Maaliskuun mietteet

Mä oon ollut koko ikäni liikunnan vihaaja ja edellisessä raskaudessa stressasi kaikki liikuntasuositukset. Nyt juuri ennen tätä raskautta olinkin löytänyt itselle kivan lajin johon hurahdin ja ajattelin että ihanaa, tässä raskaudessa liikun ja se voi auttaa synnytyksessäkin. No nyt on sitten rautavarastot tyhjät heti alkuunsa, kävelykin hengästyttää ja kevytkin liikunta aiheuttaa pahaa oloa ja tärinää. Suositukset ja hienot suunnitelmani liikkumisesta voin siis toistaiseksi unohtaa. Näköjään ei kannata olettaa raskauksien kanssa mitään! Sama pätee synnytykseen. Toiset tekee lumitöitä jo seuraavana päivänä, ite pystyin kävelemään noin kolmen viikon päästä hissukseen lyhyen lenkin. Yritän olla tekemättä mitään ennakko-oletuksia ja suunnitelmia äitiyslomastakaan. Tässä ei auta muu kun mukautua siihen mitä luonto eteen tuo. :rolleyes: Mikä ei ole kyllä aina helppoa hyväksyä.
 
Mä oon ollut koko ikäni liikunnan vihaaja ja edellisessä raskaudessa stressasi kaikki liikuntasuositukset. Nyt juuri ennen tätä raskautta olinkin löytänyt itselle kivan lajin johon hurahdin ja ajattelin että ihanaa, tässä raskaudessa liikun ja se voi auttaa synnytyksessäkin. No nyt on sitten rautavarastot tyhjät heti alkuunsa, kävelykin hengästyttää ja kevytkin liikunta aiheuttaa pahaa oloa ja tärinää. Suositukset ja hienot suunnitelmani liikkumisesta voin siis toistaiseksi unohtaa. Näköjään ei kannata olettaa raskauksien kanssa mitään! Sama pätee synnytykseen. Toiset tekee lumitöitä jo seuraavana päivänä, ite pystyin kävelemään noin kolmen viikon päästä hissukseen lyhyen lenkin. Yritän olla tekemättä mitään ennakko-oletuksia ja suunnitelmia äitiyslomastakaan. Tässä ei auta muu kun mukautua siihen mitä luonto eteen tuo. :rolleyes: Mikä ei ole kyllä aina helppoa hyväksyä.

Totta. Hyvähän se on liikua mutta voi tulla yllättäviä juttuja esim vuodelepo mikä sitten tulee eteen. Mulla tulee tästä olosta kanssa tärinää helposti ja rappusissa jalat ihan maitohapoilla. Tarkoitus oli että kävelisin paljon raskauden aikana mutta nyt hyvä että jaksan roskat viedä..

Mua jo valmiiksi ahdistaa kun neuvolassa tullaan kysymään liikuntatottumuksia.. Mulla kun on syömishäiriö taustalla ja ihan molempiin suuntiin niin monia vuosia sitte urheilin liikaa (3x päivässä treeni esim.) ja sitte tuli rasitusvammat polviin. No piti sitte pitää taukoa mutta sairastuin masennukseen ja ahdistushäiriöön ja liikunnasta tuli mulle sellanen pelko, että vaikka tiesin kuinka hyvä olo siitä tulee niin en ollu valmis alottamaan uudelleen. Fyysisesti tai henkisesti. Sitte vielä löydettiin selästä skolioosi mikä on ollu siellä ilmeisesti kauan, mutta kun multa kuvattiin vaan polvet sillon niin ei näkyny. Ja se on vetäny lantion vinoon ja sitä kautta polvet. Onhan mulle annettu venytysharjotuksia mutta ne sattuu niin paljon etten oikeesti pysty, ja se kipu tuo mieleen sen kaiken miten jouduin lopettamaan esim. karaten. Eli oon luovuttanu suoraan. Nyt pikkuhiljaa oon alottanu kävelee vähän enemmän ja tykkään kyllä urheilla rennosti pelejen merkeissä kesäsin. En varmaa ikinä pysty enää juoksemaan tai treenaaman oikeesti mutta mulle riittääkin ihan peruskunto tässä vaiheessa. Eli kauhulla ootan sitä keskustelua ja on vieläkin tosi vaikee aihe puhua, jos siellä tulee joku ymmärtämätön neuvolatäti just mulle niin kyllä itku kurkussa tulee lähtö nopeaan. Ihmiset usein luulee vaan että oon laiska, mutta takana on paljon muutakin mitä ei tee mieli kaikille kertoa. Näin lyhyesti :D Onko muita kohtalon tovereita?

Huomasin ihan pari päivää sitten että mulla on vieläkin toisessa reidessä pieni kuoppa kun lähti lihas siitä surkastumaan, fyssari sano että sentti-kaks lähti verrattuna toiseen jalkaan. Että ei ihme kun on kipeenä paikat.
 
Äh, mulla on nyt suht kova kurkkukipu :dead: mulla on ollut jo monta viikkoa varsinkin aamuisin kurkku käheä, siis jo ennen raskautumista. Toivottavasti menis pian!

Mä oon liikkunut paljon jo monta vuotta ja oon lukenut, että liikumisesta on paljon hyötyä raskauden aikana, sekä äidille että lapselle, joten toivon, että pystyn jatkamaan treenaamista, mutta se jää nähtäväksi
 
Mulla ei oo kurkkukipua vielä mutta nenää kutittaa ja vuotaa. Kiva olla niistämässä koko ajan. En tiä onko tää nyt flunssaa vai allergia. :think005 Toisaalta jos oikeen muistan nii raskausaikana ja nyt tyttöä imettäessä on oireet ollu lievemmät. Eli viimiset 2 kevättä ollu ihan siedettävät oireet.
 
Kelan äitiyspakkaus tälle vuodelle julkistetaan ens viikolla! Mä ainakin odotan innolla, minkälaisia kuoseja siellä on. :)

Meinaatteko ottaa äitiyspakkauksen vai sen 170€ äitiysavustusta? Mä aion ottaa äitiyspakkauksen, koska esikoinen. :)

Ai kun jännittävää! Me varmaan vielä harkitaan kumpi otetaan. Esikoiselle otettiin ilman muuta pakkaus, mutta siitä on vielä paljon tarvikkeita (esim kynsisakset, kuumemittari ym) tallessa ja lisäks vaatteita löytyy enemmän kuin tarpeeksi... mutta onhan se äitiyspakkaus niin ihana että ehkä kuitenkin otetaan se silti. :angelic:
 
Mulla on ikäni ollut selkäongelmia ja myös skolioosia.. edellisessä raskaudessa silloin n7 vuotta sitten oli tosi hankalaa liikkuminen loppuraskaudessa, jokainen askel sattui ja olo tukala.. pelottaa kieltämättä nyt miten tämän kanssa käy, kun selkä vielä huonommassa kunnossa kuin silloin.
Samoin jännään närästyksen alkamista, se on ollut aivan jäätävää edelliskerralla, oli pakko nukkua lähes istualtaan kun maatessa olo oli ihan kamala. Onneksi on hyvät tukiverkot, huolehtiva mies ja ihana palkinto mikä sen kaiken jälkeen odottaa :hug003

Me varmaankin otetaan äitiyspakkaus, juuri mitään vauvatavaraa ei ole jäänyt varastoon, ja onhan se aivan ihanaa päästä hypistelemään mitä kaikkea siellä on :happy093

Onko teillä jotain must have- hankintoja?
Mä ajattelin kantorepun/liinan hankkia, siitä on hyviä kokemuksia, tykkäsin :)
 
Nehän jakaa viime vuoden pakkaukset ensin pois ja sitten siirtyvät tän vuoden pakkaukseen. Mistään en löytänyt mitään tietoa, paljonko niitä 2018 pakkauksia on jäljellä vielä. Mutta selviäisköhän tuo ens viikolla kun julkaisevat sen tän vuoden pakkauksen... :angelic:
 
Mua jo valmiiksi ahdistaa kun neuvolassa tullaan kysymään liikuntatottumuksia.. Mulla kun on syömishäiriö taustalla ja ihan molempiin suuntiin niin monia vuosia sitte urheilin liikaa (3x päivässä treeni esim.) ja sitte tuli rasitusvammat polviin. No piti sitte pitää taukoa mutta sairastuin masennukseen ja ahdistushäiriöön ja liikunnasta tuli mulle sellanen pelko, että vaikka tiesin kuinka hyvä olo siitä tulee niin en ollu valmis alottamaan uudelleen. Fyysisesti tai henkisesti. Sitte vielä löydettiin selästä skolioosi mikä on ollu siellä ilmeisesti kauan, mutta kun multa kuvattiin vaan polvet sillon niin ei näkyny. Ja se on vetäny lantion vinoon ja sitä kautta polvet. Onhan mulle annettu venytysharjotuksia mutta ne sattuu niin paljon etten oikeesti pysty, ja se kipu tuo mieleen sen kaiken miten jouduin lopettamaan esim. karaten. Eli oon luovuttanu suoraan. Nyt pikkuhiljaa oon alottanu kävelee vähän enemmän ja tykkään kyllä urheilla rennosti pelejen merkeissä kesäsin. En varmaa ikinä pysty enää juoksemaan tai treenaaman oikeesti mutta mulle riittääkin ihan peruskunto tässä vaiheessa. Eli kauhulla ootan sitä keskustelua ja on vieläkin tosi vaikee aihe puhua, jos siellä tulee joku ymmärtämätön neuvolatäti just mulle niin kyllä itku kurkussa tulee lähtö nopeaan. Ihmiset usein luulee vaan että oon laiska, mutta takana on paljon muutakin mitä ei tee mieli kaikille kertoa. Näin lyhyesti :D Onko muita kohtalon tovereita?

On! Vähän samanlaista taustaa siis. Jännitän neuvolaa ja toivon, että neuvolatäti on fiksu ja osaa ottaa huomioon erilaiset odottajat...
 
Liikuntaa toivoisin harrastavani pitkälle raskautta. Toinen harrastus pitää lopettaa kun noi pallopelit ei ihan sovellu raskauteen. :banghead: Mutta ajattelin kuitenkin jatkaa salilla zumbailua yms. Toivottavasti kykenee koska on mun henkiselle terveydelle lähes pakollista.

Äitiyspakkaus on ihan ehdoton kun esikoinen tulossa. En oo miettiny muuta vaihtoehtoa... :laughing002
 
huh, tää km pelko on kyllä mennyt ihan överiksi täällä. Pakko soittaa maanantaina neuvolaan, oisko mahdollista saada mitään keskusteluapua tai edes sitä ultraa. Kävin siis mittaamassa ne keltarauhasarvot ja nehän oli just ja just viitearvojen sisällä :grumpy: TYKSin arvot 35-107 1 kolmannes ja mulla 38.7... Noh niistähän yksinään ei kauheasti voi päätellä, testi otettiin just 7+0 ja istukka siirtyy tuottamaan keltarauhasta viikoilla 6-10 jolloin arvot hetkellisesti tippuu. Noh en tiedä, ahdistaa niin paljon miksi menin ottamaan ne..... MItään apuja tuskin tässä kohti enää saa tukemaan raskautta...
 
Kelan äitiyspakkaus tälle vuodelle julkistetaan ens viikolla! Mä ainakin odotan innolla, minkälaisia kuoseja siellä on. :)

Meinaatteko ottaa äitiyspakkauksen vai sen 170€ äitiysavustusta? Mä aion ottaa äitiyspakkauksen, koska esikoinen. :)

Äityispakkaus ehdottomasti :happy: Kalenteriin merkattu päivä heti kun se kerrottiin :D
 
Mulla on ikäni ollut selkäongelmia ja myös skolioosia.. edellisessä raskaudessa silloin n7 vuotta sitten oli tosi hankalaa liikkuminen loppuraskaudessa, jokainen askel sattui ja olo tukala.. pelottaa kieltämättä nyt miten tämän kanssa käy, kun selkä vielä huonommassa kunnossa kuin silloin.
Samoin jännään närästyksen alkamista, se on ollut aivan jäätävää edelliskerralla, oli pakko nukkua lähes istualtaan kun maatessa olo oli ihan kamala. Onneksi on hyvät tukiverkot, huolehtiva mies ja ihana palkinto mikä sen kaiken jälkeen odottaa :hug003

Me varmaankin otetaan äitiyspakkaus, juuri mitään vauvatavaraa ei ole jäänyt varastoon, ja onhan se aivan ihanaa päästä hypistelemään mitä kaikkea siellä on :happy093

Onko teillä jotain must have- hankintoja?
Mä ajattelin kantorepun/liinan hankkia, siitä on hyviä kokemuksia, tykkäsin :)

Höh :sad001 Mä aattelin kysästä lähetettä fyssarille sitten kun pääsee lääkärin juttusille, että sais vähän helpotettua tätä kireyttä. Varmaan pitäs kiropraktikollakin käydä mutta ne on niin hullun kalliita ja en tiiä miten raskaana että voiko mennä.

Liinaa mekin aateltu, reppu olis kätevämpi kun laittaa vaan päälle mutta ehkä kallistjn enemmän liinaan kun sen saa sitten eri tavoilla :)
 
On! Vähän samanlaista taustaa siis. Jännitän neuvolaa ja toivon, että neuvolatäti on fiksu ja osaa ottaa huomioon erilaiset odottajat...

Jep. Ootko täyttäny sen esitietolomakkeen? Mä en tajunnu siihen kirjottaa.. Olis ollu helpompi etukäteen infota.
 
Totta. Hyvähän se on liikua mutta voi tulla yllättäviä juttuja esim vuodelepo mikä sitten tulee eteen. Mulla tulee tästä olosta kanssa tärinää helposti ja rappusissa jalat ihan maitohapoilla. Tarkoitus oli että kävelisin paljon raskauden aikana mutta nyt hyvä että jaksan roskat viedä..

Mua jo valmiiksi ahdistaa kun neuvolassa tullaan kysymään liikuntatottumuksia.. Mulla kun on syömishäiriö taustalla ja ihan molempiin suuntiin niin monia vuosia sitte urheilin liikaa (3x päivässä treeni esim.) ja sitte tuli rasitusvammat polviin. No piti sitte pitää taukoa mutta sairastuin masennukseen ja ahdistushäiriöön ja liikunnasta tuli mulle sellanen pelko, että vaikka tiesin kuinka hyvä olo siitä tulee niin en ollu valmis alottamaan uudelleen. Fyysisesti tai henkisesti. Sitte vielä löydettiin selästä skolioosi mikä on ollu siellä ilmeisesti kauan, mutta kun multa kuvattiin vaan polvet sillon niin ei näkyny. Ja se on vetäny lantion vinoon ja sitä kautta polvet. Onhan mulle annettu venytysharjotuksia mutta ne sattuu niin paljon etten oikeesti pysty, ja se kipu tuo mieleen sen kaiken miten jouduin lopettamaan esim. karaten. Eli oon luovuttanu suoraan. Nyt pikkuhiljaa oon alottanu kävelee vähän enemmän ja tykkään kyllä urheilla rennosti pelejen merkeissä kesäsin. En varmaa ikinä pysty enää juoksemaan tai treenaaman oikeesti mutta mulle riittääkin ihan peruskunto tässä vaiheessa. Eli kauhulla ootan sitä keskustelua ja on vieläkin tosi vaikee aihe puhua, jos siellä tulee joku ymmärtämätön neuvolatäti just mulle niin kyllä itku kurkussa tulee lähtö nopeaan. Ihmiset usein luulee vaan että oon laiska, mutta takana on paljon muutakin mitä ei tee mieli kaikille kertoa. Näin lyhyesti :D Onko muita kohtalon tovereita?

Huomasin ihan pari päivää sitten että mulla on vieläkin toisessa reidessä pieni kuoppa kun lähti lihas siitä surkastumaan, fyssari sano että sentti-kaks lähti verrattuna toiseen jalkaan. Että ei ihme kun on kipeenä paikat.

Oon miettinyt monesti että raskausaika on varmaan haastavaa jos on syömishäiriötaustaa. Uskoisin että se osataan neuvolassa hyvin huomoida jos kertoo asiasta! Mulle on neuvolassa loppujen lopuksi tosi vähän toitotettu ruuasta tai liikkumisesta mitään, vaikka toki niistä kysellään. Olen enemmänkin itse ottanut kierroksia kun olen lukenut kaikki ohjeistuksia. Mä olen taipuvainen suorittamiseen ja uupumiseen, tai olin ainakin nuorempana, joten kaikki paasaavaan tyyliin tehdyt ohjeet osuu johonkin mun kipupisteeseen. Toivoisin että raskaudessakin huomioitaisiin yksilöllisemmin ihmiset taustoineen. On tietty tärkeää kannustaa liikkumiseen ja terveelliseen syömiseen, mutta voisi tuoda myös esiin sitä puolta että kaikki raskaudet on erilaisia eikä se saman suosituksen mukaan toimiminen osu kaikille. Pääasia että kohtelee itseään ja sitä kautta vauvaa niin hyvin kuin olosuhteet sallii. Joskus se on ehkä lepäämistä, joskus aktiivista liikkumista. Elämä ei ole niin simppeliä että sen kun alotat ja teet yhtäkkiä kaiken täydellisesti. Muhun ei oo koskaan toiminut itsensä piiskaaminen ja tiukat ohjelmat motivaattorina. Liikkumisen ilo löytyi vasta sitä kautta kun alkoikin suhtautua hyväksyvästi itseensä ja lopetti kaikki suunnitelmat ja liikuntaminuuttien laskemisen. Henkistä puolta olisi hyvä huomioida enemmän niiden juustosiivumäärien ohjeistamisen sijaan.
 
Meillä oli esikoisen vauva-aikaan liina ja Manduca molemmat (kanto”reppu” jota voi käyttää jo aika pienellä, kaikkia ei voi koska eivät tue niskaa). Manduca oli nopsa ottaa käyttöön, mutta niskat kipeytyi koska en jaksanut tuhertaa säätöjä kuntoon. Liina oli pehmeämpi ja mukavampi itselle, mutta vähän hitaampi sitoa. Varmaan se olisi alkanut sujua näpsäkästi jos olisi paljon käyttänyt.
 
Meillä oli esikoisen vauva-aikaan liina ja Manduca molemmat (kanto”reppu” jota voi käyttää jo aika pienellä, kaikkia ei voi koska eivät tue niskaa). Manduca oli nopsa ottaa käyttöön, mutta niskat kipeytyi koska en jaksanut tuhertaa säätöjä kuntoon. Liina oli pehmeämpi ja mukavampi itselle, mutta vähän hitaampi sitoa. Varmaan se olisi alkanut sujua näpsäkästi jos olisi paljon käyttänyt.
Me ehkä käännytään repun puoleen. Täytyy vaan etsiä semmonen, mitä voi käyttää pienestä saakka. Vaikka toisaalta talviaikana sitä ei kyllä varmaan tule niin hirveesti käytettyä.
 
Kelan äitiyspakkaus tälle vuodelle julkistetaan ens viikolla! Mä ainakin odotan innolla, minkälaisia kuoseja siellä on. :)

Meinaatteko ottaa äitiyspakkauksen vai sen 170€ äitiysavustusta? Mä aion ottaa äitiyspakkauksen, koska esikoinen. :)

Onpa jännää :joyful: Innolla odotan ja toivon että päästään se tilaamaan mieluummin kun rahat.
 
Takaisin
Top