Maaliskuun mutinat

Niin toi istutus juttu vielä, että tosiaan ei painoa selkärangalle, "roikotetaan" kainaloista sen kaks sekuntia mitä jaksaa olla, ennen kuin kiepsahtaa taaksepäin. Tai keikkaa eteenpäin kun näkee jotain kiinnostavaa edessä ja sitten taas ollaankin mahallaan, mistä näkee kaikkein parhaiten. Toi ja sitten se jalkojen punkeminen kropan alle lattialla viittaisi yhä siihen, että kuperkeikka on ensimmäinen liikkumismuoto Aleksilla :D

Aleksilla on nyt tosi monena viikkona ollut lauantait kakka-vapaita päiviä. Nyt se on näköjään jäänyt päälle kun ei vieläkään ole kakkaa tullut :O Ei kyllä näytä vaivaavan herra toimitusjohtajaa itseä. Eiköhän se sieltä tule sitten aikanaan.
 
Voi ihanaa peekay! Onnea hurjasti! <3

Meilläkin on yksi yhdyntäkerta takana - ilman ehkäisyä... Menkat ei siis vielä ole alkaneet, mutta eihän sitä toisaalta koskaan tiedä, että koska se eka kierto on... Täytyy varmaan niitä minipillereitä miettiä. Jos vaikka ens vuonna mietitään uutta vauvaa sitten vasta... Mutta jos nyt olisi meillä vauva tuloillaan niin tervetuloa vaan. :)

Soseista: mä haluaisin alottaa soseet siinä 4 kk iässä. Kuten Pääskynenkin sanoi, mullekin on imetys tosi tärkeetä vaikka onkin sitovaa ja raskastakin välillä. Vuoden ikäiseksi ainakin haluaisin imettää. Mikäli ei ilmene mitään tarvetta aiemmin niin tosiaan 4 kk iässä otetaan sitten soseita kokeiluun kun meilläkin on vahvaa allergiataipumusta suvussa (minullakin). Itse ajattelin tehdä niitä enimmäkseen, mutta reissuille otan varmaan heräkästi kaupan purkin ainakin kesällä. Kaupan soseet kun säilyy lämpimässä omia turvallisemmin...

Istuttamisesta: mä olen myös aina ollut siinä käsityksessä, ettei sylissäkään saisi istuttaa. Juttelin kuitenkin vauvafysioterapeutin kanssa, joka sanoi, ettei sylissä istuttamisesta ole haittaa jos vauva siinä viihtyy. Sylissä kuitenkin asento vaihtuu ja on paremmin tuettu. Huonoa tekisi istuttaminen jossain tuolissa tai tyynyjen varassa kun asento tulisi herkästi virheelliseksi ja vauva istuisi liian pitkään samassa asennossa.

Jee, mä tein sen!!! Ekaa kertaa sen epäonnisen äitivauvaryhmän jälkeen pääsin liikenteeseen yksin. :) Kävin kestovaippaliikkeessä Meten kanssa. Sinne piti vielä junalla mennä ja se olikin iso kynnys uskaltaa junaan. Mennessä oli matalalattiajuna, mutta palatessa korkea malli, jonne piti nostaa. Hengissä selvittiin ja voi ku on voittajafiilis nyt. :) Miten saattoikaan olla näin iso juttu tuo...

 
Kiitos kaikille onnitteluista! :)

En tiedä kuinka kauan tässä ehdin olla, Olivialla on pikku-unet menossa ja saattaa herätä ihan koska vaan...

Vähän meillä on miehen kanssa sekavat olotilat asiasta... Siis olemme toki erittäin onnellisia, mutta tarkoitus oli odotella edes jonkun aikaa, että tosiaan mä pääsisin käymään vähän opiskelemassa ja töissäkin vielä. Onneks sentään KELA laskee uuden äitiyspäivärahankin tuon edellisen työn mukaan, eikä tän nykyisen äitiyspäivärahan mukaan...

On tää kyllä... ja näinkin pitkällä jo ollaan, että ihan kahdeksas viikko jo aluillaan.
Jotenki ei aivot vielä käsitä tätä, vaikka osasinkin vähän epäillä, että saattaa olla tätä se ettei menkat oo alkaneet. :D
Ihanaa saada lisää lapsia, ja mua ei se haittaa ollenkaan, että tulevat näin nopeaan tahtiin, kun en tästä yhtään nuorene ja haaveena on aina ollut saada se 5 lasta (täältä tullaan tättärä!) ;)

Ja kiva kun sitten äitiysvapaa jatkuu melkein yhtä mittaa tästä... Tää edellinen kai loppuu 13.9. tai jotain vastaavaa, ja se seuraava alkais normaalioloissa 10.10. :)

Huh kyllä on päässä ajatukset sekaisin, toivottavasti jotain selkoa saatte mun sekoiluista! :)
Enkä ole teitä unohtamassa!! Pitää varmaan kuitenki kirjotella sinne "laskettu aika marraskuussa 2011" -ketjuunki, etten sit pitkästytä teitä kaikki jaarittelemalla jostain raskausjutuista. :D

Niin sitä piti vielä sanomani, että se selkäjumi, joka mulla oli tuossa viime viikolla meni sitten ohi. En tiedä mitä oli, ehkä se johtui siitä sängystä mun vanhempien luona...
Mitään varsinaisia raskausoireita mulla ei kyllä vielä toistaiseksi ole ollut, vain se VALTAVA väsymys vaivaa... Ja kuten sanottu aiemminkin, niin se saattaa johtua vaikka mistä muustakin.

Täytyy tuohon soseasiaan kans kommentoida vielä, että mulla oli kans haaveena imettää niin kauan ku mahd, eli kai se noin 6kk asti ja sit tuoda niitä kiinteitä ruokia mukaan, mutta kai sitä jo pitää alkaa miettimään pikkuhiljaa. Meijän Oliviahan täyttää 4kk jo ens sunnuntaina. Ens maanantaina 4.4. on sit eka neuvola tästä uudesta tiitiäisestä ja 7.4. on neuvolalääkäri, että jos siellä sit käsketään jo alottaa niitä soseita yms, niin kai se sit täytyy. Mua vaan laiskottaa niiden tekeminen, ei varsinaisesti se alottaminen :DDD
 
Haa tänään taas päivystän...
Peekay, minä epäilen vahvasti selkäkipusi olleen kuitenkin raskausperäistä. Itselläni on jokaisesta POJASTA iskenyt muutaman päivän juiliminen jo tosi aikaisin... Leevistä joskus rv5-6. Sitten on ollut vuoroin poissa ja vuoroin vihoitellut alkuraskauden ajan.

Kyllä olen kade niille, joilla kroppa pelaa, eikä tarvi odottaa ensin kiertoa ja sitten raskautta toista vuotta, kuten itse viimeksi.

Eilen oli raskaustyyppinen iltapahoinvointi, mutta.......... ei todellakaan ole mitään jännittämistä, kertoisin kyllä jos sellaiseen olisi aihetta. Meidän ehkäisyvälineet ovat alkaneet heräillä läpi yön vuoronperään puolentunnin välein. Eilen ensimmäinen alkoi hälyyttää jo puoli kymmeneltä. Tällä menolla ei kyllä tule niitä kolmosia vielä ensivuonna.

Imetyksestä raskausaikana. Jos ei ongelmia tule niin voi imettää. Joskushan imetys aiheuttaa supisteluja. Itsehän lopetin edellisen lapsen ilta/yöimetykset siinä vaiheessa kun lähdin Leevistä Tampereelle (rv30).
 
Just... nyt kompastuin omaan nokkeluuteeni. Makaan tai siis melkein istun läppärin kanssa tässä sängyllä selälläni,jalat kippúrassa rinnan päällä ja vauva nukkuu säärien päällä. Vauva hermostui ja rauhoitin tuon heijaamalla tuossa naputtaen samalla toisella kädellä. Kukaan ei voi uskoa tätä asentoa todeksi ja onneksi ette näe... Jos yritän vähänkin liikahtaa laskeakseni vauvan sängylle niin tulee kamala meteli. Älkää vain kokeilko tätä kotona.
 
Kuulostaa tättärä melko mielenkiintoiselta. :D

Me just naureskeltiin miehen kanssa, että jos nyt tulis raskaaksi niin "pahimmillaan" kakkosella olis samana vuonna synttärit kun ykkösellä. Olisivat sitten samalla luokalla koulussa jne. Olisi siinä ihmettelemistä muilla kun me selitetään, että ei ne kaksoset ole... tuo on tuon isosisko... samalla luokalla... :D Joo, ehkei sentään...
 
:) tättärä: sulla on kyllä vähintäänkin mielenkiintoinen asento siellä!!! :DD Kuulostaa uskomattomalta.

Ja jos selän juiliminen tietäisi poikaa, niin meillä ainakin isi olisi KOVIN innoissaan. :) Toki rakastaa tytärtään ihan yhtä lailla kuin jos Olivia olisi poika, mutta toivoo kovasti, että pääsee pojan kanssa jossain vaiheessa jalkapalloilemaan :) Mun isäni olis kans aivan myyty, jos meille poika tupsahtaisi, kun meidän perheessä on vain me kaksi tyttöä, mä ja mun sisko.
Mulle on aivan se ja sama, onko tyttö vai poika, tervettä vauvaa toivon tietysti.

Joo, toivotaan, että imetys pysyy vielä ainakin jonkin aikaa ihan ok. Ei nyt ihan vielä tarttis lopettaa hyvän suojan antamista esikoiselle. Nyt on pakko mennä vähän rentoutumaan töllön ääreen: mies lähti töihin ja Olivia kuukahti tuonne makkariin. :)
...Ja pitää TAAS syödä. Mulla on jatkuvasti nälkä!! :D
 
Tuo selkäkipu ja poikaraskaudet... Minullahan on vähän huono otanta, kun noita tyttöjä on vain yksi. Kenties on sattumaa, että juuri se tyttöraskaus sattuu olemaan ainoa.jossa alkuraskaudessa ei selkää juilinut. Pitäisi pyöräyttää toinen tyttö testatakseni teorian pitävyyttä.

Ihan heti en kyllä pääse testaamaan. Viime yönä taas nähtiin meidän ehkäisyn teho, erehdyin menemään miehen kainaloon niin VÄLITTÖMÄSTI alkoi pienin ehkäisyväline ähinän ja kitinän. Liiankin hyvin siis toimii ehkäisy täällä.

Minä silloin nelosen synnyttyä uneksin siitä, että olisi saanut kaksi saman vuoden vauvaa, mutta hitaasti raskauksista palautuva kroppa oli valmis uuteen vasta yli vuoden kuluttua edellisestä. Niinpä nuo kyllä ovat syntyneet tammikuussa ja joulukuussa, mutta peräkkäisinä vuosina. Pääsevätpä edes peräkkäisinä vuosina kouluun. En kyllä tiedä mihin kouluun, täällä kun suunnitellaan jotain ilkeää kouluverkon suhteen ja saattaa käydä niin, että muutaman vuoden sisällä meidän kyläkoulu on muisto vain.

Jalkapallosta vielä... Meidän kylän  Gerrardin, Messin ja Messittären (tai ehkä jopa Laura Kalmarin) mammana sanon: Peekay, kerro sille miehellesi, että tytötkin voivat rakastaa jalkapalloa. Tosin meillä (toistaiseksi) innokkain palloilija on kyllä tuo ekaluokkalainen "Messi", joka koko talvenkin on AINA ja joka välkkä kuulemma pelannut jalista - silloinkin kun oli -30 ja toiset palelivat sisällä tai pulkkailivat niin meidän poika potki palloa. Ja kotipihassa siskon kanssa sama meno. Usein tuolla on koko tiimi:14v, 8v, 6v ja 2v pallon perässä.
 
Minun on nyt ihan pakko kysyä Tättärä, että ihan oikeestiko uneksit samana vuonna syntyneistä vauvoista? Miksi?
Toivon kovasti ettet loukkaannu sanomisestani, sellaiseksi tämä ei ole tarkoitettu, ihmettelyksi ja pohdiskeluksi vaan. Minusta tuo tahti vaan tuntuu liian kovalta. Sekä fyysisen että psyykkisen jaksamisen kannalta. Niin tuntuu sekin, että tulis vauvat reilunkin yhden vuoden välein. Toki minulla ei ole kokemusta kuin yhdestä lapsesta, mutta luulenpa että en jaksaisi moista. Ja toisaalta minusta tuntuisi ikävältä olla selittämässä ihmisille että "ei ne ole kaksoset..."
Eihän sitä toki tiedä millaiseen tilanteeseen itse joskus päätyy, mutta nyt ainakin tuntuu että haluaisin nauttia vauvasta ja toisaalta suoda hänelle (ja myöhemmin toivottavasti tulevalle sisarukselle) tietyn ainutlaatuisuudenkin.
 
Jiu: joo, ihan 120% tosissani aivan kuten siinä, että varmasti synnytän kolmoset ensi vuonna. Kun ne kolmoset syntyvät otan kaksi lasta pois koulusta kotiin avustamaan vauvojen kanssa.

Ei meillä mitään yritystä ollut, mutta ei ehkäisyäkään, ei olisi koettu katastrofina, jos olisikin tullut kaksi 2009 vauvaa... oikeasti se riski oli pieni, kun seksielämä oli suunnilleen tätä tasoa kuin nytkin. Mutta jos siitä kerrasta olisi napannut, eli olisinkin yllättäen ovuloinut täysimetyksen aikana ja juuri sen ainoan seksikerran paikkeilla ei oltaisi pelästytty. Elämä kantaa ja varmasti siitä olisi selvitty ihan niinkuin näillä vähän isommillakin ikäeroilla.

Vaikka tässä kiidetäänkin paikasta toiseen niin kyllä sitä ehtii myös pysähtyä jokaisen kanssa ihmettelemään ja nauttimaan menossa olevasta vaiheesta ja hetkestä + norkoilemaan tällä palstalla, mutta tämä onkin ainoa paheeni (kahvin lisäksi - ja sitä ei edes lasketa paheeksi!) Meillä ei ole edes telkkaria.

Nyt pakkaan ipanat ulkovaatteisiin. Ollaan myöhässä, kun noilla kahdella vauvasta isommalla oli niin hyvä leikki menossa, enkä halunnut keskeyttää.
Ja muuten: meillähän ON kaksi viimevuoden vauvaa! Minni-hauvavauva täyttää vuoden toukokuussa.
 
Oi, ihanaa. Onnea Peekay! :) Lapsista tulee varmasti hyviä kavereita toisilleen, kun on niin pieni ikäero. :)

Jos Aleksin ensimmäinen liikkumistapa on kuperkeikat, niin meillä varmaan lennetään. Kovasti ainaki yrittää harjotella. :) Isi sanookin poikaa lentäjäksi, kun koko ajan pitää käsillä räpytellä.

Tättärä, tuo kuvailemasi asento.. Kasperin lempipaikkoja. :D Pitiki erehtyä joskus heijaamaan poikaa tuolla tavalla. No tuleepahan ite jumpattua samalla. Mutta joo, on varmasti typerän näköstä. :)
 
Joo ei tollase perinteiset ryömimiset ole mistään kotosin :)

Äh, mulla on nyt ihan sekava olo, enkä oikein tiedä miten päin olisin :/ TAYSista soitettiin ja kysyttiin sopisko kahen viikon päästä tulla leikkaukseen (kilpirauhasen poisto). Hädissäni siinä sitten itkevä vauva sylissä pyysin lykkäämään touko-kesäkuulle ja nyt en tiedä olisko kuitenkin pitäny mennä jo nyt heti tai lykätä vain vähän eikä noin paljon ja äh. Meillähän on siis yöt yhtä showta nyt ja hyvä jos rinnalle saa rauhotettua. Max tunnin saa kerralla nukkua. Tai viime yönä taisi eka pätkä olla melkein kaksi tuntia, mutta kuitenkin. Niin jotenkin sitten äkkiä ajattelin, että missään nimessä en voi olla päivää ja mahd. yötä poissa. Joka tapauksessahan jäisi useampi imetys välistä, vaikka illaksi pääsisinkin kotiin. Lääkärinkin kanssa oli puhetta, että leikkauksella ei ole kiirettä, niin hätäpäissäni sitten ajattelin, että on parempi vielä odottaa, jos vaikka sitten jo menisi edes hiukan kiinteitäkin ja ehkä yöt hiukan rauhottuisi. (ja siis eihän sitä tiedä, vaikka mies saisi Aleksin rauhottumaan öisin, pitää kokeilla joku yö, alan pikku hiljaa tarvita unta joka tapauksessa) Mutta puhelimen suljettuani aloin pelätä, että mitä jos Aleksille iskeekin jo tuolloin jonkinlainen eroahdistus! Ja sitten se huutaa koko päivän täällä tuskissaan.

Oikeasti onhan se jo isäänsäkin kiinnittynyt hyvin, eli pärjäisivät varmasti ja yleensä se pahin eroahdistus kuitenkin kai tulee vähän myöhemmin. Äh. Tuli vaan tällänen nyt tähän. Hitto kun ärsyttää koko homma. Olisipa se kyhmy vasta nyt löydetty ja se voitaisiin leikata vasta loppuvuodesta kun ihan varmasti imetys on vähentynyt merkittävästi ja muutenkin. Oonkohan nyt ihan tyhmä kun sitä lykkäilen. Eihän siitä haittaa tosiaan ole mun terveyden kannalta, mutta mutta. Oon taas niin kiukkunen tosta koko jutusta. En vaan millään malta lähteä pois täältä kotoa niin(kään) pitkäksi aikaa. Siitähän tässä loppupeleissä varmaan on kyse. Perseestä kaiken kaikkiaan. No, toivottavasti oma "syöpäurani" olisi nyt sitten tässä. Suku on äidin puolelta melkosen syöpään taipuvainen. Voin tämän nyt kestää jotenkuten Aleksista erossa olemisineen, jos ei pahempaa tarvitse sitten enää käydä läpi.

Rumensi mun päivän tämä juttu nyt.
 
Voi Pääskynen, voimia! <3 Tuntuu tosi kurjalta, että sä joudut tällasia ylimääräisiä tässä miettimään. Asiassa on niin monta puolta. Itse varmaan lopulta tiedät mikä vaihtoehto tuntuu parhaalta. Vaikeaa se erossa oleminen tulee varmaan olemaan missä vaiheessa tahansa, mutta varmasti te molemmat siitä selviätte. :)

Silmälääkäriin olisin tänään menossa. Saapa nähdä mitä siitä tulee Meten kanssa. Nyt se on vaunussa takapihalla ja pistin lämpömittarin vaunukoppaan. Nyt puolen tunnin jälkeen kopassa on +10 kun pihalla nollassa. Eli kyllä se jonkun verran vaikuttaa tuo suljettu vaunu. Toivottavasti tarkenee kun pelkkään villapussiin pistin bodyn ja potkareitten kanssa. Tietysti tuossa on se paksu kopan kansi. En halunnut ihan ylipukea kun toivon, että Mette nukkuisi sen silmälääkärin yli ilman, että hirveesti tarttis riisua siellä sisätiloissa... Onneksi lämpömittarilla voi sentään vähän seurailla...
 
Mä juuri tässä yksi päivä mietin, että mitenköhän se Pääskysen kilpirauhasjuttu oikein etenee ja nyt tuli vastaus.

Eikö sinne sairaalaan ole mahdollista ottaa vauvaa mukaan? Tai jos isä on pojan kanssa, niin voisivatko he tulla ainakin muutamia kertoja sairaalaan ruokailemaan ja muuten sitten pumppaisit? Ei se imetys siihen tyssää, jos tissit yhden tai kaksi päivää on vähän heikommalla imulla. Jos tollainen onnistuisi, niin olisi varmasti helpottavaa, kun saisi homman hoidettua pois alta, eikä tarvitsisi lykätä sitä enempää.

Onneksi asioilla on tapana selvitä. Hyvin sulla menee toi juttu, älä turhia murehdi ainakaan etukäteen! <3
 
Kiitos tytsyt!

Pajunkissa, sehän on aika nopea operaatio. Aamulla mennään ja viimeistään seuraavana päivänä kotiin, voi vielä samaksi illaksi päästä. En olekaan imetyksen loppumista niinkään pelännyt, vaan juuri sitä että jäisi ne pari imetyshetkeä väliin *dorka* Yritän myös pumpata tarpeeksi maitoa pakkaseen, ettei poitsu jäisi ilman äidinmaitoa. Tuota myös olen ehkä jännittänyt, että jos en saisi tarpeeksi pakkaseen niin joutuis korvikkeelle. Ei sekään tietty maailmanloppu ole. Ja jos pitää jäädä yöksi niin ihan ehdottomasti vaadin saada vauvan kylään. Mutta joka tapauksessa kestää n.8 tuntia ennen kuin saan imettää nukutuksesta. Kipulääkkeet onneksi voi sitten olla parasetamolia. Taidan jännittää suotta, koska Aleksille kelpaa pullokin, ja saa rauhoitettua varmaan ilman rintaakin yöllä. Ainakin jos rauhoittaja ei haise maidolle :) Pitää nyt ostaa se rintapumppu, koska lypsämällä en kyllä saa tarpeeksi.

No sellasta, oloa on vähän helpottanut. Järki on vissiin alkanut pelata jostain tuolta väsymyksen uumenista. On se niin sellasta, kun väsyneenä ei oikein toimi muuta kuin tunteet ja nekin sitten potenssiin sata.

Asiasta apinaan. Mua on aina kiinnostanu hirveesti noi 16 and pregnant yms ohjelmat, mutta enää en pysty ollenkaan kattoa niitä! En kestä yhtään nyt kun on se oma lapsi ja tietää miten itse toimisi. Toissapäivänä oli pakko vaihtaa kanavaa siinä kohtaa, kun pieni vastasyntynyt itki ja sen äiti oli ihan ulapalla, että mitä sä itket jne. Ei tullu mieleen syöttää esim. Onhan ne tietysti vielä lapsia itsekin, että sikäli ei yllättä. Säälittää vauvojen puolesta. Muutenkin hämmentää noi jenkkisarjat, tuntuu, että amerikkalaiset ei imetä ollenkaan! Ja muistelee mitä itse teki ne ekat viikot: imetti imetti imetti imetti, eikä juuri muuta. No juuh, ehkä en kiusaa itseäni niillä ohjelmilla :)
 
Hei,

kirjoittelenpa miekin tänne viä "oikean" kuukauden aikana kun kohta tuo kk taasen vaihtuu;) en ole juurikaan ehtinyt näillä palstoilla käymään mutta nyt on mamman pieni hetki siihen;)..

Ensinnäkin siis ihan kauhean nopeasti menevät päivät, mie en voi sitä oikein käsittää ja pieni vaan kasvaa ja kasvaa ja kasvaa..meille tuli sunnuntaina 27.3 täyteen 3 kk. Maanantaina käytiin rokotukset ottamassa ja mamma antoi kyyneleet, tuntui rokotteen antaminen tosi pahalle ja etukäteen jännitin tilannetta tietty, onneksi isukki lähti mukaan neuvolaan. Meillä täälä ollut silloin tällöin rintaraivareita, lähinnä silloin kun pieni on ollut tooosi väsynyt, lähinnä iltaisin ennen kuin käy yö unille. Iltaisin ollaan pidempi pätkä hereillä, vähintään 3tuntia pääsääntöisesti, vaihdellen ottaa pieniä torkkuja. Välillä on päivälläkin itkuja mutta nyt luulen että olen saanut päivään jonkunlaisen rytmin niin se auttaa ettei yliväsymys iske.

Nyt täytyykin lopetella,next time...
 

Jennin ensimmäiset 3 kuukautta ovat olleet todella hankalat, joten en ole jaksanut/ ehtinyt täällä käymään, mutta nyt vihdoin alkaa helpottamaan. Jenni oli alusta asti huono nukkumaan, pulautteli paljon ja itki syöttejen jälkeen.

Jenni oli n. 2 viikkoa, kun jouduimme taysiin lastenosastolle keuhkkuumeen takia. Jenni sai isosiskolta flunssan ja n. viikon sairastettuaan nousi kuume. Sitten yöllä lapset autoon ja valkeakoskelle lähetettä hakemaan. Sieltä taysin lasten polille, josta osastolle. Olimme siellä 5 päivää vauvan kanssa. Oli aikas rankkaa,kun pääsin kerran päivässä pois huoneesta ja osastolta,kun äitini tuli päästämään syömään (sain onneksi talon puolesta ruuan, kun imetin).

Parin viikon päästä tästä sairaala käynnistä Jenni kakkasi kirkasta verta. Soitin lasten polille, joka pyysi tulemaan sinne näytille ja kuinka ollakkaan jousuimme taas osastolle, jossa tällä kertaa vietimme n. viikon (tosin olimme välilä kotona lomalla). Tämän jakson aikana aloiti maidoton-munaton dietin, joka vähän helpotti, mutta ei kokonaan.

Minulla oli neuvola lääkäri samoihin aikoihin, kun inun piti kokeilla ottaa jompi kumpi takaisin, niin eikös yleilääkäri Anatoli Kusrati sanonut minun olevan hysteerinen, kun väitän lapsellani oleva n jonkun  vialla.Käski vain ottaa kaikki ruokavalioon takaisin. Määräsi laprakokeita, koska olen niin  hysteerinen. Olin siinä vaiheessa valvonut itkevän lapsen kanssa kaksi kuukautta. Lapsi kakkaa oranssia vettä, itkee jokaisen syötön päälle, ei nuku lähes lainkaa ja sen vähänkin vain sylissä ja pulauttelee paljon. Tämän kaiken syyksi paljastui tämän lääkärin mukaan minun korvien väli.lisäksi hän vielä väitti,että pulauttelu johtuu siitä etten osaa röyhtäyttää.

Tein päätöksen mennä yksityiselle lastenlääkärille, koska vakuutus on. Hän kuunteli oireet ja oli heti sitä mieltä, että kuulostaa maitoallergialta, joten palasin maidoton-munaton diettiin ja lisäksi saimme gavisconia refluksin hoitoon. Nyt on ero ollut täydellinen. Jenni nukkuu, pystyy syömään ilman jälkeistä huutoa, kakkaa keltaista kakkaa 1-2 kertaa päivässä ja pulauttelu on vähentynyt huomattavasti.

Jennillä ei ollut iho-oireita. Nykyisin menemme yöunille n. 2.30, josta herää 7-8 välillä syömään ja jatkaa siitä 11-12. 14-15 menee pitkille päikkäreille. että kyllä oli taas vika äitin korvien välissä....

 
Voi hyvänen aika Kateri!!! Ensinnäkin ihanaa, että olet tänne palannut. :) Mutta voi että pistää hiilille tuollaiset kaikkitietävät lekurit! Moni lastenlääkäri on mulle sanonut, että ovat kokemuksen myötä oppineet luottamaan äitien vaistoon. Jos äiti sanoo, ettei kaikki ole hyvin, niin yleensä se ei ole. Upeaa, että olette saaneet avun. <3


Edit. Laitankin loppuviestin huhtikuun ketjuun minne kuuluukin. Tähän vain vastaus Katerin vietiin. :)
 
Voi kamalaa kateri! Onneksi nyt on helpottanut. Ja onneksi olet fiksu ja pidit pääsi, lääkärit osaa olla välillä tympeitä. Varmaan liikaa luulotautisia ja ylireagoivia, kun eivät usko todellisiakaan oireita.

Ja meemi, tänäänhän on vielä maaliskuu ;)
 
^ei helvata, nythän mä vasta sekasin oonki. :D Otin siis varaslähdön huhtikuuhun. Automaattisesti ajattelin kuukauden vaihtuneen kun olis uus ketju...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top