Maaliskuu..... vihdoin ja viimein <3

Pippurille onnea :) ja sama homma noiden turvotusten kanssa, mahtava oli tänäkin aamuna peilistä ittiiän kattoa kun naama turvoksissa...

Täällä tulllaan nyt toista kertaa tänään kotikäynnille iltapäivällä, toivottavasti ollaan saatu syntymäpaino kiinni... Nyt parina päivänä tyttö nukkunut huonommin, valitellu mahaansa. Röyhtäyksiä ei tahdo kunnolla tulla ja pieru tuleekin sitte niin vauhdilla. Tänään annoin sitten ennen aamutissia cuplaton-tippoja oman maidon seassa ja tisuja päälle. Röyhtäisi hienosti, pulautti ylimääräse ulos ja nukku sen jälkeen onnellisena kolme tuntia. Nyt tuolla heräilee syömään :)

Isoveli on edelleen niin mukana vauvan hoidossa :Heartred ja onneksi nukkuu, vaikka vauva itkisikin :) (sitähän mie pelkäsin, että isompikin valvoo vauvan itkiessä)

Nyt alkaa ruokahuuto, joten mentävä on!
 
Oi, onnea Pippuri!

Totta, että masua tulee ikävä. Muistan sen viime kerrasta :) Mutta nyt alkaa olemaan niin täysinäinen olo, että voisin tästä jo luopua. Alkaa jo itseäkin vähän pelottaa, että kuinka isoksi pikkumies kasvaa, jos vielä kauan siellä on. Mitään isoa ei ole siis povattu, mutta toki siellä koko ajan painoa lisää kerää.Varsinkin kun äiti herkuttelee päivät pitkät tai itseasiassa öisin. Edelleenkin valvon sinne kolmeen asti ja mukavastihan siinä menee puolikas keksipaketti telkkua katsellessa..

Oma kunto on päässyt rapistumaan siis todella TODELLA surkeaksi. Heti on pakaralihakset ja takareidet hapoilla, kun vähänkin lenkkiä tekee. Ei se kaksivuotiaan perässä juokseminen ja kotona touhuaminen vissiin sitten riittävästi pidä kuntoa yllä. Eli niitä kevään aurinkoisia vaunulenkkejä odotellessa :smiley-bounce012
 
Sunnuntaina kotiuduttiin tytön kanssa sairaalasta ja nyt kerkisin/viitsin ekaa kertaa koneelle. Hoitajakin kerkis jo tekemään kotikäynnin ja tytsy on jo yli syntymäpainonsa.

Täällä alkaa selvästi onni-endorfiinit loppumaan ja vaihtumaan itkuisuuteen aivan naurettavista syistä (osa johtuu varmasti väsymyksestä). Ainut mikä itkututtaa/mietityttää enemmänkin on imetys. Maitoa kyllä riittää, se ei ole ongelma, kuhan tyttö vaan makais tissin alla niin maitoa valuis suuhun. Sairaalassa ja ekat päivät kotona kaikki sujui todella hyvin ja tehokkaasti, mutta nyt sitten tuntuu menevän leikkimiseks ja se jotenkin masentaa minua. Tulee vaan semmonen olo, että en oikein osaa. Varsinkin istuma-asennossa en saa imetystä onnistumaan. Hoitaja katsoi ja opetti otteet ja se onnistuikin sen yhden-kaks kertaa. Ruokaa tuntuu saavan ja olevan hyvävointinen pirteä tyttö, mutta silti jotenkin häiritsee (erittäin kipeet rinnanpäät ei auta, mutta kun saa maidon valumaan niin sitten kipu kyllä aina menee pois, se on vaan se ensi imaisu).

Paino ei jäänyt läheskään kaikki synnärille mutta siitä en jaksa vielä stressata, sen aika tulee kyllä myöhemmin:)
 
paujoh: Tsemppiä imetykseen! Pääasia, että tyttösi kasvaa hyvin, joten sitä ei sinun tarvitse murehtia. Imetyksen tekniikat kyllä ehdit harjoittelemalla oppimaan. Maltti on valttia :) Ja tarvittaessa voi pyytää kotiin imetystukihenkilön. Tulevat kotiin ilmaiseksi opastamaan imetyksessä! Kyllä se ensi-imaisun kipukin hälvenee ajan kanssa. Muistat vain rentoutua! Kannattanee imettää uusissa/hankalissa asennoissa silloin, kun vauva on virkeä eikä liian nälkäinen. Silloin välttää hermostumiset. Kyllä se vielä luistamaan lähtee, luotat vain itseesi! :)

Mulla tänään tasan 2-viikkoa synnytyksestä ja ensi-imu ei enää satu vaikka vähän vielä nipistääkin. Rinnat vain täyttyvät niin nopeasti täyteen, että oikein odottaa imettämään pääsyä ja selästä asti helpottaa vauvan imiessä. Meillä neiti niin tyytyväinen vauva, ettei juuri muuta tee kuin nuku ja syö. Päivisin nukkuu putkeen hyvin sen 4h ja öisin jopa 5h ellei jopa enemmänkin, mutta mun on ihan pakko alkaa sitten jo herättelemään syömään, kun meinaa rinnat räjähtää! Olen välttänyt, etten lähtis pumppailemaan, kun se lisäis vaan maidontuotantoa, mutta pakko se kyllä on. Tuntuu usein, että selkäkin menee ihan jumiin silloin, kun rinnat ovat ihan täynnä. Mahtaako maito paakkuuntua selkään asti :grin
 
Täällä tuli viime keskviikkona kaksi viikkoa ikää täyteen ja itkuisuus on selvästi lisääntynyt. Myös mahavaivat vaivaavat pientä. Paino tytöllä oli kuitenkin viikossa noussut hyvin sillä nyt kotikäynnin yhteydessä kun punnittiin olikin jo 3360g :)

Nyt on ollut hiljaisempaa osaltani tämä kirjoittelu kun perherintamalla taphtuu kaikenlaista ikävää :sad001 kaikki energia menee nyt sinne ja omaan jaksamiseen... Käyn kuitenkin lueskelemassa teidän juttujanne päivittäin!
 
piia84 Voimia ja jaksamista sinulle! Toivottavasti kevät tuo tullessaan lisäenergiaa ja iloa! :hug013 Oletko kokeillut antaa tytölle maitohappobakteeria? Jonkun tutkimuksen mukaan oli suurella osalla koliikkivauvoista rauhoittanut oireita, joten luulisi olevan avuksi vatsavaivoihin oli sitten koliikki tai ei.

Meillä tytölle sairaalassa aloitettiin antibiootin yhteydessä maitohappobakteerit ja olen sitten jatkanut niiden antoa kotona. Ilmavaivoja kyllä on ollut ja vähän pientä kitinää sen seurauksena, mutta ne ovat johtuneet täysin mun syömisistä! Eli nyt olen vähentänyt kahvia, sipulia ja varsinkin valkosipulia (ja suklaatakin olen koittanut vähentää :laughing002). Mutta n.3-viikon ikäisenä esikoisen allergiavatsavaivat alkoivat, joten olen ollut koko ajan vähän varpaillani. Onneksi vielä ei ainakaan ole tullut mitään viitteitä allergioihin ja selvästi em.ruokamuutos auttoi, ettei maha ollut niin kipeä.

Meistä tuntuu, että tyttömme kasvaa silmissä! Meillä meni jo 4kg rikki :laughing002, mutta paksulta ei näytä vaan ihan mielettömän pitkältä! Meillä huomenna neuvola ja th viime kerralla jo meinasi, ettei meidän tarvitse välttämättä käydä seuraavan kerran, kun vasta jälkitarkastuksessa, siksi kun tosiaan painoa tulee niin hyvin :)

Ihanaa kun mies on kotona auttamassa. Tämä lasten- ja kodinhoito sujuu niin leppoisasti kahdestaan. Saa jopa itsekin vähän levähtää vauvan kanssa aamuisin yms. Mutta yksi huono puoli tässä miehen kotona olosta kyllä on! Mulla tulee syötyä herkkuja ja muutenkin syötyä paljon paremmin (eli enemmän), kuin tavallisesti. Tämä siis tarkoittanee sitä, että mulla on alkanut maha turvotuksesta taas pikkaisen pömpöttämään. En kyllä muutakaan selitystä sille keksi, miksi ensin palautuu ihan littanaksi, mutta 2-viikkoa synnytyksestä alkaa taas pömpöttämään! Ja kyllä itellä onkin ihan sellainen ilmapallo olo :oops:
 
Täältä myös toivottelen voimia piia84:lle!

Meillä myös mies jää isyyslomalle heti vauvan synnyttyä. Olisi kiva saada joku rytmi sinä aikana rakennettua syömisten, nukkumisten ja ulkoiluiden kanssa. Voi olla, että aluksi on kädet aika täynnä töitä, kun yksin jään. Onneksi ilmat lämpenee ja ulos tarvitaan vähemmän vaatetta jne.

Esikoisen kanssa ollaan koitettu puhua vauvalle, että tulisi jo sieltä masusta :grin
 
Voimia piia84!

Täällä itkuisuus jatkuu edelleen, tosin hieman helpompana välillä :) Mutta aikalailla sylivauva on edelleen. Löysin kirpparilta tollasen babybjörnin sitterin ja siinä vaikuttaa ainakin toistaiseksi viihtyvän välillä kohtalaisen hyvin. Monta kertaa meinannut kirjoittaa sen synnytyskertomuksen, mutta sitten pikkuinen alkaa jälleen itkeä niin ei oikein ehdi. Tänään tulee lastenneuvolantäti kotiin käymään ja poika täyttää 2 viikkoa. Ajattelin uskaltautua ulos, täällä on tosi hieno ilmakin :) Katotaan kuinkas saisi tuplavaunujen vauvan puolen värkättyä niin ylös että pikkuinen sielä viihtyisi.
 
Ihanaa olla taas kotona. Meillä on vauvan kanssa arki alkanut tosi hyvin. Mies on onneksi ainakin tämän viikon kotona ja ehkä pari päivää vielä ensi viikollakin. On hyvä, että saadaan rutiinit käyntiin, niin pärjäilen sitten itsekseni. Onneksi ollaan kesää kohti menossa, niin ulkoilut ja kaikki liikkuminen helpottuu :) Olo on onnellinen uuden perheenjäsenen kanssa.
 
Voimia Piialle toivon minäkin! Pienen vauvan kanssa oleminen on niin kokonaisvaltaista, että on varmasti kamalaa jos jotain huolia vielä siihen päälle rysähtää. Mä olen ainakin riittävän väsynyt vaikkei murheita olekaan sen suurempia kuin miten ehtiä käydä vessassa.

Täällä ylimääräistä itkua ei ole kauheasti ollut. Yksi yö meni mahavaivojen merkeissä ja pystyasennossa hyssytellessä, mutta muuten ollut ihan tyytyväinen, mikäli siis kaikki tapahtuu tarpeeksi nopeasti (tissi suuhun kun nälkä, syliin heti kun herää...) Hoitopöytähuutoa oli aluksi, nyt vähentynyt huomattavasti, kun ei ole enää niin herkkä lämmönhaihtumiselle ilmeisesti.

Napatynkä ei ole irronnut vieläkään, ja vähän yli kaksi viikkoa ikää. Mitähän ne sanoo neuvolassa... Ei se kipeän oloinen ole, puhdistettu on päivittäin. Ei vaan tipahda.

Oma toipuminen (tai toipumattomuus) vähän risoo, mutta ilmeisesti olen taas liian malttamaton.

Miten teillä muilla vauvan jo saaneilla on ulkoilut alkaneet? Voi olla että täällä onkin jo keskusteltu asiasta mutta olen käynyt aika harvakseltaan. Me alettiin vaunukävelyt kun vauva oli viikon vanha (oli silloin ylittänyt syntymäpainon jo yli 300 grammalla), ja ollaan käyty päivittäin. Eka lenkki taisi olla 20 minuuttia, nyt käydään jo vähän yli tunnin pituisilla kävelyillä. Vauva nukkuu hyvin vaunuissa, ja pukeminenkin on kaikesta päätellen mennyt nappiin, kun on ihan lämmin kotiintullessa muttei hikinen. Meillä oli aluksi lämpömittarikin siellä vaunuissa kun ei viitsinyt nukkuvaa vauvaa koko ajan niskasta kokeilla ja huoletti että jäätyykö tai hikoileeko pikkuinen. Mutta pitkällähän tää kevät jo on, välillä ollut kymmenenkin astetta päivällä, että ei hirveitä toppakerroksia ole tarvinnut. Aluksi tulin itse tosi kipeäksi vaunujen työntämisestä, kun vatsalihakset ilmeisesti vähän jännittyvät siinä hommassa, eikä niillä ole ollut käyttöä sen jälkeen kun maha alkoi kasvaa.

Kaupassa ollaan käyty koko perheellä heti siitä asti kun sairaalasta päästiin, vauva nukkuu kaukalossa tosi hyvin, eikä edes tiedä käyneensä missään päiväuniensa aikana. Ekaa kotimaanmatkaa sukuloimaan olen vähän ajatellut sitten kun vauva on täyttänyt kaksi kuukautta.
 
Pippuri me mentiin ulos kun poitsu oli 2 viikon ikäinen eli tän viikon maanantaina alotettiin. Siihen asti oli muutenkin ihan kauhee härdelli esikoisen ja pojan itkujen kanssa. Mutta nyt on alkanut rauhoittua elämä pikkasen ja tullut aavistuksen rytmiä päivään. Välillä edelleen ihan kauhee kaaos aamusta heti ja sitä vaan toivoo että tulis se mies jo kotiin auttamaan, mutta ollaan tähän asti lasten kanssa selvitty :) Me alotettiin kans toi lenkkeily jostai 15 min pitusesta lenkistä ja nyt ollaan jotain 1h ulkona. Käydään koirien kanssa lenkki ja sitten mennään leikkipuistoon, jossa äiti tekee hiekkakakkuja, esikoinen hajottaa niitä ja kuopus nukkuu :) (ja koirat möllöttää aidassa kiinni :grin ) Mä haluisin pikkuhiljaa lähtee mökille käymään, mutta tuo mies on viikonloput töissä niin pitää ootella josko mummi meidän kanssa lähtis joku viikonloppu.

Me ei vielä koko perheen voimin olla kaupassa käyty. Mä oon ihan mielelläni käynyt yksin siellä :) Saanut hetken rauhaa :rolleyes: Pitäiskin muuten mennä ettimään pojalle nimijuhliin vaatteet. Esikoiselle tilasin aikaa sitten jo mekon 1v juhlia varten (vietetään nimijuhlat ja 1v juhlat samalla kertaa), joten sitä ei onneksi tarvitse enää metsästää. Ja vieraatkin pitäis muistaa kutsua... Huomaiin tuossa toissapäivänä että tosiaan ensi viikon viikonloppunahan ne juhlat oli tarkoitus pitää :eek: aika menee ihan liian nopsaan.
 
Me käytiin ekaa kertaa ulkona kolmisen päivää sitten kun tytsy pari päivää alle kaks viikkoa. Lenkit on 15minsasta puoleen tuntiin kun minä en jaksa kävellä pidempää. Hitto että kunto on huono:grin Vaunussa tuntuu nukkuvan hyvin ja kohta pitäisi alkaa testaileen kaukalossa viihtymistä, että päästään autoilemaan sukulaisten luo toiseen kaupunkiin. Ei heti ekalla reissulla viittis reilua tuntia siellä istuttaa.. Tytön pukeminen on minulle edelleen pieni mysteeri, mutta tähän asti tuntunut menevän ihan hyvin, kun ei ole ollut hikinen eikä palelevakaan vaan koisaa tyynesti vaunujen pohjalla.

Kauppakäynnit on kaikki hoitanut mies ja mennään tytsyn kanssa vasta jossain vaiheessa ihmettelemään. Itsekään en siis kaupassa ole käynyt, laiskotellut vain tytsy kainalossa kotona. Miehelle ehdottomasti pisteet hyvästä huolenpidosta, onneksi on vielä pari viikkoa lomaa jäljellä niin ei yksin tarvitse kaikkea ihmetellä:)
 
Meillä on takana pari päivää kotona kolmestaan. Tyttö on aivan liikuttavan ihana ja olen myös tosi onnellinen isän osallistumisesta ja tuesta. Olen ihan väsymyspöhnässä kyllä ja vielä toipilas maanantaisen synnytyksen jäljiltä. Olisi muuten kiva lukea enemmän siitä, miten olette toipuneet. Kirjotellaanko tänne/synnytystarinoihin vai uuden otsikon alle? Mä en ole vielä postilaatikkoa pidemmälle päässyt kun jo hengästyttää, olen vielä aika kalpea ja lämpökin tainnut vähän nousta imetyksen aloittamisen myötä, enkä todellakaan ota käsipeiliä käteen ennen kuin ihan vähintään viikko on kulunut, tiedätte kyllä mitä tarkoitan... Synnytys sujui kyllä oikein hyvin ja olen aika ylpeä suorituksestani, mutta salista vietiin osastolle pyörätuolissa heikon kunnon takia enkä tahtonut päästä tolpilleni heti sielläkään. Olo kyllä selvästi kohenee ja saan kohta rintapumpun, minkä ansiosta pystyn (ehkä) ottamaan vähän univelkaa kiinni jos isi hoitaa parit syötöt välillä. Malttais vaan nukkua! Maha pienenee, ja mikä ihaninta, pystyn nukkumaan selällään ja kumartumaan lattian tasoon!! Eli pakko myöntää, että mulla EI ole mahaa yhtään ikävä, vaikka huomaankin joskus alitajuisesti odottavani liikkeitä siellä. Ulkonäköpuoli ei sinänsä niin kauheasti vielä kiinnosta, sitä voi miettiä joskus kun pääsee kotoa ulos ehkä laughing7

Olen vähän niinkuin unohtanut tuon ulkomaailman olemassaolon... Tuntuu, että päivät menee vaan niin nopeesti ja huomaan jääväni tuijottelemaan tuota pikku ihmettä, vaikka voisin kerrankin vaikka nukkua tms. Kirjoittelen ylös nyt ainakin joidenkin päivien ajalta kaikki syötöt ja vaipanvaihdot ihan vaan siksi, etten muuten muista yhtään mitään :rolleyes: Kuitenkin äidinvaistot on tosi voimakkaat ja olen positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka rauhallinen voin olla, vaikka kaikki on uutta. Ei siis (vielä?) mitään hirveää paniikkia mistään! On tämä vaan niin mahtavaa olla äiti :Heartpink

EDIT: tuolla olikin jo tuo Miten menee, äiti? -aihe. Loistavaa! Luen sieltä teidän kuulumiset ja kirjottelen itsekin taas jossain vaiheessa kun tässä ehtii :wink
 
Muokattu viimeksi:
Hyvää laskettua päivää! Edelleen kasassa ja edelleen kärsimätön! Huhtikuun puolellahan tämä meni että heilahti :[ tyyppi tykkää hengailla tuolla vaikka sievästi koitan jutella että tuutko jo kulta ulos sieltä :) Miten muut? Joko kaikki on jakautunu? Hiljaista täällä on vielä odottavien osalta. Mutta onnea ja ihania päiviä jo jakautuneille!! :)
 
Onnea kaikille mammoille! Olin täällä mukana elokuun lopulle, kunnes tilanne muuttui. Nyt halusin tulla kertomaan iloisia uutisia heille, ketkä mut sattuu muistamaan. Uusi plussa pitkän toipumisjakson jälkeen on nyt läsnä :D.

Kuukautisten mukaan mun laskettu aika olisi marraskuun 26. päivä, mutta olen aika satavarma, että ovulaatio oli ainakin viikon normaalia myöhemmin. :wink.

Nyt kun palasin forumille tuonne marras-joulukuuosastolle, päätin tulla lukemaan teidänkin kuulumisia tänne. :).
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top