Miehen pelot?

Mamimam

Mamimam

Puuhakas puhuja
Heinä-äidit 2020
Tänään keskusteltiin miehen kanssa hänen peloistaan koskien raskautta. Tottakai ukon työkaveri on mennyt pelottelemaan toisen aivan totaalisesti. Tänään sitten selvisi että pelkää meidän lihovan yhdessä siihen kuntoon että parisuhteellemme käy jotain että toinen ei enään haluakkaan toista yms. Tähän totesin että tämä ei suinkaan ole tarkoituksena ja alan treenaamaan tietenkin kun pystyy kun raskaus on ohi koska en viihdy itsekkään minään pyöreänä. Onkos teillä keskusteltu miehen mahdollisista peloista?
 
Varmaan pitäisi jättää kommentoimatta, kun ei ole mitään rakentavaa sanottavaa. Mutta jos lapsenhankkimiseen ainoa pelko on lihominen niin...Onko teidän suhde välttämättä edes valmis lapsen tulemiseen?
Raskaus ja lapsen tuleminen perheeseen on pikkuisen enemmän kuin sitä lihomista kuitenkin :D
 
Oletko jo raskaana vai onko raskaus suunnitteilla? Jos vasta suunnitteluasteella, voi olla että moiset pelot kaikkoavat kun alatte odottaa yhteistä lastanne.

Noin muuten sanoisin, että toki jokaisella on oikeus kaikenlaisiin pelkoihin, mutta ehkä työkaverin pelotteluja ei kannattaisi ottaa niin tosissaan. Ehkä tilanne jännittää miestäsi ja jännitys sitten kanavoituu noin? Joka tapauksessa raskaus ei ole mikään tuomio millään muotoa. Itse olin ennen ensimmäistä raskauttani huonompikuntoinen kuin pari vuotta sen jälkeen. :)
 
Hyvä kun olette keskustelleet peloista ja keskustelkaa jatkossa lisää.

Tuo lihomisen tai muun muuttumisen ja siitä johtavan haluttomuuden pelon ymmärrän. Haluttomuutta voi tulla monesta syystä raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen. Naisen kroppa muuttuu lopullisesti, jää näkyviä ja näkymättömiä jälkiä. Voi tulla raskausarpia, voi lihoa, iho on löysempi kuin ennen. Tämä tosiasia on vain pakko hyväksyä. Mutta haluttomuutta voi olla myös kropasta riippumattomista syistä: väsymys on yleisin syy. Lisäksi nainen yleensä saa kantaa lasta koko päivän ja ehkä yön lähellä, jonka jälkeen ei enää kaipaa miestä lähelle. Ja aikaa läheisyydelle on huomattavasti vähemmän ja silloin kun aikaa olisi, väsyttää jo liikaa. Toisen haluaminen on iso osa parisuhdetta ja totta kai se pelottaa, että hyvin todennäköisesti halukkuus muuttuu lapsen saannin myötä.

Hyvä on keskustella, mikä on tuon pelon juurisyy. Se voi olla jokin syvempi kuin kropan muuttuminen ja halukkuuden muuttuminen. Kannustan siis juttelemaan lisää avoimesti.

Meillä keskusteltiin paljon miehen peloista raskausaikana, ukkohan oli ihan pas**n jäykkänä pelosta. Taloudellista puolta hän eniten pelkäsi ja stressasi.
 
Keskusteltiin jonkin verran. Ei kyllä ulkonäöstä, kun ei olla mitenkään ulkonäkökeskeisiä. Ei tullut edes mieleen, etteikö toinen enää rakastaisi, kun lihoo. Totta kai ulkonäkö muuttuu ja erittäin todennäköisesti jää erilaiseksi lapsen jälkeen. Kyllä sitä on aikaa harrastaa liikuntaa, kun lapset kasvavat vähän. Ainakaan itsellä ei ollut ensimmäiseen vuoteen mahdollisuutta, aikaa, eikä jaksamista harrastaa yhtään mitään muuta kuin lapsenhoitoa. Ja kyllä se hoito todellakin liikunnasta käy!

Oletteko miettineet sitä puolta, että välttämättä ette voi tehdä esim. ulkonäön tai liikunnan kanssa kuten haluaisitte? Kaikkea ei voi suunnitella valmiiksi ja lapsi päättää aikataulut eikä vaan kulje mukana harrastuksissa. Ja vaikka mitä valmiiksi suunnittelisi, niin kaikki voi mennä ihan toisin.

Jokainen lapsi on erilainen, muiden neuvot eivät välttämättä auta juuri teillä. Sama koskee pelotteluja. Ja ihmiset on erilaisia rakenteiltaan, toisille tulee enemmän kiloja, toisille jää enemmän, toisilla imetys kuluttaa, toisilla imetys pitää kiinni kiloista jne. Ei sitä ulkonäköä kannata miettiä niin paljon, vastapainona on oma lapsi, eiköhän se ole jokaiselle tärkein. Vaikka painais loppuelämänsä 15 kg enemmän.
 
elaffy sanoi:
Pelkääkö miehesi enemmän, että sinä et enää halua häntä vai ettei hän halua sinua?
Click to expand...
Enemmän ehkä että parisuhteessa käy niinkun monelle muulle että ei pidetä enään huolta itsestämme yhdessä ja ajan mittaan parisuhde katoaa kokonaan.
 
Marmoritar sanoi:
Varmaan pitäisi jättää kommentoimatta, kun ei ole mitään rakentavaa sanottavaa. Mutta jos lapsenhankkimiseen ainoa pelko on lihominen niin...Onko teidän suhde välttämättä edes valmis lapsen tulemiseen?
Raskaus ja lapsen tuleminen perheeseen on pikkuisen enemmän kuin sitä lihomista kuitenkin :D
Click to expand...
Kiitos kommentista. Lapsi on jo tulossa ja todella onnellisia olemme molemmat. Mielestäni on ihanaa miten mies uskaltaa kertoa omista peloistaan ja mietteistään. Kyllä kiitos tiedän että lihominen kuuluu asiaan mutta nyt puhutaan kun lapsi on syntynyt. Ei siinä jos itse tahtoo lihota 200kg itse en sitä tahdo eikä miehenikään.
 
Muokattu viimeksi:
Mamimam sanoi:
Kiitos kommentista. Lapsi on jo tulossa ja todella onnellisia olemme molemmat. Mielestäni on ihanaa miten mies uskaltaa kertoa omista peloistaan ja mietteistään. Kyllä kiitos tiedän että lihominen kuuluu asiaan mutta nyt puhutaan kun lapsi on syntynyt. Ei siinä jos itse tahtoo lihota 200kg itse en sitä tahdo eikä miehenikään.
Click to expand...

Siispä toivon teille kaikkea hyvää raskauteen sekä tulevaan vauva/lapsiarkeen :)
 
Mamimam sanoi:
Tänään keskusteltiin miehen kanssa hänen peloistaan koskien raskautta. Tottakai ukon työkaveri on mennyt pelottelemaan toisen aivan totaalisesti. Tänään sitten selvisi että pelkää meidän lihovan yhdessä siihen kuntoon että parisuhteellemme käy jotain että toinen ei enään haluakkaan toista yms. Tähän totesin että tämä ei suinkaan ole tarkoituksena ja alan treenaamaan tietenkin kun pystyy kun raskaus on ohi koska en viihdy itsekkään minään pyöreänä. Onkos teillä keskusteltu miehen mahdollisista peloista?
Click to expand...

Onhan nuita kaikenlaisia mietiskelyjä enemmän ja vähemmän ensimmäisen lapsen tulon myötä. Kaikki riippuu kuitenkin siitä mimmonen se parisuhde on jo ennen raskautta. Jos tullaan hyvin toimeen ja mahdollisesti pyritään aina sumplimaan/keskustelemaan mahdolliset "ongelmat" niin en usko, että kovin suuria kriisejä tulee tai ainakin ne on ratkaistavissa.

Lapsen tulon myötä tulee muuten myös niitä positiivisia muutoksia, niin itsessä kuin kumpanissa ja parisuhteessa.
 
Täytyy vielä sanoa, että todellakin kaikki huolet ovat sallittuja. Mua ärsytti, kun raskausaikana ahdistuin muuttuvasta vartalostani, ja sain kommentteja että "olisit onnellinen kun ylipäätään onnistuit raskautumaan, kaikilta se ei onnistu". Jokaisella on omat huolensa eikä niitä tarvitsisi verrata toisten tilanteisiin.
 
Mamimam sanoi:
Enemmän ehkä että parisuhteessa käy niinkun monelle muulle että ei pidetä enään huolta itsestämme yhdessä ja ajan mittaan parisuhde katoaa kokonaan.
Click to expand...

Ei se pelkkä lapsien saaminen johda siihen, että jotkut lopettavat ulkonäöstään tai itsestään huolehtimisen, mistä moinen käsitys? :S ja parisuhde voi kadota muutenkin kuin lapsien takia. Nyt vähän haukutaan väärää puuta.
 
Muokattu viimeksi:
Itsestä huolta pitäminen on muutakin kuin vain ulkonäöstä huolehtimista minusta. Lapsenvahdilla yleensä saa helpoiten sitä aikaa yhdessä vaikka sitten siihen painosta huolehtimiseen. Siihen kannattaa minusta panostaa, jos se tuntuu itselle tärkeältä! :)
 
Aiarana sanoi:
Ei se pelkkä lapsien saaminen johda siihen, että jotkut lopettavat ulkonäöstään tai itsestään huolehtimisen, mistä moinen käsitys? :S ja parisuhde voi kadota muutenkin kuin lapsien takia. Nyt vähän haukutaan väärää puuta.
Click to expand...
Mun omilla vanhemmilla oli vähän vaikeuksia kun olin pieni . Mulla on aina ollut ylipainoinen äiti joten varmaan toi harha luulo on siinä. En ole väittänyt missään vaiheessa että parisuhde katoaa LAPSEN saamisen vuoksi luoja sentään. Ja viitsitkö vielä lisätä ketä minä olen haukkunut kun olen kysynyt onko muilla ryhmäläisien miehillä mitään pelkoja. En tajunnut että tämä asia menee nyt näin pahasti tunteisiin kaikilla ja aletaan syyllistämään miten minun ei kannata tehdä lapsia ollenkaan ja miten olen paska äiti varmasti. Näin muutenkin stressaavana ihmisenä on niin saatana kiva kuulla näitä näin 15+6 vk nostattaa mielialaa hyvin paljon. Kiitos.
 
En usko, että kukaan tiukkaan syyllistävällä mielellä on kritisoinut, ainakaan tarkoituksella.

Painoasiat tuppaa menemään ihon alle :happy: Mitä miehiltä olen kuitenkin kuullut tuo tuntiu olemaan monilla kuitenkin yleinen "pelon" aihe. Ehkä siinä kuitenkin enemmän haetaan sitä, että pelätään toisen muuttuvan ns.liikaa. Samoin kuulee monilta naisilta, että pelkää ettei mies tee yhtään mitään tai ota tosissaan.

Meillä ekassa raskaudessa kävi ilmi, että mies pelkää ettei hänestä tule hyvää isää. Itselläni taas oli jokin automaatio/määrätieto-jyrä päällä koko ajan miten etenen. Tällä kertaa mies on itsevarma ja mua #ituttaa kaikki, omasta ulkonäöstä lähtien, mikä ei ole yhtään mulle tyypillistä. Mä oon niin onnellinen, kun olen tästä mahasta päässyt eroon ja ihan kaikella rakkaudella tulevaa rakasta vaavelia odotellessa :joyful:

Huippua kun hellun kanssa voidaan jakaa näitä ajatuksia.
 
Aiarana sanoi:
Ei se pelkkä lapsien saaminen johda siihen, että jotkut lopettavat ulkonäöstään tai itsestään huolehtimisen, mistä moinen käsitys? :S ja parisuhde voi kadota muutenkin kuin lapsien takia. Nyt vähän haukutaan väärää puuta.
Click to expand...

Kyllä tuo käsitys voi olla ihan oikea :) se on itsestään kiinni kuinka "käy" lapsen saamisen jälkeen.. väsymys voi olla niin totaalista, että kun lapsi/lapset on hoidettu niin haluaa vain käpertyä sohvan nurkkaan elämää karkuun (vaikka sitten karkki-/tai sipsipussin kera). Miestäkään ei välttämättä halua huomioida läheisyydellä jos on ollut vauvassa kiinni koko päivän, jotkut tarvitsee sitä omaa tilaa..

Mamimam, kuulostaahan se pinnalliselta tuo pelko. Mutta se on ihan todellinen ja on mahdollista että miehesi pelko käy toteen . Se on itsestään kiinni mitä vaaka näyttää jatkossa. Peilikuvaankin voi osittain vaikuttaa, mutta esim. raskausarvet / löysä iho, ne tulee jos on tullakseen. Samoin mahdollinen epparin / sektion arpi.

Sanoisin, että jos kiloja kertyy raskausaikana terveellisestä syömisestä huolimatta, ne ovat mitä todennäköisimmin hormoniperäistä/turvotusta ja niistä ei tarvitse olla huolissaan sillä katoavat viimeistään imetyksen loputtua. Jos tulee kiloja herkuttelusta - no , siinä on sitten työtä saada ne pois synnytyksen/imetyksen jälkeen :)

Muistatte vain miehenne kanssa, että synnytyksestä palautuminen vie ainakin vuoden ja sen vuoden menet sillä mikä parhaalta tuntuu. Älä ota stressiä tai aloita liian kovia liikuntaharrastuksia liian nopeasti synnytyksen jälkeen , saatat tehdä sillä hallaa omalle kehollesi!

Yksi omista "peloistani" oli ulkonäön dramaattinen muuttuminen. Kyllä se muuttuikin! Vatsa on täynnä raskausarpia ja ylimääräistä ihoa roikkuu pussina alavatsalla. Raskauskiloja tuli molemmissa raskauksissa +30 kiloa ja vatsalihasten erkauma on mitä todennäköisimmin pysyvä eli ei palaudu ilman kirurgista toimenpidettä . Olen tehnyt sen minkä voin: tiputtanut painoa . Jäljellä on esikoisen raskausaikana tulleet vajaa 3 kiloa. Olen kuitenkin enemmän sinut itseni kanssa nyt kuin ennen lapsia. Taitaa tuo lasten saaminen aiheuttaa myös henkistä kasvua! :)

Parisuhteen työstäminen pikkulapsiaikana ottaa oman osansa. Toisille se on vaikeaa ja toisille ei. Meille (ainakin minulle) se on kovan työn takana . Hyvä oljenkorsi näin alkuun on , että tehkää ihan oikeasti sopimus että ensimmäisenä vuotena lapsen syntymän jälkeen ei erota (paitsi jos käy ilmi väkivaltaa, se on asia erikseen) :)
 
Takaisin
Top