Marraskuun mietteet

ellami

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Heippa, aurinkoista pakkaspäivää.

Avaan tänne(kin) tällaisen johon voinemme kirjoitella tässä kuussa ajatuksia ja asioita.

Poukkoilen tässä kahden ryhmän välillä kun en ihan ole satavarma onko la 30.6 vai 1.7 :D
Eihän mun lapset ole laskettuna aikana syntyneet vaan päivää ja kahta viikkoakin aiemmin.

Kotiäitinä, lievästi yksinäisenä, mulla nyt on aikaa täällä kirjoitella ja lukea. Yksinäisyydestä tuonne kesäkuisiin kirjoitin. Sitä voisin kysyä myös heinäkuisilta, että, onko täällä yksinäisiä äitejä?

ellami & kesäheinä-18
 
Harmillista ellami että tunnet yksinäisyyttä :sad001 Mä en oikeastaan yleisesti tunne, vaikka ei ole kovinkaan paljon ystäviä ja vanhemmat ei auta yhtään, mutta sellainen paras ystävä uupuu. Sellainen jonka kanssa voisi jakaa vaikka viikoittain kuulumiset. Perhekerhoissa tapaa tietenkin äitejä, mutta kyllä se aika pintapuolista on.

Onko sulla ketään lähellä, sukulaisia?

Mäkin olen äitiyslomalla ollut nyt jo kohta kaks vuotta.

Aurinkoa naiset :cat:
 
Täällä ilmottautuu yksinäinen kotiäiti ja sunnuntaina ois esikoiden ekat synttärit. Tänä aamuna plussa ja tänään päätin et en aijo viettä tätäkin raskautta piilossa. Ekan raskauden aikana sulkeuduin koteloon ja oikeestaan kerroin vain muutamalle odotuksesta ja kielsin jopa miestä kertomasta kelleen. Yritettiin esikoista 8 vuotta ja sitten kun tulin raskaaksi oli pelko koko ajan et joku vie tämän onnen pois. No sittenhän siinä kävi niin et vuosi oltu aikalailla omissa oloissa kotona, mieskin vetää ympäri pyöreitä päiviä. Ei siinä, mie vähä nautin tästä erakkoelämästä, mut kyllä sitä aina sillon tällön kaipaa lenkkikaveria tai et joku ees soittas ja kysys miten menee...
 
On tuttua tuo yksinäisyys kun olin esikoisen kanssa kotona kaksi vuotta. Onneksi löysin Facebookin kautta pari kaveria, joita näin silloin tällöin (he siis eivät tunteneet toisiaan). Muskarissa käytiin ja perhekahvilassa silloin tällöin. Kannattaa oman kaupungin äitien Facebook- ryhmässä (jos sellaista on) kysellä rohkeasti seuraa! Varmasti löytyy muitakin seuraa kaipaavia äitejä! Ensi kerralla yritän kyllä olla aktiivisempi ja etsiä enemmän seuraa. Tosin silloin on pakko esikoisenkin takia keksiä jotain ohjelmaa.
 
Facebook ryhmät, tän ja entisen paikan alueiden....ei iloa. Niin sisäänpäin vääntyvää väkeä että ihan turha siellä mitään seuraa tms asiaa kysellä tai jutella. Sama se on perhepuistossa on ne omat kuppikunnat ettei edes tervehditä. Kiva :/
 
Itse olen törmännyt samaan ja sen takia ei ollakaan pahemmin enää esikoisen kanssa käyty kerhoissa kun tosiaan omat kuppikunnat ja vaikea päästä mukaan [emoji20] yrittänyt sitten muuta kautta löytää itselle ja esikoiselle seuraa
 
Inhottavalta kuulostaa tuollaiset leikkipuistojen kuppikunnat. Sellaiseksi en itse koskaan ala, jos nyt sen lapsen joskus syliin saakka saamme.
 
Esim esikkoryhmät on hyviä uusille tuttavuuksille :happy: siellä ollaan "samassa veneessä" ja yleensä kaikki ennestään tuntemattomia toisille. Useamman lapsen vanhemmille vertaistuen löytyminen kyllä vaikeampaa...
 
Ikävää tollanen. :sad001 Mulla kävi hyvä tuuri, kun löysin esikoisen esikoisvauvaryhmästä monia samassa tilanteessa olevia äitejä tästä lähialueelta. Äitiysloman aikana nähtiin porukalla säännöllisesti ja edelleen nähdään silloin tällöin, vaikka monet meistä on jo takaisin työelämässä.

Sit täältä sovelluksesta löysin kans pari kaveria. Meillä oli täällä pääkaupunkiseudun heinäkuisten -16 oma keskustelu/treffiketju ja sit alettiin treffailee.

Löytyskö teille täältä jotain vastaavia? :)
 
Mä kävin viime kevättalvella marraskuisen-16 kanssa kun oli sellainen neuvolan ja varhaiskasvatuksen vauva&vanhempi ryhmä. Olikohan siinä 10 vauvaa ja äitiä. Ei siellä(kään) kukaan oikeen toisilleen puhunut! Käsittämätöntä. Kamalaa vilkuilua vaan ja joka kerta oli joku fyssari tai mll edustaja tai joku teema joka kuunneltiin tai sitten ei kuunneltu kun piti poistua toiseen huoneeseen itkevän vauvan kanssa.
No kesällä muutettiin ja mä sitten kirjoitin tän alueen faceryhmään kun meidän 8v poika oli kans kaveria vailla kotona ja koulussa. Ei, ei siitä tullut mitään. Ei täällä tunnu ketään kiinnostavan.
Toki aikanaan kun keskimmästen kanssa kävin perhepuistossa, tutustuin muutamaan äitiin jotka on jääneet kavereiksi, mutta parin kanssa ollaan kyllä niin eri aalloilla että...kun mä en oo niitä äitejä jotka jaksaa jauhaa niistä lastenvaatteista, kippokutsuista yms. Yhdellä tuntuu olevan aina niin kiire ettei ehdi perehtyä kuulumisia vaihtamaan. Ehkä mä sitte oon vaikea ihminen :D
No ei, olis hirmu kiva jos tässä asuinalueella olis se ulkoilu ja kahvittelukaveri.

Onkohan joillakin paikkakunnilla avoimempia ja sosiaalisempia ihmisiä kun toisilla....
 
Tuo kuppikuntaisuus perhekerhoissa on kyllä kurjaa. Itsekin olen tällä hetkellä kotiäitinä ja niin täälläkin joissain kerhoissa sitä kuppikuntaisuutta esiintyy. Se on tosi harmillista, ja jos on yhtään ujompi uusien ihmisten seurassa, niin juttuu mukaan meneminen voi tuntua kyllä tosi vaikealta. Meilläpäin on onneksi useampia toimijoita, jotka perhekerhoja/-kahviloita järjestää. Itse oon kokenut seurakunnan kerhon jotenkin helpoimmaksi paikaksi tulla uutena joukkoon. Se ei pyöri siis täysin vertaisten voimin, vaan paikalla on myös seurakunnan lastenohjaaja, josta sai alkuun juttuseuraa ennen kuin muut kävijät tuli tutummiksi.
 
Yksinäisyys kuulostaa kyllä tosi tutulta! Olin kotiäitinä 2 vuotta ja vaikka käytiin kerhoissa, jumpissa ja muskarissa, niin on ne päivät vaan tosi pitkiä lapsen kanssa. Meilläkään ei ihan lähellä asunut samassa elämäntilanteessa olevia ja ne jotka asui, ei olleet kauhean aktiivisesti etsimässä uusia kavereita, vaan se oma kaveriporukka jo oli olemassa. Varsinkin ekan vuoden mä muistan oikeesti kärsineeni siitä tilanteesta ja tunteneena huonommuuden tunteita. Onneksi sitten kerhojen kautta löytyi pari hyvää mammakaveria, joiden kanssa pystyi harrastamaan ja kyläilemään. Toisen lapsen kanssa yritän olla vielä aktiivisempi, koska on se yksinäisyys ihan mielettömän kuluttavaa.
 
Me kun ollaa käyty avoimessa päiväkodissa niin tuntuu että monet muut tulee sinne valmiiks kaverin kanssa viettämään aikaa vaikea saada sitten seuraa esikoiselle kun lapsetkin jo tuntee toisensa niin ei haluta kolmatta pyörää mukaan.
Ollaan toki käyty myös seurakunnan kerhoissa ja siellä on ne muutamat ketkä ottaa huomioon ja joiden kanssa voi keskustella jne. Mut sitten sielläkin on niitä kaveriporukoita kun ollaan tunnettu jo aijemmin niin eivät edes huomaa muita..
 
Kuppikunnista ei perhe-elämässä vielä kokemusta, koska esikoista odotan, mutta töissä voin jotenkin samaistua tyhmiin kuppikuntiin. Äääh, kuppikunnat, mikä kirous. Vihaan kun on vain tietyt naamat jotka miellyttää ja tietyt jotka ei, ja huhheijjaa sehän myös pitää sitten aikuisten keski ikäisten ihmisten NÄYTTÄÄ, ketään uutta ei todellakaan voi edes moikata huomeniksi, sehän olisi kamalaa :sad001

Mulla huolenaiheena tänään toinen juttu, eli 5+2 ja digi tehty ja viikkoja antoi edelleen 2-3, huoh... edellisen tein viime la ja siinä sama.. en ollut aiemmin avannut testiä, no nyt avasin koska pelästyin etteikö muka hormoonit nouse, noh olihan siellä selvä muutos, eli melkein tasavahvat kolme viivaa tän aamun testissä, vaikka näyttikin vain 2-3....
Osaiskohan nyt vaan antaa olla!
 
Tinkanen, mä en noihin viikkonäytöllisiin testeihin koske, koska saisin niistä varmasti vain paniikin aikaiseksi, kun alkaisin spekuloimaan nouseeko viikot todellisten viikkojen mukaan.
 
Tinkanen, Mulla kanssa odottaa lauantai aamuksi viikkonäytöllinen digi testi, jossa odotan viikkojen lisääntyneen.

On tää niin hölmöä tietty tuhlata rahoja noihin testeihin, mutta jotenkin kun on niin epävarma, niin noita testejä tulee tehtyä ja joskus tulos rauhottaa ja joskus taas saa enemmän huolestumaan.

Tsemppiä sinne!
 
Voi kiitos teille viesteistä. Ehkä mä taas saan itseäni kasattua ja unohdan tän hölmöilyn. No, ehkä taas hetkeksi :wink
 
Marraskuuta! Jippii, kohta on jo joulu :) Tuosta yksinäisyydestä. Muutamia hyviä kaukana asuvia kavereita joiden kanssa skype ja puhelinlaskuja kulutellaan kun olen taaperon kanssa kotona. Sitten muutama hyvä ystävä lähellä, mutta onhan ne aikataulut aina hankala sovittaa yhteen välillä.
 
Oi joulu! Eihän ole liian aikaista joulukeskusteluille? :happy:
Miten vietätte joulua? Kerrotteko läheisille jouluna raskaudesta?
 
Takaisin
Top