Ja joinakin päivinä rinnoissa tuntuu samalta kuin maidon heruessa. Edellinen imetys loppui elokuussa, tosin syys-lokakuussa taapero kävi vielä muutaman kerran ”maistamassa” 
Marraskuussa tuli vielä puristamalla maitoa. Ehkä rinnat ei ole ihan vielä palautuneet edellisestä.Oon jääny miettiin sun tilannetta ja on kyllä outoa että ne pistää sut tollain odotteleen. Mä pääsin silloin heti (arkipäivänä) lääkäriin (tosin tk jonottamalla, ei ollu aikoja) ja sieltä lähetteen ultraan ja sitä aikaa sopiessa piti käydä verikokeissa. Siinä jo näky että hcg oli tosi alhanen niin ties että ei oo mitään tehtävissä. Ja oli sieltä jo viikonlopun aikana tullu semmoset möykyt ulos et tiesin muutenki, vaikka tohon verikokeeseen asti salaa toivoin et entä jos ois vaik toinen kahesta tullu ulos.. mut soita ny ihmeessä ja vaadi jotku tutkimukset, senki puolesta hyvä että jää sit keskenmeno tietoihin jos toistuu tms. Ellet jo oo soittanut? Tsemppiä, tiedän niin noi tunteet! Halusin kans jatkaa sit vaan ja eka kierto olikin ihan hyvillä mielin mut sit ku tuli menkat oli aika pettyny ja surullinen. Toisesta kierrosta sit tärppäs tää. Miten oot jaksanu töissä?Täällä mennään päivä kerrallaan. Oireita kuvastaa täysin tällähetkellä se että oisi Hieman keskivertoa kovemman menkat, saman laisii hyytymiäkin tullutLoppuviikosta jos ei oo tullut muutosta, niin meen päivystykseen. Viikon päästä on ensineuvolakin, josko sielläkin selviäisi jotain. Totta puhuen olen aikalailla luovuttanu tämän raskauden suhteen ja toivon vaan, että pääsisi nopeasti alottamaan alusta. Tottakai se olisi aivan mahtava uutinen jos selviäisikin kaiken olevan kunnossa. Kiitos vielä kaikille tsempeistä!
Mulla kans noita herumistuntemuksia. Imetys loppui huhtikuussa, mutta ilmeisesti vieläkin sit vaikuttaa.Päällimmäisenä oireena tällä hetkellä on jatkuva nälkä :) Parin-kolmen tunnin välein on pakko syödä päivän aikana. Vaatii oikein suunnittelua, että osaa ottaa töihin riittävästi eväitä mukaan.
Toisaalta säännöllinen syöminen auttaa myös huonoon oloon. Toinen on pahoinvointirannekkeet, jotka oli käytössä jo esikoisen raskauden aikana. Aika lievää tuo huonovointisuus on toistaiseksi ollut, onneksi.
Rinnat ei sinänsä ole arat eikä kasvaneet, mutta nännit tuntuu tuplanneen kokonsa
Selkään sattuu ja se tekee kyllä treenaamisesta vaikeeta..Varsinkin kun yrittää tehdä akrobatiatemppuja
Mutta koska liikkuminen virkistää mieltä ja poistaa mielen ja kehon kuonaa niin pakko sitäkin on yrittää tehdä vaikka selkään sattuu. Mutta pelolla ootan noita kunnon pahoinvointeja, nekin saattaa iskeä aalloissa ihan missä tilanteessa tahansa ja missä tahansa! Kiva siinä sit esikoisen kanssa olla leikkimässä jossain ostoskeskuskella sellasella fiiliksellä että meinaa oksentaa ja pyörtyä samaan aikaan Ressukka vielä huolestuu joka kerta ja on oppinu tunnistaa mun kasvoista sen koska mulla on pahoinvointia..On tää tosiaan aika infernaalista kun on muitakin kuin oma itse huolehdittavanaan.
Mullakin nää oireet vaihtelee paljon, mutta kaikista äsyttävintä on se ettei saa kunnolla nukuttua! Heräilee jatkuvasti kun johonkin sattuu, pissattaa tmv. Sit aamulla ei pysty kuuden jälkeen enää nukkumaan vaan pyörii sänhgyssä silleen et joko saa nousta
Kerro sit huomenna pääsitkö johki.
. Muistaisin kyl et edellises raskaudes oli sama juttu.