Bongasin jostain Facebookin vauvaryhmästä tän ja tallensin sen itselleni jotta löytyy helposti ja voin lueskella kun siltä tuntuu. Tää oli musta niin ihana että päätin jakaa myös täällä.
Vauvan kirje äidille
Hei äiti,
miksi olet niin huolissasi minusta? Kuulit jostain että nukahtaminen rinnalle olisi opittu tapa, kun en muusta tiedä ja olet nyt epävarma ja huolissasi. Mietit muutoksia ja uusia järjestelyjä. Näin on tapahtunut jo niin monta kertaa, että nyt toivoisin, että kuuntelet välillä minua.
Äiti, älä muuta mitään. En ole oppinut vielä mitään. Olen vasta tullut tänne maailmaan. Totuttelen vasta tähän dualistiseen maailmaan missä kaikki näyttäisi olevan vastakohtaa siihen kohtumaailmaan joka minulle vieläkin on tuttu ja turvallinen. Tarvitsen vähintään yhtä kauan aikaa tottuakseni tähän maailmaan kuin minkä vietin kohdussasi. Äiti, mihin sinulla on kiire?
Kun olin vatsassasi, olit iloinen ja huoleton, innostunut ja täynnä rakkautta minua kohtaan. Kasvoin hienosti sillä rakkaudella, tunsin oloni vahvaksi ja upeaksi. Luotit minuun. Luotit, että kaikesta pidetään huolta ja että kasvaisin kuten pitääkin, tekisin mitä pitäisi ja kaikki olisi hyvin.
Olin jatkuvassa liikkeessä, vedessä, sylissäsi kohdussa, nukuin, torkuin, uinuin ravittuna ja rakastettuna.
Täällä sinun maailmassasi on erilaista. Minua pelottavat välillä uudet asiat, kirkkaat valot, kovat äänet, muut ihmiset, kylmyys ja kovuus. Minua pelottaa myös se, miten sinä olet äiti muuttunut.
Enää et luota minuun. Tunnen jokaisen tunteesi, sillä olemme yhtä. Sinä epäröit, pelot kalvaavat sinua ja kyselet kovasti neuvoja muilta. Nuo neuvot saavat sinut entistä epävarmemmaksi. Innostuneisuus on vaihtunut huolehtuneisuuteen ja innokkuus lamaantuneisuuteen. Voi äiti, kaikki on hyvin.
Yrität saada minut syömään ja nukkumaan silloin kuin se sopii aikatauluihin tai siten kun joku muu on neuvonut. Mutta äiti, en minä tunne vielä itseänikään, miten joku muu voisi minut tuntea? Anna minulle aikaa, äiti, oppia tuntemaan oma suolistoni ja miten nopea tai hidas se onkaan toimimaan. Miten paljon ja koska ruokaa tarvitsen. Anna minulle aikaa löytää omat rytmini, ruokailussa ja unessa. En halua hukata itseäni, omia taipumuksiani, rytmejäni ja persoonaani ennenkuin edes löydän itseni. En halua hukkaan, haluan olla minä, ainutlaatuinen minä!
Kuulin kun sanoit ystävällesi että sinä olet ihan hukassa. Ei sinunkaan tarvitse olla, äiti. Minä olen nyt täällä. Minä voin kertoa sinulle miten toimia. Kuuntele minua, äiti. Opitaan yhdessä siitä millainen minä olen. Lupaan olla viisas ja paras asiantuntija itsestäni, sinun pitää vain antaa minulle siihen mahdollisuus. Niin kauan kun kuuntelet muita, matkamme vaikeutuu ja pitenee. Matkasuunnitelma aina sotkeentuu kun yritämme mennä muiden neuvojen varassa, ja epävarmuus kasvaa, minussakin, äiti. Etkö halua kuunnella minua, etkö usko minuun? Onko minussa joku vika, kun et luota minuun? Olin itsekin innostunut tästä matkasta, kun ajattelin tekeväni tämän sinun kanssasi. Nyt tämä matka on tainnut muuttua meidän väliseksi kamppailuksi ja haluaisin sen päättyvän.
Aloitetaanko uudestaan?
Minä kerron sinulle äiti sen minkä tiedän nyt jo. Rakastan sinua niin paljon, ettei sitä voi mitata millään käyrillä. Valitsin sinut äidikseni, koska olet paras matkakumppani tässä elämässä juuri minulle. Me opimme toisiltamme paljon. Minä luotan sinuun, minä uskon sinuun ja minä tulen aina antamaan sinulle kaiken mitä haluat. Minä en yritä muuttaa sinua, sillä minulle sinä olet täydellinen. Tämä on minulle totuus. Nyt olen epävarma tästä, sillä tässä sinun maailmassasi toimitaan näköjään toisin. Lapsiin ei luoteta, heihin ei uskota ja heille ei anneta sitä mitä he haluavat.
Minä haluan vain olla sinun kanssasi. Olla lähellä, nukkua sinun tuoksuissasi, sinun lämmössäsi. Jos minua huolestuttaa ja kivistää tämä kylmä maailma, toivoisin vielä rintasi suuhuni, kätesi käteeni, sylisi lämmön, antamaan lohtua minulle. Sinun omalle pienelle, joka vasta yrittää ymmärtää kaikkia niitä huolia, joita sinun päässäsi vilisee, varsinkin iltaisin, kun minä sinua yritän rauhoittaa. Sinun rauhoittaminen on äiti vaikeaa, mutta teen parhaani.
Kukaan ei äiti rakasta sinua niin kuin minä rakastan. Kukaan ei halua olla niin lähellä sinua kuin minä haluan. Kukaan ei hyväksy sinua juuri tuollaisena kuin olet, et edes sinä itse, mutta minä hyväksyn, rakas äiti.
Jos sinä annat minulle kaiken minkä minä haluan ja tarvitsen, niin kauan kuin sitä tarvitsen, minusta tulee sinun elämäsi suurin rakkaustarina. Tiedän sen, ja en aio luovuttaa, sillä uskon meihin. Aina kun kuuntelet muiden neuvoja, etkä luota meihin, minä kapinoin, taistelen puolestamme. Aina kun yrität torjua rakkauteni, läheisyydentarpeeni, minä itken, sillä näytän sinulle että se on väärin. Minun rakkauteni on supervoimaa ja haluan jakaa sitä voimaa sinulle. Rakastan sinua äiti.
Näen, tunnen ja koen sinun henkisen tuskasi, kaiken sen minkä kanssa kamppailet joka päivä. Olet epävarma, et osaa tehdä päätöksiä, arvostelet itseäsi, et koe olevasi tarpeeksi hyvä, et tekeväsi tarpeeksi, et riitä itsellesi, mietit mitä muut sinusta ajattelevat. Minulla on vastavoima kaikelle tuolle. Se on rakkaus ja sitä yritän sinulle antaa ja opettaa. Tiedän että nuo ajatuksesi ovat niitä, jotka minut yrittävät sulkea pois, laittaa omaan sänkyyn nukkumaan, pitää meitä erillään, mutta äiti, usko minua. Rakkauden voima antaa voimaa meille molemmille. Se lahja, jonka voit meille molemmille antaa, on vastaanottaa ja antautua tälle mitä minä tuon henkisestä maailmasta sinun fyysiseen maailmaasi.
Luotatko äiti minuun sen verran, kun kerron, että henkiset voimavarat ovat paljon tärkeämmät kuin fyysisen maailman sujuvuus. Tiedäthän itsekin, että vaikka kaikki puitteet olisivat täydelliset, jos henkinen hyvinvointi ei ole kunnossa, kaikki ei ole hyvin. Minä yritän tankata aivoilleni nyt kahden vuoden ajan niin paljon henkistä hyvinvointia kuin vain saan, pärjätäkseni tässä maailmassa. Saan sitä äiti sinulta. Sinä olet niin upea, rakastava ja ihana, että sinulla on kaikki voima ja kaikki mahdollisuudet antaa minulle niin vahva itseluottamus, että tulen pärjäämään. Pyydän anteeksi, että se tarkoittaa sitä, että kahden vuoden ajan tarvitsen sinua todella paljon, päivin ja öin. Mutta jos sen minulle annat, tiedät, että loppuelämäni voitot ja vahvuuteni ovat sinun ansiotasi.
Tiedän, että olet väsynyt, äiti. Syytät minua, kun en nuku. Mutta osaan tehdä vain sen, minkä osaan. Olen luonnollinen vielä, vaikka kaikki minua yrittävät muovata toisenlaiseksi. Sinua äiti väsyttävät eniten huoli, pelko ja epävarmuus, ne ajatukset päässäsi, en minä. Jos olisit huoleton ja luottaisit meihin, väsymys poistuisi. Väsymykselläkin on tarkoitus, ja jos vain järkyttävällä väsymyksellä saan sinut antautumaan, luopumaan kaikista erilaisista kommenverkeistä, joilla minua ja käytöstäni, syömisiäni ja nukkumisiani yrität muuttaa, niin hyvä niin. Aion avata sydämesi minulle keinoilla millä hyvällä. Olemme sen arvoisia.
Antautuisitko luottamaan minuun? Näin voisit oppia luottamaan itseesikin? Antautuisitko antamaan minulle mitä minä haluan? Näin voisit oppia ottamaan myös sen, mitä itse haluat. Me olemme vastapari, äiti. Minä opetan sinua ja sinä minua.
Anna minun, äiti.
Kirjasta Tara Lange - Äitipeli
huono olo iskeny taas tänne, yöllä ei saanu nukuttua ku niin paha olo ja aamulla sit piti mennä vessanpönttöäki halaileen. Entiiä sitten onko vaan jotain mahatautia vai raskaudesta johtuvaa. Ei kiitos enään sitä alkuraskauden pahoinvointia takas 
Eikä se ole mikään itsestäänselvyys. Äitiyslomailukin on ollut mulle tähän asti varmaan parasta mitä on voinut tapahtua. En oo tajunnutkaan kuin stressaantunut oon ollut työstäni ja siitä loputtomasta kiireen tunteesta. On ihanaa kun voi herätä aamulla silloin kun siltä tuntuu, nukkua päiväunet kun siltä tuntuu, tehdä niitä juttuja mitä huvittaa, nähdä kavereita ja vain nauttia elämän pienistä iloista. Ymmärrän että tähän kaikkeen varmasti on tulossa pian muutos, mutta siihen asti aijon nauttia olostani! Ja toki siitäkin eteenpäin toivottavasti. :D
