Marraskuu!! :)

Mä olen pessyt kaikki vaatteet ja lakanat, käytetyt nyt siksi ettei tiedä missä ovat pyörineet ja uudet ettei se kankaan pinta olis niin "raaka". Esim. lakanoissahan se puuvilla on usein aika kovaa. Uusia vaatteita en itelleni yleensä pese mutta lakanat ja pyyhkeet kylläkin. 
 
En oo ostanut vielä tuttipullo(j)a, mutta ajattelin hankkia Ainun Medela-tutilla varustetun pullon. Tarkoituksena olisi siis juuri se, että vauvan pitäisi pullollakin tehdä töitä ja olisi helppo vaihtaa rinnalta pullolle ja toisinpäin. Enimmäkseen tulen varmaankin imettämään (olettaen tietysti, että maitoa tulee ja imetys muuten onnistuu), mutta jotta pääsen itse irtautumaan tarvittaessa vauvasta edes hetkeksi täytyisi pullosta syömisenkin onnistua. Itse olen ollut sellainen vauva, jolle ei pullo ole kelvannut ollenkaan, joten saa nähdä millainen tapaus meille tulee.

Tällä viikolla mulla on ollut projektina juuri tuo vaatteiden peseminen. Itse asiassa pesin jopa anopilta saadut jo pestyt vaatteet uudelleen, koska anoppi oli pessyt niin voimakkaan hajuisella pesuaineella, että en haluaisi itsellekään pukea niin voimakkaan hajuisia vaatteita. Itseä ehkä vähän ehkä nauratti ja hävetti, mutta eipä ollut anoppi näkemässä :D Lakanat oli onneksi pesty jollain toisella pesuaineella, joten niitä en joutunut uudelleen pesemään.

Mulla ei ollut aikomusta silittää vauvan lakanoita tai vaatteita, mutta kun tuntuivat sen verran karheilta niin ajattelin kokeilla ja olenkin silittänyt kaikki vaatteet. Todennäköisesti vain nyt ennen vauvan tuloa. En usko, että mulla jatkossa on aikaa ja energiaa silittämiseen. Normaalisti kun en silitä mitään, yhtä lempipaitaakin tulee käytettyä muutaman kerran vuodessa juuri siksi, että se pitäisi silittää enkä vaan saa aikaiseksi :D
 
Meille ostettiin Aventin pulloja, jo senkin vuoksi, että käyvät suoraan tuohon Aventin pumppuun. Ostin myös tutteja, vaikka isoveikka ei koskaan sellaiselle suostunutkaan.

Vauvan vaatteet pesen kaikki ennen käyttöön ottoa, samoin teen jo isomman esikoisen vaatteiden kanssa. Meillä käytetään allergialiiton hyväksymiä tuoksuttomia pesuaineita kaikkeen pyykkiin (ja tiskiinkin). Kuivausrummussa niistä tuli ihanan pehmoisia, enkä alkanut edes miettimään silittämistä, kun rumpulämpöisinä oioin ja viikkasin lipastoon :)

Vauvan sänky on edelleen kasaamatta, totesin etten tän mahan kanssa kyllä siitä ohitse suoriudu - se kun on tarkoitus virittää tuohon sänkymme sivuvaunuksi. Mies lupasi sen sitten kasata, kun olemme Tirppusen kanssa sairaalassa.

Kovasti täällä jo odotellaan, eilen käytiin ylimääräisessä neuvolalääkärissä ja lääkäri käski vauvaa syntymään hetimiten (hitsin kakara, kun ei tottele ;)) Ilmeisesti onneksi kuitenkin hoikka ja pii-iitkä kaveri olisi tulossa, eikä iso jytikkä, kuten pelättiin. Öisin supistelee tosi kipeesti ja vauva punkee selvästi tuonne alas, aamuisin kun nousee ylös, kipeät supparit vaihtuu taas noihin jo kuukausia kestäneisiin kivuttomiin versioihin. Tulisi jo!
 
Mullakin on siis noita aventin pulloja pari, kun sain rintapumpun mukana. Ehkä nyt ostan vaan niihin uudet tutit ja mietin sitten myöhemmin asiaa lisää. Ja sen verran ymmärsin kaupassa niistä tuttipakkausten merkinnöistä, että hitaalla virtauksella olevia olisin ostanutkin. :) Miekään en oo pullolle koskaan suostunut (tissi on maistunut siitäkin edestä), niin saa nyt nähä. Mut ehkä se nyt ei oo kovin perinnöllistä... :D

Vaatteiden ja muiden pesusta. Ite oon pessy kaiken uutena ostamani, kun ovat haisseet niin voimakkaasti "uudelle". Käytettyjä en oo kaikkia pessy, kun enimmäkseen oon ostanu isoja satseja yhdeltä ihmiseltä ja ne on selvästi pesty myyntiin ja hajuttomilla pesuaineilla. Uudet lakanat oon myös pessyt ja ne pesen kyllä itellekin.
 
Heippa pitkästä aikaa!

En ole pitkiin aikoihin tänne kirjoitellut mutta nyt taas synnytyksen lähestyttyä tekee mieli päästä keskustelemaan samassa tilassa olevien kanssa.
Kaikki aika on mennyt töissä ollessa ja ton 2v8kk pojan kanssa touhutessa niin illat olen pyhittänyt sohvalle kun ei ole muuta jaksanut tehdä.
Tällä hetkellä ei paljoa uskalla/pysty liikkumaan kotikulmia pidemmälle kun heti alkaa supistaa. Istun ruokakaupassa mummojen ja pappojen vieressä välillä lepäämässä kun supistaa niin kovasti. Nyt on viikkoja 36+1 ja odotan jo loppu kuuta kovasti. LA on 30.11.
 
Aina kun tun tänne vau:n sivuïlle, niin alkaa ihan älyttömät supparit :D Pitäisköhän lueskella yöt läpeensä täällä niin ehkä synnytys käynnistyis :D  Samoin joskus kun puhun pikkuvauasta, niin hän aloittaa hirmuisen melskaamisen ja supitelee.

Mun on kans pakko pestä kaikki pikkuvauvalle tuleva, kuten pesen myös 1,5 vuotiaalle eikoisellekin tulevat vaatteet,lakanat ja pyyhkeet. Pesin omat vaatevarastotkin uudelleen, mitä jäi esikoiselta, vaikka ne on ollut vaan laatikossa odottamassa seuraavaa.
 
Noista pullojen pesemisestä.. Pesettekö niitä millään aineella? Niinku kun ne on uusia. Oon kyllä kuullut, että tutit pitää keittää aina välillä. Ja sitten näin kerran liikkeessä sellaisen pullojen desinfiointilaitteen, ja ajattelin, etten sellasta kyllä nyt hanki. Mutta korvaako sen just se pullojen keittäminen?... ja entäs se pesuaineen käyttö... Tulipa sekavasti, mutta toivottavasti saatte kysymyksestä kiinni! :)
 
Emmali85: Minä pesen uudet tuttipullot ensin astianpesuaineella ja sen jälkeen keitän ne. Tutit vain keitän. Sitten kun ovat jo käytössä, niin jokaisen käytön jälkeen tuttipullot on meillä pesty, mutta todella harvakseltaan keitetty. Sen sijaan tutit olen keittänyt, jos on tippuneet jonnekin muualle kuin oman kodin lattialle (kauppa, neuvola, tms.). Oman kodin lattialle tippuneen tutin olen vain huuhdellut vedellä, ettei ole mitään roskia.

Kaikki uudet vauvanvaatteet, lakanat ym. on meillä pesty ennen käyttäänottoa. Vauvalla on kuitenkin herkkä iho, joten sen uuden kankaan karheuden ja mahdolliset kemikaalijäämät haluan ehdottomasti pestä pois ennen käyttöä. Pääsääntöisesti meillä kyllä käyttöönottopestään myös esikoisen ja meidän aikuisten vaatteet, jotka tulevat ihoa vasten, lakanat, pyyhkeet ym.
 
Tervehdys!

Täälläkin odotellaan jo kuumeisesti pikkuisen näkemistä. Nyt viime päivinä supistukset  ovat lisääntyneet ja tänä aamuna olleet jo 10 min. välein, joten katsotaan, mitä ilta tuo tullessaan. Esikoisen kohdalla synnytys käynnistyi lapsiveden menolla, mitä ennen ei tapahtunut mitään, joten tämä on nyt jännittävää, kun näitä supistuksia tulee etukäteen.

Miehelle tuli kiire lähteä vaihtamaan talvirenkaat autoon ja jäin esikoisen kanssa kotiin. Huonoa tuuria, koska hän sairastui viime yönä vielä oksennustautiin, joten täällä on melkoinen yrjöshow päällä ja pyykkikone huutaa koko ajan. Sairaalakassi on nyt nostettu eteiseen ja anopille ilmoitettu, että lastenhoitoapua saatetaan kaivata pian.

Vointeja kaikille, toivottavasti saamme lukea pian lisää marraskuun vauvoista!
 
Aargh, täällä ei ole tapahtunut mitään jos ei lasketa pikkuista jomotusta silloin tällöin ja ihan mieletöntä väsymystä... Voisin vaan nukkua... Zzzz.... Oon ihan varma että joudutaan odottelemaan vielä parisen viikkoa, ääh!
 
Herääminen kuvaa kyllä todella hyvin viime viikkojen tuntemukseni, etuli! :) Viimeiset työpäivät/-viikot olivat vähän rankkoja enkä muista tehneeni mitään ensimmäisen äitiysvapaan viikon aikana paitsi että nukuin tosi pitkiä yö- ja päiväunia! Sen jälkeen olen vähitellen herännyt ja alkanut tapaa ystäviä, soitella ystäville jotka asuvat kauempana, tehdä pikku juttuja täällä kotona ja osallistua taas kotisiivouksiin, joita mieheni teki noilla edellisellä viikoilla kun kaaduin aina vain sänkyyn tulessani kotiin. Ei ihme että mieheni sai flunssan kun piti hoitaa kaikki kotisiivoukset ja kauppareissut töiden ohella. :D No, flunssa meni ohi ja minä vältin siitä kurkkukivun lukuun ottamatta. Viikkoja on täällä 38+ ja harjoitussuppareita on, muttei muuta. Vauvan potkut ovat nyt kyllä usein niin voimakkaita että kipeää tekee! Saisi tulla jo. :) Mutta kun muuten olo on hyvä, niin ei mua ainakin vielä stressaa ajatus että se voi kestää vielä viikkoja. Olis aikaa tehdä vielä muutama juttu ennen sen tuloa ja nauttia "yksin"olosta kun en kerran enää nuku koko ajan. ;)

Tsemppiä kaikille jotka eivät jaksaa enää odottaa! Ja kiitos kaikille jotka ovat tänne kirjoitellut säännöllisemmin kuin minä! Erityisesti niille, joilla on ollut erikoisempia kokemuksia! Etulin kertomus kääntämisen yrittämisestä jäi ainakin mieleen niin kuin myös kaikki synnytyskertomukset. Kiitos! Ja paljon onnea pepille, HP86lle, manquelle, AN83lle, MarrasOdotukselle ja kaikille muillekin jotka ovat jo synnyttäneet!
 
Minä taas täällä sekavin fiiliksin kirjoittelen... Ois toisaalta niin kiva, jos tapahtuis edes JOTAIN, niin ois toivoa siitä, että lähtö vois olla lähellä. Toisaalta taas ihan kiva, että on kivuton ja vaivaton olo. Huomenna äitipolille rv 40+5 ja todella toivon, että aletaan käynnistellä tai JOTAIN, eikä vaan laiteta kotiin jatkamaan odotusta. Tosin nyt alkaa tuntua, että muut on kärsimättömämpiä vauvan maailmaan tulon suhteen, kuin minä. Mies ois valmis jäämään isyysvapaalle vaikka heti ja tulevat mummot soittelee ja viestittelee ja hätäilee, että eikö ne vieläkään meinaa mitään. Tuleva isomummokin soitti eilen. Ja ystävät on ihan kuumeissaan. :D Minua ei kyllä sinänsä vielä ainakaan ärsytä nuo kyselyt, enemmänkin huvittaa, tuntuu kuin tässä ois monenkin ihmisen elämä kamalassa muutoksessa, vaikka mie ainakin luulen, että suurin vaikutus meidän vauvan syntymällä on ihan tähän meidän perheeseen. :) Ja sit yksi ystävä pyysi minua tänään kaasoksi! <3 Ihanaa! Niin paljon, kuin silloin loppukesästä täälläkin yksinäisyyttäni valittelin, niin nyt on muutama ystävyyssuhde lähtenyt ihan uusille urille ja osa niistä aika yllättäviäkin... :) Siitä oon onnellinen. :)

Ja oikein kiva, jos jotkut on saanut iloa miunkin kirjoitteluista ja miettimisistä. On tää vertaistuki tälleen uuden edessä aika tärkeää :)
 
Mä oon jo alkuraskaudessa maalaillut kauhukuvia siitä, että anoppi soittelee joka päivä ja kyselee vointia. Vaikka onkin ollut aika innokas raskausajan niin ei ole onneksi soitellut ja intoilukin on suurimmaksi osaksi jäänyt niihin kertoihin, kun ollaan nähty. Nyt sitten eilen pääsin jo etukäteen sanomaan, kun hän sanoi, että toivottavasti ei mene kovin paljon yli lasketun ajan, että "ethän sitten soittele joka päivä"... Lupasi jaksaa odottaa ja sanoi vielä muistavansa, kun odotti miestäni ja kaikki kyselivät jatkuvasti... Ja hän kuitenkin syntyi jo kolme päivää lasketun ajan jälkeen. Tuli hyvä mieli, koska mua kyllä ahdistaa jo valmiiksi se, että kysellään jatkuvasti "eikö vielä oo mitään tapahtunut". Ei toki niin, että jos soitellaan muuten vain, mutta jos selvästi huomaa, että on sellaisia tarkistussoittoja. Kai nyt jokainen ilmoittaa sitten, kun vauva on syntynyt :D
 
Mua on kyllä ruvennut viimepäivinä nyppimään jatkuvat kyselyt ihmisiltä "joko se kohta syntyy" tai no "onko tuntemuksia, että se ois nyt ihan kohta jo tulossa". No mistä hitosta minä tiedän, milloin se syntyy, ellei nyt sattuis kysymään just kun on vaikka lapsivedet hulahtanut emoticon Sehän oiskin kiva, kun itelläkin ois joku valmis aikataulu ja tieto milloin tuo tulee.

Itekkin kovasti oottelee toki, niin tympii vaan nuo kyselyt. Suppareita on tänäänkin ollut taas pitkin päivää, samaten kuin viimeyön. Viimeyönä pari tuntia suppaili 8min ka:lla, mutta nekin taas lopahtivat. Päivällä tullut harvakseltaan. Turhauttaa kun aina lopahtaa nuo, eikä lähe eteneen kunnolla. Ylihuomenna on laskettu aika. Toivottavasti tuo tulis tuolta nyt viimestään viikossa, kun viikon päästä su ois isäinpäivä ja suuri toive on ollut, että siihen mennessä viimeistään tulisi, että pääsisi tuo tuore isä sitten viettämään heti isäinpäivää.

Reseptinärästyslääkkeet loppui toissapäivänä ja nyt on taas välillä ihan karseaa tää närästys. Ämpäriä saa taas pitää mukana, kun ei nuo reseptittömät tahdo vaan auttaa. Toivottavasti tässä ei joudu enää montaa viikkoa nyt kärsimään taas tuosta närästyksestä.
 
Täällä myöskin on alkaneet nuo kyselyt ärsyttää. Eniten ärsyttää oma äiti, jolla tosin erittäin hyvä syy kysellä, kun ovat tulossa esikoista hoitamaan kun synnytys käynnistyy. Siksi ei voi oikein sanoa et kyl minä ilmoittelen kun aika on, voi vielä tästä suuttua ja sit ollaan ongelmissa hoitoavun kanssa. Huoh! Ei kai auta kuin kestää. Esikoisesta tässä vaiheessa mua myöskin vaan huvitti noi kyselyt ja ärsytys niihin alkoi vasta päivä lasketun ajan jälkeen. Tosin esikoisesta olikin ihan varma et yli ajalle mennään. Noh nyt olen jo itsekkin niin kovasti odottanut et pääsisi synnyttämään joten ärsyttäähän noi kyselyt! Tuntuu kamalalta ajatella et täs voi mennä vielä jopa 4 viikkoa!! Varsinkin kun päivittäin supistelee ja tänään tunsin pari napakampaakin jotka tuntuivat jo selän puolellakin. Näitä lisää! :)

Vaatteiden pesusta ja tuttipulloista on ollut täällä myöskin puhetta. Minäkin olen pessyt kaikki vauvan vaatteet, myös ne jotka ovat esikoisen vanhoja. Nuo esikoiselta jääneet on kuitenkin vajaan pari vuotta olleet laatikossa odottamassa, joten ajattelin et ne on hyvä pestä. Kaverilta sain muutaman vaatteen ja ne oli pesty niin voimakkaan tuoksuisella pesuaineella et ne oli pakko pestä uudelleen. Ollaan niin totuttu hajuttomiin pesuaineisiin miehen iho-oireiden vuoksi et mua ällöttää esim. kavereiden vaatteet jotka tuoksuvat selvästi pesuaineelle. Tuttipulloista itse tykkäsin esikoisella Mamin Anti-colic pulloista mut myös esim. Aventin pullo oli hyvä. Just se hidas virtausnopeus on tärkeää. Se Ainun Medelan pullo näytti ainakin mainoksessa hyvältä. Tosin meillä oli niin nirso esikoinen et pulloista ei eka kelvannut kuin ihan tavallinen Ainun pullo ja anatominen tutti, sit tissille oppimisen jälkeen ei meinannut kelvata enää mikään pullo ja sen vuoksi me jouduttiinkin ostamaan melkein joka merkkiä pullot ja tutit, kunnes viimein alkoi satunnaisesti kelpuuttamaan sen Mamin Anti-Colic pullon. Eli niinkin voi käydä. Ja nuiden pullojen ja tuttien pesusta. Mekin eka kerran pestiin astianpesuaineella ja sit keitettiin 3-5 min. Pulloja alkuun jaksoin keitellä noin pari kertaa viikossa mut sit jossain vaiheessa, varmaan kun siirtyi kiinteisiin, niin aloin pesemään pullot astianpesukoneessa ja tutit käsin.

Tsemppiä Piatta ja Etuli, kun molemmat ilmeisesti hieman käynnistelyä odottelette! Samoin kaikille muillekin jotka jo kärsimättömänä odottelette ja lasketttu aika on jo käsillä!
 
Ah, niin ihana lueskella tutuista fiiliksistä kanssakärsijöiden teksteistä :) Ei siis sillä, että olisi kivaa, vaan nimenomaan sen vuoksi, kun on 'seuraa' näille fiilareille.

Täällä supistelee öisin todella lupaavasti, niin että särkee kunnolla selkää ja alavatsaa ja välillä tuntuu, että on koko lantio tulessa. Aamuun mennessä kaikki loppuu. Turhauttaa. Varsinkin kun lääkärikin viime viikolla tuolle muuttajalle totesi, että alkaa nyt tulla sieltä.

Väsymys iskee väistämättä jossain vaiheessa, kun yöt menee valvoessa - tänä aamuna vetäsinkin pitkästä aikaa sitten melkein neljä tuntia (wohoo...) unta putkeen, kun sitä ennen olin puhissut puoli yötä taas lupaavan alun kanssa. Alkaa jo pelottaa, et josko tohon onkin joku syy, ettei vauva pääse lähtökuoppiin?

Viikkoja tulee siis keskiviikkona 39, et eihän tässä sinänsä oo vielä hoppukaan vaan voi mennä se 3 vkoakin. Mut kun tuo koko on nyt se, mikä arveluttaa. Nytkin supistaa, mutta kohta se menee taas ohi ja sit ei todennäköisesti taas mitään. Totesinkin eilen tälle Tirppuselle, että kyllä kun olisin sillon viikolla 34 tiennyt, että sua saa ootella ja hoputtaa, en olis luultavasti niin pitkään makoillut jarruttelemassa soffalla. (Tottakai vauvan terveys on se prio 1, ja silloin se oli tarpeen. Nyt alkaa vain hermo loppua tän kaiken epämukavuuden kanssa, kun tietää että valmista olisi jo.)

Tsemppiä muille kanssapuhisijoille, ja kiitos että ootte jakaneet fiilareita täällä! :)
 
Tirppunen,

täällä valvottiin myös viime yö alaselkäkipujen vuoksi. Olivat jo niin voimakkaita, että kävelin ympäri taloa lantio tulessa, ihan niin kuin kirjoitit. Sitten aamulla kaikki taas ohi. Viime raskaudessa mulla alkoi synnytys pari päivää voimakkaiden selkäkipujen jälkeen, joten toivoa ilmeisesti on, että tällä viikolla saisin beben syliin. Jännittää kyllä, että kuinka nopeasti synnytys sitten etenee, kun varmasti paikat ovat jo alkaneet avautua urakalla, ainakin näistä kivuista päätellen.

Huomiseen yritän vielä pitää kuitenkin jalat ristissä, sillä silloin on viimeinen opiskelupäivä. Ihanaa, että vihdoin pääsee aloittamaan äitiysloman! Ajattelin sen kunniaksi käydä katsomassa muutaman uuden vaatteen lapselle sekä tumput. Huomasin, että meillä ei ollut esikoisen jäljiltä yksiäkään käsineitä tallella. En tajua, minne ne ovat menneet. Ne äitiyspakkauksen tumput oli kyllä ihan parhaimmat!

Vointeja kaikille!
 
Suuren suuret tsemppaukset myös täältä kaikille! Mulla supisteli eilen illalla muutaman kerran, mut sit ne lopahti. Ja aamulla heräsin 6.30 semmoseen kovempaan supistukseen ja ajattelin jo, että no nyt, NYT, mut sit tuli sen perään muutama laimeampi puolen tunnin välein ja kerkesin vielä nukahtaakin, ennen kuin kello soi 8.45. Sit taas kovin pettyneenä heräsin, mut toisaalta äitipoli ajan takia toiveikkaana ja sehän sitten muuttikin asioita. Kohdun suulla ei kuitenkaan ollut siis tapahtunut noista supisteluista huolimatta mitään, eli ihan hyvä, että pääsen sinne sektioon. En tiiä koska tässä olis alkanut tapahtumaan. Vaikka voihan se toki käydä sit äkkiäkin... Mutta tsempit teille kaikille muille tähän seuraavaan viikkoon! Toivottavasti moni muukin jo on päässyt tosi toimiin sit kun palailen takaisin palstoille sairaalasta kotiin päästyä! :)
 
Täällä ollaan tosi lähellä h- hetkeä . Neljän päivän päästä eli perjantain 9.11 tehdään suunniteltu keisarinleikkaus.  Kun on todettu lievä raskausmyrkytys viime viikolla ja nyt ollaan seurailtu tiivisti kaikkia arvoja . Tänään oli vähän kaikki taas kohollaan mutta silti kotiutti mut koska olen muuten hyvinvoiva. Sanoivat vaan että tulet tänne päivystykseen jos tulee jotain oireita/huono olo . Joudun kerää virtsaa pulloihin huomisesta aamusta keskiviikkko aamuun (onneksi ei huomen joudu lähtee kun lupailevat niin kurjaa ilmaa ja taxilla ei oo mikään halpa matkustaa). Pikkasen mietityttää et onhan kaikki varmasti hommattu kotiin vauvaa varten ja että kassiin on pakattu kaikki tarpeellinen että pärjää osastolla. Tosin sitä on vissiin niin kipeä ensimmäiset päivät että jaksaako mitään tehdä ? Onko muilla kokemuksia suunnitellusta keisarinleikkauksesta? Pääsepähän mies juhlii ekaa isänpäivää sunnuntaina :) Laskettu aika ois ollu 18.11.
 
Hassua lukea kun kaikki odottaa hirveitä kipuja ja kun kivut loppuu niin ollaan pettyneitä :D Niin myös itse odotan vaan jatkoa ja kipujen voimistumista, mutta kllä ne loppuu liian pian :/

Vielä joudummekin oottamaan yli 2 viikkoa käynnistykseen (mistä kirjotin enemmän neuvola kuulumisissa), mutta toivotaan että käynnistyy itsestään ennen sitä.

Tänä aamuna tuntui kyllä niin jäätävä kipu suoraan alapäässä, ei ollenkaan vatsassa tai lantiolla vaan ihan alakerrassa, että mietinkin jos nuo on synnytys suppareita, niin vaadin epiduraalin heti :D Olen mielessäni miettinyt miten pitkään selviäisi ilman selkäydinpuudutuksia ja olisko aika hurjaa synnyttää kokonaan ilman niitä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top