Miesten reagtiot :)

Itse olen myös erittäin kiitollinen miehelle, kun jaksaa olla niin huolehtivainen, ihana ja kärsivällinen. Mulla on ollut kanssa pahoinvointia, väsymystä ja mielialanvaihteluja ihan riittämiin saakka, mutta mies onneksi jaksaa ymmärtää. Laittaa pyytämättä iltapalaa, kyselee voinnista ja tekee kotihommia enemmän kuin ennen. Ja aina puhuu "miun rakkaista" :Heartred
 
Meillä kans mies pitää musta hyvää huolta. Tänään sanoi että mun pitäisi ottaa rauhallisemmin kun pikkuinen on kyydissä.
 
Vein silloin monta viikkoa sitten eräs maanantai aamu testin sänkyyn. Kysyi että miten tätä tulkataan ja kun ehkä vähän haaleampi oli yoinen viiva niin totesin että toiveekkaasti. Seuraava testi oli selkeämpi ja saman viikon viikonloppuna digi näytti 3+. Aika vähän alkuun kommentoi ja olin vähän loukkaantunutkin. Nyt kun olen ollut tosi huonovointinen aamuisin ja iltaisin väsynyt niin on ymmärtänyt eikä ole töissä patistanut. Ja auton vaihtohan tietenkin tuli heti mieleen ajankohtaisena :wink ja se että sisaruksia on kyllä sitten tehtävä heti perään. Viisi lasta olisi kuulemma sopiva määrä.
 
Miehelle tämä raskaus oli hyvällä tavalla outo yllätys kuulemma. Vuoden päivät ollaan sseurusteltu ja aiemmin hänellä on ollut enemmän ja vähemmän värikkäitä suhteita.

Aijemmin olin kertonut hänelle, että noin kerran vuodessa mulla kierto vaihtelee viikolla. Itsekin nyt ajattelin, että menkat tulee myöhemmin ja kierto heittää. No kun menkat olivat 10pv myöhässä, kävimme ostaa testin. Samana päivänä tein sen ja positiivinenhän se oli. Miehelle vein sen selityksineen ja hetkihän siinä meni, että tajusi.

Ilme hällä kirkastu samantien, tuli halaamaan virne naamallaan ja totesi, että meille tulee vauva. :dummy1::Heartred Eilenkin rupes höpisemään yhtäkkiä pinnasängyn maalaamisesta ynnä muusta. :D
 
Meillä on miehen alkuinnostus nyt vähän laantunut. Mutta innoissaan on toki edelleen, tajusi ilmeisesti vaan, että tässä on vielä muutama kuukausi aikaa, ennen kuin kaiken pitää olla vauvaa varten valmista :) Eli ei tarvi hössöttää :grin
 
Meillä on käynyt Mäntyomena ihan samanlailla! Tuntuu että miestä ei kiinnosta yhtään koko juttu :D Totta kai sitä oikeasti kiinnostaa, mutta ei se näy millään tavalla. Vauva lehti tuli eilen ja ei viitsi omin päin edes vilkasta. Odottaa että tänään tulen kotiin ja luen sille pääpointit :D Toivon mukaan innostuu vähän enemmän kun maha kasvaa ja aletaan tehdä hankintoja.
 
Yks ilta kans kysyin vähän tiukkaan sävyyn mieheltä, kun luin kaikkia vauvajuttuja, että miksei sua kiinnosta nää ollenkaan? Mies sanoi, että ei sen kuulemma tarvi lukea mitään, kun kuulee multa kaikki pääpointit asioista kuitenkin :rolleyes:
 
Vähän risti riitaista täällä, miekkonen kyllä aina kysyessäni onko hän tajunnut tilanteen, että meille on tulossa pieni ihme josta täytyy pitää huolta, vastaus on kyllä. Mutta välillä on vaikea uskoa,kun ei millään saa hellimistä ja huomiota, varsinkaan kun ei VIELÄ asuta saman katon alla.. Mutta viimeeks kun nähtiin niin hän jo ihan leikillä puhui masulle " mikä äitillä on kun se on isille noin kärttynen? Jaaa...no sitten isi ymmärtää" vaikka sikiö ei tässä vaiheessa vielä kuulekkaan. Oli se kyllä huvittavaa.
 
Mulla mies on hitaasti lämpenevä :) Hän on kyllä kovin ymmärtäväinen ja kiltti minua kohtaan, mutta niin hän on aina. Veikkaan että hän viimeistään ultrassa innostuu enemmän itse vaavista ja isyydestä :grin:grin

Kuten mieheni selitti, hänestä mun mielialavaihtelut ja huonovointisuudet ovat suurinpiirtein samaa tasoa kuin menkkojen aikana, joten tämä raskaus ei ainakaan vielä ole hänelle mitenkään erityisesti konkretisoitunut. Nainen on vain astetta kipeämpi ja huomiota vaativa. :grin:cool: Veikkaan että aika monelle miehelle naisen alkuraskaus menee samalla tavalla. Meillä naisilla on se etu, että me tunnemme itsemme ja itsessämme tapahtuvat muutokset, mutta eiväthän ne ole varsinaisesti kovin näkyviä ole. :p
 
Niimpä.. Vaikka itsestä tuntuisi kuinka suurilta ne muutokset, niin ei ne ulospäin näy niin selvästi. Meillä mies on ottanut nyt jokailtaiseksi tavaksi nukkumaan mennessä silittää mahaa hetken. Musta se on aika söpöä :rolleyes:
 
Mies kyselee joka päivä, miten voin.
Mutta... on tullut kyllä vaikutelma, että mies on huolestunut, miten osataan hoitaa lasta.. tai lähinnä, miten minä sitten osaan.
Itse olen sen suhteen aika huoleton, kun uskon, että viimeistään sitten käytännössä oppii. Ei kai kaikkea tarvitse etukäteen täydellisesti tietää ja osata. Ja maalaisjärjelläkin pääsee pitkälle ja kokeneemmilta voi kysellä.
Kai se ajattelee, kun en mielellään edes imuroi, etten ole sellainen "kotiäiti-tyyppinen". Hieman meinaa kyllä ärsyttää, kun ei sen vertaa luoteta ja uskota mun kykyihin. Oon kuitenkin monessa asiassa varsin pätevä nainen. :shifty:
 
No jopas on :eek: Minä kyllä suuttuisin, jos mies epäilisi, miten osaan hoitaa vauvaa. Tai ylipäänsä kukaan.
Itse toki epäilen omia kykyjäni koko ajan, mutta kyllähän kaikki osaavat omaa lastaan hoitaa. Muuten ei ihmiskunta olisi tähänkään asti säilynyt hengissä. Voiskohan olla, että mies epäilee omia kykyjään ja purkaa sen noin?

Se mun kaveri, josta olen täällä jo kertonutkin eri ketjuissa ja joka siis sai vähän yli kuukausi sitten ekan lapsensa, sanoi että aluksi kyllä on kaikki ihan hämärän peitossa. Vaikka olisi kuinka paljon seurannut, miten muut toimii vauvojen kanssa, niin kun saa oman lapsen ekan kerran syliin, on yhtäkkiä tosi avuton olo sen kanssa. En tiedä, meneekö kaikilla noin, mutta hän sanoi, että jos tuollainen olo tulee, niin ei kannata lannistua. Vähitellen oppii kyllä kaiken :)
 
Joo, ei hän niin suoraan ole sanonut, mutta olen kyllä rivien välistä ymmärtänyt. Itsekin kyllä epäilen, että taustalla on oma epävarmuutensa asiassa. Varmaan menee ohi ajan myötä, kunhan pääsee sinuiksi tämän elämänmuutoksen kanssa. Kieltämättä silti ärsyttää, vaikka mulla tosi pitkä pinna onkin.
 
Toivotaan, että menee ohi ajan myötä. Voi olla aika raastavaa, jos joutuu koko raskauden ajan kuuntelemaan, että "mitähän tästäkin tulee".
 
Heips! Mie plussasin tänään. Koko viikon oon jo tiennyt et ei ne menkat ala (kp36tänään)ja oon siitä miehelle sanonutkin.
Mies ei oo testiä viel nähnyt kun on töissä.
Meille olis nyt siis tulossa neljäs lapsi ja miehen reaktiot ei oo kovin toivotunlaisia ollut...
"Raskas ajatus" kuulemma... itse olen iloinen asiasta mutta kai se miekkonen vaatii sulattelua... saas nähä reaktio kuhan saa testin käteen ja asia konkretisoituu! Miekkonen ku on vähän semmoinen ku se ajattelee asiat niin rahallisestikin, autonvaihto eessä jne... no... jospa osais hänkin vielä jossain vaiheessa iloita asiasta kunhan pölyt laskeutuu. Mie vaan oon niiiiiin äärettömän herkkis tällä hetkellä et itkettää kaikki ni varmaankin pienikin juttelutuokio asiasta on yhtä itkua vain ..
 
Hain apteekista ekan neuvolan jälkeen sen kirjan missä on oma puoli äidille ja isille. Jätin sen olkkariin ja olen muutamana päivänä nähnyt kun hän sitä lukee :wink
 
Munkin pitäis hakea se, mutta tuntuu, että näitä kirjoja alkaa nyt olla aika paljon. Neuvolasta saatiin parikin opusta, joissa on tosi hyvin tietoa. Sitten ostin miehelle sen "vauvan huoltokirjan" isänpäivälahjaksi ja sain yhdeltä kaverilta lainaksi "What to expect when you're expecting" -kirjan, jossa on myös tosi paljon tietoa, mutta aika amerikkalaiseen, sensaatiomaiseen tyyliin kirjoitettuna.

Mietin vaan, että onkohan siinä apteekin kirjassa enää paljoa mitään uutta noihin lisättynä. Kuitenkin lueskelen myös täältä vau:n sivuilta noita artikkeleja koko ajan.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top