Mammojen voimavarat

Emmy'

Emmy'

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Moikka arvon foorumisiskot! Halusin aloittaa tällaisen ketjun vielä, vaikka tuolla tuota liikunta harrastuksia ruotivia keskusteluja jo onkin.

Mikä auttaa teitä jaksamaan arkea? Mitkä asiat vahvistavat voimavarojanne? Mitä harrastatte vauvojen, miehenne tai ystävienne kanssa? Mitä katsotte televisiosta? Tapaatteko muita äitejä? Käyttekö avoimessa päiväkodissa tmv.?

Itsehän lenkkeilen (vauvan kanssa ja ilman) :wink , käyn avoimessa päiväkodissa lasten kanssa silloin tällöin, pelaan ystävän kanssa sulkapalloa, katson telkkarista mm. sitä Game of Thronesia. Nyt olen taas löytänyt käsityöt: kudon ja ompelen lapsille vaatteita. Nytkin on juuri ihanaa Noshin kangasta odottamassa sitä, että kerkiän ne kevät/kesävaatteiksi pojille ommella. :)

Tällä hetkellä matkustan illastamaan ystävien kanssa. Kyllä ystävät ovat ehdottomasti myös tärkeä voimavara. ♡
Tsemppiä kevääseen siskot!
 
Hauska ketju tämä(kin)! Mä olen pelottavasti flegmatisoitunut kiitos huonosti nukuttujen öiden ja juuri mitään ei oikein nyt harrasteta. Valitettavan paljon olen turvautunut herkutteluun piristeenä. Juuri ajattelin, että voisi aloittaa vauva-äiti liikunnan jossa yksi kaveri käy, mutta kevätkausi loppuu jo 1.4. joten ei varmaan viitsi neljästä kerrasta maksaa. Mutta yritän siis kuitenkin käydä kuntosalilla ja jumpissa edes joskus ja toivon, että pian taas säännöllisesti kuten ennen vauvaa. Yritän edes kerran viikossa tehdä jotain mukavaa ilman vauvaa, kuten käydä leffassa tai kaverin kanssa syömässä, mutta ihan joka viikko ei onnistu. Miehen kanssa ollaan saatu kahdenkeskistä aikaa noin kerran kuussa tavalla tai toisella, mikä on ihanaa vaikkei edes tehtäis mitään erityistä. Olen myös käynyt työhöni liittyen parilla luennolla kun ulkomailta on ollut vierailulla kiinnostavia luennoitsijoita sekä parissa muussakin työpaikan jutussa olen ollut mukana vaikka olenkin "lomalla". Meillä on hirveän kiva porukka töissä, joten näen heitä mielelläni. Olen myös tosi kiitollinen netflixistä, hbo nordicista ym. On tullut katsottu vaikka ja mitä kun kirjoja ei oikein ole jaksanut lukea. Viimeisin sarja, jonka katsoin läpi oli dawton abbey, joka on sellainen bbc:n draama jollaisista kovasti tykkään. Sitten kun alkoi sarjat loppua niin katselin myös hawaii five-o:ta kun siellä oli kauniita maisemia ja komeita miehiä :) madmen oli myös kiva. Harmittaa melkein kun ollaan miehen kanssa kovia katsomaan sarjoja niin moni hyvä sarja oli jo nähty. Katson myös YouTubesta ja muualta netistä erilaisia luentoja ja viimeisin juttu on Serial podcast jota kuuntelen vaunulenkillä. Vaunulenkillä kuuntelen niin ikään niitä luentoja ja tedtalk videoita (siellä onkin vaikka mitä mielenkiintoista). Tosin aika vähän olen saanut itseäni edes niille lenkeille viime aikoina. Juuri pari päivää sitten päätin, että sohvalla oleilu riittää kun meidän päivät ovat kuitenkin jo jonkin verran helpompia ja meinaan käydä edes joka toinen päivä jossain vauvan kanssa. Kylässä tai edes kaupassa. Sekin tottuu olemaan muuallakin kuin kotona. Mies ei ole vielä kertaakaan kieltäytynyt lapsen hoidosta, mikä on auttanut mua jaksamaan. Jos vaan jotain keksin ja jaksan jonnekin mennä niin sille sopii kyllä. Raukka pelkää, että sekoan täällä vauvan kanssa yksinäni :)
 
Oon varmaankin ylirento kaiken suhteen... ja sit taas toisaalta stressaan milloin mistäkin. Parhaani oon yrittänyt, et arki ois vaan sitä päivässä elämistä ja nauttia jokaisesta hetkestä pojan kaa.

Meillä on ollut todella helppo vauva-arki tähän asti ja olen voinut niin fyysisti kuin henkisestikin hyvin. Välillä tietty tulee "romahduksia" ja useimmiten just mun ja miehen välillä. Ei mee ihan yksi yhteen. Tällöin ehdoton voimavara on Karpo. Toki ystävätkin osaavat luoda lohtua, varsinkin pojan kummitäti, jolla jo kaksi lasta, ja häneltä saan kuulla, ettei aina se parisuhde kukoista sielläkään. Puolisosta voi siis ärsyyntyä, eikä se ole mitenkään harvinaista.

Saan myös hirmusti virtaa siitä, että teen asioita. Ihan vaan niitä pieniä, arkisia - esim. käyn vaunulenkillä, pesen pyykkiä. Alkuun ajattelin, et nyt kun on äippälomalla aikaa niin alkaisin maalaamaan taas. No, en oo mitenkään luovalla päällä ollut, joten se on jäänyt. Saa nähdä auttaako tuo värikylpy vähän inspaamaan mua. Oon muutoin aika laiska harrastamaan mitään säännöllistä, varsinkaan ryhmässä.. oon tottunut aiemmin tekee vuorotyötä niin on rajannut harrastamista, toki salilla nyt vois käydä :D

Noh leffat ja sarjat on kyllä tuttua puuhaa, leffoista kaikki hyvät kauhu,scifi,fantasia thrillerit, tosin on tullut vuosien varrella katottua kyllä niin paljon, et alkaa olemaan hyvät pätkät vähissä (siis mitä ei oo nähnyt), sarjoista rikossarjat (hömpät sekä ne vähän aidommat) esim. Grimmiä oon kattonut ja nyt harmittaa ku on pieni tauko jenkeis.
On muuten tosi rentouttavaa, kun laittaa hyvän sarjan/leffan pyörii ja herkkuja eteen sekä, et poika ottaa unta palloon. Miehen kans meidän yhteistä tylsää tekemist jo ennen raskautta.

Game of thrones on kyllä täälläkin yksi seurattu sarja :D

Sit pelailen kans aika paljon, nyt tullu pelattua pleikkaa, mut aiemmin enempi pc:llä.

Kyllä näistä omista touhuistani voimaa saan, vaikka kuulostaakin varmaan aika nörtähtävältä kotihiireltä (finnit, rillit ja sillei)
 
Mun pääasiallinen voimavara on mun mies. Ilman sitä mä en kyllä olis järjissäni. Miehen kanssa nautitaan esimerkiksi ihan vaan sohvalla istumisesta ja telkkarin kattomisesta pojan mentyä nukkumaan.

Sitten on tanssi. Pari kertaa viikossa mietin reilun tunnin ajan vain askelkuvioita! Ah! Se todellakin tekee hyvää.

Ja voimaa saan joka kerta kun poistutaan tästä torpasta. Olen hyvin liikkuvainen tyyppi, joten tää kotoilu meinaa ottaa välillä koville. Täytyy sanoa, että muskari on myös yksi mun voimavara!
 
Yksi suurimmista on tuo mies, sen kanssa on vietetty päiväkahvihetkiä pojan ollessa päiväunilla, katseltu telkkaria tai järjestetty saunatreffit pojan mentyä yöunille. :)

Herkut on mullekin jokin sellainen asia, millä palkitsee itseään raskaan päivän jälkeen. Jotenkin ihanan rentouttavaa linnottautua karkkipussin kera sohvalle katsomaan Salkkareita, Sykettä, Kallista Kipua, CSI:tä, Scorpionia...

Liikuntaan yritän vasta käynnistellä itseäni kunnolla, vaunulenkkejä toki tehdään, mutta nautin jo ennen raskautta yksin tehdyistä lenkeistä metsäisellä pururadalla musiikit korvissa. Samoin kuntosalilla käyminen.

Ystävien kanssa vietetty aika on pitkälti myös pojan kanssa vietettyä aikaa. Usein shoppaillaan, käydään kahvilla tai he tulevat meille. On silti ihanaa nähdä heitä ja päästä juoruamaan oikein kunnolla. :)
 
Tuota mä odotan, että saatais lapsen mentyä nukkumaan olla jonkun aikaa rauhassa kahdestaan. Vaikka just saunoa tai katsoa joku sarja... Vielä meillä nukutaan niin epävarmasti, ettei esim saunaan voi mennä kun melko pian nukahtamisen jälkeen saa olla ensimmäisen kerran hyssyttelemässä. Nauttikaa yhteisistä hetkistänne kellä niitä on! Just tuollaiset päivittäiset jutut on varmaan parhaita voimaa antavia juttuja :)
 
Tukiverkko on kyllä tärkeä kuten ystävät ja sukulaiset. On ollut hienoa jos ollaan päästy kahdestaan jonnekin tai kerran ystävän kanssa jo keikalle. Yleensä vauva tulee kaikkialle mukaan kun tavataan ystäviä. Se onnistuu ihan myöhäänkin kun pieni nukahtaa ihan hyvin vaunuunsa ja voi pitää eri huoneessa. Kylässä ollessa hän on kyllä selkeästi sosiaalisempi mutta nukahtaa kyllä ihan helposti kun on tutut jutut mukana kuten unilelu ja soittoapina. Useasti kaverit on tulleet meillekin kylään koska se on kaikista helpointa. Vauvan kanssa syöminen ravintolassakin on onnistunut ihan alusta asti, ei tietty olla missään kauhean myöhään. Tarkistan aina vaan ensin miten kova ääni paikassa on ja jos on liian mölyistä ei mennä sinne. Uskon siihen että pienestä pitäen kun tottuu eri tilanteisiin niin oppii sen mukaan käyttäytymään.
Olen osallistunut yhdelle arkkitehtuurin online kurssille tammikuusta alkaen. Kurssin toinen osa alkaa huomenna. Koitan muutenkin piirtää ja tehdä luovia juttuja. Saan siitä paljon energiaa.
Kuntosalille en ole vielä päässyt mutta minulla on kyllä sinne vuosikortti joten pitäisi vaan lähteä sinne.
Miehen kanssa katsotaan sarjoja kuten viimeksi saatiin loppuun House of Cardsin toinen kausi. Game of Thrones on minun suosikki mutta pitää aina odottaa DVD:tä ennen kuin sitä voi katsoa. Meillä ei ole telkkaria ja nettikään ei ole mikään paras. Katsotaan videotykillä niin se toimii meille parhaiten kun näkee kuin elokuvissa. Niin ja tietty luen paljon kirjoja myös lapsen kanssa yhdessä.
 
Taytyy sanoa etta ihan kateeksi kay teita joiden vauvat nukkuu paikkareita itsenaisesti. Mina olen vielakin kiinni pojassa 24/7.

Voimavaroina on synnytysvalmennusporukka ja mammojen kanssa tavataan melkeinpa viikottain seka myos muut ystavat, mutta valitettavasti monet asuvat melko kaukana ja jopa toisella puolella Lontoota, joten viestinta on paljon median valityksella. Sitten jaksamista edesauttaa aiti-lapsikerho ja siella erityisesti pilates ja joga-tunnit seka ulkoilureissut pojan kanssa.

Tykkasin ennen virkata mutta kadet on nyt tosi kipeet. Ammattilehtien lukeminen myos muistuttaa etta minulla on elamaa myos vauvakuvioiden ulkopuolella ja olen vahan jo katsellut tyopaikkojakin. Tv:sta katson joitain reality-sarjoja mutten jaksa seurata sarjoja. Ikavoin homppakirjojen lukemista iltaisin.

No toki onhan mies myos voimavara ja yhdessa tata perhetta yritetaan pitaa pystyssa.
 
Mun voimavaroista ehkä merkittävimmät on mies ja tiivis tukiverkko, joka meillä on. Miehen äiti asuu samassa talossa, mutta eri rapussa ja mun vanhemmat asuvat n. 3km päässä. Lisäksi mun veli ja hänen tyttöystävänsä ovat olleet avuksi. He kaikki ovat korvaamattomia. Vaikkei meidän lapset ole usein missään hoidossa niin se jo, että nähdään lasten isovanhempia useamman kerran viikossa, on ihanaa. Saa jutella kaikesta ja lapsilla on todella hyvät välit heihin.

Sit mun oma aika tuo myös voimaa. Omaa aikaa on mulle se, että saan olla yksin ja katsoa telkasta kaikkea hömppää kuten Salkkareita ja Sinkkuelämää, mutta oma aika on myös ystävien kanssa vietetty aika. Just pari viikkoa sitten olin kaupungilla ja kahvilla parhaan ystäväni kanssa ja oli ihana lörpötellä kaikkea :) Kummasti sit onkin jo ikävä lapsia ja on ihana palata kotiin kun on ollut pari tuntia jossain :Heartred

Torstaina meillä oli treffit miehen kanssa, käytiin leffassa ja syömässä. Käveltiin käsi kädessä kun kerrankin oli kädet vapaat kun ei ollut lasta, turvakaukaloa, hoitolaukkua tai kauppaostoksia käsissä :D

Liikunta tuo mulle hyvää oloa ja jaksamista arkeen, mutta toistaiseksi olen ehtinyt vain vaunuilemaan ystäväni kanssa.
 
Hups! Kirjoitinkin tästä aiheesta vahingossa jo toiseen ketjuun, kun en huomannut tätä. :) Erinomainen ketju! Kiva lukea teidän erilaisista voimavaroistanne. :)

Tärkein voimavarani on tuo mies ja meidän suhteemme. Jos yksin tässä olisin, en tiedä, olisinko vielä järjissäni. Monesti mietinkin ajatuksissani varsinkin pienten lasten yksinhuoltajia ja nostan heille hattua ja kumarran syvään, siinä on varmasti välillä voimat lopussa.

Todella tärkeitä voimavaroja ovat myös perheeni ja miehen perhe, vaikka kaukana asuvatkin, sekä ystävät täällä lähellä ja kauempanakin. Se, että tietää, että voi soittaa vaikka aamukolmelta ja kysyä jotain, helpottaa, vaikkei sille vielä olekaan ollut tarvetta. Ja sekin auttaa, että tietää, että jos soitan vanhemmilleni tai miehen vanhemmille, että nyt tarvitaan apua, he jättävät kaiken ja tulevat. En voi edes sanoin kuvailla, miten paljon sitä arvostan.

Oma aika on myös ollut voimaannuttavaa. Rakastan kaikkia kauneushoitoja, kasvohoitoja, kylpylöitä, hierontaa, kampaajalla käyntiä, you name it, sekä kahviloita ja kavereiden kanssa turisemista.

Normaalisti kuntoilu ja liikunta ovat olleet henkireikiäni ja tämä tunne siitä, että vielä on liian aikaista lähteä rääkkäämään tätä kehoa, on ollut hyvin vieras, koska olen tyypillisesti kovatempoisen liikunnan kannattaja, mutta olen sitä kuunnellut. Olen siis käynyt vaunuttelemassa, kun olen jaksanut. Nyt aion aloittaa uinnin, lempeän joogan ja salilla käynnin (hyvin maltillisesti). Jotenkin on sellainen tunne, että minun pitää nyt helliä tätä vartaloani, jotta se paranee kovasta ponnistuksesta.

Ja sitten myös tämä arjen pyörittäminen tuo voimia. Nautin täysin rinnoin siitä, että saan olla vielä tämän kuukauden kotona ja tehdä päivisin asioita, kuten kävelylenkkejä. Ja sitten tämä kodinlaittaminen, niin kuluttavaa kuin se onkin, antaa myös voimaa, kun näkee kättensä jäljen saman tien. :)
 
Aina kun pääsen ulos hengittämään raitista, viileää ilmaa.
Viikottaiset tanssitunnit, hikiset adrenaliinipiikit.
Yksin shoppailu ja kahvilassa istuskelu.
Kavereiden kanssa juttelu ja heidän tapaaminen.
Kiitos miehelle, joka minua ajatellen päästää mut pojan luota yksinäni ulos, jotta jaksan taas olla vauvassa kiinni :wink
 
Harmi, kun en itse voi suoralta kädeltä sanoa, et mies ois voimavara. Onhan se siinä, läsnä arjessa, mutta suoraan sanottuna koen miehen ajottain toiseksi lapseksi. Ei niin oma-aloitteisesti tee mitään ja noh.. välillä tosissaan ajattelen, et pärjättäis pojan kaa paremmin kahdestaan :P MUTTA onhan sekin ihan riittävää, et toinen vain on. Väliilä kun pinna kiristyy, niin tajuan kyllä, kuinka orpoa ja yksinäistä arki olisi ilman miestä. Ja onhan sekin jo suuri apu, että vaihtaa sen vaipan edes joskus ja syötttää toista, mut mielestäni liian vähän ovat yhdessä (poika sekä mies).

Luulen, että kun tässä aika menee eteenpäin ja Karpo kasvaa, niin lähentyvät enemmän. Ja kyllä sen huomaa, kuinka poika tykkää isästään. Aina niin aurinkoinen, kun isä leikittää ja hengailee.

Ei nyt ihan osunut otsikon alle, mut lähinnä tuo, et voisin toivoa enempi niitä sanoja sekä tekoja tsempaamaan meidän perhettä.

Muilla vaikuttaa kotona olevan kunnon isä-miehet :D
 
Ccix, ei periaatteessa täälläkään oo mies voimavara. Kun viikot on reissutyössä. Vapaillakin on aina "jotain hommaa".

Noh, kyllä helpotusta tuo kun tyttö nukkuu pinniksessä itsekseen niin voin vielä illalla valvoa ja katsella vaikka telkkaria. :) ei sitä onneksi paljoa tartte niin on tyytyväinen.
 
Ei oo kyl minullakaan mies mikään voimavara enemmän vie niitä voimia :D täällä alkaa ero jo häämöttää oon miettiny sitä,välillä ihan tosissanikin että kyllähän sitä nytkin joutuu viikot olla yksin ja viikonloput aina yhtä hel*ettiä kun ei tosiaan tee mitään oma-aloitteisesti ja joutuu perässä rätti kädessä kulkemaan. (Sorry menee avatumisen piikkiin) sitten kun sanon jotain mies tuntee sen mäkätyksenä, nalkutuksena jne. Not good..

Voimavara voisi olla liikunta ja onkin mutta... kaksipuolta siinäkin kun anoppi on vauvan kanssa silläaikaa niin pikkunen stressin tuoja sekin, jäi kiinni esim että pitää koiraa samalla peitolla kun lasta vaikka sanoin ettei saa kun koira paskasena ulkonta tulee ja nuolee poikaa. Sanoikin että eiii hän pidä mutta satuimpa näkee kun miehen puhelimeen oli lähettäny kuvan jossa on laittanu koiran pojan viereen siihen kielletylle peitolle. Ärsyttää tollanen valehtelu ja se että ei kunnioiteta miten minä lastani hoidan meidän kodissa! En tiiä miten tästä asiasta sanosin hänelle kun tekis mieli sanoo että ei tarvii enää tänne tulla höyryämään salin ajaksi
 
Tosi hyvä topic, pisti ihan oikeasti miettimään, että miten tätä taas jaksaakaan :)

Kyllä minunkin täytyy yhdeksi voimavaraksi mainita tuo mies, etenkin kun en voi sanoa, että meillä kovin toimivaa tukiverkostoa olisi kun kaikki sukulaiset asuu tosi kaukana. Olen kyllä miettinyt pyytää tulevaisuudessa muutamalta kaverilta ja tutulta apua, joilla on jo vanhempia lapsia. Kysyvä ei tieltä eksy ja uskon, että he mielellään auttaisivat. Itselle se avun pyytäminen vaan tuntuu välillä hyvin hankalalta, avun antaminen puolestaan on hyvinkin helppoa :)

Mies auttaa kotitöissä, minkä osaa.. jälki on välillä sanotaanko vaikka "miesmäistä" mutta tyhjää parempi sekin niin en jaksa valittaa. Ja kahden pienen lapsen taloudessa toinen vanhempi on lähes ehdoton plussa. Mies on hyvä vauvan kanssa, kuin myös esikoisen kanssa ja järjestää mulle tarvittaessa omaa aikaa mutta saa myös sitä itse ja se varmasti auttaa häntäkin jaksamaan. Toinen toistamme tukien tästäkin selvitään.

Mä olen alkanut käymään taas salilla 3-4 kertaa viikossa, siellä menee reilusti toista tuntia kerrallaan ja on tosi hyvä fiilis jälkikäteen. Mä reuhaan siellä turhautumiseni painoihin :) Vaunulenkit on varsinkin näin kevään kynnyksellä aivan ihania, aurinko paistaa, linnut laulaa ja luonto herää eloon, mikä fiilis!! Mä oon niin kesäihminen kuin olla ja voi, enkä malta odottaa. Ja silloin tällöin käyn itsekseni shoppailemassa, sekin on kivaa..mulle, ei lompakolle :wink

Mutta isoimmaksi voimavaraksi mun täytyy nimetä nämä ihanat pienet poikalapset :Heartred Vaikka he varmasti eniten mun voimavaroja kuluttavatkin mut eniten myös sitä antavat. Tulee niin hyvä olo kun esikoinen tulee ja halaa pyytämättä, kertoo kuinka tykkää äidistä eniten (vaikka varmasti tykkää myös isistä yhtä paljon) ja kuinka äiti on paras kaveri :) Lapsen rakkaus on kuitenkin niin pyyteetöntä ja aitoa. Siitä saa jotain ihan älytöntä voimaa ja uskoa siihen, että on tehnyt jotain oikein vaikka välillä poteekin niitä paska mutsi fiiliksiä. Vauvan palaute on vielä hieman rajallista mutta kuinka pieni hymy ja naurukin voi lämmittää mieltä niin suuresti. Mä niin rakastan kaikkia mun miehiä, niin näitä pieniä kuin tuota yhtä isoakin. Välillä heistä jokainen on tosi rasittava mutta ihan varmasti olen minä itsekin aina joskus melkoinen bitch, joten suotakoon se heillekin.
 
Ja sarjoja joista olen tykännyt on mm. Sons of anarchy, Breaking bad, How I met your mother, Modern family ja Shameless. Noista 3 ekaa on päättynyt ja mulla on ihan tyhjä olo, että mitä seuraavaksi..? Game of thronesia olen seurannut mutta mies ei tykkää (outo juttu vaikka siinä näytetään tissitkin aika useasti..), Boardwalk empire on myös hyvä mutta mies ei tykkää siitäkään. True Detective oli hyvä, tokaa kautta odotellen :) Mä en kauheesti ns. tyttöhömpästä tykkää ja mies ei näyttäisi tykkäävään mistään yliluonnollisista jutuista. Meillä katsotaan siis aika paljon yhdessa sarjoja ja leffoja, yhteistä aikaa sekin.. olisi tosi mälsää, jos toinen katselisi jotain ihan muuta.

Suositelkaa jotain hyvää rikossarjaa tai komediasarjaa mulle :)
 
Onko aamutähti seuraavat nähty: the Wire (kun muutaman jakson jaksaa katsoa niin yksi parhaimpia sarjoja ikinä, myös B.Obaman mielestä:D loistavasti kirjoitettu ja hyvin näytelty), breaking bad ei ole poliisisarja, mutta hyvää draamaa,the shield menettelee myös ja on poliisisarja, sitten komedioista arrested development on hyvää mammalomaviihdettä, ja pohjoismaalainen Silta on laadukas poliisisarja myös (kun ei katso sitä jenkkiversiosta vaan sen oikean).
 
Juu, wire on nähty, pariinkin otteeseen itseasiassa ja mulla kyllä boxi löytyy..pitäsköhän katsoo uudestaan. Se on kyllä hyvä ja breaking badin mainitsinkin jo. Kukaan katsonut breaking badin spin offia "Better call Saul"? Onko mistään kotoisin? Arrested Developmentin uusin tuotantokausi on katsomatta..jotenkin, en ole uskaltanut katsoa, josko se hohto on kadonnut jonnekin? Ootko JaneDoe nähnyt jo sen uusimman? Tuo Silta oli hyvä vinkki, siitä oon kuullut paljon hyvää. Mä tykkään ainakin lukee pohjoismaisia dekkareita esim. Nesbo, Keppler, Stig Larson (no tietenki..) ja Marklund. Lukemista mulla on kyllä vähän ikävä kun tykkäsin ennen aina ennen nukkumaan menoa lueskella (välillä vahingossa yömyöhäänkin) mutta nyt ei kyllä jaksa ja toisaalta vauvakin nukkuu vielä samassa huoneessa.

Päivisin mulla ei tosiaan ole kauheasti aikaa telkkaria katsoa, enkä jotenkin osaa yksin katsoakaan. Outo mimmi vaiko eikö? Vois kattoo kaikkee hömppää ihan rauhassa niin ei... Sorry jos menee vähän aiheen vierestä mutta henkireikiä kait nämäkin on tavallaan :)
 
Jos hyvää dekkarisarjaa etsii, niin The Killing on myös hyvä tanskalainen sarja. Rikoskomedia Bored To Death on aivan loistava sarja ja siitä sai hyvät naurut - harmi, että sitä oli kirjoitettu vain muutama tuotantokausi. :) The Wrong Mans on myös loistava rikoskomedia ja Orange Is The New Blackistä tykkään myös.

Edit: Unohdin mainita, että ensimmäisen tuotantokauden jälkeen The Affair vaikuttaa myös hyvältä ja on kerronnallisesti vähän True Detectiven tapainen.
 
Loistavia vinkkejä, kiitos. Ei tarvi kohta miettiä, mitä illat tekee :) Löhöilyä, löhöilyä ja vähän lisää löhöilyä. Vielä kun kehtais vähän suklaata syödä kaverina.. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top