Maaliskuun höpinät
- Ketjun aloittaja emsu86
- Aloituspäivämäärä
Ihan outoa että on jo maaliskuu. 
Tavallaan aika matelee, mutta sitten taas yllättäen huomaa että on jo uusi kuukausi...
Kaikkein parhaiten havahduin ajan kulumiseen kun tajusin että mun pikkuinen murunen täyttää tän kuun lopussa vuoden! Ja järkytyn siitä ihan perinpohjaisesti. Minne hävisi vauvavuosi?!?
Tavallaan aika matelee, mutta sitten taas yllättäen huomaa että on jo uusi kuukausi...Kaikkein parhaiten havahduin ajan kulumiseen kun tajusin että mun pikkuinen murunen täyttää tän kuun lopussa vuoden! Ja järkytyn siitä ihan perinpohjaisesti.
Minne hävisi vauvavuosi?!?
Joo nyt olisi virallisesti kevät 
Mä meen iltapäivällä kahvittelemaan vanhojen työkaverien kanssa ja tuntuu että väsymyskin hieman jo ehkä helpottanut. Eilen illalla jaksoin valvoa jopa puoli kymmeneen
se on kyllä saavutus, koska olen viime aikoina ollut nukkumassa jo viimeistään yhdeksältä. 
Ihanaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua kaikille!
Mä meen iltapäivällä kahvittelemaan vanhojen työkaverien kanssa ja tuntuu että väsymyskin hieman jo ehkä helpottanut. Eilen illalla jaksoin valvoa jopa puoli kymmeneen
se on kyllä saavutus, koska olen viime aikoina ollut nukkumassa jo viimeistään yhdeksältä. Ihanaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua kaikille!
En oikein osaa ostaa omalle miehelle lahjoja, vaikka muille yleensä keksin vaikka ja mitä helposti... Yleensä koitankin enemmän keksiä jotain sellaista että tehdään yhdessä jotain kivaa, tai toissa jouluna neuloin pipon ja kaulaliinan. 40 kun täytti niin annoin lahjaksi vain positiivisen raskaustestin tuosta ekasta yhteisestä muksusta ja olin tosi tyytyväinen itseeni, sattui niin sopivasti kun en ollut mitään erikseen hankkinut.
Ollaan muistettu lahjoin ja kakulla syntymäpäivänä. Ei niitä juhlia nyt ihan joka päivä ole joten on kiva muistaa ja tulla muistetuksi
ja tykkään leipoa, niin mikä sen parempi syy 
Mun mies on ihan mahdoton lahjan antaja ni mulla on aina hirveet paineet yrittää keksiä jotain erityistä
Oonki antanut sille rajoitukset mitä saa ostaa.Tiedän että tää on elämää suurempi ongelma
Heippa, tulin korkkaamaan tämän ketjun omalta osaltani.
Mulla nyt vko 6+5 menossa, ja aivan järkyttävä etova olo koko ajan. Olen ollut pahoinvoinnin vuoksi saikulla koko viikon, koska maanantaina annoin ylen töissä ja tää ällötys olotila ei muutu miksikään, lämpöäkin ollut vähän.
Mutta ehkä sellainen asia, josta haluaisin saada aikaan keskustelua, on raskaana olevan kielletyt tunteet. Onko teillä ollut sellaisia? Mulla itselläni mielialat vaihtelee ihan kamalasi päivästä toiseen. Vaikka tämä vauva oli erittäin toivottu, välillä mietin paniikissa mihin olen ryhtynyt, miten sisarukset ja muut sukulaiset suhtautuvat tulokkaaseen ja miten me uusperheenä sopeudutaan tähän vauvaan. Pelottaa tulevaisuudesta monikin asia; synnytys ja vauva-aika, pikkulapsiaika 6 lapsen perheessä...
Kohtalotovereita?
Mulla nyt vko 6+5 menossa, ja aivan järkyttävä etova olo koko ajan. Olen ollut pahoinvoinnin vuoksi saikulla koko viikon, koska maanantaina annoin ylen töissä ja tää ällötys olotila ei muutu miksikään, lämpöäkin ollut vähän.
Mutta ehkä sellainen asia, josta haluaisin saada aikaan keskustelua, on raskaana olevan kielletyt tunteet. Onko teillä ollut sellaisia? Mulla itselläni mielialat vaihtelee ihan kamalasi päivästä toiseen. Vaikka tämä vauva oli erittäin toivottu, välillä mietin paniikissa mihin olen ryhtynyt, miten sisarukset ja muut sukulaiset suhtautuvat tulokkaaseen ja miten me uusperheenä sopeudutaan tähän vauvaan. Pelottaa tulevaisuudesta monikin asia; synnytys ja vauva-aika, pikkulapsiaika 6 lapsen perheessä...
Kohtalotovereita?
Mun mielestä selviää paljon helpommalla jos ottaa sen linjan että näissä hormonihuuruissa ei olekaan sellaista asiaa kun kielletty tunne... Kyllä niitä fiiliksiä tulee ja menee, tärkeää on se että ne käsittelee ja päästää sitten menemään.
Kyllä mullakin on välillä ihan jäätävä paniikki siitä että jos tää raskaus on yhtä tukala kuin eka niin millä ilveellä selviän tästä kun toi ykkönen täyttää kohta vasta vuoden ja kuitenkin vaatii ihan täyden huomion vielä. Ja jahka vauva syntyy niin kuinka ihmeessä selvitään sitten ja miten oon ajatellut pärjätä päivisin kun mies on töissä eikä yhden ihmisen kädet millään voi riittää... Mutta melkeinpä sanoisin että noi on ihan realistisia pohdintoja kuitenkin ja enemmän huolestuisin jos vaan ruusunpunaiset lasit päässä tanssisi menemään miettimättä ollenkaan tulevaa.
Ja kyllä, on niitä myös jonkun ehkä kielletyksi laskemia tunteita ja välillä ailahtelee tosi pahasti, mutta väitän tosiaan että se vähän kuuluu asiaan tässä tilassa.
Sain äsken varattua ajan seuraavaan ultraan.. meillä uutena edellisestä raskaudesta tullut sähköinen asiointi tuonne Hus:ille. Helpotti kun voi ite valita ajan. No meillä nyt ke 20.3. Klo. 13 mikäli saan työt niin järjestettyä. Listat valmiit ja vahvistetut vasta ensi viikolla, mutta periaatteessa raskauteen liittyvät terveydenhuoltokäynnit pitäisi kaiken järjen mukaan kuulua työaikaan.
Kiitos Dustis vastauksesta, ihan mielettömän huojentavaa kuulla että jollain muullakin tunteet menee vuoristorataa tällä hetkellä. Mä yritän kanssa ajatella että kyllä tämä tästä helpottaa, kun hormonit jossain vaiheessa tasaantuu.. mut on tää kyllä ollut aikamoista. Ja yhteistä lasta haluttiin miehen kanssa tosi paljon, on ollut vaikea käsitellä nyt tällaisia ihan uudenlaisia tunteita, mitä ei osannut ajatellakaan että tulisi vastaan..
Silloin kun selvisi epäilys että näitä voisi olla kolme tulossa, kävi mielessä kaikki tunteet, ajatukset ja vaihtoehdot. Kun tilanne vahvistui että näitä on vain kaksi, tasaantui kaikki ajatukset uomiinsa ja toki kaikki riskit huolettavat vielä ja raskauden eteneminen, ultrat ja synnytys voi tuoda vastaan vaikka mitä, mutta ne tuntuvat tällä hetkellä pieniltä verrattuna siihen mitä ne olisivat olleet kolmosten kanssa tai kolmosten syntymän jälkeen.
Meillä ainakin määritetty TESissä että kuuluvat työaikaan.Sain äsken varattua ajan seuraavaan ultraan.. meillä uutena edellisestä raskaudesta tullut sähköinen asiointi tuonne Hus:ille. Helpotti kun voi ite valita ajan. No meillä nyt ke 20.3. Klo. 13 mikäli saan työt niin järjestettyä. Listat valmiit ja vahvistetut vasta ensi viikolla, mutta periaatteessa raskauteen liittyvät terveydenhuoltokäynnit pitäisi kaiken järjen mukaan kuulua työaikaan.
Helmikuu on lyhin kuukausi, mutta nyt se tuntui niiiin pitkältä. Vihdoin on maaliskuu ja koska maaliskuussa tapahtuu meillä poikkeuksellisen paljon ja kalenteri on jo aika täysi (esikoisen 2-vuotispäivä, erinäisiä terveydenhuollon käyntejä minulla ja taaperolla, ultra, appiukon selkäleikkaus, teatteri-ilta, keikkailta, raskauden paljastus ja töissäkin monenlaista erikoista) menee tämä kuukausi toivottavasti nopeasti ja pahoinvoinneista päästään kohti keskiraskautta.
Mulla tosiaan aikaisemmassa työpaikassa sama. Nyt kun vuorotyö niin oletan että pitää yrittää ainakin saada työajan ulkopuolelle, mutta täytyy maanantaina selvitellä onko seuraava lista missä vaiheessa ja vai miten ultra osuu. Nää ajat tulee kuitenkin aika lyhyellä varoitusajalla, joten just työvuorotoiveisiin voi olla vaikea ehtiä.
Huh, kolmoset todella kuulostaa huolestuttavammalta kuin kaksoset, vaikka kaksosissakin varmasti huolta on.
Täällä myös näitä "kiellettyjä tunteita" lähinnä kuitenkin siitä pelosta ja kauhusta että toinen vauva olisi myös refluksikko ja yhtä allerginen ja huonouninen kuin esikoinen. Pelottaa miten meidän parisuhde kestää kun esikoisen vauva-aikaan oli niin tiukkaa ja vasta alettiin oppia olemaan taas me. Sen näkee kuitenkin vasta sitten kun raskaudesta on selvitty kunnialla. Varmasti myllää vielä tunteet moneen kertaan, mutta se kuuluu tähän prosessiin.
vilmu
Jostain jotain jo tietävä
Mulla oli raskauden aikainen masennus edellisessä raskaudessa ja jos kovin on haikea olo kokoajan kannattaa tämäkin mahdollisuus harkita. Itselle oli tosi vaikea myöntää sitä, mutta sitten kun synnytti oli ihan kuin joku harso ois nostettu silmiltä ja olin taas oma itseni. Itellä isoin laukaisija oli just jatkuva oksentaminen mikä jatkui pitkälle puoliväliin ja liikuntakyvyn menetys sitten pian sen jälkeen, kun jatkuva oksentaminen loppui.
Tällä kertaa ei vielä mitään sellaista ole ja sekös pistää ihmettelemään, että missä kaikki oireet oikein piileksii. Mutta siis meilläkin kyseessä toivottu kakkonen kyseessä ja silti tuli plussatessa sellanen paniikki, että apua miten sitä pärjää kahen kanssa ja miten esikoinen suhtautuu yms. Ei odotettu, että nappais ekasta yrityskerrasta niin oli vähän shokki, mutta olis se reaktio silti varmaan ollut ihan sama :-D
Minä ostin aiemmin synttärilahjoja mutta kun mun mies ei ikinä hommaa mulle mitään niin en sitten minäkään ole enää hankkinut.
Pakko todeta, että ihana kun otit tämän aiheen esiin, koska näitä pohdintoja tarvitaan
Olen juuri tänään viettänyt hieman syvissä vesissä päivää pohtiessani kaikkia omia tunteitani. 3-vuotiaan kanssa ei elo aina kovin auvoista ole, joten siihen päälle kun lisää pelot tulevaisuutta kohtaan, niin great... Jotenkin on vielä hirveät paineet siitä, kun tämä on oikein tekemällä tehty, hoidoilla alkunsa saanut, niin pitäisi olla vain iloinen ja kiitollinen. Siinäpä mietit sitten syyllisyyttä potien, että mihin soppaan sitä lusikkansa on pistänyt. Haluaisin olla yhtä innoissani kuin esikoista odottaessa, mutta en osaa olla. Laitoin kirjastosta varaukseen kirjan "Äidin kielletyt tunteet ". Jospa siitä saisi jotain ammennettua.
Pakko todeta, että ihana kun otit tämän aiheen esiin, koska näitä pohdintoja tarvitaan
Olen juuri tänään viettänyt hieman syvissä vesissä päivää pohtiessani kaikkia omia tunteitani. 3-vuotiaan kanssa ei elo aina kovin auvoista ole, joten siihen päälle kun lisää pelot tulevaisuutta kohtaan, niin great... Jotenkin on vielä hirveät paineet siitä, kun tämä on oikein tekemällä tehty, hoidoilla alkunsa saanut, niin pitäisi olla vain iloinen ja kiitollinen. Siinäpä mietit sitten syyllisyyttä potien, että mihin soppaan sitä lusikkansa on pistänyt. Haluaisin olla yhtä innoissani kuin esikoista odottaessa, mutta en osaa olla. Laitoin kirjastosta varaukseen kirjan "Äidin kielletyt tunteet ". Jospa siitä saisi jotain ammennettua.
I feel you. Täysin. Meilläkin siis n1,5v hoitoja takana (kaikki mahdolliset) ja tämä sai alkunsa taukokierrosta vain letroilla. No kun niitä epäiltiin kolmea niin mielessä pyöri vain negatiiviset asiat 95%sti ja hirveä syyllisyys siitä että vaikka vauvaa on haluttu niin ei missään vaiheessa kolmea. Ja kaikki mahdollisuudet mitä kolmen raskausaika tarkoittaa tai niiden kyky syntyä, tai jopa osakeskeyttää joku niistä. Se oli ihan kauhea viikko henkisesti.
En tietenkään tarkemmin tilannettanne tiedä, mutta kolme vuotias ehtii mennä kehityksessä vielä eteen päin ennen vauvan syntymää, ja on varmasti jo eri asiat ajankohtaisia kuin juuri nyt. Onko hän päivähoidossa? Sellainen voisi tukea hyvin sitä että vauvan myötä hän saa huomiota ja onnistumisia kodin ulkopuolella ja sinä aikaa vain vauvan kanssa. Sitten yhteinen aika tuntuu taas paljon arvokkaammalta. Lisäksi meillä lähempänä 4-vuotias vaikuttaa hyvin kiinnostuneelta päiväkodissa tai ystävilläni olevista vauvoista, on mukana leikittämässä ja mielissään jos saa tärkeän tehtävän auttaa. 1-vuotiaat kyllä välillä sotkevat isompien leikkejä, jolloin on vain parempi viedä vuotias pois muihin hommiin ja antaa rauha isommille.
Uusi tulokas on varmasti ihan oma versionsa, joten jos aiemmin on ollut raskas vauva-aika, niin nyt on aivan yhtä suuri todennäköisyys että vauva-ajasta (vauvasta) tulee paljon helpompi! Toki on mahdollisuus tapahtua toisinkin, mutta voitte sen suhteen olla ylpeitä että hei, tiedätte mitä se on ja olette selvinneet siitä kerran, selviätte kyllä toistekin ennakoiden vielä paremmat toimintatavat jos jokin ei ensimmäisellä kerralla toiminut!
Ja parisuhde, jos vain olette samassa linjassa puolisosi kanssa ja molemmat valmiita ottamaan vauvarundi uudelleen, niin kyllä te pärjäätte. Ja etsiä tarvittaessa ulkopuolista apua esim jos esikoinen voi käydä kaverin/perhetutun luona leikkimässä jne.
Neuvolassa kannattaa ainakin yrittää jutella tunteistaan ja tilanteestaan, siihen voi löytyä pienellä vaivalla apuja tai uusia ajatuksia, jolloin asiat selkeytyvät.
Toivon kovasti että saat, ja kaikki me näiden ajatusten kanssa kamppailevat, asiat selkeämmäksi ja mielenrauhan!