Miehen alkoholinkäyttö raskauden aikana

Sinisilmä

Sinisilmä

Silmät suurina ihmettelijä
Nyt on pakko avautua, kun viikonlopun jäljiltä vieläkin ärsyttää :angry5!!

Miten teidän muiden miehen juopottelee teidän ollessa raskaana?
Miten suhtaudutte siihen?

Meillä meneillään rv 22, ja lapsi on todellinen ihme, 8 vuoden lapsettomuushoitojen ja 7 keskenmenon jälkeen tulin yllättäin luomusti raskaaksi. Odotamme siis molemmat jännityksellä raskauden etenemistä ja vauvan syntymää.

Mä en tiedä mitä tekisin ja mitä ajattelisin, kun mua alkoi lauantaina ystävän juhlissa ahdistamaan miehen (ja muidenkin) juominen ja örvellys, ja sanoin miehelle että lähdetään kotiin ja se vähän vastenmielisesti lähti.
Matkalla alkoi kyselemään mikä siinä pahalle voi minusta tuntua kun hän juo ja on kännissä?
Sanoin etten jaksa kuunnella sitä kännihölinää, kun en ite juo enkä ole samalla "aaltopituudella". Siihen sano että ootkin kateellinen akka, joka ei osaa olla iloinen kenenkään puolesta, että olen vaan kateellinen kun muut saa juoda (ennen raskautta oli kausia jolloin olin varsinainen "bilehile", mutta asiat on nyt toisin), ja vielä että silloin kun lapsettomuudesta kärsin, niin olin aina kateellinen kun joku tutuntuttu tuli yks kaks raskaaksi. Se sattuii niin kovasti mun sydämeen, kun ihminen jonka kanssa olen jakanut kaiken ja kuvitellut että voin kertoa kaikki syvimmätkin tunnot, käänsi asiat mua vastaan ja löi mua kaikkein arimpaan kohtaan!! Ihan kun se ei ymmärtäisi lainkaan mun silloista tustkaa, menetystä ja pahaa sisäistä oloani, että miksi silloin tunsin niin kuin tunsin...Mä en tosiaan tiedä miten mun pitäisi suhtautua jatkossa, saan nipottajan leiman kun sanoin asiasta, vaikka sanoin vain mitä itse tunnen, se ohitettiin!
Mies saa siis mun puolesta juoda, mutta en halua enää olla katselemassa.

Auttakaa! mielipiteitä? kohtalotovereita :anyone?!?
 
suomalaiset ja alkoholi o_O 12v kestäneestä suhteesta sen takia lähdin,ja olen onnekseni löytänyt jotain paljon parempaa.mä en enää jaksais sitä että pitäs aikuisen ihmisen alkoholinkäytöstä ottaa minkäänlaista stressiä tai että se aine aiheuttas ongelmia parisuhteeseen.

tuosta tapahtuneesta on syytä keskustella nyt tosiaan selvinpäin.miehen on syytä tajuta,ettei tuolla lailla voi toista loukata.sen pitäs kuitenkin tasan tietää missä meet,ja tukea sua raskaudessa.yhdessä te siinä olette,vaikka vain nainen voikin olla se joka sen lapsen kantaa.
en minäkään kyllä menis bileisiin,jossa tietäsin olevani selvinpäin ja porukka tuhannen päissään.ei siitä saa niinkun mitään irti...

käykö mies sitten viihteellä kovinkin usein?kertaluontonen juttu ei ehkä oo alkonkäytön suhteen niin ongelma kun jatkuva hyppääminen,että onko tuossa ongelmana enemmän se,mitä mies sanoi kuin se,että alkoholi oli kuvioissa?

niin ja toisen alkoholinkäyttö saa myös harmittaa.mä en tajua tätä monen suomalaisnaisen uhrautuvuutta siinä et "mies saa mun puolesta juoda" jne.aika moni tälleen sanojistakin kuitenkin toivois,että se ei ihan niin paljoo jois... o_O ja toi nipottajakortti on ihan klassikko,sitä mun eksänikin käytti oman käytöksensä oikeuttamiseen o_O

meillä se menee niinpäin,että esim uutenavuotena kun olin kuskina,mies oli päissäänkin kovasti huolissaan et miten mä kestän ja jaksan ja sano heti jos haluat kotiin jne.eikä toi ota kun ihan ääriharvoin,jos ei yhtä saunaolutta lasketa :) mun puolesta miehelle tekis ihan hyvääkin välillä käydä jossain. :p mut jotenkin tässä raskausaikana on sen verta herkillä ja kaikkee on sekä fyysisellä että henkisellä puolella,niin ei siihen tuommosta sitten enää päälle tahtois.sympatiat aloittajalle täältä.
 
Kiitos Åke!

Mielestäni se on vaan tosi huono selitys, että kännissä tulee sanottua kaikenlaista, Silloin ei pitäisi juoda jos ei pysty hallitsemaan sanomisiaan...mun mielestä sitä ei pidä hyväksyä.
Ilta ei suinkaan loppunut kesken, kun ukko oli koko päivän juonut ja yhden jälkeen yöllä lähdimme, ja olimme sopineet etukäteen, että minä saan päättää, koska lähdemme. Ja niin sanoinkin, että jatkossa hän saa mennä yksin juhliin, en enää lähde katselemaan kännäämistä.

heidi79, kiitos :). Sulla on ihana mies, ole onnellinen että olet löytänyt tuollaisen helmen!
Kovin useinhan mieheni ei siis juo, ehkä kerta kuukauteen vetänyt perskännit tänä aikana kun olen ollut raskaana, mutta se vaan on alkanut tuntumaan musta yhä pahemmalta, kerta kerralta.

Puhuimme eilen asiasta, kun hän huomasi että olin itkenyt. Pyysi siis anteeksi ja sillä selvä.
Sama on varmaan edessä tulevana viikonloppuna kun hän lähtee työpaikan järjestämiin juhliin. Sunnuntain makaa taas krapulassa ja mä saan yksin keksiä tekemistä. Mua vaan asia painaa edelleen ja tuntuu etten pääse puusta pitkään :pale. En haluasi "uhrautua" mutta en myöskään määräillä hänen alkoholinkäyttöään, miten löytää kultainen keskitie?!
 
Pitkä lapsettomuus ja yhtäkkinen raskaus ovat varmasti suuria myllerrystä aiheuttavia juttuja miehellekin, ja taustalla voi olla minkämoisia tuntemuksia vain, joista hän ei ole sinulle halunnut puhua, mutta purkautuvat kuitenkin noin. Olen samaa mieltä siinä, että ei tuollaista edes humalassa kuulu sanoa, saati kiristää millään nipotuskorteilla. (Jostain se aina kuitenkin tulee, vaikka kuinka olisi kännissä. Ei se alkoholi anna oikeutta tehdä mitä vain ilman vastuuta teoistaan.) Jos tuollaista olisi usein, en katsoisi sitä kyllä ollenkaan, kumppaniaan kuuluu sen verran kunnioittaa. Mutta noin hetkellisesti taustalla voi olla joitakin muita juttuja. Pystyisittekö miehen kanssa keskustelemaan, miltä tämä kaikki ihan rehellisesti ottaen tuntuu? Jos hän ei monen vuoden yrittämisen jälkeen uskalla kertoa, että nyt onkin myös negatiivisia tunteita?

Ehkä jos kovin vielä pitää alkoholilla läträämisestä, voi olla se paljon puhuttu pakokauhu, että nyt pitää varastoon sekoilla, kun ei sitten enää voi. Jos on kovin monta vuotta tottunut tekemään mitä huvittaa, niin onhan se varmaan pelottava ajatus se vastuu lapsesta, kun ei yhtään etukäteen edes tiedä miten se elämää tulee muuttamaan, voi vain olettaa ja arvailla. (Musta tuntuu, että se etukäteinen pelko on suurempi, kun jotenkin kaikki vain alkaa sitten luonnostaan rullaamaan. Tosin ei välttämättä kaikissa tapauksissa, mutta jos oikeasti haluaa lapsen ja on vastuuntuntoinen kuitenkin, niin kyllä ihminen sopeutuu ja oppii.)
 
Kiitos Panda:Heartred,
sinun sanasi saivat minulle aivan uuden näkökulman asiaan!

Ja kyllä, meillä on aina ollut syvällinen, rehellinen ja hyvä keskusteluyhteys, ilman sitä varmaankaan emme enää olisi yhdessä...
Juttelimme eilen illalla asiasta uudelleen, ja hän ei tosiaan ollut ymmärtänyt sanojensa vaikutusta minuun ja oli todella pahoillaan ja pyysi useaan kertaan anteeksi. Hän oli ollut yllättynyt (ja ärsyyntynyt) mun voimakkaasta reagoinnista kännäämiseen, koska ei voinut kuvitellakaan tuntien mun aikaisemman elämän, että mua häiritsisi hänen tai muiden juominen.

Kieltämättä tämä yllätysraskaus on tuonut molemmille meille erikoisia ajatuksia ja tunteita, mitkä varmaan kuuluvatkin asiaan meidän tilanteessa....
Pääsimme kuitenkin yhteisymmärrykseen siitä, että en jatkossa lähde mukaan bileisiin, ja hän itse sanoi että vähentää juomistaan (joka ei tosiaan nytkään ole mielestäni liiallista) eikä aio kännejä vetää mun nähteni. Asiat siis tällä haavaa hyvin.

Olen kiitollinen teille jotka kommentoitte ja lohdutitte :love7
 
Kuningas alkoholi, kaiken ihanan alku ja juuri... -.-'
Itse olen ttodennut miehen usein käyttävän alkoholia stressin purkuun. Raha-asiat stressaa, asuminen kun vauva tulee, miten pärjää isänä jne jne... Jotenkin ei ole hänelle vielä konkreettista tämä odotus. Ehkä kun ultrassa näkee toukan. Sitä molemmat kovin odotellaan...
Josko sitten alkoholin käyttöön jotain rotia?
 
Johannainen, eipä tuo ultrassa käynti meillä ainakaan vaikuttanut asiaan. Tosin täytyy sanoa, että mieheni on kyllä yllättävän vähän juonut raskauteni aikana (kunnolla, muutaman oluen kyllä useinkin) ja sen jälkeen vielä vähemmän. Kuitenkin ne kerrat, kun on juonut enemmän, on juonut ihan liikaa ja en voi sietää sitä enkä sitä viinan saati vanhan viinan hajua...mutta eipä toista tosiaan kokonaan voi kieltääkään, yritän vain vältellä tilanteita, joissa itse joudun häntä humalassa katsomaan..
 
Mustaki toi on tosi törkeää mitä miehesi on sanonut, mulla on vaikea kuvitella tilannetta kun odotan lasta yksin, mutta juuri tuota olen miettinyt että jos olisi alkoholia edes välillä käyttävä mies niin olisin varmasti ihan hermoraunio!!! Muutenki niin herkillä kaikesta. Jaksamisia :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Meillä mies ei juo kuin sillointällöin pari kaljaa. Känniin asti ei ole juonut itseään koko raskausaikana ja jopa tupakanpoltonkin lopetti. Mä sanoin sille silloin kun raskaaksi tulin, että yhdessä tätä odotetaan ja yhteinen se on niin miksi toinen voisi päihteiden kanssa lotrata. :grin

Hyvin on mies kantani ymmärtänyt, tosin en ole ikinä ollut kovin myönteinen hänen juomisensa suhteen ollutkaan.
Muutama on ihan ok, mutta en liioin jaksa kuunnella, enkä katsella mitään känniörvellystä.

Onneksi asiasta ei ole tarvinnut edes tapella!
 
Mun mies on aikalailla keskittynyt tällä hetkellä perheeseensä ja sanonutkin, että mieluiten viettää viikonloput meidän kanssa.

Alkuraskaudessa mies muutaman kerran kävi ryypiskelemässä ja sitten oli aamulla hänellä krapulapahoinvointia ja itselläni raskauspahoinvointia ja koki sen jotenkin epämiellyttäväksi tilanteeksi, että hänellä on huono olo ihan "tyhmästä" syystä, kun itse kasvatan elämää sisälläni (joka muutenkin oli hänen toiveensa, johon ryhdyttiin yhteistuumin), jonka takia itse kärsin huonosta olosta 24/7 :p

Jos mulle mies puhuisi noin niin kuin Sinisilmälle niin saisi kyllä kuulla kunniansa, ihan sama onko sanottu humalassa vai ei. Mun mielestä omalle rakkaalle ei vaan puhuta noin..o_O

Mun puolesta mies saa lähteä viihteelle, mutta itseäni ei kiinnosta mennä mukaan. Itsekään en jaksa kuunnella ja katsella kännistä örveltämistä. Mennä jonnekin missä on jotain jumputtavaa musiikkia, kirkkaita valoja ja viinasia hajuja, ei kiitos!

Vaikka raskaus olisikin suunniteltu ja kovasti haluttu, niin joillekinhan saattaa tulla se vaihe, että "herranen aika, musta on tulossa isä", kun joillekin äideillekin se tulee. Kuinka sitä sitten itse valmistautuu tuleviin muutoksiin elämässä, niin jokaisella on oma tapansa.
Se on kyllä harmi, että "kuningas alkoholi" on aika monelle se "tapa" reagoida asioihin :rolleyes:

Sinisilmä, kiva kuulla, että teillä asia saatiin selvitettyä ja sovittua "säännöt".
Toivottavasti kaikki on sujunut hyvin :Heartred
 
meillä mies on vannonut, että tupakanpoltto loppuu kokonaan kun perheenlisäystä tulee. Asialle ei ole kuitenkaan vieläkään tapahtunut mitään ja ei laskettuun aikaan ole enää kuin noin 10 viikkoa... tuntuu, että keksii vain koko ajan tekosyitä miksi vielä ei lopettanut. Ja sitten seuraavassa hetkessä murehtii rahanmenoa mm. remonttiin. Ois se kolme tai neljä askia viikossa aikamoinen säästö!!!!

Jostain syystä tuo tupakanpoltto ärsyttää ihan mielettömästi, vaikka haju ei ihan niin plajon kuvota kun alkuraskaudesta, sama on saunaoluiden yms. kanssa. Meillä ei ole koskaan harrastettu (kumpikaan) kännäystä, miehen krapulat meidän yhdessäolon ajalta on laskettavissa kahden käden sormilla (vuodesta 2008) mutta silti jurppii. Ehkä osittain ärsyttää, että minun syömisiä ja juomisia rajoitetaan ja mies ei muuta mitään, edes osoittaakseen tukea, mutta ei se yksin siitäkään tule, osittain ihan selittämätöntä pahaa mieltä.
 
tupakointi myös lisää merkittävästi kätkytkuoleman riskiä,erityisesti jos miehellä on tapana käydä röökillä just ennen nukkuunmenoo ja tulla sitten niitä myrkkyjä hengitteleen makkariin. o_O esim. perhepetiä ei suositella jos toinen tupakoi juuri tästä syystä(kun ei siä makkarissa voi kauheesti tuulettaakaan jos pieni nukkuu,ettei kylmety),mutta siinä ihan yhtä vieressähän se pinnis melkein on...

mä oon niin onnellinen että sain miehen vihdosta viimein ees yrittään tehdä asialle jotain.se on nyt reilun viikon polttanu sähkötupakkia,ja siitähän ei tuu pihalle kun vesihöyryä :) toivottavasti pysyis,koska en haluais mitään riskejä tulevan vauvan kanssa ottaa.
 
Kuulosti hyvin tutulta tuo Sinisilmän tarina.
:Heartred

Meillä miehen juominen vähän vähentynyt, mutta edelleen näkee asian niin että nyt "pitää vielä ryypätä kun voi"..
Itse olin myös pari vuotta sitten kovin kova juhlimaan, mutta miehen ehdottelusta lopetin lähes kokonaan.
Ennen raskautta en juonut kuin muutaman kerran vuodessa ja oma mielenterveys parani.
Noh, Mies menetti 30.v. olleen parhaan ystävänsä viime elokuussa ja edelleen juo sitten suruun
viikonloppuisin, sillon tällöin mennen ihan överiksi. Sanoo mitä sattuu, eikä muista mitä on tullut sanottua.

Tässä tilanteessa joudun huolehtimaan hänestä superkänneissä, lohduttamaan ja parantamaan känni ja
krapulamasennusta. Viikot hänellä töissä ihan hirveetä tuskaa kun haluaisi vaihtaa alaa kun koulutuskin on,
mut töitä ei. Sen takia haluaa viikonloppuna vetää viskiä tai viiniä. Joka toinen kerta menee ihan muutamalla,
mutta sitten taas on sellasia viikonloppuja etten haluaisi nähdä ees häntä kännissä enkä krapulassa.

Eikä tietenkään ymmärrä, jos olen suuttunut jostain kännisanonnasta, eli menee kännin piikkiin, ilman
anteeksipyyntöjä, koska oli vain kännissä ja masentunut. Äh. Tiedän ettei vieläkään ymmärrä raskauttamme,
etenkin kun hän on toivonut lasta jo 15 vuotta. Käyty ollaan ekassa ultrassa yms. ja kuultu sydänäänet.. mutta..
Hirveet suunnitelmat myös kesälle ja syksylle.. festareille ja keikoille missä ennen ollaan yhdessä käyty.
Ei vain käsitä, ettei miun keho enää kykene tollasiin, vaikka rv 14 vasta. "Mutta kun on viimeinen tilaisuus, koska
sitten ei muutamaan vuoteen pääse minnekkään"! Eli "pakko" mennä. Etenkään kun mulla ei ole ollut kummempia
oireita kuin väsymys. "Olisikin pahoinvoinnit yms." jottei tarvitsisi lähetä mihinkään ylimääräiseen,
vaikka ihanaahan toisaalta oisi viettää kesä ja syksy yhdessä niin, mutta kun töissäkin käyminen
tai yleensä arjen eläminenkin on jo ihan tarpeeksi hankalampaa..

Että näin meillä.
 
Mua alkoi kans siinä puolen välin jälkeen kyrpiin huolella toi kaljottelun katteleminen, että sovittiin sitten että se homma hoidetaan jossain muualla kuin kotona, ettei mun tarvii kattella kuivin suin :)
 
tulevaisi: Aivan mahtava päätös, saispa tuon saman taottua tuon yhden puupään kovaan kalloon ... Mainitsin jo ihan meidän suhteen alussa että en kauheasti tykkää, jos ihmiset juo kuin viimeistä päivää ja kaiken lisäksi pelkään humalaisia, koska äidin puolen suvusta että isältäkin löytyy tosi paljon alkoholisteja.
Sanoin minä kyllä myös suoraan miehelle, että jos tuo juopottelu ei lopu sitten, kun pienokainen on päivänvaloa ensikertaa nähnyt, niin saapi luvan lähteä niiden kaljojensa kanssa jonnekin muualle. En ala katselemaan.
 
Takaisin
Top