Miltä vauvakuume tuntuu?
- Ketjun aloittaja Miramaria
- Aloituspäivämäärä
Ilpuri
Kommentoinnin ninja
Kun ei oo muut niin minä kerron miltä minusta tuntuu :)
En aluksi edes kuumeillut, sovittiin vain miehen kanssa että saa tulla. Heti kun ekat menkat alkoi, se iski päälle. Ja tuosta hetkestä on jo yli kolme vuotta . Mun vauvakuumetta toki pahentaa lapsettomuus mutta varmaan se oli sillon alussakin tällästä, ainakin osittain:
Ajatukset menee useaan kertaan päivässä vauvaan, raskauteen ja erilaisiin tilanteisiin mitä vauva tuo tullessaan. Millainen se hetki on kun kerron miehelle olevani raskaana, millaidia tilanteita on kun kerromme tietyille ihmisille raskaudesta tai kun kerron asiakkailleni, miltä vauva näyttää rakenne ultrassa, saanko pidettyä itseni että en osta liikaa vaatteita, miltä tuntuu kun virkaan tai neulon vauvan peittoa niin että puoli valmis työ lepää pullistuvan vatsani päällä. Miltä tuntuu kun synnytys käynnistyy, itkenkö niin paljon saadessani omani ensi kertaa syliin että en näe mitään tai jos joudun sektion, osaako koota itseni nopeasti ja hyväksymään sen, koska pelkään sitä paljon. Miltä näyttää kun mieheni ensimmäisen kerran ottaa vauvan syliinsä ja mitä meidän koirat tykkäävät. Oon nähnyt päässäni monta kertaa, kun laitan vauvan sohvalla makaavan mieheni vatsan päälle ja menen suihkuun. Kun menen vaunulenkille, kun menen neuvolaan, kun kaikki muut nukkuu ja minä olen valveilla vauvan kanssa. . . Näen ja kuvittelen näitä tilanteita usein ja paljon. Ja paljon muunlaisia myös.
Ehkä se kuitenkin kun ensi kerran olemme kotona ja vauva on sylissäni ja tuoksuu ja näyttää täydelliseltä, saa kyyneleet helpoiten silmiini.
Mun kohdalla vauvakuume on riipivää ja hajottavaa, sydäntä särkevää sekä kiduttavaa niin että sydän pakahtuu ja repeytyy irti kun en enäö jaksa odottaa. Kuitenkin samaan aikaan tuntuu perhosia vatsassa ja iloa sekä toivoa.
Omaan vauvakuumeeseebi liittyy myös aika-ajoin kateutta ja arvostelua, mistä en missään tapauksessa ole ylpeä. Kun näkee äitejä toimimasta mun mielestä väärin tai naisia jotka tulevat raskaaksi niin että eivät ole toivoneet sitä tai valittavat oireista.
Aikamoista vuoristorataa, sanonpahan vain :)
En aluksi edes kuumeillut, sovittiin vain miehen kanssa että saa tulla. Heti kun ekat menkat alkoi, se iski päälle. Ja tuosta hetkestä on jo yli kolme vuotta . Mun vauvakuumetta toki pahentaa lapsettomuus mutta varmaan se oli sillon alussakin tällästä, ainakin osittain:
Ajatukset menee useaan kertaan päivässä vauvaan, raskauteen ja erilaisiin tilanteisiin mitä vauva tuo tullessaan. Millainen se hetki on kun kerron miehelle olevani raskaana, millaidia tilanteita on kun kerromme tietyille ihmisille raskaudesta tai kun kerron asiakkailleni, miltä vauva näyttää rakenne ultrassa, saanko pidettyä itseni että en osta liikaa vaatteita, miltä tuntuu kun virkaan tai neulon vauvan peittoa niin että puoli valmis työ lepää pullistuvan vatsani päällä. Miltä tuntuu kun synnytys käynnistyy, itkenkö niin paljon saadessani omani ensi kertaa syliin että en näe mitään tai jos joudun sektion, osaako koota itseni nopeasti ja hyväksymään sen, koska pelkään sitä paljon. Miltä näyttää kun mieheni ensimmäisen kerran ottaa vauvan syliinsä ja mitä meidän koirat tykkäävät. Oon nähnyt päässäni monta kertaa, kun laitan vauvan sohvalla makaavan mieheni vatsan päälle ja menen suihkuun. Kun menen vaunulenkille, kun menen neuvolaan, kun kaikki muut nukkuu ja minä olen valveilla vauvan kanssa. . . Näen ja kuvittelen näitä tilanteita usein ja paljon. Ja paljon muunlaisia myös.
Ehkä se kuitenkin kun ensi kerran olemme kotona ja vauva on sylissäni ja tuoksuu ja näyttää täydelliseltä, saa kyyneleet helpoiten silmiini.
Mun kohdalla vauvakuume on riipivää ja hajottavaa, sydäntä särkevää sekä kiduttavaa niin että sydän pakahtuu ja repeytyy irti kun en enäö jaksa odottaa. Kuitenkin samaan aikaan tuntuu perhosia vatsassa ja iloa sekä toivoa.
Omaan vauvakuumeeseebi liittyy myös aika-ajoin kateutta ja arvostelua, mistä en missään tapauksessa ole ylpeä. Kun näkee äitejä toimimasta mun mielestä väärin tai naisia jotka tulevat raskaaksi niin että eivät ole toivoneet sitä tai valittavat oireista.
Aikamoista vuoristorataa, sanonpahan vain :)
Esikkoaetsimässä
Satasella mukana keskusteluissa
Vauvakuume on minulle ajoittain pakahduttava, sydäntä riistävä tunne. Tunne siitä, että jotain tärkeää ja rakasta puuttuu. Ei ole yhden käden sormilla laskettavissa ne kerrat, kun on omaa vauvankaipuutaan itkenyt. Yk meillä nyt vasta 2, mutta vauvakuumetta olen potenut jo vuosia. Aloitin vauvalle keräämään vaatteita ollessani 17 vuotias, nyt on iso laatikko jo täynnä. Miehen kanssa sitä aika ajoin täydennelty.
Olemme nyt kovin onnellisia, kun elämässämme alkoi hetki, että vauva voisi ilmoittaa tulostaan. Josko viimeinkin, vuosien odottamisen jälkeen...
Olemme nyt kovin onnellisia, kun elämässämme alkoi hetki, että vauva voisi ilmoittaa tulostaan. Josko viimeinkin, vuosien odottamisen jälkeen...
Esikkoaetsimässä
Satasella mukana keskusteluissa
Ilpuri, sun sanat olivat kuin omani. Tokikaan lapsettomuutta en ole kokenut.. Mutta oli tämäkin ahdistavaa aikaa, kun kummallakin, miehelläni ja minulla, armoton vauvankaipuu ja kuitenkin joku järki jossain tuolla aivon sopukoissa sanoi, että "odota valmistumista." No, nyt valmistuminen häämöttää joulukuussa ja viimein sallittu vauvan tulla. Tunne on uskomaton!
Tätä vauvakuumetta ei ole yhtään helpottanut se, että tässä on tosiaan kohta se 4,5 vuotta opiskeltu kätilöksi...
Tätä vauvakuumetta ei ole yhtään helpottanut se, että tässä on tosiaan kohta se 4,5 vuotta opiskeltu kätilöksi...
Vauvakuume... Se tuntuu niin monenlaiselta ettei aina itsekään pysy kasassa. Se on riipivä kipu rinnassa, tyhjän sylin tunne, kaipuuta, haikeutta, surua... Joskus jopa katkeruutta ja kateutta, kun muut saa ja me ei. Ärsytystä kun sellaisille tulee vauva, jotka ei sitä halua tai "ansaitse" (tarkoitan nyt siis narkkareita ja muita tällaisia, jotka ei vauvasta pysty edes kunnolla huolehtimaan). Toisaalta se on myös iloista odotusta ja jännitystä. Onnellisia haaveita ja usko siihen että se vielä joskus toteutuu. Toiveikkuutta... Vauvakuume on hyvin vahva tunne siitä että haluan toisen vauvan. Eikä siinä ole mitään järkiperäistä, minä vain haluan vauvan. Eikä siihen auttanut yhtään, vaikka viime vuonna tiesi ettei vauvaa voi vielä tehdä eikä se olisi sopinut muutenkin stressaavaan elämäntilanteeseen. Silti se kuume rummutti jatkuvasti ja tuntui pahalta, kun vauvaa ei voinut edes yrittää.
Ilpurin tapaan tulee mietittyä kaikkea vauvoihin liittyvää. Tulee mietittyä millaista vauvan kanssa sitten on ja kaikenlaista sellaista. Ja vauvoja tulee katsottua samaan aikaan onnellisena ja haikeana sydämen kuvat silmissä. Samoin vauvanvaatteita vaikka esikoisen jäljiltä tulevalle vauvalle on vaatetta niin ettei kovin paljoa tarvitse hankkia...
Ilpurin tapaan tulee mietittyä kaikkea vauvoihin liittyvää. Tulee mietittyä millaista vauvan kanssa sitten on ja kaikenlaista sellaista. Ja vauvoja tulee katsottua samaan aikaan onnellisena ja haikeana sydämen kuvat silmissä. Samoin vauvanvaatteita vaikka esikoisen jäljiltä tulevalle vauvalle on vaatetta niin ettei kovin paljoa tarvitse hankkia...