Marraskuu!! :)

Vilukissa ja muutkin ensisynnyttäjät. Ei kannata hermostua vaikka mitään tuntemuksia ei olisikaan. Kuten täällä on joku muukin kirjoittanut, niin mullakaan ei ollut yhtään oikeaa supistusta ennen kuin vasta siinä vaiheessa, kun synnytys oikeasti alkoi. Siinä vaiheessa ei sitten ollutkaan epäilystä, onko kyse oikeista supistuksista. :) Tsemppiä viime hetken odotteluun!
 
Jjeessss, nyt on perjantaille yliaikaiskontrolli. Tsekataan vissiin, et kaikki on ok ja samalla laitetaan joku katetri, eli tolla ballong -menetelmällä kai aletaan käynnistämään? Ihme et tässä välissä ei ollu mitään käyntii jos suoraan nyt aletaan jo käynnistää. :O Himaan ne sieltä sit sano vielä kyllä laittavansa odottelee, ennen ku alkaa tapahtuu. Et mitenkähän kauan tossakin sit kestää, ennen ku etenee. Pari päivää, viikko.... :)
 
Itsellä alkaa myös tuo mielenterveys rakoilla kohta, vaikka viikkoja onkin vasta 38+3. Haluaisin jo vaavin syliin ja oman kehoni takaisin. Vaatteissa ei juuri ole enää valinnanvaraa ja kateellisena katson, kun kaverit ostavat ihania vaatteita, joita tuntuu nyt suorastaan pursuavan joka kauppa :) ehkä johtuu vain siitä, ettei itse voi/viitsi vielä ostaa mitään :) 

No onneksi tekemistä on itsellä riittänyt ja koko ajan olen jossain päin menossa. Tylsää kotona istuskelua on ollut todella vähän. Aika on siis siinä mielessä mennyt nopeasti. Huomennakin olen menossa Helsinkiin syömään ystävien kanssa. Ainoa asia, mikä siinä vähän jännittää, kun junalla pitäis mennä ja JOS jotain tapahtuisikin reissun aikana. "toiveajattelua" :) eiköhän tuo reissu hoideta ihan yhtenä kappaleena kunnialla kotiin.

Tänään luvassa kämpän siivousta ja ajattelin kuntosalillekkin lähteä. Eipä siellä enää mitään tehotreenejä tehdä, mutta josko hien saisi pintaan. Ulkona niin tylsä keli, ettei koiran kanssa kovin pitkää lenkkiä tee mieli tehdä :/ Onneksi eilen lenkkeiltiin senkin edestä kun oli tosi upea keli :)

Vauvalle on kassi pakattuna ja omankin voisi kai tänään kyhätä kasaan. Muuten kaikki alkaakin olla valmista prinssiä varten. Muutaman pullon ja tutin kun saan vielä keiteltyä niin avot.
 
Juu täälläkin ollaan välillä tosi tuskastuneella fiiiliksellä. Mun täytyy sanoa et ottaisin kohta mielummin sen olotilan mikä esikoisesta oli eli ei mitään tuntemuksia ennen synnytystä. Silloin tosin odottelin muutenkin rauhallisesti laskettuun aikaan asti kun olin ihan varma et yli mennään. Nyt kun on ollut kaiken maailman tuntemuksia jo varmaan pari viikkoa niin alkaa hermo mennä. Tänäänkin jomotellut koko päivän alavatsaa ja selkää ihan kuin olisi menkat. Ärsyttävää! Eilen kun ei juurikaan ollut tuntemuksia niin päätin et nyt odotellaan rauhallisesti sunnuntaille (laskettu päivä) ja sit toivotaan et ens viikolla syntyis. Viime yön sitten näin synnytysunia koko yön ja tänään tämmöset fiilikset niin ollappas sit rauhassa. Oikeesti oiski parempi et tää menis ens viikon loppupuolelle kun mies on flunssassa niin ehtisi parantua ja mun vanhemmat on tulossa esikoista hoitaan ens viikon perjantaina oli vauva syntynyt tai ei. Toki tulevat heti kun synnytys käynnistyy mut heillekkin paras ajankohta olisi vasta ensi viikon perjantaina. No mutta eipä näihin tuskastuneisiin fiiliksiin (ja oloon) järjellä ajatteleminen paljon auta! Jotenkin on vauvakuume päällä ja haluaisi pientä päästä jo hoitamaan ja siihen tutustumaan. On muuten hassua kun olen aina ajatellut et jos meille suodaan niin kaksi lasta on riittävä määrä. Nyt olen löytänyt itseni salaa ajattelemasta jo kolmatta pientä. Toivottavasti noi ajatukset väistyy kun tää syntyy eikä se vauvakuume pääsisi enää yllättämään! :)

Täälläkin tänään kämpän siivousta tiedossa. Tai no aamulla jo imuroin ja nyt kun sain esikoisen hirveän taistelun jälkeen päikkäreille niin pitäisi alkaa siivoamaan loppuun. Suunnittelin tuossa saunan pesuakin, Jospa sen totetutan huomenna tai perjantaina niin katsotaan saako sillä mitään aikaiseksi! ;)
 
Oli tänään neuvolakäynti, ja täti meinas että pää on jo tosi alhaalla. Supistuksia on kuulemma ollut kolmena yönä oireiden perusteella. mun mielestä ne vaan on ollu liian pitkäkestosia supistuksiksi kun tosi kovat niinku menkkakivut mahassa ja selässä ja maha kivikovana.. mä kuvittelin että tila käy vaan niijn ahtaaksi että siksi niin kova maha :D mutta ei niitäkään nyt kumminkaan ole muuten ollut.

Mä sain kun sainkin ittestäni sen verran irti nyt parin päivän aikana että sain talon siivottua ihan oikeesti eikä vaan jäänyt suunnitteluasteelle. on pitkästä aikaa luututtu ja pyhitty huolella pölytkin. Tosin mun eilinen siivousurakka jäi eilen vähä lyhkäseksi ku meillä ilmeni sähkövika, tänään sain siivottua loppuun MUTTA, en tiedä teinkö turhaan. Meillä nimittäin joudutaan alottaan tällä viikolla vielä eteisremppa, repimään sähkökaappiseinästä ja sehän ei lähde kuulemma kuin läskineen. Oon toivonu että pieni tulis jo maailmaan,k mutta tässä tilanteessa alkaa toivo siirtymään että ensi viikolla voiskin olla parempi ajankohta :S En vain malttas odottaa enään. Onneksi en ole yksin ajatusteni kanssa, ainakaan kun tätä palstaa lueskelee. eiköhän me mimmit sinnitellä :)
 
Saatiin laskettuna päivänä klo 17.02 3,5-kiloinen poika <3 Laitan synnytyskertomusta jos jossain välissä poika pitää taukoa ruokailusta... :)
 
Täällä "jakauduttiin" 9.11.12 suunnitellulla keisarinleikkauksella ja ihana pieni tyttö tuli maailmaa kovaa huutaen ja hyvin voiden siihen nähdän että synty perätilassa ulos maailmaa . Takapakki tuli sitten kun huomattiin osastolla että kappas raskausmyrkytys oli hiukan pahentunut ,eikä poistunu kehostani toisin kuin luulimme mieheni kanssa. Viikon kättärillä perhehuoneessa ja eilen vasta kotiuduttiin. Pienessä huoneessa meni useasti hermot (ei vauvaan ikinä), vaikka oli ihana henkilökunta mutta onneksi vauvalla on kaikki hyvin ja mami sai verenpainelääkkeet. Nyt pitää hoitaa ittensä kuntoon (ottaa lääkitys, seurata verenpainetta ja syödä terveellisesti) kaikki hyvä suklaa ,salmiakki,laku,sipsit kieletty ;( toivottavasti joskus pääsen niitä syömään. Eilen mies kun kävi kaupassa niin toi mulle tuoretta sushia. Koska sitä olen koko raskauden himoinnu ja eilen nautiskelin rauhassa :) . On hieman epätodellinen olo kun tämä lapsi on meidän esikoisemme mutta miehestäni on tullut oikein super isi kun on niin rauhallinen luonne ,vaihtaa vaipatkin kun joku ammattilainen . Itse olen mukana jos vaan jaksan mutta pitää levätä että jaksan imetttää ja hyssyttää vauvaa . Mutta toi meidän pikkunen on niin helppo ja rauhallinen toistaiseksi :)
 
Tänään 40+2 ja niin kiva neuvolan täti kuin mulla onkin niin olisin kyllä mieluummin tällä hetkellä jo Jorvissa pikkuisen kanssa kuin menossa neuvolaan... -_-
 
Täällähän on hiljaista, oisko kaikki synnyttämässä?? :) Meikä ei oo vielä, vaikka mielellään jo oisin. Viime yö oli niin turhauttava. Nukuin maksimissaan 15min pätkiä, kun koko ajan piti vaihtaa asentoa. Paikat puutuu tai sitten supisteli.. turhauttavaa :/ makuuasento taitaa tässä loppuvaiheessa olla se pahin, ainakin mulle. Eli pitää köpötellä vaan menemään päivät pitkät :)

Tänään mulla on luvassa pitkästä aikaa sellainen päivä, ettei tarvii tehä yhtää mitää, jos ei huvita. Mies on lähdössä laivalle illalla ja saan vaan olla ja nautiskella itsestäni tän illan ja huomisen päivän :D tavallaan ihan odotan sitä, sillä hän on ollut pitkään sairauslomalla ja ollaan koko mun loma vaan tuijoteltu toisiamme. Keskiviikkona palasi taas töihin ja arki alkaa palaamaan siinä mielessä, mutta sitä ihan omaa aikaa kaipaa myös. Onhan tässä tietty se jännitys, että josko lähtö synnyttämään tuleekin nyt kun mies seilaa merellä :D En kuitenkaan usko, että kävisi niin "hyvä" tuuri, että tyyppi vielä ulos tulisi.

Illalla ajattelin saunoa ja tehdä hoitoja (kasvot, kädet, jalat) ja sitten katson Vain elämää ja itken varmasti (joka jaksossa oon itkenyt) ja josko vielä kävis vuokraa jonkun leffan. Hyvää ruokaa ja oleilua :) Saa nähdä montako näistä ihan oikeasti toteutuu :) Toivottavasti moni, koska vauva-arjessa ei näitä pääse ihan niin usein tekemään, ainakaan yksin.

Taidanpa lähteä tästä puuhastelemaan jotakin, kun ei tämä pehmeällä sohvalla oleilu taas tunnu oikein mukavalta, paikat puutuu. Liikkeessä on itsellä helpoin olla. Mutta mukavaa perjantaita kaikille!!
 
Onnea kaikille, jotka ovat vauvansa saaneet! :)

Täällähän keskustelut ovat kovasti hiljentyneet. Onkohan porukka niin kyrsiintyneenä et ei jaksa edes kirjoitella vaiko sitten sairaalassa pieniä hakemassa kotia. Toivotaan tuota jälkimmäistä! :) Täällä tänään 39+5. Eilettäin tuli jo parit ihan kunnon supistukset ja alaselkää jomottelee koko ajan. Saunoin illalla ihan antaumuksella ja se sitten kostautautui tosi huonolla ololla ja huippauksella. Yöllä ei sitten ollutkaan mitään oireita. Tänään taas kaupassa sain pari mojovaa supistusta. Tosi turhauttavaa! Koko ajan vessassa käydessä kyttään limatulppaa kun jotenkin odotan et kun sen pongaan niin voin alkaa tosissaan ajattelemaan synnytyksen olevan käsillä. Niin vaikka eihän se välttämättä noin mee, sehän voi lähteä vasta laitoksellakin. Esikoisen syntymää kun olen muistellut niin limatulppaa alkoi lähteä paria päivää ennen ja sitten loput lähti viimeisellä vessareissulla ennen sairaalaan lähtöä. Tuosta syystä sitä nytkin sitten odottelen ilmestyväksi. :) Joka tapauksessa välillä olo on jo tosi kipeä mutta silti ei tunnu siltä et synnytys olisi käynnistymässä. Jotenkin niin raskasta kytätä näitä merkkejä koko ajan ja arvuuttella millloin pitäisi mummo ja pappa hälyyttää lapsenvahdiksi. Kovasti jo harkitsin että josko ne pyytäisin jo viikonlopuksi meille, mutta taitaa olla toive ajattelua et tässä viikonloppuna mitään tapahtuisi. Huoh! Noh tänään saan onneksi illalla ystävän kylään niin josko saisi ajatukset taas hetkeksi muuhun. Tässä nyt mennään ensi tiistain neuvolaa odotellessa ja jospa silloin katseltaisiin jo yliaikaiskontrolliin aikaa. :)
 
täällähän on jakautunut jo ties kuinka moni! Onnea kaikille :)

itellä pyörähti tänään viikko 39 käyntiin...ei auta kävely, ei siivoaminen, ei peittojen heiluttelu, ei siis mikään :D suvun lapset syntyneet itseni mukaan lukien noin viikon laskettua aikaa aiemmin...ei taida vaan tämä meidän esikoinen jatkaa sitä perinnettä. höh. olo on jo aika tukala, turvotusta on ja pienikin ylämäki saa puuskuttamaan lenkillä. eipä ole oikeestaan mitään supistuksiakaan ollut, jotain onnettomia jomotuksia juu mutta ei mitään sen suurempaa..huh kun odottavan aika on pitkä!
 
Terkkari lähettikin meikän aamun käynniltä Jorvin sairaalaan kun verenpaine oli koholla, pissassa hiukan proteiinia, ollut päänsärkyä (mä luulen että johtuu tästä flunssasta) ja turvotustakin aika lailla. Sielläpä sitten makoilin mittailtavana, mutta eipä mitään huolta eli kotiin lähettivät. Hauskaa kyllä, kun tuntui että tuli ihan ensimmäinen kipeän tuntuinen supistus siinä makoillessa :D Jospa nyt viikonloppuna pääsis synnyttämään (?!) Lääkäri mittaili vatsaa ja arvioi painoksi nyt 3750g (hui!) Toivottavasti ei tarvii enää pitkään ootella ja synnyttää sit jotain jättiläistä... 

Täällä on kyl keskustelut hiljentynyt, taitaa kaikki olla jo synnyttämässä tai pikkuiset kainalossa kotona...? :P
 
Rosebud: Oliko sulla pahakin raskausmyrkytys? Minkälaisia oireita sinulla oli ? Mulla todettiin kaksi viikkoa ennen suunniteltua sektiota raskausmyrkytys . Mikä sitten paheni synnytyksen jälkeisenä viikonloppuna . Korkea verenpaineen takia sain verenpaine lääkityksen ,koko ajan väsyny ja itkuinen olo . Tänäänkin tuli takapakkia kun huomasin että joko minä tai sitten kela oli  mokannu tilinumeron ja ensimmäinen tuki piti tulla tänään . Toivottavasti asia korjaantuu ensi viikon alussa. Jaksamisia kaikille 
 
40+0 tänään eikä merkin merkkiä siitä että pikkuinen haluaisi tulla maailmaan. Paino oli -100g/2 viikkoa luulen että turvotus oli hävinnyt. Ei tässä muuten voi valittaa mutta kun ei saa unta...ei vaan saa, ei satu ei jomota ei mitään...lämmin on ja uni ei tule, pitäis ehkä lukea jotain työ juttuja niin ehkä se auttais. Onnea kaikille jo synnyttäneille ja nillekkin joteka vielä odottaa!
 
täälläki vielä odotellaan, mut onhan vielä reilu viikko laskettuun. Oon siirtäny pois mielestä raskausviikot ja ajankulun etten hermostu odottamiseen..tulee sit ku tulee :) levollisin mielin ollaan. Mitään ihmeellisiä tuntemuksia ei ole , mut ei minun äidilläkään oo ollu mitään ennakko-oireita ennenku synnytys on oikeesti käynnistyny supistuksilla. Mitään vesiä ja tulppia ja jomotusta ei oo ollu, alkanu vaan supistukset ja siitä sit edenny ja kun kivut on liikaa ni sairaalaan menny. Vedet on sit vasta sairaalas menny ku puhkastu kalvot.. eli kai täs vois olettaa et itelläki varmaan menee ehkä samanlai, noi ku on jokseenki perinnöllisiä. Hirveesti ei oo kyllä jaksanu tänne kirjotella, ku ei oo mitään uutta ja ku tää on kumminki vaa tämmöst päivä kerrallaan elämistä :)
 
Oli mulla tosi paha . Söin kolme kertaa kaks albetolia (lääkettä) ja vielä yhden tehokkaan lääkkeen päälle ja mun verenpaine oli 173/121 silti. Mun olo oli ihan kamala!! Se päänsärky ei lähtenyt millään. Se oli kamala tunne. Tuntu että korvat ja silmät räjähtää. Mulla tuli kahdessa vuorokaudessa proteiinia nollasta kahteen plussaan. Näin valo-oireita koko ajan. Semmoset sairaat valokärpäset lenteli silmissä hyi!! Eka osastolle otettiin ja sanottiin että viikko odotetaan mutta oli pakko tehdä nopea päätös käynnistämisestä kun paheni niin nopeaa..
 
Olipas pettymys herätä taas aamuyöstä omasta sängystä :( Kiva herätä aamuneljältä saamatta enää unta, muutenkin alkaa olemaan niin fyysisesti kuin henkisestikin ihan loputtoman väsynyt... Aamulla tuntui YKSI kipeä supistus, eipä muuta. Ja maanantaina TAAS neuvolaan, ärrr! Tutut lohduttelee että kyllä se vauva sieltä syntyy. Mutta mitä jos tämä onkin eka joka ei synny, heräänkin vaan joku aamu ja huomaan nähneeni unta vaan koko vauvasta... Äää, pää hajoaa.
 
Vilukissa. Täällä on samat tuntemukset. Joka yö nyt viikon ajan heränny kerran -3 ja juilivaa kipua ja tiheneviä supistuksia ollut mutta ei vieläkään mitään järjettömän kipeitä vaikka 7-10 min välein saattaa tullakkin. Mutta sen verran kylläkin että väsyneenä kyllä tuntuu että on oikeasti jo henkisesti kypsä. ite oon aina kärsiny kipeistä menkoista ja kipukynnys niin alhanen että nyt taas kyllä muistaa mihin ollaan  taas sen 9 kk helpotuksen jälkeen menossa. <<<<<<8 jokseenkin uskallan toivoa että tämän kokemuksen myötä se kipukynnyskin voisi ehkä parantua.) Mulla odottelua keskiviikkoon asti että neuvola, seki odotus tuntuu pitkältä. on nimittäin alkanut välistä miettimään mitä jos mun lapsiveet onki menny tyyliin jonku vessa reissun yhteydessä ja mä en oo tuntenu mitään. onko kaikki nyt varmasti hyvin.. tuntuu vaan niin kiinteältä tapaukselta tuo tuolla mahassa että mahtuuko sinne edes vettä kun on niiiin hyvin itteään yrittänyt tungeskella mahasta ja kyljistä ulos. mutta hulluksi tulen jos alan tosissaan noilla asioilla päätä ressaamaan ku eikö se kuitenkin kerro jo paljon että pieni kuitenkin siellä liikkuu!?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top