Miestä ei nappaa

J

Johi82

Jostain jotain jo tietävä
Mua vaivaa tää asia niin paljon, että on pakko tilittää tänne. Eli ollaan saamassa miehen kanssa ensimmäinen lapsi
Mies on ollut mukana YHDESSÄ perhevalmennuksessa, joka oli melkoisen turha ja meinasin itsekin sinne nukahtaa. Pyysin, että se olis tullut mukaan valmennukseen sitten, kun aletaan käsittelemään synnytyksen käynnistymistä jne. Ei suostu tulemaan. Mä en voi käsittää, miten se ei voi uhrata mun takia yhtä tuntia yhdestä illasta. Se tietää, miten paha mieli mulle tulee, kun se ei suostu tulemaan.
Onkohan hormonimyrskyn seurausta, vai kuuluuko mun oikeasti olla huolissani? Osallistuuko teiän muiden miehet innoissaan noihin juttuihin?
 
Meillä on perhevalmennus ollut ja mennyt, mutta vastaan silti omalta osaltani.

Meillä kaupunki järjesti 5 kerran "luento"sarjan ensimmäistä lasta odottaville vanhemmille. Totesin miehelle, että olisi kiva osallistua siihen, kun aiheet olivat mielestäni mielenkiintoisia. Miehen ykskantainen vastaus oli, että "ei kiinnosta". Ei siis menty sinne.

Neuvola järjesti kaksi iltaa, toisella kerralla oli puhetta lapsen hoidosta ja toisella kerralla käsiteltiin synnytyksestä. Niihin mies osallistui kanssani (ne oli tavallaan pakollisia, siksi tuli lähdettyä). Ei niissä niin kauhean paljoa uutta asiaa tullut, mutta kaipa se oli ihan hyvä käydä kuuntelemassa.

Itse en ottanut paineita miehen haluttomuudesta osallistua tuollaisiin. Ei pitkän työpäivän jälkeen välttämättä jaksa lähteä kuuntelemaan jonkun esiintyjän yksinpuhelua.

Ja hyvä isä tuo on, vaikka ei käytykään kuuntelemassa asiantuntijan mielipiteitä parisuhteen hoidosta lapsen syntymän jälkeen ;-) Itse sanoisin, ettei kannata olla huolissaan, vaan syyttää hormoneita. Isyys kuitenkin useimmiten konkretisoituu vasta lapsen syntymän jälkeen..
 
Meillä tuo mies osallistuu kyllä "julkisiin" asioihin, kuten neuvolaan ja perhevalmennukseen (tosin sanoin sille ettei ole pakko) mutta kotona ollaan kun ei koko raskautta olis olemassakaan.
 Kaks kertaa se on mahaan koskenut, ei ikinä kysele mitään, eikä ole lapsen eteen mitään hankintoja edes harkinnut. Kun mä yritän kysellä siltä mielipidettä jostain lapseen liittyvästä (esim. rattaista), vastaus on aina: en mä osaa sanoa, sä tiedät paremmin.
 Hellyyttäkään ei ole aikaa antaa/saada kun on aina niin kiire joka paikkaan. Ymmärrän kyllä, että töissä pitää käydä ja koulu hoitaa, mutta hitto, menishän siihen halailuun ja pussailuun jopa se viis minuuttia päivästä! Sillä ehkäisis aika monet kiukkupuuskat ja mökötykset. Huoh. 
 
Minä odotan lapsen syntymää. Kyllä ne ukon silmät sitten aukee. ei täälläkään osallistuta juurikaan mihinkään, enkä oo velvottanukaaan. Itseasiassa vaunujen tarkastelureissut on ollu paljon kivempia parhaan kaverin kanssa, ku orvon miehen kanssa jolla ei oo aavistustakaan koko asiasta. Kommentti tais olla vaunujen valintaan jotain tänne päin: "Kuhan eivät liikaa maksa ja sinähän niitä kuitenkin enemmän käytät". En viitsi kimpoilla tuosta, koska oikeessa se on. Ei se esim. enskesänä paljo ehdi rattaita työntelemään, ku peltotyöt vie suuren osan päivästä...

 Mahaa se on muutaman kerran kokeillu ja kerran on sattunu vauvakin olemaan hereillä, et tuntee liikkeet. Mut ei kauheesti noteeraa muuten. Ymmärrettäväähän se on, kun asia ei tunnu vielä konkreettiselta ja me naiset ollaan "epäreilusti" saatu jo tutustua kehonsisäisesti uuteen tulokkaaseen ja meillehän tämä on jokahetkistä totuutta.

Odotellaan ja kuulostellaan. Eiköhän näistä meidän jöröjukista kasva ihan kunnollisia isiä kesään mennessä.
emoticon
 
Mm, kyllä mäkin uskon, että syntymän jälkeen se sitten osallistuu paljon enemmän. Uskoisin, että tuo on vaan peloissaan. Ne kerrat kun se on masuun koskenut, se on ollut vähän kauhuissaan: "ajatella, et siellä oikeesti on joku tyyppi!" 
Tuntuu välillä vaan niin yksinäiseltä näiden raskaushommien kanssa. Varsinki ku huomionkipeys on nyt potenssiin sata ja miehellä taas toisin päin..
 
Ihanaa kuulla, että on kohtalotovereita! Oon sanonu miehelle, että mulla on nyt ihan hirveä läheisyyden ja hellyyden kaipuu, että jos olis mahdollista saada vähän useammin haleja. Ei niin ei. Eilen saarnasin sille siitä, että kotona olis syytä viihtyä vähän enemmän sitten, kun muksu syntyy. Hemmetin hormonit. Oon ollu jo monesti nostamassa kytkintä ja muuttamassa omaan kämppään. Niin kireällä on pinna ton äijän kanssa!
 
"syntymän jälkeen se sitten osallistuu paljon enemmän"
Jaa miten niin..?

Kaikissa kavereiden ja lähipiirin parisuhteissa on raskausaika jo ennustanut ihan täysin sitä kuinka paljon isä on osallistunut vauvan ja kodin hoitoon raskauden jälkeen!

Mä en pidä sitä hormonimyrskyn seurauksena että kimpaannun siitä ettei mies osallistu mun mielestä tarpeeksi. Ei siivoa, ei laita ruokaa, ei puhu vauvajuttuja, ei mieti hankintoja eikä hanki tietoa vauvan hoidosta tms ja vetoaa sitten siihen "kun mä tiedän paremmin, hän ei tiedä näistä asioista.." tms. Sitä pidän hormonimyrskyn seurauksena kuinka vahvasti reagoin kun petyn näihin asioihin. :(

 
"syntymän jälkeen se sitten osallistuu paljon enemmän"
Jaa miten niin..?

Kaikissa kavereiden ja lähipiirin parisuhteissa on raskausaika jo ennustanut ihan täysin sitä kuinka paljon isä on osallistunut vauvan ja kodin hoitoon raskauden jälkeen!

Mä en pidä sitä hormonimyrskyn seurauksena että kimpaannun siitä ettei mies osallistu mun mielestä tarpeeksi. Ei siivoa, ei laita ruokaa, ei puhu vauvajuttuja, ei mieti hankintoja eikä hanki tietoa vauvan hoidosta tms ja vetoaa sitten siihen "kun mä tiedän paremmin, hän ei tiedä näistä asioista.." tms. Sitä pidän hormonimyrskyn seurauksena kuinka vahvasti reagoin kun petyn näihin asioihin. :(

 
Mulla on entisestä suhteesta 1 lapsukainen ja hänen isänsä ei kyllä sitten piitannut mistään mitään.. Hänen mielestään oli mukavaa tehdä pilkkaa musta  esim kerran tokas et ootpa sä läski ei sua edes enään kukaan huolisi ja nauroi paskasesti päälle.. Tämä jatku viellä tytön syntymän jälkeen.. MIKS sitä en tiedä tais sillä olla joku kriisi koska jätettyäni tuon ilkimyksen, muuttu koko käyttäytyminen.. Itkuhan sillä sitten tuli ja mietti miks lähden mut oli myöhäistä enään korjata kolhuja joka suhde kärsi.. Parempi lapsella kaksi hyvää kotia kuin yksi huono.. Nytten taas se kyllä on mukana ja yrittää olla kunnon isä.. Tais tajuta liian myöhään mitä menetti..

Tässä suhteessa mun mies on jopa enemmän innoissani kuin minä ja ostelee jatkuvalla syötöllä jotain.. Vaikka hän on rekkakuski ja ajaa ulkomaille hän hommaa itselleen aikaa niin että pääsee kaikkeen mukaan.. Vaunutkin kun ostettiin niin mies lähti ulos "koe kävelemään" niitä ja odottelee innolla et pääsee pikkusen kanssa kärräilemään.. Mun mies on kyllä lapsirakas ihminen ja se on kyl sit het vauvojen ja lasten luona pelleilemässä jos niitä lähistöllä sattuu olemaan :) moni mulle siittä sanonukkin et olispa niiden miehet samanlaisia kui tuo mun murunen.. Mulla tainnu käydä hyvä onni.. Eilenkin laitteli mulle kuuman porekylvyn  ku sääli mua niin selkävaivojen takia.. Tänä aamuna sain hieronnan... Sit se siivos, ripusti pyykin ja tiskas.. Osti tytylle uuden piirretyn ennen töihiin lähtöä että voisin ite ottaa vaan rennosti.. Tuntuu kuin olisin taivaassa ku vertaa edelliseen raskauteen ja miten sillon ex kohteli... Hyvin senkin muistaa vaikka siittä on jo 8 vuotta aikaa.. Onneks meidän uusioperhe on aivan mahtava tiimi ja uskon et tässä suhteessa sitä kyllä elää lopun elämänsä.. (Enhän mä muuten tenavaa olis tehnytkään jos en suhteeseen uskoisi)...
 
Lohduttavaa lukea että on muidenkin miehet hieman avuttomia raskausaikana mutta viel kivempi lukea että löytyyhän noita kunnollisia miehiäkin vielä : )
Oma ukkeli on kyllä innoissaan pitelemässä kättä masulla ja kuuntelemassa, mutta kun otan raha asiat ja vauvahankinnat puheeksi niin lähtee mies karkuun tilanteesta tai menee muuten kipsiin. Minä se siis maksan ja hoidan kaiken.
Kyllä täällä välillä tavarat lentelee ja lentelee myös jokunen ärräpää.. sekä olen myöskin kerennyt monesti uhota omalla asunnolla, mutta leppyny taas hetken päästä. Ei ole helppoa :D Asiat meni myös vielä mutkikkaammiksi kun mies on 22v ja alotti nyt tammikuussa vuoden kestävän armeijan. Saa nähä miten pärjään puolivuotta yksinää pienen poitsunkaa.
 
Täällä mies on parhaansa mukaan mukana, mutta vähän kans tota "kyllä sä paremmin tiedät" -asennetta on. Toivon että se ei jatku sitten kun tyyppi on syntynyt, mä en ole mitenkään innoissani lunastamassa parhaan vaipanvaihtajan tai sylissäpitäjän titteliä, että äijä hommiin vaan. :D
Mimmulimammuli, mulla kans mies pois ekat kuukaudet mutta tuolla Lähi-Idässä ja kotona vaan kerran kaks niiden kuukausien aikana... Mut sitten onneks se on ohi eikä lapsi siitä ajasta mitään vielä tajua. Eiköhän me pärjätä! :) 
 
meillä on kerran ollut tähän mennessä perhevalmennus jossa mies oli mukana.. heti raskauden alusta alkaen oon miestäni valmistanu siihen, että sitten kun alkaa perhevalmennukset mennään sinne yhdessä ja mies huolehtii, että pääsee niihin mukaan. Kun hetki koitti, kyl se mies edellisenä iltana yritti vielä, et mitähän siellä tehdään, toivottavasti hän ei joudu siel mitään juttelee ym.. ja tämä siis siitä syystä, et hän ei oo luonteeltaan mitään kaikista puheliaimpia kavereita varsinkin jos pitää puhua vielä henk.koht asioista. aloin sit iteki jännittää et toiv ne ei kauheesti vaadi mitään vuorovaikutusta ja keskustelua siellä, koska sit mun mies jättää loput kerrat käymättä. no alkohan se valmennus itsensä esittelyllä sun muulla, mut onneks koko parin tunnin anti oli sen verta mielenkiintoinen ja mukava et mies tulee muillekin kerroille :)


ja jotenki nää perhevalmennukset, enmä itteeni varten siel käy, vaan lähinnä on mukava mennä yhdessä ja yhdessä kasvaa tähä vanhemmuuteen. ja on se kuitenkin eri asia et terkkari siel valmennukses kertoo esim imetyksen tärkeydestä ja miehen tuesta, kun mä ite paasaisin sille kotona samasta asiasta.. asia menee paremmin perille valmennuksessa :)
 
Saattaa mennä hieman ohi aiheesta (anteeksi!), mutta viesteistänne ymmärtäisin, että teillä järjestetään neuvolan/sairaalan/muun tahon toimesta enemmänkin näitä tällaisia perhevalmennusjuttuja? Meillä kun on neuvolasta järjestetty vain 3 tapaamiskertaa nyt keväälle, yksi aihe per tapaaminen: ekalla kerralla synnytys, toisella imetys, kolmannella lapsenhoito. Osataanko me sitten kaikki..?
Nimim. Huolissaan omasta osaamisestaan, ensimmäinen lapsi siis tulossa, ei kokemusta... :/
 
taistosissi: meillä ei ole ollut minkään näköistä perhevalmennusta .. sittä ei edes neuvolassa ole puhuttu joka on mun mielestä aika omituista...
 
taistosissi, mulle ei ainakaan ole puhuttu mistään pienryhmä- tai henkkohtperhevalmennuksista, ainoa mistä olen saanut tietoa on muistaakseni neljän vai viiden kerran luentosarja, johon ei tarvitse ilmoittautua eli käsittäisin että ei ole mikään keskustelutilaisuus. Skippaan pari ekaa joissa on aiheena hampaidenhoito ja raskausajan ravinto ja mennään miehen kanssa yhdessä ainoaan mihin hän pääsee mutta on onneksi ehkä "se tärkein" hänelle eli vauvan käsittely ja jotain muutakin järkevää sillä kerralla oli... Sitten meinaan yksinäni tai kaverin kanssa käydä kuuntelemassa parisuhteeseen ja seksuaalisuuteen liittyvän luennon sekä TYKSin kätilön pitämän ns synnytysvalmennuksen missä hän käsittääkseni kertoo mitä tapahtuu kun tullaan synnyttämään.
Toivon tosiaan että jostain tulee enemmän neuvoja esim. lapsen hoidosta ja imettämisestä, huomenna on neuvola ja ajattelin siellä kysellä onko jotain tulossa.
Espoossa oli kuulemma oikein jotain pienryhmäjuttuja, mutta toisaalta kun mun mies on veks niin en tiedä haluanko mennä katsomaan mutsin kanssa kun pariskunnat opettelevat yhdessä hengityksiä ja vaipanvaihtoa... Noi luennot kuulostaa ihan mielenkiintoisilta, mut en tajua oikein kun yhteen sarjaan (kerran viikossa eli parin kuukauden ajalle riittävät) on yhdistetty sekä alkuraskaudessa tarvittavaa että vasta loppuraskaudessa hyödyllistä tietoa. Toinen luentosarja järjestetään loppukeväästä, mutta siellä vauvan käsittely ja synnytysjutut asettuvat just lasketun ajan lähelle, joten käynpä nyt sitten varmuudeksi jo ettei mene sivu suun.
Tulipa pitkä juttu. :) Vastauksena että eipä täällä Turussakaan (ainakaan tämän hetken tietojeni mukaan) mitään i hmeellistä "perhe"valmennusta saa. Tommosta yleistä.
 
sen verran et siis täällä helsingissä on kahdeksan kertaa perhevalmennusta yhteensä.. ensimmäiset 4 krtaa ennen synnytystä ja toiset 4 vauvan syntymän jälkeen. näihin ensimmäiseen 4n sisältyy yhtenä myös sairaalaan tutustuminen jonka jokainen varaa sit ite kun siellä sairaaloissa menee niitä esittelykierroksia ja kuka menee mihinki sairaalaan synnyttämään. ja tosiaan näiden kolmen ekan kerran teemat on just imetys, raskaus, synnytys ja vauvan hoito. meillä menee ne perhevalmennukset lasketun ajan kuukauden mukaan, mikä on toisaalta kiva kun tutustuu muihinki toukokuisiin. sit eka tapaaminen synnytyksen jälkeen on sit tarkotus tehä puistossa ns. puistotreffit et ajatuksena myös samalla saaha äidit verkostoitumaan toisiinsa. ja tosiaan ne synnytyksen jälkeiset muut kerrat on sit lapsenhoitoon liittyvää unesta, ruuasta ym.. välillä kuulma ihan asiantuntija (psykologi kertomassa unesta) tulee pitämään luennon.

tällästä siis helsingissä, mut ei tässä lähikunnissa kaikilla oo tosiaan näin kattavaa.. ei edes vantaalla mun mielestä.

ystävä joka sai vasta puol vuotta sitten vauvan kävi miehensä kanssa näissä kaikissa niin se kehu hirveesti et kannattaa osallistuu ja mennä kuuntelemaan.
 
No, ei oo täälläkään sanottu puolta sanaa ainakaan neuvolassa mistään valmennuksista. Hyvä, jos ylipäänsä mistään tärkeestä. Pakolliset näytteet otetaan.Kysyy vaan miten mä voin. No, hyvin kai kun mikään ei fyysisesti vaivaa. Sitten se antaa jotain lappuja että täytä noi ennen enskertaa. Hetki kuunnellaan sydänääniä ja sit passitetaan pihalle. Mitään en ite saa kysyä, ku aina se vastaa vaan, et ei oo ajankohtasta.
emoticon
 
Meillä oli (esikoisen kohdalla) olisko ollut 7 kerran perhevalmennus, sisältäen synnytysvalmennuksen. Joka kerta oli eri aihe, en muista näitä enää.

Tärkein anti ainakin mulle oli tuo synnytysvalmennus. Vaikka vauvan hoidostakin oli kerta, niin paremmin ne asiat tuli selviksi sitten synnärillä (hoitajat kädestä pitäen opasti miten vauvaa hoidetaan, mm. soitin kelloa kun piti ekan kerran pestä kakkapylly. samoin imetykseen sain mielestäni hyvin apua, kunhan vain kysyin). Ja sitten synnytyksen jälkeen neuvolantäti kävi kotikäynnillä ja kylvetti vauvan! Tulipahan nekin otteet siinä opittua.

Ja TYKSiin ei päässyt lainkaan tutustumaan ainakaan 2 vuotta sitten.
 
Kotkassa on samalla tavalla nuo perhevalmennukset kun Helsingissäkin. Eli neljä kertaa ennen- ja neljä kertaa jälkeen vauvan syntymän. Ja samat sisällöt myös. Yksi tapaaminen ollut tähän mennessä ja se oli kyllä omasta mielestä(ja miehen) täysin turha, vaikka kiva tietysti nähdä muita samassa vaiheessa olevia. Toivoisin että tulevissa ois enemmän uutta asiaa. Miehellä on vuorotyö, joten tulee niihin tapaamisiin joihin pääsee. Meillä pääsisi myös perhevalmennuksen Facebook-sivuille liittymällä keskustelemaan oman valmennusryhmän kesken, mutta koska en aio tätä odotusta Facebookissa julkistaa, niin enpä myöskään viitsi tuolle sivulle liittyä. 
 
Meillä on neljä kertaa perhevalmennusta aiheina: synnytys, vauvan hoito, suunhygienia ja ravitsemus sekä parisuhde. Tuo vauvan hoidon tulee kuulemma kertomaan terveydenhoitajan nuori sijainen, jolla ei ole lapsia... =) Odotan "innolla" tuota kertaa. ;) Synnytys ja vauvan hoito kerrat on meillä pienemmässä ryhmässä (noin 5 paria) ja 2 muuta kertaa vähän isommalla porukalla. Asuin kuntani on sen verran pieni, että varmasti ovat pienryhmä tyylisiä tapahtumia. Varsinaisen aiheen lisäksi minusta on mukava tavata paikkakunnan muita vanhempia, koska emme tunne paikkakunnalta juuri ketään. Vasta tuo synnytys kerta takana ja mies oli mukana. Hänestä se oli jopa ihan mielenkiintoista. Hän ei välttämättä ole kovin innoissaan lähdössä muihin kertoihin (paitsi vauvanhoitoon), mutta enpä taida antaa hänelle vaihtoehtoja mukaan on tultava. =) Yritän houkutella häntä sillä, että oppiipahan tuntemaan paikkakunnan muitakin tulevia isejä. =)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top