja ihmettelee muiden kiirettä [:D] Puhuminen toimii meillä. Vaunulenkeillä on hyvä purkaa sydäntä, kertoa miten rankkoja päivät joskus ovat ja selittää miten toivoisi toisen auttavan. Treeneissä käynti on vähentynyt huomattavasti, kun siippa ei muuten ehtisi näkemään poikaansa kuin pari tuntia ja minulla hajoaisi pää.

Että näin meillä. Hyvä isä Onnilla on, ei täydellinen, mutta aivan riittävän hyvä ja rakas [:)] Jospa Sanjanan mies ei ole vielä sisäistänyt isyyttään (meneepäs psykohöpöks nämä termit [:D]) eikä tiedä olisiko lintu vai kala? Tsemppiä sinne, jospa asiat muuttuisi parempaan päin [:)]
 
Huh en tiedä mitä tekisin jos olisin sanjanan tilanteessa! Jaksamisia!

Meillä menee lastenhoito aivan tasan. Oon oikeestaan miettinyt, että oonkohan liian laiska kun poika on niin paljon isänsä vastuulla iltaisin[:D] Mutta miehen mielestä ei kuitenkaan hoida liikaa ja tykkää olla pojan kanssa. Minä kuitenkin imetän niin kaikki yövalvomiset on mun vastuulla niin päivisin on välillä kiva levähtää ja antaa poika isän vastuulle. Vaipanvaihto on jotenkin vahingossa siirtynyt lähes kokonaan miehelle. Vaihdan ehkä 1/3 vaipoista. No ehkä se menee tasan siinä vaiheessa kun miehellä alkaa taas olla pidempiä koulupäiviä.
Oon kyllä tosi kiitollinen, että mies osallistuu näin hyvin ja tykkää hoitaa vauvaa. Se ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Kotitöitäkin tekee kivasti vaikka teen kyllä hieman enemmän. En valita vaan oon oikein tyytyväinen[:D]

Pitäis varmaan kehua miestä ihan henkilökohtaisestikin eikä vaan netissä..
 
Meillä mies muuttu jo oikeestaan raskausaikana. Ennen sille tosiaan maistu alkoholi ja useesti mut tällä saralla tapahtu oikeestaan muutos sillon ku me alettiin seurustelemaan. Mä kun en ite juo paljo koskaan niin mieskin rauhottu paljon ja tajus että mikä hänelle on tärkeintä (on itse näin sanonu). Mut raskausaikana se kysy aina jos oli suunnitellut jotain, ehkä kerran kuussa kavereiden kanssa halus lähtee viihteelle, muutoin oltiin aina yhdessä ja vietettiin ns. laatuaikaa. Häntä rupesi myös kiinnostamaan minun terveys, vointi yms.. soitteli mm. työpäivänsä aikana että mikä olo jne. Kotitöihin myös alkoi osallistumaan enempi ja yleensä siivottiin/siivotaan yhdessä.
Aleksin syntymän jälkeen hän on ollut entistä ahkerampi ja avuliaampi kotitöissä, jota en koskaan olisi omasta miehestä uskonut. [:D]
Pojan hoito on mun harteilla päivällä kun mies on töissä ja yöllä kun tissistä poika syö. Illalla isä hoitaa poikaa sen minkä pystyy, syöttää pullosta jos tarvitsee, leikkii jne.. Vaipanvaihdot suoritan minä, se on jäänyt vaan tavaks eikä se mua häiritse ettei isi vaihda vaippaa joka päivä. Osaa kuitenkin senkin ja vaihtaa jos pyydän.
Lenkillä kävimme yhdessä jo ennen minun raskaaksi tuloa ja nytkin käymme yhdessä illalla vaunulenkillä, se on meidän "koko perheen juttu". Ja isi työntää vaunuja eikä anna mun edes koskea niihin. [:D] Ymmärrän et sekin on hänelle tärkeää tietyllä tavalla.
Oma-aloitteisuutta sais tietty olla enemmän mut hyvä näinkin. [:)]
Ruoanlaitto on päivällä mun harteilla, eli teen ruoan siihen ku mies tulee töistä ja illalla sitten jos syödään vielä lämmintä ruokaa niin mies hoitaa sen homman jos pojalla on just syöntihommat menossa.

Välillä ihmettelen ihan tuon miehen jaksamista kun ensin käy töissä 7-15.30 ja sit vielä raksalle (mies tekee siis isänsä kanssa taloamme) illalla ja sitten ku tulee sieltä niin jaksaa leikkiä ja olla pojan kanssa.
Täytyy kyllä itsekin tänä iltana vähän kehua häntä miten ihanasti ollut mukana myös tässä vauva-arjessa. [:)] Olen ylpeä. [:)] 
 
Meillä välillä vaihtelevasti...Mie hoidan pojan syötöt yms asiat 99 %ja nukuttamiset 100 %...Mies kyllä leikittää yms...Mutta haluaisin kyl et joskus oma-aloitteisesti hoitais pojan syötön yms. ilman et mun tarvii pyytää...Aina kun pyydän tulee mieleen koulun oppilas joka pyytäää opettajalta lupaa poistumiseen...oon sanonut miehelle et haluai´sin myös omaa aikaa ilman et tarvii olla kuulolla pojasta...Mies kyllä tekee ma-pe rankkaa fyysistä työtä ja välillä reissuhommia, joten mä hoidan kaikki arkipäivät pojan jutut sekä kaikki yösyötöt...sit viikonloppuna haluaisin ees yhen syötön vapaata aikaa vaikka möllätä vaan paikallani...

mies kyllä tykkää nyt syöttää pojalle kiinteitä...Siitä on kivaa nähän irvistyksiä uudesta mausta...[:D] Mut sit kun maidon vuoro niin meepäs äidille...

Viimeisinpänä ollaan riidelty kotitöistä...Eli niiden tekemisestä...Meillä kun mies huomaa aina kaikki tekemättömät työt, eikä niitä joita oon tehnyt...Tänäänkin tuli taas sanomista ja eilen niistä...mie svaan sanoi et mee sit itse töihin niin hän jää kotiin ja hoitaa kaikki kotityöt ja pojan...just joo ihan kuin niin tulis käymään...Mullahan ei oo työpaikkaa johon palata, joten en voi ees sen uhkailua ottaa tosissaan...Mut siis ilmeisesti mun täytyy tehä kaikki kotityöt sisällä ja hän käy töissä ja tekee lumitöitä...Joita muuten mäkin teen jos kerkeän...No ainahan sanomista tulee ja on kyl hölmöä riidellä joistain kotitöistä...Rahaa jos olis enemmän ni palkkaisin kotisiivoojan niin eipähän tarvis siitäkään kinastella...[8D]
yritin miehelle viel sanoo et enhän mä arkisin pääse itsekseni mihkään, jos haluan lähtä johonkin niin mun tarttee ottaa poika mukaan...sehän siis käy välillä kavereillaan kylässä ilman poikaa...Meinasin kyl mennä katsomaan uusimman potterin leffaan siten et mies saa hoitaa pojan iltasyötön ja nukuttamisen...Täytyy vaan ottaa viikonloppuna niin ei oo mitään tekosyitä toisella...[;)] Pitäiskö ottaa ensi lauantaina kun niillä on perjantaina pikkujoulut...Voi olla vähän heikko happi toiselle vielä illalla...[;)]
 
Meil on mies nyt vähäsen muuttunut onneks parempaa suuntaa, mut vast sen jälkee ku olin niin väsynyt ja raivoissani huusin sen parhaalle kaverille et voisko jättää mun miehen pariks viikoks rauhaa et mä saisin ns.iltavapaata. sen jälkee mies on tasan kerran käyny sen kaverin kans ulkona pelaas bilistä ja joi kaks kaljaa mitkä nous vähä päähä mut se on alkanu enemmän kertookki et milt hänest tuntuu. mikä on jees koska sillon ku raivosin sen kaverille ni samana päivänä sanoin mun miehel et jos se ei ala olee enempää kotona ni en voi taata omaa turvallisuuttani ja vauvan turvallisuutta(epilepsian takia joka yleensä laukeaa kun olen liian väsynyt). ni kummasti on herra ollu kiltisti kotona ja alkanu jakaa mun kans kotitöitä (hän tekee hankalimmat ja enemmän kotitöitä kun minä). ja tänää just sanoin miehelleni et nyt alkaa ittelläki olee taas parempi fiilis eikä oo koko ajan väsyny ja ärtyny ku toinen on auttamassa edes sen kerran vaipan vaihto ja kerran syöttö se riittää aluks. Kuules Sme onkohan meillä jotai teletappisia kykyjä koska mäki oon täs miettiny et haluisin men kattoo uusimman potterin ilman poikaa et sais sen muutaman tunnin omaa rauhaa... edelleen on sillee et jos poika on isänsä kans kotona kaksistee ja mä lähen kauppaa ni puol tuntii saan olla rauhas ku puhelin soi tuu jo kotii.... ärghhhhhh..... että miehet osaa olla kans.... onneks alkaa parannusta näkymää olen tyytyväinen
 
Mua ärsyttää tää tietokone niin paljon et kohta se lentää seinään[:@] Lähes aina ku mies ottaa pojan niin pitää sitä sylissä tai sitterissa ja on ite koneel[:@] Sit tarttee ite olla aina sanomassa et sen pojan kanssa vois seurustella eikä istuu koneel. Muuten hän on kyllä ihan kivasti pojan kanssa mutta just se ärsyttää ku pitää aina pyytää et ota poika tai vaihda vaippa jne. Saa nähä uskallanko jättää jätkät kaksistaan kotiin ku ois pikkujoulut joulukuun puolesvälis. Pitäis ainaki alottaa varmaan nyt ko maidon pumppaaminen ku tulee niin vähä:/ eikä meillä korviketta voi nyt antaa ku on tää allergia epäily:/  Meillä mies ei oo varmaan koskaan saanu poikaa nukkumaan (yö unille) ku on aina nukahtanu tissille, paitsi ehkä viimisen viikon, nyt tarttis miehen alkaa laittaa nukkumaan ettei siitä sitte tuu ongelmaa jos olen poissa joku ilta. Se on miehes ihanaa et hän ymmärtää että mulla on välillä rankkaa tää kotona pojan kanssa oleminen. Sanoo aina ettei ite varmaan jaksais ja et on ylpee musta:) kyselee aina töitten jälkeen mitä ollaan tehty ja miten on menny. 
 
Mä oonki tänne aikasemmin narissu miehestä, mutta nyt täytyy antaa hänelle täydet pisteet isänä ja avopuolisona olemisesta (ja oon kyllä sanonu kiitokset ja kehut hänelle itselleenkin)[:D][:D]!!! Tuntuu et tällä hetkellä elän elämäni onnellisinta ja jollain tapaa seesteisintä aikaa kaikilla osa-alueilla. Onkohan tää lapsen saanti ollu se asia, joka mun elämästä aina on puuttunu?!! Jotenki oon ennen eläny hirveellä kiireellä enkä oo oikein osannu nauttia mistään hetkistä. Aina on ollu kiire tekemään seuraavaa asiaa...

Musta on tullu oikee kotiäiti (ainakin sen verran kun ite ajattelen kotiäiti olevani) eikä töihin oo tällä hetkellä yhtään ikävä. Vaikka mies tekee edelleen aivan hurjan pitkiä työpäiviä, jaksaa hän tsempata mua väsymyksen keskellä ja hoitaa aina poikaa. Meillä taitaa olla vähän enemmän musta itestäni kiinni pojan luota poisoleminen kuin miehestä. Hän sanookin jatkuvasti et mee vaan, kyllä hän poikaa hoitaa kun korviketta vaan talosta löytyy. Voin sanoo että olen todella onnellinen! (Huomaa siis että just nyt tuntuu tältä, huomenna voiki olla sit hetkellisesti aivan toinen ääni kellossa[;)]) Toivottavasti muutki jaksaa tarpoo vaikeampien aikojen yli, oon sitä mieltä et sitkeys ja kärsivällisyys aina palkitaan.

Tulipa yltiöpäinen ällöviesti[:)]
 
Mites ne miehet sais tajuamaan, et kun nainen on tyytyväinen--> vauva on tyytyväinen--> mies on tyytyväinen--> vähemmän nalkutusta--> enemmän kehuja ja hellyyttä [;)]

Meillä on kyllä sellanen periaate molemmilla, et lapsen parhaaksi tehdään kaikkemme. Eli halutaan tehdä parisuhteen eteen töitä, et lapsi saa elää ehjessä perheessä. Tai näin me ollaan sovittu. Elikkä molemmat saavat vähän omaa aikaa päivittäin ja lisäks tarvitaan yhteistä aikaa. Lisäks mies todella haluaa olla pojan kanssa. Nytkin lähti heti töiden jälkeen vaunulenkille, et mä saan hetken huilia. ja herää yösin välillä. Ja tekee tosi paljon kotitöitä. On oikeein mallikas. Välillä itteä hävettää, ku mä taidan olla sottapytty meidän perheessä...tosin kyllä mä niitä sotkuja sit siivoilen myös. Sen oon huomannu, et puhuminen, kuuntelu ja tiiminä toimiminen on kaiken a ja o. Ei voi valittaa.
[:)]
 
Olet kyl sairkku onnekas!
Meillä mies käy töissä 8h/pv 5pv/vk. Tiskaa viikonloppuisin. Mä tiskaan viikolla, ja imuroin, pesen pyykit, teen ruuat, pesen lattiat niin ja hoidan pojan, niin ja tietysti vessan pesu kuuluu myös mulle. Pojan kans ukko on vaihtelevasti kakka vaippoja ei vaihda, vaunulenkille ei lähde. Koiran tuo välillä käyttää lenkillä mut ei ota poikaa sillon mukaan. Tosin on hän sanonu et mä voin lähtee jossain joskus käymään ni hän on pojan kans mut ku mä haluisin välil ihan olla koton ja levät.
 
Huomasin muuten puolivahingossa miten äijän saa tekemään edes jotain: Jätin pesemättä ukon pyykit ja annoin vaan pyykkivuoren kasaantua, omani ja pojan vaatteet tietysti pesin. Eipä mennyt pitkäänkään kun miekkonen tuli pesuainepurkkien kanssa kyselemään, mitä ainetta käytetään ja minkä verran [:D] Ukkokulta jopa sai vaatteet itse kuivumaan ja oli jopa pessyt minunkin vaatteita [:)] Kiittelin kyllä, ja kehuin huomaavaisuudesta. (Uskon, että positiivinen vahvistaminen koulutuksessa toimii koirien lisäksi myös ihmisillä [:D])
 
Tiskivuorta ja yleistä kaaosta ukko ei tosin näytä huomaavan. Viime aikoina ollaan väännetty siitä, että astiat pitäisi laittaa heti koneeseen. Siippa kun ei vaivaudu edes kurkkaamaan onko koneessa puhtaat vai likaiset, vaan kasaa kaiken tiskipöydälle. Pitänee tähänkin keksiä joku juttu [:D] Suostun kyllä siihen, että siivoilen muuten, mutta ukon pitäisi opetella korjaamaan edes omat jälkensä.
 
Että tämmöistä meillä. Kun alkaa pänniä, vilkaisen meidän kuvaa kirjahyllyn päällä ja muistelen niitä onnellisia alkuaikoja, sitä miksi juuri tuohon mieheen rakastuin. Johan alkaa helpottaa ketutus [:)] Kunnon riitaa meille ei ole päässyt syntymään enää pitkiin aikoihin, kun ukkokulta ei lähde enää sellaiseen mukaan. Tiuskaisen jotain ja kiroilen, siippa alkaa mutristella naamaansa ja kehuu kuinka söpö olen vihaisena. Yritä siinä sitten olla vakuuttava ja pidätellä naurua [:D]
 
Hyvä juttu, että Sanjanankin tilanteeseen on alkanut tulla parannusta!
 
Meillä iskä tekee tosi paljon kotitöitä ja iltaisin hoitaa poikaa siinä missä minäkin. Hän on töissä ma-la, yleensä 8-9 tuntia päivässä. Pyykit meillä pesee mies, koska meidän pesukone on vaarallinen [:D] (lähtee laukkaamaan paikaltaan välillä, vaikka on olevinaan tasapainossa). Tiskit laitetaan koneeseen, ja jompikumpi napsauttaa sit koneen päälle kun on täyttä. Kokkailut tehään yleensä yhessä, vaikka monesti mie yritänkin tehdä ruuan valmiiks silleen, että mies pääsee heti töistä syömään. Eetun vaipanvaihdot yms tehdään iltaisin yhdessä, ja kaikki tykkää [:)]. Aamullakin mies haluaa syöttää pojan ennen töihin lähtöä..vois melkein sanoa että meidän parisuhde kukoistaa, rakastetaan joka päivä enemmän (ja se myös molemmin puolin näytetään toisillemme), ja kaiken täydentää tää pieni sydäntenmurskaaja..Mie oon tooooosi onnellinen <3
 
nyt kun poika on kasvanut ja kannattelee jo päätään niin mies on alkanut olemaan pojan kanssa enemmän, vaihtaa vaipat välittämättä onko kyseessä pissa vai kakkavaippa...tekee aamu tai iltapesun ja vaihtaa vaatteita..pitää sylissä ja höpöttelee [:)] viikolla kertoo miten kaipaa meidän luo ja toivoo viikon menevän nopeasti ja viikonlopun hitaasti..neuvolaan lähtee mielellään mukaan, jos vain sattuu töiltään pääsemään..syötöt (tottakai kun täysimetyksellä) ja nukutukset hoidan minä, mutta muuten on ihanasti mukana hoidossa! Kotitöitä tehdään miten jaksetaan..pyritään pitämään sellainen yleisjärjestys pöydillä siistinä vaikka lattioilla vilistäisikin villakoiria (omien koirien lisäks[;)]) Muutamia kertoja mies on myös tehnyt ruokaa, jos sitä ei ole ollut valmiina ja laittanut pyykinpesukoneen pyörimään, kuivumaan levitystä hän on tehnyt jo ennen pojan syntymää mielellään...Nykyään osoittaa myös tunteitaan poikaa kohtaan <3 antaa pusuja päähän ja tosiaan haluaa pitää enemmän sylissä kuin aikaisemmin...
 
Mä teen kaikki kotityöt. Mut tää tilanne ny on sellanen ku on. Mies tekee raksalla ihan tarpeeks moni tuntista päivää lähes joka päivä, joten en ole ajatellu muutaku sen, että kuhan jatkaa talon valmistumisen jälkeen kotitöiden tekemistä niin kuin ennenkin niin hyvä. Onneksi tätä kestää vain hetken[:)].

Ja just tänään sanoin miehelle et se saa kyllä täs jossain vaiheessa alata osallistumaan tytön yö unille laittoon, koska kohta se odottaa äitin olevan aina illalla paikalla ja niinhän asia ei ihan aina voi olla. Ei väittäny vastaan. Nyökytteli vaan. Se nyt vaan on jääny mulle ku pitkään aikaan ei ottanu viimestä huikkaa pullosta ja mä tissin jälkeenvein sänkyyn. Ja nyt ku vellin anto oli alkuun hankalaa ja otti jostain syystä multa alkuun paremmin niin sekin jäänyt vahingossa mulle.
 
Me kans sovittiin eilen et nyt mies alkaa opettelemaan nukkumaanlaittoa. Poika tuntuu olevan tosi tarkka et unilelu ja riepu on tietyllä tavalla, muuten ei uni tule[:D]. Tää on todettu moneen kertaan. Alkaa itellä olemaan koko ajan enemmän "vapauden kaipuuta" eli toivottavasti joku ilta en oikeesti oo ees kotona kun poikaa laitetaan nukkumaan. Alkoholiin tuskin kosken vielä hetkeen, mut muuten vois keksiä jotain illanvietettä.
 
Takaisin
Top