Mikä sukunimeksi?

tiukunen

Oman äänensä löytänyt
Onko kellään kokemusta vastaavasta tilanteesta: naimisissa, mutta molemmilla on omat nimet. Mitä olette tehneet, ottaneet kenties kaksiosaisen nimen? Tuleeko se sitten lapsellekin kaksiosaisena? Äidin nimi lapselle? Isän nimi lapselle? Yksi nimi koko perheelle? Entä jos kompromissia yhdestä nimestä ei löydy?

Edit: tähän ketjuunhan voi tilittää kaikenlaiset sukunimiongelmat, jos sellaisia löytyy.
 
Moi,

Me ei olla naimisissa, mutta yhteinen lapsi meillä kyllä on. Lapselle tuli isän sukunimi, yhteisestä päätöksestä. Itse tulen varmasti ottamaan miehen sukunimen oman sukunimeni jatkeeksi, jos ja kun joskus naimisiin mennään. Olisi kivaa, että mulla ja lapsella olisi sama sukunimi.

Mutta niin, Suomessa ei saa kuulemma antaa lapselle kaksiosaista sukunimeä, eli sukunimeksi tulee joko sinun tai miehesi sukunimi.

Edit. Yritin löytää tuosta kaksiosaisuudesta jotain säädöstä, mutten ainakaan vielä ole sitä löytänyt. Päivittelen, kunhan löytyy..

Edit. 2: "Jos vanhemmilla ei ole yhteistä sukunimeä, lapsi saa sen sukunimen, jonka vanhemmat ilmoittavat lapsen sukunimeksi ja joka jommallakummalla vanhemmalla on ilmoitusta tehtäessä." (Nimilaki 9.8.1985/694, 2 LUKU
Lapsen sukunimi, 2 §, Lapsen sukunimen määräytyminen syntymän perusteella, http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1985/19850694) Tämä pitää samalla sisällään sen, että yhdistelmänimeä ei voi antaa.
 
^ellei siis vanhemmilla ole jo valmiiksi yhdistelmänimi. Ainakin näin aiemmin.

Tosin sitten näkee näitä yhdistelmänimiä missä ei ole oikeen mitään järkeä, esim. jokinen-jokela, saari-saarinen, ruikku-sikiö... Joo joo, nimi on iso osa identiteettiä, mutta noitten kohalla pitää epäillä joko tooosi mustaa huumorintajua tai sitten tyhjää ihmistä jolla ei muutakaan ole mihin identiteettinsä perustaisi.
 
Etniset syyt mahdollistavat kaksi sukunimeä. Eli jos esimerkiksi jompikumpi vanhemmista on espanjalainen, missä tapana on antaa lapselle sekä isän että äidin sukunimet, niin voi tehdä Suomessakin. Lapsi voi näin ollen olla nimeltän esimerkiksi Pekka Gomez Virtanen.

Ja tietysti perheen kaikille lapsillehan on tultava sama sukunimi, jos vanhemmat on samat.
 
Itselläni on sellainen tilanne, että esikoiseni olen saanut niinkin nuorena kuin 16-vuotiaana ja emme ole enää oikein väleissä lapsen isän kanssa, mutta poika kyllä viettää aikaa isänsä kanssa sillä haluan että lapseni oppii tuntemaan biologisen isänsä. Pojallani tällä hetkellä on minun sukunimeni. Asun kuitenkin nyt avoliitossa uuden miehen kanssa ja olen raskaana (LA 6.9.2010).
 
Mulla on kolmas sukunimi menossa, ja mies ehdotti että olisin ottanut avioliitossa hänen nimensä. Sanoin, ettei enää neljättä, kiitos. [:D] Siis ensiksi olen saanut biologisen isäni sukunimen, mutta hän ja äitini erosivat kun olin vielä vauva. Äiti otti takaisin tyttönimensä ja muutti minunkin sukunimeni. Kun hän meni myöhemmin uudelleen naimisiin, pidimme äidin tyttönimen, ja myöhemmin tästä uudesta liitosta syntynyt pikkusisko sai sitten isänsä nimen. Mutta toisen sisarpuolen synnyttyä äiti ja "iskä" ajattelivat, ettei talossa enää mene sukunimet fifty-fifty ja äiti vaihtoi oman ja minun nimeni isäpuoleni sukunimeen.

Nyt äitini oli kovasti sitä mieltä, että lapsen täytyisi saada "meidän perheen" sukunimi. Miehen nimi on kuulemma niin outo ja selvästi vierasmaalainen, että lasta varmasti syrjitään sukunimen takia. Siitä huolimatta olen sitä mieltä, että lapset saavat isänsä nimen, ja minä pidän omani.
 
Mulla on iso ongelma, en oo vieläkään päättäny kumman nimen kaksospojille haluan...Ennen olin sitä mieltä ett tietty isän nimi, mutta mitä luultavimmin tulen itse pitämään aina oman sukunimen vaikka menisin naimisiin, ni kyl sit myös haluaisin että pojilla on mun kanssa sama sukunimi....plääh, on tää vaikeeta...
 
meillä kanssa kumpikin haluaa pitää oman nimensä,ja minä en ainakaan jousta siinä että nimestäni luopuisin!mies pitäköön avioliitossa oman nimensä jos haluaa mutta lapsille kyllä tulee minun nimi.kyllä jämpti on näin.
 
minä PÄÄTIN että lapsilleni tulee minun sukunimi entisen mieheni kanssa yhdessäolo aikana, emme olleet naimisissa.

Tosin yksi syy tähän oli se että sukunimelläni ei ole juurikaan ollut jatkajia, nimi on senverran harvinainen ja kaksi poikaa sieltä sitten suvunjatkajiksi tulikin [;)]
Toiseksi syyksi totesin että miehelläni oli niin "tyhmä" nimi ettei sitä voinut antaa [8D]

Nyt kolmatta odottaessani toiselle miehelle annetaan lapselle miehen sukunimi koska olemme menossa ensikesänä naimisiin ja oma nimeni muuttuu myös.

Syynsä jokaisella [:D]
 
Meillä on myös avioliitosta huolimatta eri sukunimet. Alusta asti sovittiin, että minun sukunimeni tulee lapsille. Mies saattaa vielä sitten mahdollisesti hakea muutosta sukunimeensä, että ollaan koko perhe samalla nimellä. Mutta eihän se välttämätöntä ole.
Pääsyy on se, että oma sukunimi on aika harvinainen, kun taas miehen sukunimeä on tuhansia suomessa. Mies onneksi ilmoitti omalle suvulleen, että lapselle tulee mun sukunimi ja se on hänen tahtonsa vähintään yhtä paljon kuin mun, joten mä en joudu syntipuksiksi asiasta. [:D]
 
huoh, meillä melkoinen ongelma edessä, kun ei naimisissa saati edes kihloissa ainakaan vielä olla.. ja minä haluaisin oman sukunimeni lapselle, ja mies omansa. Asiasta keretty jo muutaman kerran riidellä, en tiedä mitä tässä nyt keksii sitten.. [&:]
 
Meilläkin tästä on nopeasti keskusteltu, kerroin mielipiteeni hyvin selkeästi eli en edes antanut mahdollisuutta riitaan.

Minulla ja lapsella tulee olemaan sama sukunimi. Emme ole naimisissa, eikä siitä ole juurikaan puhuttu. Jos menemme joskus naimisiin, voimme vaihtaa nimeä.
 
Ollaan miehen kanssa kihloissa, varmaan vielä ehkä jopa parikin vuotta, mutta ollaan kuitenkin päätetty, että lapsi saa isänsä sukunimen, koska aion myöhemmin itsekin ottaa hänen sukunimensä.
 
Me alettiin puhua hyvissä ajoin sukunimistä. En pitänyt mieheni sukunimestä, joka oli huomattavasti yleisempi kuin omani. Mutta mies ei halunnut ottaa mun sukunimeä, ilmeisesti miehisyys olisi jotenkin kärsinyt siitä. Sovimme että keksimme uuden sukunimen, joka kelpaa molemmille. Mies anoi uutta sukunimeä ja sai sen, siitä parin kuukauden päästä menimme naimisiin ja sain saman sukunimen. Ja kun lapsi syntyy, tulee siitä tietysti saman niminen. Ja vaikka jossain kohtaa ero tulisi (toivotaan kuitenkin ettei), niin olen varma että molemmat pitää tuon sukunimen.
Itselläni on nyt kolmas sukunimi menossa, ensin oli tyttönimi, sitten menin naimisiin ja otin miehen nimen, erosin ja otin tyttönimen takaisin ja sitten menin uudelleen naimisiin ja nyt on kolmas nimi menossa. Lisäksi etunimenikin on vaihtunut 15-vuotiaana kun vihasin edellistä etunimeä. Joten vaikka mitä tapahtuisi, olen nyt loppu ikäni sen niminen kun nyt olen.
 
meijän poika sai miun sukunimen.saa nähä ottaako isäntä sit naimisiin mennessä miun nimen.epäilen kyllä .pappi ei ristäisissä maininnu pojan sukunimeä niin en vieläkään tiijä tietääkö miehen suku asiasta,mutta voisinpa melkiin veikata että varmasti saamme maininnan asiasta kunhan kuuleevat..noh meijän oma asiahan se on.piste.emoticon
 
Mulla itselläni on erikoinen, vierasperäinen sukunimi (vaikka täysin suomalainen olen) johon olen hyvinkin mieltynyt. Ei miehen perus-suomalainen -nen loppunen sukunimi mielyttänyt. Mulle oli kuitenkin tärkeää että mulla on sama sukunimi kuin lapsella, joten tehtiin niin että lapsella on miehen sukunimi ja mulla yhdistelmäsukunimi. Toimii!
 
Me ei olla naimisissa. Ollaan kyllä puhuttu, että mentäisiin ennen vauvan syntymistä, mutta mieheni on niin kova jahkailija, että vauva ehtii taatusti syntyä ensin. Jos ja kun mennään naimisiin, otan miehen nimen. Mutta nyt olen huomannut, etten missään tilanteessa halua olla eri niminen kuin lapseni, joten jos me ei mennäkään naimisiin, tahdon lapselle minun sukunimen. (Miehellä on tosi harvinainen sukunimi, heitä on vain 9, mutten silti osaa ajatella, että minun lapsella olisi eri nimi kuin minulla.)
 
Takaisin
Top