Minkälainen ikäero esikon ja pikkukakkosen välillä?

MarinaMelina

MarinaMelina

Sanavalmis juttuseppä
Heippa kaikille!

Meillä täällä sellainen tilanne että mies kovasti toivoisi että jättäisimme ehkäisyn pois ja antaisimme pikkukakkoselle luvan tulla. Mutta itse olen kahden vaiheilla, esikko on vasta 1v 1kk ja jos heti sattuisi kakkonen tärppäämään niin hänen syntyessään olisi alle kaksivuotias. Itsekin toivoisin lapsille suhteellisen pientä ikäeroa 2-3vuotta.. Olenkin siis nyt kovasti miettinyt että onko jo liian aikaista kun itselläkin meinaa vauvakuume koputella takaraivossa ja mies olisi niin sillä kannalla että miksi odotella enää..

Niin ja kun ei koskaan tiedä kuinka kauan pikkuinen antaa odottaa itseään, esikon kanssa taisi mennä 4kiertoa ennenkun tärppäsi mutta silloin takana oli usean vuoden yhdistelmäpillereiden syönti, nyt olen syönyt 5kk minipillereitä nimeltä Cerazette. Ja esikkoa odottamaan alkaessa painoa mulla oli 15kg enemmän kuin nyt..

Haluasinkin nyt kuulla teiltä joilla on jo pikkukakkoset maailmassa, että miten vauva-aika sujui ja minkälaiset ikäerot lapsilla on? Miten lasten kanssa sujuu/sujui? Onko kokemusta että jonkin ikäero olisi paras.. Toki mielipiteitä on yhtä paljon kun niiden omistajiakin mutta, silti olisi kiva kuulla erilaisia kokemuksia kahden lapsen kanssa elosta, etenkin pikkuvauva ajasta.

..sekä onko jollakin kokemusta Cerazette pillereiden lopetuksesta ja raskaudesta? Menikö kauan ennekuin tärppäsi? Olen kuullut että näiden pillereiden jälkeen keho palautuisi erittäin nopeaankin, pitääkö paikkansa?

Kiitos kauheasti jo etukäteen!:wink
 
No meillä näitä lapsia nyt on jo kolme, mutta esikoinen on huomattavasti vanhempi. Näiden kahden pienemmän ikäero on 1v3kk, ja meillä ainakin todella helposti arki sujunut kaikin puolin :) Ei mustasukkaisuutta eikä mitään ja nyt kun pikkumies jo alkanut liikkumaan, niin on lapsista seuraa toisilleen hyvinkin paljon ja vaikka vilskettä riittää, jää mammalle myös omaa aikaa päivisin kun lapset nukkuu päiväunet monesti samaan aikaan. Molemmat herää vielä öisin, mutta kun siihen on tottunut, sekään ei tunnu raskaalta, kun siis heräilen joka tapauksessa itse monta kertaa yössä vessaan tämän uusimman tulokkaan takia :)
Ei siis pelota, vaikka kohta on 3 alle 2,5 vuotiasta, vaan uskon että siinä se kolmas menee kun kasikin on niin helppoja :)
Nyt kun neiti on sitten tämän uusimman tulokkaan aikaan sen 2v4kk, niin paha tietenkin mennä sanomaan tuleeko tällä kertaa mustasukkaisuutta tai muuta kun uhmaakin on, mutta uskon että menee omalla painollaan, ja pitää vaan asennoitua oikein ja jakaa aikaa tasaisesti kaikille lapsille :)
 
Kiitos akidi nopeasta vastauksesta! :) Oi, teillä on siellä pieni poppoo koossa, ihana kuulla noin leppoisa vastaus raskaana olevalta kahden pienen äidiltä!

Itsekin uskon että se arki siinä sujuisi vaikka esikko olisikin vasta sen kahden, mutta sellainen asia mua huolettaa että mistä ns. omista vanhemmuuden kriteereistäni mun sitten pikkukakkosen kohdalla on joustettava? Esikon kohdallakaan en osannut nukkua päiväunia jos neiti ei nukkunut, esim. niin että olisin isälleen jättänyt siksi aikaa..en vain saanut unta enkä halunnutkaan oikeastaan. En ole pystynyt jättämään esikkoa hoitoonkaan kuin tasan 2 kertaa tähän mennessä, olen niin "kiinni" tytössä ja haluankin olla. Touhutaan hurjan paljon yhdessä eikä likka ole tottunut juurikaan yksin leikkimään. Mites sitten kakkosen kohdalla kun sama tunne on molempien kanssa, palankohan ihan puhki? Miten teillä on vanhemmat lapset suhtautuneet väkisinkin puolittuneeseen huomioon? Esim. imetys ja nukutus hetket?

Tänä aamuna kun heräsin niin olin täysin sitä mieltä että kyllä ne pillerit nyt lentää roskikseen, esikko kun on nukkunut jo useamman kuukauden koko yön heräämättä 20.30-8.30 niin miksikäs siinä ei pienempi menisi rinnalla. Mutta kun päästiin puoleen päivään ja neiti näytti äidille taivaanmerkit moneen kertaan (meillä on uhma jo todellakin tuttua, vielä kuitenkin ihan jopa suloista kun toisella on niin jämäkkä mielipide kaikkeen nykyään :) alkoi arveluttamaan että saako tämä esikkoneiti sitten omiin tarpeisiinsa nähden sopivasti huomiota kun uusi tulokaskin on tässä tohotuksessa mukana? Esikko omaa todella voimakkaan temperamentin ja se näkyy sekä kuuluu :D Äitiinsä tullut..

Kyllä nämä on tällaselle kaikkea mahdollista pohtivalle ihmiselle hankalia päätöksiä...
 
Moikka Marinamelina, oltiin tuolla tammikuisissa 2013, niiin pakko oli tulla kommentoimaan kun keksin et olit kysymyksen esittäny...

Mulla on nyt kokemus 1v 5kk erolla syntyneistä lapsista, ja ihan mukavasti on mennyt, toki onhan sitä välillä väsyttäny ja ollu päiviä et ei haluu/ jaksa tehä mitään, mut kyllä niistäkin selvii. Ja kyllähän se oma asennekkin vaikuttaa siihen, miten selvii/ jaksaa/ pärjää. Ja tietysti lapsien luonne ja terveys, meillä on siinä mielessä sattunu suhteellisen helpot lapset, eivät oo sairastellu ja muutenkin helppohoitoset, esikko lopetti yöheräilyt ja syömiset 5kk iässä ja toinen 6kk iässä... Ja aivan ihanasti tytöt rupee leikkimään nyt keskenään ja viihtyyvät jopa pieniä hetkiä keskenään, ja uskon että kun vielä kasvaavat niin on vieläkin enemmän seuraa toisilleen, myö nimitäin asutaan maalla ja muita lapsiperheitä ei kovin lähellä ole joten siinäkin on etunsa et on leikkikaveri samankaton alla.
Silläpä meille onkin tulossa jo 3 pienokainen ja tästä toivotaan samallatavalla rauhallista ja helppoa tapausta...
Mut eihän sitä koskaan tiedä, ikäeroa tulee lapsukaisilla esikoiseen vajaa 3v ja toiseen n.1v 6kk


Jos yhtään epäilyttää oma jaksaminen niin eihän sitä kannata silloin vielä alkaa toista tekemään. Mutta eihän sitä tiedä kuinka kauan se toinen antaa odotuttaa itseään:grin
 
Mie oon ainakin ton huomiohomman tehny silleen et oon ottanu esikon mukaan vauvan hoitoon ym... Ja meillä esikoinen on tykänny ihan hirveesti kun saa tuoda vaippaa, tai vaatetta vauvalle... Ja sillon kun syntyi toi toinen, niin mie otin esikoisen sohvalle kainaloon kirjoja lukemaan tai piirtelemään, ja hyvin meni äkkiä lapset kuitenkin tottuu muutoksiin...
 
No nyt kun näitä lapsia alkaa jo olemaan, niin hoitoon jättäminenkin on helpompaa :) Ainakin minulle :) Ja meillä kun tuo imetys ei ole kestänyt yhdenkään kohdalla kuin kuukauden, kunnes maito loppunut, niin syömisetkin sinällään helpottunut, että myös isä pystyy hoitamaan vauvan rauokailut ja osallistumaan sillä tavalla enemmän. Minä en ole koskaan tottunut nukkumaan päiväunia, vaan hoidan kotiasioitan päikkäreiden ajan ja nuo lapset tykkäävät leikkiä keskenään, joten koko ajan ei äitiä siihenkään kaivata :) Kun pikkumies oli vielä pienempi, niin se taas viihtyi hyvin leikkimatolla tai sitterissa yksikseenkin, niin oli aikaa leikkiä isomman kanssa.
Myös vaipanvaihtoon ja kaikkeen muuhun kun ottaa isompaa mukaan, niin se käy hyvin leikistäkin kun antaa toisen auttaa :)
Meillä ainakin tuntuu siltä, että kyllä nuo saa riittävästi huomiota.
Tuolla meidän kohta kaksi vuotiaalla on kyllä myös NIIN äitinsä kettumainen tempperamenttinen luonne, ihan niinkuin on esikoisellakin, että toki se välillä hermoja kiristää, kun mikään ei kelpaa taikka ole hyvin, mutta pitää silti yrittää aina muistaa, että ei ne ole kuin hetken pieniä, ja sitten ne ei enää ole niin riippuvaisia meistä vanhemmista (niinkuin tuo 11-vuotias, joka osaa kyllä olla välillä NIIN... :D )

Meillä ei myöskää lapsia ole koskaan tarvinnut sen kummemmin nukuttaa, vaan on laitettu sänkyyn ja sinne nukahtaa, joten sekin on mennyt helposti :) Nyt tosin tuo pieni neiti on tehnyt tähän muutoksen, kun siirtyi lasten sänkyyn nukkumaan, niin nyt on sitten joutunut nukuttamaan, kun muuten ei malta pysyä sängyssä. Sekin onnistuu niin, kun laitan ensin pienen miehen omaan sänkyynsä mihin nukahtaa hyvinkin nopeasti, niin sen jälkeen on aikaa nukuttaa neitiä, ja saa neiti vielä illan päätteeksi jakamattoman huomion :)
Ja kun meillä kaikki menee nukkumaan klo 21.00 joka, tai vanhemmat siis heti nukutuksen jälkeen, niin aamut on sitten äidin omaa aikaa klo kuudesta eteenpäin, kun isukki lähtee töihin, niin äidillä on muutama tunti aamusta aikaa juoda kahvit, syödä aamupalat ja roikkua vaikka tässä koneella, niin siinä saa vielä sen ihan oman ajankin joka päivä niin jaksaa lasten kanssa :)
 
Niin ja varmaan tässä isoa roolia pelaa lasten luonteetkin.. Meidän neiti on todella voimakas temperamenttinen luonteeltaan,omistaa joka asiasta oman mielipiteensä ja tuo sen myös julki.. sitten taas toisaalta hän on oikein hellä ja tykkää hoivata nukkea sekä vanhempiaan että muita pieniä lapsia. (kaikki muut pienet, oli ne sitten vanhempia kun neiti itse, on hänelle vauvoja jota pitää silitellä :)) Joten on todella hankala ennustaa miten hän suhtautuisi uuteen tulokkaaseen, siinä voi melkein käydä miten vain.. ainakin se on selvä että esikko on otettava paljon mukaan kaikkeen vauvaa koskevaan, se voisi ainakin vähentää mustasukkaisuutta.

Siitä tulikin mieleeni, onko teillä kokemusta millä sen mustasukkaisuuden sitten saisi kuriin jos sellaista kovasti on?

Huli, muistankin sinut niiltä ajoilta, kiva kuulla että sielläkin arki sujuu hyvin! :Heartred Se on kyllä niin totta että sekä lasten ja vanhemman luonteet on iso juttu siinä kuinka asiat sitten loppupeleissä menee.. Itse olen aika temperamenttinen mutta jotenkin lapsen kanssa se ei niinkään näy, mies saa kyllä välillä kuulla kunniansa ja pahin vaikeus tulee jos olen kovin väsynyt, onneksi meilläkin neito alkoi siinä 5kk iässä nukkumaan yönsä kokonaan. Välissä on kyllä ollut viikkoja että ei ole nukkunut niin hyvin, kun oli kipeä tai opetteli kävelemään mutta muutoin on tosi hyvä nukkuja, onneksi!

Onnea kovasti uudesta tulokkaasta! :Heartred eiköhän uusi tulokas sovi hyvin joukkoon! :) Mekin asutaan ihan korvessa, mutta onneksi naapurissa sattuu olemaan pieniä lapsia, mutta ehdottomasti meidänkin neiti selvästi kaipaisi seuraa itselleen. Siksi kai on niin paljon meissä kiinni kun ei muuta seuraa ole, jos on muita lapsia ympärillä niin likka käy vaan välillä antamassa pusun ja jatkaa leikkiään..:)
 
Meillä on mustasukkaisuus tuli kuvioihin oikeestaan vasta tossa syksyllä, kun toi toinenkin lähti liikkeellä ja rupes enempi leluilla leikkii, niin esikoinen ei välillä haluis jakaa leluja toisen kaa ja siitä sit huutoo riittää molemmilla.
Eipähän siinä oikeen muuta voi kun kertoo et toisenkin pitää saada leikkiii niillä leluilla ja kyllä niistä molemmille riittää, ja yks mikä meillä om ainaki toiminu niin huomion kiinnittäminen toisaalle...

Meillä tais toi toinen syntyy niin sopivaan saumaan et esikoinen ei muista aikaa ennen toista ja ei silloin syntymän aikaan esiintyny mun mielestä ainakaan hirveitä mustis kohtauksia, kun tietysti muuten kun syliin halus samaan aikaan kun toinenkin oli ja paljohan mie silloin istuinkin sohvalla molempien muksujen kans, ja vastasynty nukkuu onneks niin paljo et kyllä siinä sille esikoisellekkin aikaa jää...
 
akidi: Siinäpä se varmaan onkin että kun lapsia on enemmän niin sitä oppii järjestämään asiat sillä tavalla että homma toimii. Ja kunhan pikkukakkonen hiukan kasvaa niin luulisin että lapsista olisi sitten paljon seuraa toisilleen kun ei ikäerot ole kovin suuret. Meillä tässä lähipiirissä on monenlaisia ns. esimerkkejä siitä kuinka asiat voi mennä. Toisissa perheissä isompi lapsi kiusaa, härkkii pienenpää kokoajan ja arki on aivan kaottista..toisilla taas yhteiselo sujuu hienosti ja isompi pitää pienemmästä huolen. Luulisin että vanhemmat voivat omalta osaltaan vaikuttaa siihen että lapsille syntyy rakastava suhde keskenään...Minunkin on kai osattava ajatella toisen lapsen kohdalla ei asiat mene aina niin kuin esikon kohdalla vaan homma on hoidettava sen hetkisen tilanteen mukaan, toki kaikki meneekin erilailla kun kuviossa on mukana 3 sijaan, nelihenkinen perhe :) Onneksi meilläkin tuo isukki on ihanasti apuna, ei tarvitse yksinään ongelmia ratkoa..

Huli: Kaippa tuo mustasukkasuus aina kuuluu jossain määrin asiaan, mutta kaikesta päätellen mitä kerroitte niin sekin on selätettävissä kuitenkin ihan ilman kauheaa kaaosta :) Se on vain niin hankalaa ajatella miten se arki sitten menee kun on kaksi lasta, ihan samalla tavalla kun oli esikon kohdalla hankalaa ajatella elämää lapsen kanssa. Kun koko arki muuttuu kun meitä onkin tässä neljä :) Useimmiten ne ajatukset ei sitten vastaakaan käytäntöä, sen oon jo esikon kohdalla huomannut.

Nyt vaan mietityttää se että mikä ajankohta meidän kohdalla olisi sopiva kakkosen hankintaan. Kun oon asiaa miettinyt niin vauvakuume vaan voimistuu mutta silti taidan vielä hetken malttaa mieleni :wink

Miten muuten muilla meni esikkoraskaus vs. toinen raskaus? Mulla esikon kohdalla oli viikoilla 7-14 ihan kauheaa pahoinvointia. Sekin on yks mietinnän aihe ollut että miten sitä jaksaa päivät jos taas viettää ne vessan lattialla, esikko kainalossa :sad001

Kiitos molemmille tuhannesti kun jaksoitte vastata mun huoliini, päällimäisenä tästä jäi olo että kyllä se arki siinä sujuu, vaikka se nyt tässä vaiheessa tuntuu niin kaukaiselta ja jopa pelottavaltakin.. Niinkai sitä aina uuden elämänvaiheen edessä on aluksi hiukan hämillään.. :)
 
Hyvin se sujuu, jos sie oot yhestä lapsesta selvinny niin kyllä sie toisestakin selviit.
Ja ainakin mie oon huomannu et mie ressasin esikoisen aikaan ihan turhista asioista ja toisen kohalla ne on tullu ohitettua olan kohautuksella, joten ainakin rennompi osaa olla sen toisen kanssa, ja se vaikuttaa sitten myös siihen vauvaan kun äiti on rento ja rauhallinen...
 
Huli: Siltä mustakin tuntuu, nyt jo esikoisen kanssa on vähitellen oppinut ottamaan jokaisen hetken kerrallaan ja varmasti se on taas hurjasti helpompaa toisen kohdalla.. :) Hetken nyt vielä odottelen ja kuuntelen miltä tuntuu ja sitten vaan täytyy uskaltaa :wink
 
2 v ja 1 kk on ikäero pojilla. Monet ihmetteli miten uskallettiin hankkia toinen lapsi kun esikoinen oli tosi itkuinen, oli viimesen päälle koliikkia sun muuta. Mutta onneksi uskallettiin. Nuorempi oli helppo vauva ja pojat tuli heti toimeen keskenään, ei mustasukkaisuutta ollut juurikaan. Erottamattomathan noista tuli. Esikoinen unohti pian ajan ennen vauvaa. Kuopus viihtyi alusta asti isonveljen seurassa ja leveimmät hymyt sai aina velipoika. Muutenkin vauvanhoito oli minusta paljon helpompaa tokalla kerralla.
 
ParvatiPatil: Kiva kuulla että sielläkin on positiivisia kokemuksia pienestä ikäerosta. Itsekin olen alun perin ajatellut tuota noin kahden vuoden ikäeroa! Meillä esikoinen tuntuu nyt jo niin yksinäiseltä välillä kun kovasti tykkäisi että olisi muitakin leikkikavereita kun äiti tai isä :)
 
Me toivottiin pientä ikäeroa..
kuitenkin esikko oli jo 2,5 kun saimme alkaa yrittämään..
ja tossa tuo esikko 4v muovailee ja lauleskelee.
 
Meillä tulee melkein 4 vuoden ikäero, ironista on se että joskus ajattelin että tällä ikäerolla EN IKINÄ tekis lapsia ja just sillä sit saatiin toinen lapsi alulle :D


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Haaveilin joskus teininä että tekisin yhden 20 veenä ja toisen 30 veenä, mutta jälkeenpäin ajateltuna en enää jaksaisi tätä 30 veenä uudelleen :D Seuraava, jos tulee niin se tulee ennen kuin tää masuvauva täyttää 3 :wink


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Anteeksi että tuppaudun näin , mutta mulla on taas sellanen tilanne,että esikoinen on nyt 6kk (ensiviikolla 7) ja tämä vauva-arki on ollut niin helppoa,että olen miettinyt jo toisen hankkimista, mutta kuitenkin mietin,onko se edes järkevää, koska ikä ero tulisi olemaan niin pieni (1v4kk) ja mies kun tekee reissuhommia,ja palaa aina torstaina takaisin ja lähtee maanantai aamulla,niin miten pitkälle pärjäisin yksin.. onhan itsellä kuitenkin hyvä ystävä,sekä oma äiti ja anoppi jolta saanut apua. Mieheni sanoi jo synnärillä että haluaa lisää ,mutta kun hän on jo päättänyt,että ennen kun täyttää 30 vuotta on hänen lapsikatras täynnä (joopajoo) eikä siihen ole enää kuin muutama vuosi. On kiva lukea,miten muut on jaksanut pienten lasten kanssa ja millaista se arjenpyöritys on! :)

ja noista cerazet pillereistä, ennen raskautta ne sopi,ei tullu vuotoja tms, ja tärppäsi seuraavalla kierrolla, ja raskauden jälkeen aloitin uudestaan,ja vuotoja tuli sitten 3viikkoa putkeen,että oli pakko lopettaa ne ja mietin nyt toista ehkäisykeinoa ( nyt siis emme käytä mitään ehkäsyä ) ja tyhmäähän se on kytätä kalenteria,mikä viikko on ehdoton nou nou seksiä-viikko, jos sittenkin käy niin että sieltä tulee pikku2.

Miten kauan teillä meni että toinen lapsi tärppäsi?
 
Heippa taas! Cerazette pillereistä sen verran että mulla nyt sitten tuli ovulaatio jo ekassa kierrossa, tosin sitä ei nyt mahataudin takia saatu hyödynnettyä kunnolla mutta iloinen asia on että vaikka menkat pillereiden aikana tulikin ihan miten sattuu niin kierto tasaantui todella hienosti heti siihen missä oli ennen esikoistakin!

Itse olen tullut nyt siihen tulokseen että pikkukakkonen on tervetullut kun on tullakseen, esikoinen nyt siis 1v 2kk. Likka on jo niin iso tyttö, puhuu jo paljon ja leikkii hienosti hetken nukke/syöttö leikkejä itsekseen, muutekin malttaa jo hetken touhuilla omiaan kunhan olemme aikuiset lähellä, osaa pottailla jo aika hyvin ja pukee/riisuukin jo pikkuisen itsekkin! Auttaa kodin askareissa on ihanasti, tyhjentää yhdessä äidin kanssa pyykinpesukoneen ja astiatkin kaappeihin :D On kuitenkin kovasti vielä äidin ja isin pikkuinen kun sille päälle sattuu ja uhmaa on vaikka muille jakaa...mutta kuitenkin tuntuu että on sitten vuoden päästä jo niin iso että pärjätään, toivotaan vain ettei pahin uhma asetu juuri niille kohdille :wink

Tästä osaat Nopis hiukan arvella minkälainen se 1v 4kk lapsonen sitten voisi olla..:) Tässä iässä kehitys on kyllä niin hurjaa että parissakin kuukaudessa tulee paljon jo omatoimisuutta lisää..samalla kyllä tietenkin saman verran uhmaa :wink Toki jokainen lapsi on erilainen, meillä neiti on hyvin temperamenttinen, malttamaton mutta todella iloinen ja hyväntuulinen perusluonteeltaan.
 
Nopis, mulla paljon samanlaisia ajatuksia ja samankaltaisia tilanteita. Esikoinen täytti juuri 6kk. Vauva-arki on ollut helppoa ja raskausaikakin oli vaivaton. Meillä ei ole ollut synnytyksen jälkeen mitään ehkäisyä. Seksiä kylläkin meillä oli "ekaa kertaa" vasta tytön ollessa lähemmäs 4kk. Menkat mulla alkoi jo muutaman kuukauden kuluttua ja tuossa joulukuun lopussa oli ekat "kunnolliset". Varsinainen "yritys" aloitettiin sitä seuraavasta kierrosta ja nythän meillä tärppäsi jo yk 2 ! :)

Mulla vaan on ollut tässä viikon verran vuotoa... Nyt olis rv 4+1. Tänään ei ole enää ollut vuotoa. Huomenna teen testin uudelleen. Sitten pitäisikin olla digitestissä joko "raskaana 2-3", jos vuoto oli harmitonta tai sitten tämä jäi kemialliseksi raskaudeksi jos näytössä lukeekin "ei raskaana". Mutta siis todistetusti jotain on tapahtunut kun kerta plussatuloksen raskaustestiin sain viikko sitten sunnuntaina ekan kerran, sitten keskiviikkona ja myös perjantaina, kaikesta vuodosta huolimatta :) Jää siis nähtäväksi ollaanko vielä raskaana ja miten tässä vielä käy! :eek:

Meillä lapsille tulisi ikäeroa noin 1v 2kk... ei mua pelota :) elämä kantaa, mulla ja mun siskolla on ikäeroa 1 v 13pvää :p Meillä mies tekee 15 h työpäiviä (2xpäivävuoro + 2xyövuoro) ja käy siis kotona lähinnä vaan nukkumassa. Silloin tää arjen pyörittäminen jää kokonaan mun vastuulle (meillä myös koiria). On hänellä sitten pitkiä vapaitakin vastapainoksi.

Nopis, lisää vaan lapsia! :p
 
Takaisin
Top