Marraskuinen 2012
- Ketjun aloittaja SannaKoo
- Aloituspäivämäärä
SannaKoo
Sanavalmis juttuseppä
Synkkä, ankea marraskuu... ONNEKS ei oo lunta, se tästä vielä puuttuiskin!
Voin kuvitella Amppu, ettei sitä ehkä iiiiihan heti kaipaa nelikiloista mötköä mahaansa survomaan sisäelimiä. Mä onneks pääsin Joonan kanssa aika vähällä, möyrintä suuntautui lähinnä vatsanahkaavenyttäen ulospäin, joten kylkiluut saipi olla. Ja toisaalta onhan tuossa tuota mittaa missä venytellä, mun keskiruumiissa nimittäin.
Ootkos muuten jo pulissut, että mitenkäs ne tasan laskettuna käynnistää?
Mua vähän jänskää, kun neuvolassa silloin juteltiin siitä mun repeämästä ja tulevasta synnytyksestä... Joonan synnytystän oli nopea jo ensisynnytykseksi, reilu kolme tuntia kivuliaista säännöllisistä supistuksista ja lapsi oli maailmassa. Koska synnytys oli niin nopea ja repeämä todella paha, niin ainakin neuvolantäti vähän ennakoi, että ne todennäköisesti tulevat suosittelemaan mulle sitten käynnistystä siinä jo 38. viikon nurkilla, jos yhtään näyttää siltä, että ois itekseen käynnistymässä. Mua se pelottaa aika kovasti, koska mä kyllä ehkä kuitenkin haluaisin tästäkin ihan spontaanisti käynnistyneen, mutta kyllä se oikeesti kovasti pelottaa, että miten mun käy, jos vauva lähteekin syntymään kotona... viimeks oli aika kova verenhukka, joten joten... onneks hoitohlökunta on kaikesta tästä tietoisia ja tukea löytyy sekä suunnitteluun että keskusteluihin.
Joonalla oli tänään hoidossa halloweenbileet ja luurankopoika oli aika hurja!
Hoitajat olivat järkänneet kaikkea kivaa ekstraa. Oli kuulemma myös yksi pimeä huone, jonne oli laitettu sellasia "sokkotunnistusjuttuja" laatikoihin ja peiton alle, ja Joona oli kerännyt rohkeutensa ja uskaltanut laittaa kätensä tunnustelemaan sinne myös. Vitsi mä niiiiiin tykkään tosta hoitopaikasta, ne on ihan huippuja! Melkeen tekis mieli pitää Joona hoidossa vanhempainvapaankin aikana, ettei menettäis tota paikkaa! Siellä on 2 sellasta paikkaa tälläkin hetkellä, että perhe on vuoden verran naapurimaassa, mutta maksavat paikasta joka kuukaus, jotta lapsi pääsee sitten takaisin... kovin on arvostettu paikka!
Voin kuvitella Amppu, ettei sitä ehkä iiiiihan heti kaipaa nelikiloista mötköä mahaansa survomaan sisäelimiä. Mä onneks pääsin Joonan kanssa aika vähällä, möyrintä suuntautui lähinnä vatsanahkaavenyttäen ulospäin, joten kylkiluut saipi olla. Ja toisaalta onhan tuossa tuota mittaa missä venytellä, mun keskiruumiissa nimittäin.
Ootkos muuten jo pulissut, että mitenkäs ne tasan laskettuna käynnistää?
Mua vähän jänskää, kun neuvolassa silloin juteltiin siitä mun repeämästä ja tulevasta synnytyksestä... Joonan synnytystän oli nopea jo ensisynnytykseksi, reilu kolme tuntia kivuliaista säännöllisistä supistuksista ja lapsi oli maailmassa. Koska synnytys oli niin nopea ja repeämä todella paha, niin ainakin neuvolantäti vähän ennakoi, että ne todennäköisesti tulevat suosittelemaan mulle sitten käynnistystä siinä jo 38. viikon nurkilla, jos yhtään näyttää siltä, että ois itekseen käynnistymässä. Mua se pelottaa aika kovasti, koska mä kyllä ehkä kuitenkin haluaisin tästäkin ihan spontaanisti käynnistyneen, mutta kyllä se oikeesti kovasti pelottaa, että miten mun käy, jos vauva lähteekin syntymään kotona... viimeks oli aika kova verenhukka, joten joten... onneks hoitohlökunta on kaikesta tästä tietoisia ja tukea löytyy sekä suunnitteluun että keskusteluihin.
Joonalla oli tänään hoidossa halloweenbileet ja luurankopoika oli aika hurja!
Hoitajat olivat järkänneet kaikkea kivaa ekstraa. Oli kuulemma myös yksi pimeä huone, jonne oli laitettu sellasia "sokkotunnistusjuttuja" laatikoihin ja peiton alle, ja Joona oli kerännyt rohkeutensa ja uskaltanut laittaa kätensä tunnustelemaan sinne myös. Vitsi mä niiiiiin tykkään tosta hoitopaikasta, ne on ihan huippuja! Melkeen tekis mieli pitää Joona hoidossa vanhempainvapaankin aikana, ettei menettäis tota paikkaa! Siellä on 2 sellasta paikkaa tälläkin hetkellä, että perhe on vuoden verran naapurimaassa, mutta maksavat paikasta joka kuukaus, jotta lapsi pääsee sitten takaisin... kovin on arvostettu paikka!
hennas
Puuhakas puhuja
Marraskuuta mammat!
Sannalla vaikuttaa olleen mukava ensimmäinen neuvolakäynti. Ja ihkut sydämen läpätyksetkin. Ihan hyvä, että jo alkuvaiheessa alkavat valmistaa siihen synnytykseen, kun sulla on ollut kuitenkin aika rankka se ensimmäinen synnytys. Nykyään pääsee kuulemma aika hyvin keskustelemaan, jos on esim. synnytyspelkoja. Veljen vaimokekin kävi sellaisessa, kun hällä ei oikein epiduraali toiminut...
Meillä neiti oppi ärrän ja ässän! Siis aivan ykskaks yllättäen. Nyt oikein polleana surauttelee ärrää. ;-)
Sanna, itsekin mietin äippälomalle jäädessä, että maksaisiko hoitopaikasta, vaikka tyttö ei ole hoidossa. Päädyttiin sitten siihen, että luovutaan siitä, kun ois kuitenkin pitänyt maksaa puolet siitä maksusta. Meillä kävikin tosi hyvä tuuri, kun pääsivät kuitenkin vielä samalle tätskälle hoitoon.
Ampulle jaksamista sen jumppaajan kanssa. Minäkin mietin tuota, että miksi käynnistävät silloin 40+0? Mutta totta turisit eri ammattien tarpeudesta. Tosiasiahan on, että toiset työt luonnistuvat ilman vuosien koulujen käyntiä, mutta toiset taas ei. Ja kaikki työt ovat tärkeitä.
Sannalla vaikuttaa olleen mukava ensimmäinen neuvolakäynti. Ja ihkut sydämen läpätyksetkin. Ihan hyvä, että jo alkuvaiheessa alkavat valmistaa siihen synnytykseen, kun sulla on ollut kuitenkin aika rankka se ensimmäinen synnytys. Nykyään pääsee kuulemma aika hyvin keskustelemaan, jos on esim. synnytyspelkoja. Veljen vaimokekin kävi sellaisessa, kun hällä ei oikein epiduraali toiminut...
Meillä neiti oppi ärrän ja ässän! Siis aivan ykskaks yllättäen. Nyt oikein polleana surauttelee ärrää. ;-)
Sanna, itsekin mietin äippälomalle jäädessä, että maksaisiko hoitopaikasta, vaikka tyttö ei ole hoidossa. Päädyttiin sitten siihen, että luovutaan siitä, kun ois kuitenkin pitänyt maksaa puolet siitä maksusta. Meillä kävikin tosi hyvä tuuri, kun pääsivät kuitenkin vielä samalle tätskälle hoitoon.
Ampulle jaksamista sen jumppaajan kanssa. Minäkin mietin tuota, että miksi käynnistävät silloin 40+0? Mutta totta turisit eri ammattien tarpeudesta. Tosiasiahan on, että toiset työt luonnistuvat ilman vuosien koulujen käyntiä, mutta toiset taas ei. Ja kaikki työt ovat tärkeitä.
SannaKoo
Sanavalmis juttuseppä
Niin, mä siis vielä mietin tätä niinkin, että lakihan määrittelee, että pikkusisarelle täytyy tarjota samasta päivähoidosta paikka, missä isosisarus on - mutta jos lapsi on välillä kotihoidossa, ja lapset aloittavatkin "samaan aikaan" sitten hoidossa, niin tääpä ei täsmää...
Hankalaa. Ja toisaalta, mies kyllä haluaisi olla tällä kertaa kotona lasten kanssa, ja silloinhan ei oikeen taloudellisesti selvittäis, jos ei kotihoidontukea sitten se 9kk jälkeen saatais....
Noh, jospa en nyt mee asioiden edelle! :D
Ja joo, pelkopolille pääsis täälläkin, mutta sekä minä että neuvolantäti oltiin vähän sitä mieltä, että ehkä tää mun juttu ei oo ihan sellanen pelkopolijuttu, mutta jotain tukea kuitenkin jostain tartteis... ja mahdollisesti neuvolalääkärikäynnit ammattilaisen kanssa, koska ajatus että päästäisin tk-lekuria sörkkimään, niin no way!!
Hankalaa. Ja toisaalta, mies kyllä haluaisi olla tällä kertaa kotona lasten kanssa, ja silloinhan ei oikeen taloudellisesti selvittäis, jos ei kotihoidontukea sitten se 9kk jälkeen saatais....
Noh, jospa en nyt mee asioiden edelle! :D
Ja joo, pelkopolille pääsis täälläkin, mutta sekä minä että neuvolantäti oltiin vähän sitä mieltä, että ehkä tää mun juttu ei oo ihan sellanen pelkopolijuttu, mutta jotain tukea kuitenkin jostain tartteis... ja mahdollisesti neuvolalääkärikäynnit ammattilaisen kanssa, koska ajatus että päästäisin tk-lekuria sörkkimään, niin no way!!
Amppunen
Vauhtiin päässyt keskustelija
Synnytys käynnistetään, koska esikoinen oli iso poika 4200g ja tämäki on poika ja en suostu sitä yliajalla (41+5 tms) enää synnyttämään :) siis toivon että syntyy ihan itsekseen, kunhan ei menis yli. Lisäksi ponnistuskammoa kahdesta erittäin kivuliaasta yli 30 min puserruksesta ilman ponnistuksen tarvetta, etukäteen mietitty polilla seuraavaa kivun lievitystä.
Siispä Sanna, pelkopolille vain. Tuttu paikka. Saat kontrollia ja suunnitelmallisuutta siihen touhuun. Ja niillä on sitten etukäteen hyvin tiedossa taustat. Kun oli kuitenkin pitkä toipuminen takana ja murhetta vielä rinnassa!
SannaKoo
Sanavalmis juttuseppä
Kuulostaa ihan päteviltä syiltä Amppuseni! Ihanaa, että oot saanut hyvää tukea, eiköhän se pakokauhu "eiiiii, vieläks voi peruu!!!" iske niiden ekojen kivuliaiden supistusten aikana kuitenkin ;))
Mä en siis varmaan pelkopolille mee, koska ei mulla sinänsä oo pelkoja. Kun vaan suunnitellaan järkevästi tapahtumat ja saan sanottua, että mä haluan ja aion synnyttää alateitse, niin eiköhän se riitä. Joona oli sen verran nopea tulija ja repeämä aiheutti suuren vuodon, että kotona en halua lähteä kokeilemaan onneani... Mutta ei mulla ainakaan toistaiseksi ole sen suurempia pelkoja syntynyt - toki asiaa auttaa sekin, että meiltä on ihan maksimissaan vartin matka synnärille omallakin autolla (hälytysajoneuvolla toki vieläkin nopeampi, eikä Naistenklinikka tai Kätilöopistokaan oo ku ehkä 20min ajomatkan päässä, jos Jorvi ois täynnä), ja pelastuslaitoksen paikkojakin ihan minuuttien säteellä meistä, että ei tässä avutta varmasti jäädä, jos hyvästä suunnitelmasta huolimatta synnytys käynnistyiskin kotona. Ja toisaalta kun itellä on se tieto, että asiat voi tapahtua nopeasti, niin ei varmaan tuu jäätyä kotiin oottelee niitä kunnon kipuja, vaan uskoisin aika hyvin tietäväni, et koska oikeesti sit mennään. Mut kiitos tsempeistä, mä luulen, että niitä tarviin vielä keväällä kun alkaa h-hetket lähestyä! <3
Mä en siis varmaan pelkopolille mee, koska ei mulla sinänsä oo pelkoja. Kun vaan suunnitellaan järkevästi tapahtumat ja saan sanottua, että mä haluan ja aion synnyttää alateitse, niin eiköhän se riitä. Joona oli sen verran nopea tulija ja repeämä aiheutti suuren vuodon, että kotona en halua lähteä kokeilemaan onneani... Mutta ei mulla ainakaan toistaiseksi ole sen suurempia pelkoja syntynyt - toki asiaa auttaa sekin, että meiltä on ihan maksimissaan vartin matka synnärille omallakin autolla (hälytysajoneuvolla toki vieläkin nopeampi, eikä Naistenklinikka tai Kätilöopistokaan oo ku ehkä 20min ajomatkan päässä, jos Jorvi ois täynnä), ja pelastuslaitoksen paikkojakin ihan minuuttien säteellä meistä, että ei tässä avutta varmasti jäädä, jos hyvästä suunnitelmasta huolimatta synnytys käynnistyiskin kotona. Ja toisaalta kun itellä on se tieto, että asiat voi tapahtua nopeasti, niin ei varmaan tuu jäätyä kotiin oottelee niitä kunnon kipuja, vaan uskoisin aika hyvin tietäväni, et koska oikeesti sit mennään. Mut kiitos tsempeistä, mä luulen, että niitä tarviin vielä keväällä kun alkaa h-hetket lähestyä! <3
Amppunen
Vauhtiin päässyt keskustelija
Nopsaan vielä että mäkin vaan neuvolassa sanoin että yliajalle ei saa päästää, vaadin sitä ja en siis halunnut muuten puhua mistään. Neuvolatäti sanoi että muuta väylää ei ole kuin pelkopoli ja laittoi siksi sinne. Kävin kerran kätilön kanssa puhumassa ja sain kokoarvion ja puhuttiin sitte samalla tuosta ponnistusvaiheen kivunlievityksestä. Ja siksi mulla on tuo kokoarvio että jos ei ole siihen mennessä syntynyt niin sovitaan käynnistyspäivä. Minun tapauksessa ihan syyn takia, ei niinkään pelin takia. En usko että saan ilman ponnistuksen tarvetta ulos jotaki viisikiloista.
Mies oli 4700g. Yök :)
hennas
Puuhakas puhuja
Amppu, anteeksi että vielä utelen, mutta eikö sulle ole tullut siis ollenkaan sitä nyt-on-pakko-puskea -tunnetta? Hui! Minun serkulla kävi ensimmäisessä synnytyksessä niin, että puudutus ei enää toiminut ponnistusvaiheessa. Hän jutteli sitten asiasta neuvolassa ja pääsi tekemään ns. tarkemman synnytyssuunnitelman, johon kirjattiin erikseen tämä puudutusasia. Mulla syöttivät sitä epiduraalia loppuun asti, ja toimikin tosi hyvin. Pojan synnytyksessä anestesialääkäri osui ensimmäisessä nikamavälissä suoneen ja joutui menemään sitten toisesta välistä ja seurauksena oli, että se puudutus ei toiminutkaan niin hyvin niihin pahimpiin supistuksiin ja ponnistaessakin tunsin tasan tarkkaan missä se pää oli tulossa, mutta kipua ei ollut.
Sanna, kuulostaa hyvältä tuo suunnitelmasi. Ja hoitopaikoista vielä, että tosiaan, jos siitä paikasta luopuu kotihoitoon jäädessä, niin se annetaan seuraavalle tulijalle. Meillä pääsivät samalle tätskälle sen takia, että sieltä lähti veljekset päiväkotiin ja vapautui paikka kahdelle.
Sanna, kuulostaa hyvältä tuo suunnitelmasi. Ja hoitopaikoista vielä, että tosiaan, jos siitä paikasta luopuu kotihoitoon jäädessä, niin se annetaan seuraavalle tulijalle. Meillä pääsivät samalle tätskälle sen takia, että sieltä lähti veljekset päiväkotiin ja vapautui paikka kahdelle.
SannaKoo
Sanavalmis juttuseppä
Oot sä Amppu vähän outo, ettet sellasta mötikkää halua pusata maailmaan :DD
Ei vaan, siis ymmärrän kyllä hyvin nuo perusteet! Joona oli siro 3745g sillon yli 2vkoa lasketun jälkeenkin, ja siinä jo oli iiiiihan riittävästi hommaa. Mä en viimeks onnistunut lopettaa tupakointia kokonaan, ja nyt aion yrittää entistä suuremmalla tsempillä. Vähän kyllä jännittää, että entäs jos nimenomaan se nikotiini on ollut syy Joonan keskikäyrällä oloon, että ilman nikotiini ja kofeiinimyrkytyksiä se vauva kasvaa aivan jättimäiseksi... Tosin rauhoittelen itseäni katsomalla sekä mun että miehen synnyinmittoja, aikalailla samaa luokkaa kuin Joonalla, että jos ja kun tää nyt on tyttö, niin tuskin tänkään kanssa kovin suurilla linjoilla mennään!
Mutta toivotaan sinne Ampulle kuitenkin luonnollista käynnistystä, mun mielestä sä voisit jo kohtapuoliin alkaa mennä ;) Tuo ponnistuksen tarpeettomuus kyllä kuulostaa hurjalta!
Niin ja hassua, et sut on käsketty pelkopolille, kun taas täällä päässä se oli enempi sellainen (neuvolantädin vastaus siis) "Jos ei sua se synnytys itsessään pelota, niin ei se pelkopoli taida sun paikka olla". Mutta katsotaan nyt, kyllä mulle siis ois ihan ok se pelkopoleilukin, kunhan ei tarvii niiden kuspäisten tk-lääkäreiden kanssa kauheesti asioida. Tokihan mä keskustelutuen puolesta puhuja oon jo ihan päivätyönkin puolesta :D
hennas, mä en taida uskaltaa ottaa riskiä, että Joona ei pääsis samaan hoitopaikkaan takaisin, tai tietysti että molemmat ei pääsis sinne... se on vaan niin kultaa! Surettaa jo pelkkä ajatuskin... Lisäksi Joonan ryhmässä yhdestä toisestakin lapsesta on keväällä tulossa isosisko, että varmaan hekin pikkusisaren sinne haluisivat :( Toki noilla onneks on vuosittain se 1-3 paikkaa aukeemassa syyskaudesta eteenpäin, kun viisvuotiaat lähtee eskariryhmiin. Eli täytyy vaan ajoittaa asiat sit oikein :D
Joona se muuten on oikein reipas ja kannustava näiden mun olotilojen kanssa. Viikonloppuna se vahti vierestä mun oksentamista (Jep, mä yritän ykäilyjen välistä huutaa sitä menemään muualle, mutta se vahtii vieressä...) ja kun tuli pieni tauko ykäilyyn, niin Joona tsemppaa äitiä "Hyvä äiti! Voitko tehdä vielä kerran sitä oksennusta!" Jepjep, superäiti täällä hei, mun supervoima on tehdä oksennusta! :S
Ei vaan, siis ymmärrän kyllä hyvin nuo perusteet! Joona oli siro 3745g sillon yli 2vkoa lasketun jälkeenkin, ja siinä jo oli iiiiihan riittävästi hommaa. Mä en viimeks onnistunut lopettaa tupakointia kokonaan, ja nyt aion yrittää entistä suuremmalla tsempillä. Vähän kyllä jännittää, että entäs jos nimenomaan se nikotiini on ollut syy Joonan keskikäyrällä oloon, että ilman nikotiini ja kofeiinimyrkytyksiä se vauva kasvaa aivan jättimäiseksi... Tosin rauhoittelen itseäni katsomalla sekä mun että miehen synnyinmittoja, aikalailla samaa luokkaa kuin Joonalla, että jos ja kun tää nyt on tyttö, niin tuskin tänkään kanssa kovin suurilla linjoilla mennään!
Mutta toivotaan sinne Ampulle kuitenkin luonnollista käynnistystä, mun mielestä sä voisit jo kohtapuoliin alkaa mennä ;) Tuo ponnistuksen tarpeettomuus kyllä kuulostaa hurjalta!
Niin ja hassua, et sut on käsketty pelkopolille, kun taas täällä päässä se oli enempi sellainen (neuvolantädin vastaus siis) "Jos ei sua se synnytys itsessään pelota, niin ei se pelkopoli taida sun paikka olla". Mutta katsotaan nyt, kyllä mulle siis ois ihan ok se pelkopoleilukin, kunhan ei tarvii niiden kuspäisten tk-lääkäreiden kanssa kauheesti asioida. Tokihan mä keskustelutuen puolesta puhuja oon jo ihan päivätyönkin puolesta :D
hennas, mä en taida uskaltaa ottaa riskiä, että Joona ei pääsis samaan hoitopaikkaan takaisin, tai tietysti että molemmat ei pääsis sinne... se on vaan niin kultaa! Surettaa jo pelkkä ajatuskin... Lisäksi Joonan ryhmässä yhdestä toisestakin lapsesta on keväällä tulossa isosisko, että varmaan hekin pikkusisaren sinne haluisivat :( Toki noilla onneks on vuosittain se 1-3 paikkaa aukeemassa syyskaudesta eteenpäin, kun viisvuotiaat lähtee eskariryhmiin. Eli täytyy vaan ajoittaa asiat sit oikein :D
Joona se muuten on oikein reipas ja kannustava näiden mun olotilojen kanssa. Viikonloppuna se vahti vierestä mun oksentamista (Jep, mä yritän ykäilyjen välistä huutaa sitä menemään muualle, mutta se vahtii vieressä...) ja kun tuli pieni tauko ykäilyyn, niin Joona tsemppaa äitiä "Hyvä äiti! Voitko tehdä vielä kerran sitä oksennusta!" Jepjep, superäiti täällä hei, mun supervoima on tehdä oksennusta! :S
Amppunen
Vauhtiin päässyt keskustelija
Heippa!
Täällä menee suloinen pari käsi kädessä tanssien titinallen tahdissa ja mallin mukaan. Yllättävän hyvin sujuu muuvit, hyvin muistaa pienempikin mikä tanssi seuraavaksi tulee.
Siis kyllä olen kaksi lasta ponnistanut maailmaan täysissä tuskissa ja ilman mitään ponnistuksen tarvetta. Väkisin olen ponnistanút silloin kun EI ole supistanut että olen pystynyt toimimaan. Oon ollut aivan paniikissa molemmilla kerroilla ja tehnyt kuolemaa, en tiedä olenko itse aiheuttanut avuttoman tilani panikoimalla, mutta uskon kyllä että niissä tuskissa olisin ponnistanut varmasti oikealla hetkellä jos olisin pystynyt liikkumaan saati tuntenut jotain tarvetta. En tiedä. Katotaan mitä seuraavalla kerralla, mulla ei ole synnytyspelkoa vaan ponnistuspelkoa. :-) Ollaan miehen kanssa päätetty että nyt menee nopeasti ja hyvin ilman tuskia, eikö tämä ole asennekysymys? :-D
Kätevä emäntä kaivaa nyt uunista lapsille kalapuikkoja. Lastenvaunut pitäisi tulla huomenna <3 pinnasängyn lakanat ajattelin pestä ja silittää huomenna. Pikkuhiljaa tulee valmista.
Voi pieniä poikia, onko vähä siistiä kun joku yrjööööö ja vielä halloweeninä. Wuhuu.
Täällä menee suloinen pari käsi kädessä tanssien titinallen tahdissa ja mallin mukaan. Yllättävän hyvin sujuu muuvit, hyvin muistaa pienempikin mikä tanssi seuraavaksi tulee.
Siis kyllä olen kaksi lasta ponnistanut maailmaan täysissä tuskissa ja ilman mitään ponnistuksen tarvetta. Väkisin olen ponnistanút silloin kun EI ole supistanut että olen pystynyt toimimaan. Oon ollut aivan paniikissa molemmilla kerroilla ja tehnyt kuolemaa, en tiedä olenko itse aiheuttanut avuttoman tilani panikoimalla, mutta uskon kyllä että niissä tuskissa olisin ponnistanut varmasti oikealla hetkellä jos olisin pystynyt liikkumaan saati tuntenut jotain tarvetta. En tiedä. Katotaan mitä seuraavalla kerralla, mulla ei ole synnytyspelkoa vaan ponnistuspelkoa. :-) Ollaan miehen kanssa päätetty että nyt menee nopeasti ja hyvin ilman tuskia, eikö tämä ole asennekysymys? :-D
Kätevä emäntä kaivaa nyt uunista lapsille kalapuikkoja. Lastenvaunut pitäisi tulla huomenna <3 pinnasängyn lakanat ajattelin pestä ja silittää huomenna. Pikkuhiljaa tulee valmista.
Voi pieniä poikia, onko vähä siistiä kun joku yrjööööö ja vielä halloweeninä. Wuhuu.
Ailime
Puuhakas puhuja
Moikka,
Raahaudun tänne nyt kirjoittelemaan. Muhun on iskenyt ihan himmee väsy, en jaksais tehdä mitään muuta kuin nukkua. Krääh! Paitsi öisin en tietenkään nuku, tänäänkin heräsin kello 05.30, enkä saanut enää unta, ja sitten kun herätyskello soi 07.30 olin ihan tillintallin ja kanttuvei, tottakai. Aikaisin sänkyyn siis, kun Benjikään ei ollut nukkunut päikkäreitä, ja mies on iltavuorossa.
Käytiin tänään ekaa kertaa siihen kätilöön tutustumassa. Todella mukava ihminen, olen niin tyytyväinen siitä, että päätettiin mennä hänen potilaakseen. :) Tällä kertaa puhuttiin hollantia, kun mieskin tuppas mukaan, mutta seuraavalla kerralla päästään sitte turisemaan suomea. Hih. Sydänääniä ei vielä kuunneltu, kun eihän ne tietenkään varmaan vielä edes kuuluisi. Viikkoja nyt siis jotain 7+1. Mutta ultraan saatiin lähete, ja se on 3 viikon päästä. Lisäksi saatiin lähete niskapoimumittaukseen, ja myös rakenneultraan sukurasituksen takia. Ne eivät siis enää kuulu täällä peruspakettiin, vaan vain perustellun syyn kanssa pääsee noihin tarkempiin ultriin. Ja edellisten kokemusten perusteella ei päädytty tällä kertaa sairaalaan ultraan (siellähän se ultraaja ei löytänyt mitään, ja passitti kaavintaan Benjiä odottaessa!!!), vaan mennään ultraamiseen erikoistuneelle klinikalle. Semmoista odotteluahan tää sitten on.
Jännä kyllä tuo, että sulla Amppu ei sitä ponnistamisen tarvetta tullut kummankaan lapsen kanssa. Peukuttelen hyvää synnytystä ja mahtavia ponnistuksia tälle kerralle!
Hehee, Sanna supervoimineen! Sori, ei sais nauraa sun huonoja oloja, mutta minkäs teet, kun on nokkela nappula sulla. :D Ja ekstrapaljon tsemppiä tupakoinnin lopettamiseen, you can do it! (Mä tänään melkein ykäilin ratikkapysäkillä, kun joku äijä tuli siihen sadekatoksen alle polttamaan röökiä viereen...)
Hennasin likalle taputukset ärrän ja ässän oppimisesta!
Mä olen Ampun tapaan myös tänään kätevä emäntä, ja lämmitän mulle ja Benjille ruuaksi valmiin quiche-piiraan. En vaan jaksa enkä kykene tehdä kunnon ruokaa. Enkä kyllä ole varma, voinko mä edes syödä tuota quicheä, kun siinä on parsakaalia, ja mun yökötykset sitä kohtaan on näköjään nyt alkaneet taas. Ja itseasiassa melkein kaikki normiruuat ällöttää, haluaisin syödä vaan jogurttia, raejuustoa ja hedelmiä... Onneks ostin tänään kaikkia noita, joten saan edes jotain syötyä.
No nyt pitää mennä, lapsella on kuulemma nälkä! Moi!
Raahaudun tänne nyt kirjoittelemaan. Muhun on iskenyt ihan himmee väsy, en jaksais tehdä mitään muuta kuin nukkua. Krääh! Paitsi öisin en tietenkään nuku, tänäänkin heräsin kello 05.30, enkä saanut enää unta, ja sitten kun herätyskello soi 07.30 olin ihan tillintallin ja kanttuvei, tottakai. Aikaisin sänkyyn siis, kun Benjikään ei ollut nukkunut päikkäreitä, ja mies on iltavuorossa.
Käytiin tänään ekaa kertaa siihen kätilöön tutustumassa. Todella mukava ihminen, olen niin tyytyväinen siitä, että päätettiin mennä hänen potilaakseen. :) Tällä kertaa puhuttiin hollantia, kun mieskin tuppas mukaan, mutta seuraavalla kerralla päästään sitte turisemaan suomea. Hih. Sydänääniä ei vielä kuunneltu, kun eihän ne tietenkään varmaan vielä edes kuuluisi. Viikkoja nyt siis jotain 7+1. Mutta ultraan saatiin lähete, ja se on 3 viikon päästä. Lisäksi saatiin lähete niskapoimumittaukseen, ja myös rakenneultraan sukurasituksen takia. Ne eivät siis enää kuulu täällä peruspakettiin, vaan vain perustellun syyn kanssa pääsee noihin tarkempiin ultriin. Ja edellisten kokemusten perusteella ei päädytty tällä kertaa sairaalaan ultraan (siellähän se ultraaja ei löytänyt mitään, ja passitti kaavintaan Benjiä odottaessa!!!), vaan mennään ultraamiseen erikoistuneelle klinikalle. Semmoista odotteluahan tää sitten on.
Jännä kyllä tuo, että sulla Amppu ei sitä ponnistamisen tarvetta tullut kummankaan lapsen kanssa. Peukuttelen hyvää synnytystä ja mahtavia ponnistuksia tälle kerralle!
Hehee, Sanna supervoimineen! Sori, ei sais nauraa sun huonoja oloja, mutta minkäs teet, kun on nokkela nappula sulla. :D Ja ekstrapaljon tsemppiä tupakoinnin lopettamiseen, you can do it! (Mä tänään melkein ykäilin ratikkapysäkillä, kun joku äijä tuli siihen sadekatoksen alle polttamaan röökiä viereen...)
Hennasin likalle taputukset ärrän ja ässän oppimisesta!
Mä olen Ampun tapaan myös tänään kätevä emäntä, ja lämmitän mulle ja Benjille ruuaksi valmiin quiche-piiraan. En vaan jaksa enkä kykene tehdä kunnon ruokaa. Enkä kyllä ole varma, voinko mä edes syödä tuota quicheä, kun siinä on parsakaalia, ja mun yökötykset sitä kohtaan on näköjään nyt alkaneet taas. Ja itseasiassa melkein kaikki normiruuat ällöttää, haluaisin syödä vaan jogurttia, raejuustoa ja hedelmiä... Onneks ostin tänään kaikkia noita, joten saan edes jotain syötyä.
No nyt pitää mennä, lapsella on kuulemma nälkä! Moi!
maarinen
Sukkela juttelija
Hyvä päivää! Anteeksi nyt vaan mutta, mutta, mutta .. "voisitko äiti ihan vähän vielä oksentaa...!" Kertakaikkisen hupaisaa!!!! Parhaat naurut ja juttu jää elämään.
Hauska lukea tällä palstalla taas noita raskaus juttuja! Tuntuu kuin palsta "olisi herännyt eloon"!
SYNNYTYKSESTÄ. ja peloista.. Luulen että Amppu on täysin oikeassa, siinä että se ponnistuspakon tarve ei tule tai jää kokematta pelon, paniikin ja lääkityksen vuoksi. Koska kyllä luonto on tehnyt naiselle sen tarpeen sisälle. Ja niin kuin sanoit, että olet miehesi kanssa ASIAN PÄÄTTÄNYT tälläkertaa toisin, niin TSEMPPIÄ tulevaan synnytykseen. KErää rauhaa ja kuuntele itseäsi. Sulje muut äänet ympäriltäsi kokonaan. SINÄ siellä synnytät eikä lääkäri tai hoitaja tai mies. ... ps. mullekin viimeksi sanoivat, että NYT ponnista ja minä änisin vastaan, että ei nyt tunnu siltä! Piti oikeen äsähtää, että en ponnista! Mies koitti hyssytellä... Hetken päästä jo tuntuikin halu/tarve ja eipä siinä kauaa tohistukaan.
jaahan.. nyt ponnistan kotitöiden pariin.... pyykkiä pyykkiä tiskiä tiskiä.....
Hauska lukea tällä palstalla taas noita raskaus juttuja! Tuntuu kuin palsta "olisi herännyt eloon"!
SYNNYTYKSESTÄ. ja peloista.. Luulen että Amppu on täysin oikeassa, siinä että se ponnistuspakon tarve ei tule tai jää kokematta pelon, paniikin ja lääkityksen vuoksi. Koska kyllä luonto on tehnyt naiselle sen tarpeen sisälle. Ja niin kuin sanoit, että olet miehesi kanssa ASIAN PÄÄTTÄNYT tälläkertaa toisin, niin TSEMPPIÄ tulevaan synnytykseen. KErää rauhaa ja kuuntele itseäsi. Sulje muut äänet ympäriltäsi kokonaan. SINÄ siellä synnytät eikä lääkäri tai hoitaja tai mies. ... ps. mullekin viimeksi sanoivat, että NYT ponnista ja minä änisin vastaan, että ei nyt tunnu siltä! Piti oikeen äsähtää, että en ponnista! Mies koitti hyssytellä... Hetken päästä jo tuntuikin halu/tarve ja eipä siinä kauaa tohistukaan.
jaahan.. nyt ponnistan kotitöiden pariin.... pyykkiä pyykkiä tiskiä tiskiä.....
hennas
Puuhakas puhuja
Jee, Maarinenkin on palannut joukkoon hurjaan!!! Huiskutukset sinne suunnalle.
Ailimelle tsemppiä masun kasvatteluun.
Ampulla viimeisiä viikkoja viedään, joten kohta sinulla on taas uusi nyytti sylissä. Toivottavasti tulee hyvä synnytyskokemus!
Meidän pieni mies täyttää kuukauden päästä vuoden - siis vuoden! Ei tietoakaan siitä pienestä ja avuttomasta ihmislapsesta, vaan tilalla on tomera ja päättäväinen, marilyn-kutrinen pojanpallero. Oikeasti, poitsulla on enemmän tukkaa kuin tytöllä ja se on vaaleaa ja luonnonkiharaa - aivan kuin Marilynilla. :-) Mitä suloisin pakkaus hän on tällaisenakin, vaikka pieni vauva on aina pieni vauva. ;-) Mulla onkin sellainen mammanpoika kainalossa, joka halaa ja pussaa oikein kunnolla!
Jaaha, ja minä ponnistan takaisin kirjoittamaan lisurin teoriaosaa...
Ailimelle tsemppiä masun kasvatteluun.
Ampulla viimeisiä viikkoja viedään, joten kohta sinulla on taas uusi nyytti sylissä. Toivottavasti tulee hyvä synnytyskokemus!
Meidän pieni mies täyttää kuukauden päästä vuoden - siis vuoden! Ei tietoakaan siitä pienestä ja avuttomasta ihmislapsesta, vaan tilalla on tomera ja päättäväinen, marilyn-kutrinen pojanpallero. Oikeasti, poitsulla on enemmän tukkaa kuin tytöllä ja se on vaaleaa ja luonnonkiharaa - aivan kuin Marilynilla. :-) Mitä suloisin pakkaus hän on tällaisenakin, vaikka pieni vauva on aina pieni vauva. ;-) Mulla onkin sellainen mammanpoika kainalossa, joka halaa ja pussaa oikein kunnolla!
Jaaha, ja minä ponnistan takaisin kirjoittamaan lisurin teoriaosaa...
Ailime
Puuhakas puhuja
Voinko tulla tänne vähän kehumaan itseäni, kun olen saanut kirjoitettua sitä gradua tänään? Hyvä Ailime! ;) Benji on taas ollut hoidossa oman ja opan luona, ja kohta tulee kotiin, joten mä ajattelin pistää pillit pussiin tältä päivältä.
Ja voinko vähän vielä kertoa siitä, että epäterveelliset ruokatavat jatkuvat tänäänkin: en voinut ajatellakaan syöväni mitään vahvan makuista ruokaa, joten tein sitten perinneherkkua, eli makaronivelliä. :D Haha, toivottavasti Benji on saanut jotain vähän terveellisempää napaan siellä isovanhempiensa luona. Jälkkäriksi taidan syödä verigreipin.
Tuuhan Maarinenkin pian taas takaisin tänne! Vaikka näänkin sua facessa, niin se on ihan eri asia. :D
Hennas, sinne taas kohtalotoverille tsemppiä lisurin kanssa!
Haa, eipä mulla näköjään muuta asiaa ollutkaan. Jos vaikka telkkaria? Moi!
Ja voinko vähän vielä kertoa siitä, että epäterveelliset ruokatavat jatkuvat tänäänkin: en voinut ajatellakaan syöväni mitään vahvan makuista ruokaa, joten tein sitten perinneherkkua, eli makaronivelliä. :D Haha, toivottavasti Benji on saanut jotain vähän terveellisempää napaan siellä isovanhempiensa luona. Jälkkäriksi taidan syödä verigreipin.
Tuuhan Maarinenkin pian taas takaisin tänne! Vaikka näänkin sua facessa, niin se on ihan eri asia. :D
Hennas, sinne taas kohtalotoverille tsemppiä lisurin kanssa!
Haa, eipä mulla näköjään muuta asiaa ollutkaan. Jos vaikka telkkaria? Moi!
maarinen
Sukkela juttelija
Joo, empä minä nyt ihan hevillä.. enkä ees bluesillä häviä näiltä laitumilta! Välillä vaan on semmosia töllötys jaksija, että ej kerkee tai saa aikaiseki naputella vaikkaa käykin lukemassa.
Vaan nyt sain tämän ikioman koneeni takaisn, eikä enää tarvi vuoronumeroita netin käytössä jakaa. isäntä ja Venlaa kinaa tuosta toisesta... hahhaahh. Tytöstä on tyllit aika näppärä surffailija. Jos ei ite osaa klikata jotain haluamaan niin hakee isänsä apuun ja kertoo tomerasi, että mihin ja mihin pitää seuraavaksi mennä.... Pelottavaa! Taannoin jo huutelin, että jos jollakin tutulla ois ollu jossain kaapin perukoilla vanha läppäri.. tää neiti kun tyllää Worksilla KIRJOITTAA. (höpö höpö juttuja..)
Tämä kirjottamisen tappelu alkoi siitä kun minä olen taas viettänyt aikaa käsikirjoitusten parissa niin ole tainnut töksäyttää paristi, että MEE POIS ÄITI NYT KIRJOITTAA.
Facebookin asioita laitoin Tuiksille viestiä. kattoo hän. ystävällisesti ja klikkaa sitten :)
Hm... meilläkin nyt sitten piirretään! Tuolla toisaalla vahingossa hehkutin asiaa, joten kai se tännekin ... Pääjalkaiset ovat saaneet silmät ja suut. Aurinko taivaalla säteensä. kettu kauheat korvansa ja kotoinen krokotiilimme piiiiitkän pyrstön ja hampaat. Vahingossa pngasin tytön piirtämässä näitä asioita. Olin kehunut kuinka iso tyttö osaa itse laittaa vesivärit jos haluaa piirtää ja niimpä tuo piirteli!
Saksillakin saa aika mukavasti suihkittua viivaa pitkin. Kovin uutterasti hän harjoittelee....
************
ok. taas täällä tapahtuu , joten hei hei....
Vaan nyt sain tämän ikioman koneeni takaisn, eikä enää tarvi vuoronumeroita netin käytössä jakaa. isäntä ja Venlaa kinaa tuosta toisesta... hahhaahh. Tytöstä on tyllit aika näppärä surffailija. Jos ei ite osaa klikata jotain haluamaan niin hakee isänsä apuun ja kertoo tomerasi, että mihin ja mihin pitää seuraavaksi mennä.... Pelottavaa! Taannoin jo huutelin, että jos jollakin tutulla ois ollu jossain kaapin perukoilla vanha läppäri.. tää neiti kun tyllää Worksilla KIRJOITTAA. (höpö höpö juttuja..)
Tämä kirjottamisen tappelu alkoi siitä kun minä olen taas viettänyt aikaa käsikirjoitusten parissa niin ole tainnut töksäyttää paristi, että MEE POIS ÄITI NYT KIRJOITTAA.
Facebookin asioita laitoin Tuiksille viestiä. kattoo hän. ystävällisesti ja klikkaa sitten :)
Hm... meilläkin nyt sitten piirretään! Tuolla toisaalla vahingossa hehkutin asiaa, joten kai se tännekin ... Pääjalkaiset ovat saaneet silmät ja suut. Aurinko taivaalla säteensä. kettu kauheat korvansa ja kotoinen krokotiilimme piiiiitkän pyrstön ja hampaat. Vahingossa pngasin tytön piirtämässä näitä asioita. Olin kehunut kuinka iso tyttö osaa itse laittaa vesivärit jos haluaa piirtää ja niimpä tuo piirteli!
Saksillakin saa aika mukavasti suihkittua viivaa pitkin. Kovin uutterasti hän harjoittelee....
************
ok. taas täällä tapahtuu , joten hei hei....
SannaKoo
Sanavalmis juttuseppä
Heippahei!
Kyllä muakin se oksennus-pyyntö nauratti sitten itse tilanteen jälkeen, vaikka siinä tilanteessa teki mieli etsiä lähin käteen osuva esine ja vähän avittaa lasta löytämään ulos vessasta :D
Tuiksille mäkin laitoin viestiä, että millä koordinaateilla mut fb:stä löytää. Muut kaverilistalla taitavat ollakin meistä nykyisin täällä pyörijöistä, paitsi Amppu ja hennas ei vissiin enää naamakirjassa ookaan...
Tästä huolimatta musta on kyl ihanaa, et tää palsta on täällä ja taas on pulinoita! (Mutta tää aihe taidettiinkin hiljaksiin vasta käydä läpi :))
Ailimelle siis tuuletuksia reippaasti tehdyistä kirjoitushommista! Ja tietysti hennasille myös! Ei kyllä yhtään käy kateeks... mulla on tää kirjoittaminen nyt tökkinyt (tai no palstailuhan on kivaa aina ;)) ja töissä oon tällä viikolla kiroillut kaikista eniten niitä hetkiä, kun on pitäny kirjoittaa paikallislehteen artikkeli ehkäisevästä päihdetyöstä ja tänään yritin aloitella sitten sellasta yhtä välitehtävää noihin ehkäisevän päihdetyön erikoistumisopintoihin liittyen... Musta tuntuu, että tällä hetkellä se 3op on jo aivan liikaa vaadittu mun aivoilta :D
Ampulle ja Ailimelle tarjoan vertaissympatiaa. Meillä on syöty kans pari viikkoa lähinnä kalapuikkoja, ranskalaisia ja lihapullia. Mun itteni ei tee yhtään mitään mieli, vaan kaikesta tulee aivan kamala olo. Töissä vituttaa käydä syömässä, kun en saa annosta loppuun, mutta kun ei kaupastakaan mitään oikeen keksi ja eväitä ei tästä tän perheen ruokavaliosta oikeen nyt saa. Jos kehtaisin, söisin joka päivä pirkan savulohi-toastin ja tölkin colaa :D Siitä ei oo tullu paha olo vielä! Eiköhän meillä itse kullakin parane perheen ruokavaliot...
(Ai joo, meinasin kokonaan unohtaa! Yks päivä oli oikeen gourmet-keittiö! Pakastinarkusta valmista lihapulla-pyttipannua, atrian laatikosta chili-grillisalaattia ja leipähyllystä valkosipulivoipatonkia... että sellasta terveellistä elämää!)
En enää tiiä, onks tää 24/7 etominen ilman oksentamista sittenkään kivempi kuin se Joonan aikainen 3-4 yrjökertaa päivässä, mut silloin ei kyl tosiaan etonut koko aikaa... Liekö etomisesta johtuen, mutta vaaka näyttää -4kg lähtöpainoon! :O (Tosin kun painoa on oikesti aivan liikaa jo ennestään, niin tää kehityssuunta tuskin on neuvolanväenkään mielestä mitenkään epätervettä, kunhan nesteet pysyy sisällä)
Kyllä muakin se oksennus-pyyntö nauratti sitten itse tilanteen jälkeen, vaikka siinä tilanteessa teki mieli etsiä lähin käteen osuva esine ja vähän avittaa lasta löytämään ulos vessasta :D
Tuiksille mäkin laitoin viestiä, että millä koordinaateilla mut fb:stä löytää. Muut kaverilistalla taitavat ollakin meistä nykyisin täällä pyörijöistä, paitsi Amppu ja hennas ei vissiin enää naamakirjassa ookaan...
Tästä huolimatta musta on kyl ihanaa, et tää palsta on täällä ja taas on pulinoita! (Mutta tää aihe taidettiinkin hiljaksiin vasta käydä läpi :))
Ailimelle siis tuuletuksia reippaasti tehdyistä kirjoitushommista! Ja tietysti hennasille myös! Ei kyllä yhtään käy kateeks... mulla on tää kirjoittaminen nyt tökkinyt (tai no palstailuhan on kivaa aina ;)) ja töissä oon tällä viikolla kiroillut kaikista eniten niitä hetkiä, kun on pitäny kirjoittaa paikallislehteen artikkeli ehkäisevästä päihdetyöstä ja tänään yritin aloitella sitten sellasta yhtä välitehtävää noihin ehkäisevän päihdetyön erikoistumisopintoihin liittyen... Musta tuntuu, että tällä hetkellä se 3op on jo aivan liikaa vaadittu mun aivoilta :D
Ampulle ja Ailimelle tarjoan vertaissympatiaa. Meillä on syöty kans pari viikkoa lähinnä kalapuikkoja, ranskalaisia ja lihapullia. Mun itteni ei tee yhtään mitään mieli, vaan kaikesta tulee aivan kamala olo. Töissä vituttaa käydä syömässä, kun en saa annosta loppuun, mutta kun ei kaupastakaan mitään oikeen keksi ja eväitä ei tästä tän perheen ruokavaliosta oikeen nyt saa. Jos kehtaisin, söisin joka päivä pirkan savulohi-toastin ja tölkin colaa :D Siitä ei oo tullu paha olo vielä! Eiköhän meillä itse kullakin parane perheen ruokavaliot...
(Ai joo, meinasin kokonaan unohtaa! Yks päivä oli oikeen gourmet-keittiö! Pakastinarkusta valmista lihapulla-pyttipannua, atrian laatikosta chili-grillisalaattia ja leipähyllystä valkosipulivoipatonkia... että sellasta terveellistä elämää!)
En enää tiiä, onks tää 24/7 etominen ilman oksentamista sittenkään kivempi kuin se Joonan aikainen 3-4 yrjökertaa päivässä, mut silloin ei kyl tosiaan etonut koko aikaa... Liekö etomisesta johtuen, mutta vaaka näyttää -4kg lähtöpainoon! :O (Tosin kun painoa on oikesti aivan liikaa jo ennestään, niin tää kehityssuunta tuskin on neuvolanväenkään mielestä mitenkään epätervettä, kunhan nesteet pysyy sisällä)
Pranametri
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Moi immeiset!
Hyvät naurut minäkin sain Joona-tarkkailijan kommentista äitille :D Näähän on kiinnostuneet ihan kaikesta!
Tsemppiä kaikille pahoinvoiville ja hyvinvoiville odottajille.
Ihana elää tässä mukana teidän odottavien raskauksia ja pienten lasten kasvamisia, oma kun tuntuu jo välillä hurjan isolta pojalta.
Kuukauden reissu päättyi 1.11. ja nyt on hyvin kotiuduttu. Viikon kesti että kroppa tottui pimeyteen ja hämärään. Auringon aikaansaama olemisen letkeys vaihtui perisuomalaiseen talviunetukseen..
Loma oli ihana kaikkine rytminmuutoksineen, kiukutteluineen ja muineen. Ihminen vaan on erilainen kun valoa on riittävästi. Lennot mennen tullen olivat pitkiä, tai siis matkapäivä oli pitkä ja tullessa vielä väliyö Tallinnassa, mutta menihän ne. Tuli nousut ja laskut Valollekin tutuiksi. Eläminen studiokämpässä oli yllättävän sujuvaa ja kuukauden aikana ehti jo tulla rutiinit sielläkin. Valo sulkeutui usein parvekkeelle yksinään ja kertoi hänellä olevan paljon sanottavaa siellä. Lauloi ja hölötti omiaan, purki ajatuksiaan katsellen maisemia. Kotona on tehnyt samaa omassa huoneessaan, laulaa ajatuksiaan ja tapahtumia ääneen. Eka Suomi-laulu alkoi "ulkona on vain jäääääätääääää" :D Niin olikin.
Päiväunet jäivät Espanjaan. Kotona parit torkut on kokeiltu, mutta yöuni jää niiden takia aivan liian lyhyeksi ja nyt Valo saa lepohetken unien sijaan katsellen rauhallista lastenohjelmaa tai kirjaa lukien. Toimii hyvin. Rauhallinen tunti tekee sen, ettei ilta ole itkuinen. Tuntuu, että vielä eletään ylimenokautta, mutta uskon että näin on parempi.
Poika muuten venähti pituutta loman aikana sen verran, että yhdet farkut jäi lyhyiksi ja just ennen lomaa ostamani vähän reilut collegehousut on ihan sopivat ja kasvuvaraa ei ole juuri ollenkaan. Itse mitattuna taitaa pituutta nyt olla jotain 96 cm. Ensi viikolla kun Valo täyttää sen kolme vuotta, on torstaina neuvola. Sitten kuullaan ammattilaisen mittatulokset.
Rattaat taisi nyt meillä jäädä vain pidempiä kävelyjä varten. Toissapäivänä lähdin Valon kanssa kenkäostoksille ja poika tuumasi eteisessä että ei oteta rattaita, kävellään. Oho! Mehän kävelimme ja tietenkin poikkesimme kahvilassa askelten kunniaksi. Ostin muuten tuubivartiset Kuomat ja olen valintaan tyytyväinen. Helpot sujauttaa jalkoihin ja paljonhan noita muksuilla näkee, taitavat olla hintansa väärti.
Itselleni pitäisi vielä jokin ulkoiluasu katsoa. Toppapuku on, mutta jokin hiukan kevyempi olisi tarpeen kanssa.
Arki jatkuu meillä nyt niin, että vaihdoin vakituisesta työstäni uuteen iltatyöhön kokonaan ja Valo saa jatkaa edelleen kotihoidossa, eli iltaisin isin kanssa. Perjantaisin on kerho ja siellä saa olla ilman meitä. Ratkaisu tuntuu hyvältä meidän perheelle juuri nyt ja näin mennään toistaiseksi. Helpottaa, kun ei tarvitse aamulla singota aikataulujen mukaan ulos.
ISÄNPÄIVÄ on huomenna ja kävin Valon kanssa tänään kukkakaupassa huomista varten. Valo on tarkka valinnoissaan :) Paketti vietiin varastoon odottamaan huomisaamua, mutta yhtäkkiä ruokapöydässä Valo muisti sen ja riensi kertomaan miehelle ostaneensa hienoja kukkia, mutta ne saa vasta huomenna, ne on varastossa. Isi lupaa olla tosi yllättynyt kukista..Onneksi hänelle on vähän muutakin.
Iloista isänpäivää joka huusholliin <3 Nyt tuli paljon omaa asiaa, kun oli vähän varastossa, älkää pahastuko. Kuulemiin!
Minut muuten löytää ainakin maarisen, tuiksin ja SannaKoon fb-kavereista. Saa laittaa kaveriehdotuksia!..jos en siis itse tunnista teitä :)
Hyvät naurut minäkin sain Joona-tarkkailijan kommentista äitille :D Näähän on kiinnostuneet ihan kaikesta!
Tsemppiä kaikille pahoinvoiville ja hyvinvoiville odottajille.
Ihana elää tässä mukana teidän odottavien raskauksia ja pienten lasten kasvamisia, oma kun tuntuu jo välillä hurjan isolta pojalta.
Kuukauden reissu päättyi 1.11. ja nyt on hyvin kotiuduttu. Viikon kesti että kroppa tottui pimeyteen ja hämärään. Auringon aikaansaama olemisen letkeys vaihtui perisuomalaiseen talviunetukseen..
Loma oli ihana kaikkine rytminmuutoksineen, kiukutteluineen ja muineen. Ihminen vaan on erilainen kun valoa on riittävästi. Lennot mennen tullen olivat pitkiä, tai siis matkapäivä oli pitkä ja tullessa vielä väliyö Tallinnassa, mutta menihän ne. Tuli nousut ja laskut Valollekin tutuiksi. Eläminen studiokämpässä oli yllättävän sujuvaa ja kuukauden aikana ehti jo tulla rutiinit sielläkin. Valo sulkeutui usein parvekkeelle yksinään ja kertoi hänellä olevan paljon sanottavaa siellä. Lauloi ja hölötti omiaan, purki ajatuksiaan katsellen maisemia. Kotona on tehnyt samaa omassa huoneessaan, laulaa ajatuksiaan ja tapahtumia ääneen. Eka Suomi-laulu alkoi "ulkona on vain jäääääätääääää" :D Niin olikin.
Päiväunet jäivät Espanjaan. Kotona parit torkut on kokeiltu, mutta yöuni jää niiden takia aivan liian lyhyeksi ja nyt Valo saa lepohetken unien sijaan katsellen rauhallista lastenohjelmaa tai kirjaa lukien. Toimii hyvin. Rauhallinen tunti tekee sen, ettei ilta ole itkuinen. Tuntuu, että vielä eletään ylimenokautta, mutta uskon että näin on parempi.
Poika muuten venähti pituutta loman aikana sen verran, että yhdet farkut jäi lyhyiksi ja just ennen lomaa ostamani vähän reilut collegehousut on ihan sopivat ja kasvuvaraa ei ole juuri ollenkaan. Itse mitattuna taitaa pituutta nyt olla jotain 96 cm. Ensi viikolla kun Valo täyttää sen kolme vuotta, on torstaina neuvola. Sitten kuullaan ammattilaisen mittatulokset.
Rattaat taisi nyt meillä jäädä vain pidempiä kävelyjä varten. Toissapäivänä lähdin Valon kanssa kenkäostoksille ja poika tuumasi eteisessä että ei oteta rattaita, kävellään. Oho! Mehän kävelimme ja tietenkin poikkesimme kahvilassa askelten kunniaksi. Ostin muuten tuubivartiset Kuomat ja olen valintaan tyytyväinen. Helpot sujauttaa jalkoihin ja paljonhan noita muksuilla näkee, taitavat olla hintansa väärti.
Itselleni pitäisi vielä jokin ulkoiluasu katsoa. Toppapuku on, mutta jokin hiukan kevyempi olisi tarpeen kanssa.
Arki jatkuu meillä nyt niin, että vaihdoin vakituisesta työstäni uuteen iltatyöhön kokonaan ja Valo saa jatkaa edelleen kotihoidossa, eli iltaisin isin kanssa. Perjantaisin on kerho ja siellä saa olla ilman meitä. Ratkaisu tuntuu hyvältä meidän perheelle juuri nyt ja näin mennään toistaiseksi. Helpottaa, kun ei tarvitse aamulla singota aikataulujen mukaan ulos.
ISÄNPÄIVÄ on huomenna ja kävin Valon kanssa tänään kukkakaupassa huomista varten. Valo on tarkka valinnoissaan :) Paketti vietiin varastoon odottamaan huomisaamua, mutta yhtäkkiä ruokapöydässä Valo muisti sen ja riensi kertomaan miehelle ostaneensa hienoja kukkia, mutta ne saa vasta huomenna, ne on varastossa. Isi lupaa olla tosi yllättynyt kukista..Onneksi hänelle on vähän muutakin.
Iloista isänpäivää joka huusholliin <3 Nyt tuli paljon omaa asiaa, kun oli vähän varastossa, älkää pahastuko. Kuulemiin!
Minut muuten löytää ainakin maarisen, tuiksin ja SannaKoon fb-kavereista. Saa laittaa kaveriehdotuksia!..jos en siis itse tunnista teitä :)