MIES MIES JA MIES!!!

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja miuymauy
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
M

miuymauy

Oman äänensä löytänyt
Miksi helvetissä tuo mies ei tajua että tarvitsen omaa aikaa esim ihan NUKKUMISEEN vasta kun vedän itkupotkuraivareita?! Meillä on nyt menossa ilmeisesti joku kausi/koliikki/mikälie, ja nukkumisesta ei meinaa tulla mitään. Ei auta tuo mies paljoa tuossa, kun ei se "osaa tehdä asialle mitään". Mitä v**tua?! Minä saan sitten levätä ehkä kymmenen minuutin "isihoitaa-avun" aikaan. Itkettää.. Onko tää nyt ihan normaalia perhearkea sitten? :(
 
Moikka!

Tuolla oli toisessa keskustelussa vähän samantapaisia ongelmia ihmisillä. Tuo on kyllä todella ikävää! Itse olen yksinhuoltaja, joten saan valvoa yöt ja päivät, jos niikseen tulee ja hoitaa kaiken itse. Rankkaahan se on, mutta ei voi kuin jaksaa. Minua auttaa paljon se, että olen löytänyt ihanan lapsenvahdin (oikeastaan parikin, joita vaihtelen) ja heidän avullaan saan omaa aikaa ja pääsen urheilemaan ja tapaamaan ystäviä. Se auttaa jaksamaan. Voithan sinäkin ottaa vauvalle vaikkapa tunniksi hoitajan, joka vie vauvaa ulos tms, että sinä saat levätä tai tehdä jotain muuta. Ei sitä ihminen muuten jaksa! Ehkä miehesikin sitten tajuaa ongelman, kun otat vieraan hoitajan etkä edes pyydä miestäsi hoitamaan lastaan. Minä löysin nämä mahtavat lapsenlikkani tendea.fi :stä. Siellä on myös muita palveluja, kuten siivousta ja hoitajia eläimille. Tsemppiä!
 
Kiitos Sini vastauksesta! Ei kai pitäisi valittaa, kun onhan tuosta miehestä toki apuakin. Välillä menee hermo ja joskus kyllä tuntuu siltä, että helpompi olisi ilman, ihan kuin olisi kaksi lasta hoidettavana...

Kyllä on mies saanut kurinpalautusta. Hyvä vinkki, hommaan sitten jonkun kaverin lapsenlikaksi joskus, jos miehelle ei mene jakeluun. Ehkä siinä vaiheessa tajuaa! :D
 
joo o.. Miehet on välillä vähän taulapäitä. Oma mies perustelee kaiken sillä, että hän käy raskaissa töissä ja tuo rahan taloon. Tottahan se on, mutta enkö silti sansaitse tilaisuutta syödä rauhassa edes kymmentä minuuttia?! Teen joka päivä miehelle ruoan kun hän tulee kotiin, syön hänen kanssaan yhtäaikaa ja kas, aina silloin poika alkaa huutamaan ja vaatimaan huomiota. Siinä sitten yritän pikapikaa ahmia ruoan suuhun poika sylissä ja sitten äkkiä vaipanvaihtoon ym. Yksi ilta tehtiin pitsaa ja miehen pitsa laitettiin ensin uniin. Hän söi rauhassa sillä välin kun minun pitsa valmistui. Tilanne oli täysin sama kuin aina ennenkin. Yritän syödä rääkyvä kakara sylissäni ja mies vain taivastelee. Kysyin sitten että voiko hän pitää poikaa että saisin edes syötyä. Puolen pitsan kohdalla mies sanoo että "syöppäs nyt vähän reippaammin, että voit ottaa pojan takaisin." Siinä vaiheessa kilahti ja huusin miehelle että jo on s'tana kun ei saa eden kerran viikossa syödä rauhassa ilman vaipanvaihtoja tai hotkimista. Yleensä mies on huomaavainen, mutta tuollaisissa asioissa on tullut kummalliseksi.. :O Jos valitan siitä, että mies ei ikinä auta siivoamisessa tai ei vie edes astioitaan keittiöön niin vastaukseksi saa aina: " Sinä sentään saat olla kotona ja minä joudun käymään töissä." Huoh.. Ollaan muutamaan kertaan otettu yhteen siitä, että minä valvon yöt lapsen kanssa ja päivät siivoan herran sotkuja. Viikonloppuisin lapsen hoitaminen on minun hommani, koska mies "haluaa olla rauhassa ja tekemättä mitään". Koska minun tuollaiset hetket tulee?! Ei varmaan ikinä..
 
Tuo on varmasti rankempaa noin, mitä yksinhuoltajana. Yksinhuoltaja kun on valmistautunut jo hoitamaan lapsen yksin, mutta kun kyse on parisuhteessa elävästä niin tuo on aika rankkaa.

Itsellä oli kans alkuun vähän samanlaista. Miehellä kesti kauemmin sisäistyä rooliinsa mitä minulla. Kyllä uskon että sinunkin miehesi pian sisäistää oman isyytensä ja sen tuomat velvollisuudet. Joskus se vaatii vähän persuksille potkimista, niinku nyt varmasti tedän kohdalla. Eli kissa vaan pöydälle ja suoraan sanot miltä susta tuntuu yksin hoitaa vauvaa ja varsinki ku et oo nukuttua saanut. Itse jouduin kans miestä patistella alkuun, että hoiti ees sit päivällä vauvaa että sain nukkua parin tunnin päikkyjä, kun itse lupauduin hoitamaan yölliset hoidot kun mies kuitenki teki niin pitkiä työvuoroja. Ja meillä oli kans aikas itkunen tapaus alkuun. Mutta kyllä se siitä helpottaa, nyt vaan on sellanen vaihe, että tuntuu rankalta. Tsemppiä!
 
Tumelo voi mikä tilanne teillä! Minkä ikäinen vauveli teillä on? Miehesi ei varmaan osaa ajatella kotiäitiyttäkin työnä. Sillä sitähän se on, pidemmät vuorot vain kun sitä teet 24/7. Eikä varmasti osaa aavistaa kuinka raskasta se on, vaa pitää omaa työtään raskaampana. Nämä nyt arveluitani, mutta luulempa ettei oikein osaa arvostaa sinun työtäsi. Miehellesi pitäisi näyttää mitä tapahtuu jos et hoida "sinun osaasi". Olis hieno näpäytys miehelle olla laittamatta ruokaa, olla pesemättä pyykkejä ja siivoamatta. Muksua nyt on vaikee olla hoitamatta, mut muutoin tollanen näpäytys voisi toimiakkin :D

Meillä mies tajusi alkaa arvostamaan myös minun hommaani kotona, kun ekan kerran jätin vauvan hälle ja lähdin muutamaks tunniks päivällä pois. Näki sit minkälaista on hoitaa vauvaa. Sen jälkeen ei ole enää arvostellut :)

Tosin varmaan auttoi sekin, että otin rohkeasti asiaa esille miehen kanssa, ettei hän arvosta minun osaani. Sitten paljastui seikka, et mieski oli ajatellu etten minä arvosta hänen osaansa. No tajuttiin sit molemmat vähän useemmin avautua toisillemme, ja nyt menee jo aika hyvin ton suhteen :D Eli minusta teidän kannattaisi yrittää kunnolla puhua tuntemuksistanne, ehkä teilläkin löytyy selvyyttä tilanteeseen.
 
Moneen kertaan olen kertonut miten päivät on mennyt siinä, että heti heräämisen jälkeen alkanut itku loppuu kunnolla vasta iltapäivällä. Välillä toki ollut pieniä puolen tunnin päikkäreitä, joiden aikana olen siivonnut tai lypsänyt. Vauva on kohta 3kk ja nyt on suurena helpotuksena pitkät yöunet. Ainoana huonona puolena tuossa näpäyttämisessä on se, että miestä ei haittaa sotku, koska on tottunut pölyyn lattialla ym. Minä revin peliverkkarit jo siinä vaiheessa kun näen yhden koirankarvan lattialla..
 
Tumelo, no tuo tekee kyllä asiasta haastavan. Eikai tuohon sit auta kuin aika vaan. Koitahan jaksaa, äkkiä se aika loppujen lopuks menee. Tuntuu et ite painin lähes samojen asioiden kanssa hetki sitten, mutta on siitäki jo tovi vierähtäny ku vauveli kohta 1v :) Kyllä se siitä helpottuu ! Tiedän, ettei nyt paljoa lohduta, mutta kunhan tiedät että helpotusta on kyllä tulossa ajan myötä. Hyvä, että öitä nukkuu jo paremmin, saat vähän unta itsekin :)
 
Mä raivostuin miehelle, kun se kerran herätti lapsen päiväuniltaan laskemalla kolikoita vauvan vieressä. Uhkasin kolistella kolikoita vastaisuudessa hänen korvansa vieressä keskellä yötä. Ei ole enää kolistellut. Mun mieheni on rasittava lähinnä sen takia, että jokaikisestä pikkuasiasta, jonka on viitsinyt tehdä, sen pitäisi saada suuri palkinto. Joskus listaan hänelle kaikki päivän aikana tekemäni jutut sekä ehdotan miehelle imetystä. Se hiljentää muutamaksi päiväksi ja mies viitsiikin sitten olla kitisemättä turhista.
 
Meillä taas miehellä soi joka aamu herätyskello kuudelta. Vauva herää siihen ja keksii, että on nälkä ja minä herään tietysti myös, mutta mies vaan laittaa heeätyksen pois ja nukkuu 8 asti. Liukuva työaika kun on niin hän menee sitten puol ysiin töihin ja tulee illalla puol kuuden aikaan kotiin. Sitten hänen pitäisi ehtiä tehdä vaikka mitä aina iltaisin ja ihmettelee, kun ei oo aikaa mihinkään. Ei kai oo jos tulee niin myöhään töistä ja käydään kuitenkin jo 21-22
nukkumaan. Eipä siinä iltaisin itelle jää aikaa tehdä paljon mitään. Hyvä, jos ehtii rauhassa syödä ja käydä suihkussa.
 
Meillä oli ihan samaa, tai on vieläkin. Miehen mielestä mulla ei muuta ollutkaan ku vapaa-aikaa ku SAIN olla kotona päivät pitkät. Ei se mitään vapaa-aikaa ollut ku vauva kuitenkin tarvitsee sen jatkuvan huomion/hoidon... itse aina urheillut paljon ja ennen pojan syntymää miehen kans puhuttiin että saan jatkossakin käydä, hän kyllä hoitaa poikaa sitten. Eipä hoitanut. Aina kun vedän raivarit hän on ihana ja tekee kaikkea sen pari päivää, ja sit taas unohtaa et "ollaan olemassa". Ainakin siltä tuntuu. Muillakin ollut vähän samantyyppistä juttua, osa miehistä vaan vissiin on täysiä juntteja eikä niille saa päähän mitään. Mä sain omaa aikaa aina siten et vein jätkän iskän viereen ja sanoin et heihei ja lähdin ennen kuin mies ehti sanomaan mitään. Kyllä oli hommansa sit hoitanut ja poika oli tyytyväinen kun kotiin tulin. Kannattaa siis ehkä testata tällästä menetelmää. Sit jos pystyt olemaan monta tuntia poissa niin mies voi vähän tajuta että mikä homma siinä on kun on kiinni pienessä 24h. Omaan mieheen tää ei tehonnut mutta muilla kuulemma on auttanut tällainen.
 
ARG VITTUPERKELE!!!!!! Minä se taas ajattelin että annanpa nyt ukolle mahollisuuen näyttää että se ei ookkaan mikään turha sohvan kuluttaja mutta vitut. Sen piti viikonloppuna tehä kotona pieniä hommia ja tosiaan niinku tuolla jossain jo valitun että imuroitu juu, alakerta - minä jouduin sit yläkerran ja juu, kyllä hän yhden koneellisen pyykkiä oli pessy mutta minä tässä nyt pesen kaikki loput.

Vittu ku tio on niin patalaiska paska! Minäkin teen töitä ja ihan perkeleen raskasta vielä ja joskus haluaisin sen YHDEN päivän ettei tarttis mitään kotihommia tehdä mutta vitut minä sitä saa... En vissiin oo siihen oikeutettu. Hitto ku pistää niin vihaks että verenpaineen huitelee varmaan jossain taivaissa.

Eikä tää todellakaan ole eka kerta että näin tapahtuu ja poltan päreenikin ton sohvan valtaajan takia. Oon jo miettiny että onkohan tää tällast myös sitten ku lapsi syntyy, sillon en enään oikeasti jaksa! Kyllä mulle riittää yksi lapsi josta huolehtia, en tarvi aikuist jätkää siihen vielä passtravaksi.
 
Takaisin
Top