Kyllä minusta imetyksessä on paljon sellaista minkä voi kokea negatiivisena, vaikka kuinka olisi imetysmyönteinen ja haluaisi antaa kaikkensa lapselleen! :) Mutta hurjan hienoa kuulla näitäkin joilla ei mitään ongelmia imetykseen ole tullut, minusta tuntuu että järkeään lähipiirissä jotakin on jossain vaiheessa ollut! Toivottavasti tästä minunkin kokemuksesta on hyötyä jollekkin imetyksen kanssa painivalle tuoreelle äidille, sillä itsellä oikean tiedon puute oli hirmuinen haaste imetyksen alussa.
Minä koin ahdistavana ajoittain:
- Imetyksen kivuliaisuus. Meillä ote oli alusta alkaen liian kapea eikä saatu sitä korjattua ennen kuin vauvan suu kasvoi riittävästi. Rintatulehdus ja haavaumat sekä tukokset toivat aina ajoittain oman tuskansa.
- Imetyksen sitovuus. Meillä mentiin täysin vauvantahtisesti ja jokailtaiset kolmen tunnin imetyssessiot kävivät välillä raskaaksi. Niitä oli etenkin ensimmäisen 3 kk ajan. Tunsin itseni sänkyni vangiksi kun mies touhusi ja katsoi elokuvia, itse pimeässä huoneessa kökötellessä oli hieman tylsää.
-Se täydellinen tietämättömyys mikä esikoisen kohdalla oli. Kummallisesti en ollut osannut varautua yhtään siihen että kuinka hankalaa imetys voi oikeasti olla. Neuvolan imetysohjaus oli aivan olematonta. Roikuin imetystuki ry:n sivuilla ja muilla vastaavilla päivittäin ja koitin saada selkoa että mikä on asiaan kuuluvaa, mikä ei.
- Suihkutissit jotka täyttyivät holahtamalla toivat haastetta niin imetyksen ajoittamiseen, pumppailuun kuin vaatteiden kuivana pitämiseenkin.
-Minua julki-imetys ahdisti. En todellakaan suostu jäämään kotini vangiksi vain koska imetän ja välillä tuntuu että ympäröivä maailma tätä äideiltä vaatii. Imetin missä satuin olemaan ilman ongelmia, mutta ajoittain tämä kyllä tuntui ahdistavalta.
Minä koin maailman ihanimpana asiana:
+ Sen läheisyyden ja rakkauden mitä vieressä tuhiseva, rinnalla ruokaileva vauva aiheutti. Vaikka imetys välillä ahdisti ei ahdistus ikinä kohdistunut vauvaan, rakas nyytti tuntui maailman parhaalta siinä vieressä kivuista huolimatta. Sitä tunnetta on hankala kuivailla, mutta varmasti jokainen imettävä äiti tietää. Ja äiti yleensäkkin.
+ Liikkumisen helppouden ja aina valmiit ateriat. Ikinä ei tarvinut miettiä ruokien säilytyksiä, valmistuksia tai muuta säätämisiä. Rakas ystäväni siirtyi jossain vaiheessa pulloruokinnalle ja tuumimme yhdessä että imetyksessä on selkeästi etu tässä ruokinnan nopeudessa ja sujuvuudessa.
+Yöimetyksen maailman helpoin asia, eikä tarvinut herätä nousemaan ylös sängystä pullolle.
+ Rinta oli maailman paras lohtu. Mikä sen parasta kun pystyy antamaan vauvalleen jotakin minkä tietää hänelle olevan tärkeä ja josta lapsi saa valtavasti lohtua.
+ Vauvan isä oli ihan mahdoton tuki ja turva. Hän on niin imetysmyönteinen ja innokas auttamaan asiassa, että kun imetys sitten onnistui oli saavutukset koko perheen yhteisiä :)
+ Oma kasvu vanhempana. Imetyksen opettelu ja muu kasvatti ainakin minua vanhempana valtavasti, ihan niinkuin kaikki vauvan hoidollinen asia. Koen että oon saanu paljon rohkeutta ja uskallusta kun olen onnistunut tässä. :)
Meillä imetys yhä jatkuu 8 kk esikon kanssa, tähdätään ainakin suositusten mukaiseen 1 vuoden ikään. :) Kaiken kaikkiaan ihan huippu juttu, vaikka ensialkuun koinkin imetyksen pakollisena suorituksena. Nyt olen onnellinen että sinnikkäästi selätettiin kaikki vaikeudet.
Jokaiselle imettävälle tai imetys aloittelevalle suuri tsemppihali täältä, aina se ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista
Ja pettymyksen kokeneille, imetyksen epäonnistuminen ei tee teistä ikinä huonoa äitiä! :) Pääasia että lapset voi ja kasvaa hyvin!
