Mikä minussa muuttui?

Cedju

Cedju

Varmaotteinen viestittelijä
Toukokuunmammat 2014
Marrasmammat 2017
Nyt kun kaikilla melkein (sori Kyfixfix) on jo vauvat sylissä, olis kiva katsoa hieman taaksepäin ja kuulla muiltakin mikä on nyt eritavalla. Useamman lapsen äidit vois ehkä kertoa kokemuksen syvällä rintaäänellä kuinka lopullisesti olemme muuttuneet :).

Mä lähestyn aihetta kylmän ja tylsän fyysisesti - mun hiukset tummui tosi paljon raskauden aikana! Ne on tumman ruskeat nyt, kun ennen olin melko blondi! Hirveää, olen aina sanonut ettei mulle sovi tummat hiukset...

Sitten kun koneelle pääsen, voin avautua henkisestä puolesta pidempään. Ehkä.

Sent from my HTC One using Vau Foorumi mobile app
 
Raskausarpien ja kilojen lisäksi en fyysistesti kokenut sen kummoisempia muutoksia, mutta henkinen puoli! En edes tunnista itseäni enää. Vielä raskaanakin ollessa kiihdyin nollasta sataan sekunnissa, olin todella kärsimätön ja äkkipikainen. Nämä luonteen piirteet ovat saaneet nyt väistyä, ja uusi mottoni onkin maltti on valttia.

Vauva-arki pelotti suunnattomasti juuri sen takia, koska luonteeni ei ehkä kohdannut auvoisen äidin luonnetta, mutta nyt vauvan synnyttyä musta onkin kuoriutunut kunnon rauhan tyysija. Olen jopa mennyt mieheni ohi, joka ei hermostu ei sitten millään, mutta useammin hän on malttinsa menettänyt parin viikon aikana kuin minä. Katsotaan kuinka tässä sitten käy, kun väsymys on painunut tappiin asti..
 
Turha stressaaminen loppu kun esikoinen syntyi. Meni asiat tärkeysjärjestykseen. Nyt en osaa sanoa mikä ois siitä vielä muuttunu.
Ai niin ja rinnat muuttu. Esikoisen lopetettua tissin syömisen jäljelle jäi pienemmän tissit kun ennen raskautta, meni liivit uusiksi :)
 
Näitä muutoksia tulee mieleen hiljalleen. Luomet on lisääntyneet hurjasti! Mä olen saanut luomia aiemmin aurinkoisemmissa maissa asuessani, mutta nyt tuli taas uusi rykäys, olen kohta yhtä luomea koko nainen! Äh. Raskausarpia ei onneksi tullut yhtäkään vaikka en mitään rasvoja käyttänyt.

Mun hiukset on muuten tummumisen lisäksi tuuhentuneet huomattavasti. Normaalisti mulla on tosi ohut ja lasimainen perusskandinaavinen hiustyyppi, mutta nyt niitä tuntuu olevan paljon enemmän. Imetys varmaan niitä kohta alkaa pudottamaan, joten nautin nyt tästä pehkosta :) .

Mun hermot on kanssa venyneet jotenkin ihan kummasti, ihan kuin Lällylläkin. Olen rauhallinen kuin lehmä :p . Kummasti sitä kestää kaikkea mikä olisi ennen ärsyttänyt ja saanut mut kiehahtamaan. Väsyneenäkin sitä osaa suhtautua asioihin tosi rauhallisesti. Tämä muutos saisi olla pysyvä! Pelkäsin vähän äitiyttä just sen takia, etten ole luonteeltani kovinkaan äidillinen tai lämmin, mutta ihan turha huoli se oli - musta on tullut äitimäinen. Mahtavaa! Niin se vaan taitaa olla, että lapsi opettaa enemmän kuin itse voi lapselle opettaa :).
 
Miten teistä on kaikista tullu rauhallisia, musta tuntuu et mä oon päinvastoin tulisempi.. :D

Siis eikö muka kellään noi hormonit tuo mielialanvaihteluita yms? Mulla todellakin tuonut. Varsinkin iltaisin, päivällä oon paljon leppoisampi. Mutta illat on vaikeempia kun väsyttäisi ja vauvaa ei väsytä, ja isäkin olis väsyny.

Mutta hirveesti sitä suhtautuu tunteella tuohon vauvaan, ja helposti itkettää(onnesta ja surusta) kaikki vauvaan liittyvä. Normaalisti en ole ollut mikään herkästi itkevä tai ylitunteellinen ihminen.
En tiedä onko tää pysyvä muutos vai myös vaan alkuvaiheen hormonien syytä.
 
Mä oon aamuisin äkäisin! Noin muutenkin mut nyt se ei oo kadonnut vaikka muuten oonkin rauhallisempi. Mies hoitanut tyttöä aamut niin oon saanut nukuttua joka vienyt kiukun pois. Ens vklla alkaa arki niin katotaan jatkuuko aamukiukku kuinka pahana. Tytölle en kyl kiukuttele,miehelle ja yleisesti vain!

Sent from my GT-I9300 using Vau Foorumi mobile app
 
Mulla sellaiset nollasta sataan kimahdukset jäänyt raskausajasta alkaen pois. Väsyneenä saatan ärähdellä mutta muuten olen vähän tasaisempi vaikka itkut on herkässä. Väsymystäkin kestän nyt huomattavasti paremmin. Parin tunnin unet elvyttää ja unisenakaan en ole maaninen zombi kuten ennen vaan pysyn rauhallisena ja simahdan tilaisuuden tullen sekunnissa.

Fyysisiä muutoksia lähinnä tää paisuminen, josko olen silti kevyempi kuin 1,5 v sitten eli en ole asiasta suunniltani. Maha on nyt reilun viikon ollut samannäköinen pullataikina eli luontainen palautuminen taisi olla tässä. Loppu vaatii dieettiä. Nyt en kyllä uskalla kauheasti syömisiä rajoittaa kun maidon riittävyyden kanssa on nytkin niin ja näin. Katsotaan sitten kun neiti alkaa mussuttaa soseita. Onneksi herkkuja ei tee enää mieli niinkuin raskausaikana.

Luomia, pisamia ja maksaläiskiä on tullut mullekin. Karvankasvu on hulppeaa ja hiukset tuntuu kuin olisi peruukki päässä. Yöksi pakko laittaa letti kun hikikohtauksen kastelema kuontalo tuntuu inhottavalta.

Sent from my SM-T310 using Vau Foorumi mobile app
 
Musta on tullut äkäisempi vielä ja itken väsymystä joka päivä. Ja jos en ole väsynyt (olen kyllä kokoajan) niin itken jotain muuta. Pinna on lyhyt ja se harmittaa itseä ihan vietävästi. Ensin suutun ja sitten itken kun suutuin.

Kohta ei kehtaa lähteä enää ihmisten ilmoille kun naama ja silmät on niin turvonneet tästä itkemisestä!


Niin ja kroppa nyt on menetetty vissiin lopullisesti. Maha roikkuu housun vyötärön päällä ja naama kukkii... Jalat on turvonneet ja hiukset alkaa varmaan kohta taas lähteä!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Fyysisiä muutoksia: mä en tiedä onko munkin hiukset voinu tummua, koska värjäsin ne viimeks lokakuussa eikä ne edes näytä pahalta! Ei tullu juurikasvua näkyvästi tms. ja ihan tasaväriseltä näyttää.
Paino mulla on pudonnu, nyt on -5kg raskauden alkuajasta. Omaan silmään näytänki pienemmältä.

Mä oon muutenki aina ollu herkkä pillittäjätyyppi joten en oo kauheesti huomannu muutosta siinä. Edelleen suutun miehelle jos se tyhmäilee kunnolla, harvemmin niin käy onneksi. Kuulemma meillä naisilla on sellasta hormonia joka tasottaa esim suuttumista mutta miehillä ei. Niinpä mies voi olla kireä ku viulunkieli ku hoitaa vauvaa ja se itkee. Mä en tosiaan kyllä ite siihen itkuun varsinaisesti hermostu mutta tuun siitä kyllä surulliseks jos se ei aika pian lopu.
Se suojelunhalu on aika yllättävä, et ihan pienetkin jutut saa aina ajattelemaan et tolta ja tolta pitää osata vauvaa suojella.
Mut voi onnea, et musta ei ainakaan vielä oo tullu ihan hermoheikkoa ja pelokasta! Sitä mä etukäteen pelkäsin et rupeisin ihan vainoharhaseks ja luulisin koko ajan et vauva on kipeä tms. Olen kyenny toimimaan ja ajattelemaan ihan järkevästi omasta mielestäni.
 
Fyysisiä muutoksia: - 25 kg painoa. Atooppinen ihottuma lähes parantunut ja jalkapöydät leventynyt.

Henkisinä muutoksina on ehkä se et oon paljon herkempi kun normaalisti, tosin sekin voi olla hormoonien aiheuttamaa. Musta on myös tullut ehkä rauhallisempi ja suojelunhaluisempi. Varsinkin vauvaa kohtaan.
 
Mä oon saman näkönen, kokonen ja painonen kun ennen raskautta. Tietenkin huonommassa kunnossa mutta sen huomaa vaan ilman vaatteita tai lenkkipolulla. Henkisestikin koen olevani aika muuttumaton oma itteni. Ehkä en vaan huomaa niitä muutoksia? Mitä jos en oo muuttunu yhtään?
 
Mä taidan olla kärsivällisempi, tosin olin jo aiemmin aika diplomaattinen. Silti yllättää, että vauvan pohjaton nälkä ei (vielä) ärsytä, vaan lauhkeana jätän puuhani kesken ja siirryn imettämään silloin kun ipana komentaa.

Tehokkaammaksi olen tullut. Aamulla on jo päässä lista päivän aikana hoidettavista asioista, ja saan ne suoritettua vaikka aikaa olisi kuinka vähän.

Pakkasin synnärille meikit mukaan mutta käytin niitä vasta tänään ekaa kertaa synnytyksen jälkeen. Oma ulkonäkökeskeisyys on vähentynyt (raskauden aikana se kasvoi) eikä mua nyt yhtään haittaa, vaikka maharöllykkä näkyisikin tai tukka olisi kampaamatta. Olen tyytyväinen kun oma vanha ulkonäkö hiljalleen palaa, joten en mä täysin piittaamaton asian suhteen ole, mutta yllättävän kärsivällisesti suhtaudun kroppaani.
 
Fyysisiä: Synnärille jäi 13kg, koton tippunu 7kg vajaassa viides vkossa ja viel ois tavoite painoon 13kg vielä siis. Raskausarvet on, mut siinäpä on. Kaipa ne vaalenee joskus. Lihakset vaihtun hötöksi. Salille päästävä ois joskus kunhan paranee..

Psyykkisiä: Koen olevani yhtä diplomaattinen kuin raskausaikana. Seksissä itsetuntoni on kasvanu vaikkei olla päästy varsinaiseen puuhaan viel (damn!), mutta osaan ottaa vapaammi ohjat ettei tarvi rohkaisevaa vaikka seksistä ei oo koskaa ollu valitettavaa. Mut kiva iteki uskaltaa kaikkea jännää mitä enne vaa mietti ujona selvinpäi (mies kun on ainut mies mikä on päässyt pusua pidemmälle) :P Mies ottanut tätä ennen ohjat selvinpäi, humalassa mie oon ollu se....:rolleyes: Odottaen "ekaa" kertaa.. :grin

Mut eipä kai sen kummosempii..
 
Fyysiset: Kaikki paikat on taas entistä alempana ja ulompana.. palautumista odotellessa. :cool:

Psyykkiset: Stressaan entistäkin vähemmän kaikesta tavallisesta ja kaikesta epätavallisesta enemmän. Neljännen lapsen myötä oon oppinut olemaan kokonaisempi. Mussa on paljon muutakin kuin äiti ja tahdon olla lapsillekin kokonainen minä, eikä jokin äitiroolileikki. Kunnioitus sitä kohtaan, miten iso vaikutus mun olemisella ja kasvatuksella on neljän ihmisen elämään on kasvanut ja se pelottaa joskus aika paljon.
 
Olen lueskellut tätä ketjua ja miettinyt mikä minussa olisi muuttunut. En löydä oikein mitään, paitsi luomilla kuorrutettu kroppa! Polvet on ihan kamalan kipeät ja voimattomat. Kyykkytreeniä!

Olen henkisesti vahvempi nyt kuin esikoisen aikaan, mikä johtuu siitä että homma on jo kertaalleen koettu. Mutta olin sitä jo raskausaikana.

Jotenkin koen olevani vapaa ja saanut päätökseen jonkun elämän vaiheen... Ei enää raskauksia, opiskelut on opiskeltu. Nyt eletään elämää näin eteen päin kahden lapsen äitinä. Mitä kaikkea onkaan edessä! Tää on ihanaa!

Ja mä niin pistän mun kropan kuntoon kun saan luvan lääkäriltä!
 
Mulla on Pioni ihan samat aatokset. En ole mielestäni millään lailla muuttunut. Meidän lapset on nyt tehty ja nyt yritetään kasvattaa heistä kunnon kansalaisia.

Henkisesti kaikki ok, fyysisesti pitää vähän muokata kroppaa, kunhan lääkäri antaa luvan aloittaa :)
 
Mun kengännumero on kasvanut. :sad001 Onko tää pysyvää vai kutistuuko jalka vielä takaisin??? Ei kai. Perhana!
 
Muutama raskauskilo mulla olisi vielä pudotettavana + jonkun verran lisää toivottavasti. Hiukset mulla hiukan paksummat kuin ennen raskautta ja tuntuu kuin olisi tullut enemmän luonnonkiharaa. :) Vatsa melkein jo palautunut entiselleen,löysää nahkaa vaan roikkuu :sad001
Henkisesti tunnen olevani kypsempi ja osaan ottaa hiukan rennommin. Jonkin verran kireyttä ja alakuloa on kyllä koko ajan,johtuen tästä mun ja miehen tulehtuneesta ilmapiiristä. Ja tämä suunnaton suojeluvaisto lasta kohtaan,en uskonut että se voi olla näinkin voimakas!
 
Cedju joo ei tosissaan naurata. Kengän koko nykyään naisellisesti 42. Löydän varmaan kivat juhlakengät mm. ristiäisiin.... Ja oon käsittäny niin, että tästä ei ole paluuta :sad001
 
Miehen mukaan mussa on muuttunut synnytyksen jälkeen se, ettei mahaa enää ole :p. Sen lisäksi mulla on hermot pidentyneet vauvan huudon myötä kummasti ja vatsassa menee raskausaikaakin tummempi linea negra. Luottavaisin mielin tulevaisuuteen enkä edes mieti työasioita, jotka oli ennen mun arkipäivää! Kotona voisin olla parikin vuotta jos kukkaro kestää. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top