Maaginen maaliskuu!

On tää kiva foorumi, vertaistuki, paras tuki! Mäolen ihan kypsänä ja haluaisin kyllä kokoarvion vauvelista, kun ollaan jo näin pitkällä ja sf-mitta huitelee 40:ssä jo :-/ Mutta lupasivat äippäpolilta soittaa, kunhan lekuri lukee mun paprut ja lähetteen läpi.. Ja se tietty tapahtuu siinä, kun mulla viikkoja 42+5 ..... Heh, ei edes naurata.
 
Huomenna ois pikkuveljeni 20v synttärit, eli vielä elää toivo josko hälle sais synttärilahjaksi tytön ulos! Toisaalta se ei olis lainkaan mahdotonta, eilen sai vilkuilla 7min välein kelloa kun supisteli vajaan 3h ajan. Ei ollut kovin kipeitä eikä pitkäkestoisia, mutta selvästi erotettavissa olevia piikkejä ja vihlaisuja sielläsuntäällä :) Yön nukuin kuin tukki mut nyt taas alkanu ajoittain tulemaan supistuksia.. KATSOTAAN.......... 
 
Mukava tämä foorumi kyllä, kun niin moni samassa tilanteessa kuin itsekin: tuskailemassa, jokos se vauva jo tulisi..

Itsellä oli tosiaan eilen laskettu aika ja tänään on oma synttäripäivä! Mutta ei vieläkään mitään. Olisi nyt voinut pikkunen järjestää äitille synttäriyllätyksen, mutta ei! ;) Tosin onhan tässä päivää vielä jäljellä..

On kyllä niin rasittavaa, kun ehkä muutama tunti aamusta on hyvä olo ja sitten alkaa jo selkä jomottaa, nivuset ja vatsanalusosasto huutaa halleluujaa. On niin mukavaa kävellä kuin pingviini jolla on p:t housuissa.. Siltä ainakin tuntuu. :D Kuitenkin kun omistan kaksi koiraa niin pakko niitten kanssa ulkonakin käydä, kunhan ensin saa näihin norsunjalkoihin edes jotkut kengät jalkaa! Ähkien ja puhkien sitä jotkut aina saa puristamaan jalkojaan, reiskat ja saappaat on kivat nytten.. Tyylikkyys on kyllä kaukana pukeutumisessa. Ei tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa kun itseään peilistä katsoo, vaikka en nyt sinänsä ole edes mikään niuhottaja ulkonäköni suhteen..

Kaika: Tuosta sf-mitasta; minulla oli rv 39+0 sf-mitta 34 ja sitten seuraavalla neuvolakäynnillä (rv 40+0) olikin huimat 38! Oli tosin eri mittaaja, en tiedä kuinka paljon sillä on voinut olla vaikutusta.. Oma neuvolatäti tuon sf 38:n mittasi.. Vauvan koko arvio oli rv 39+5 3300g, joten ei tämän vauvan pitäisi mikään jättiläinen olla.. Neuvolatäti selitti jotain, että joillakin mitta nousee huomattavasti loppuvaiheessa, kun vauva laskeutuu kunnolla ja näin ollen sen kroppa menee eri asentoon kohdussa ja siten työntyy sieltä eri tavalla esiin.. Vaikka itse olin luullut vaan, että mitta vaan pienenisi siittä, kun vauva laskeutuu. Mutta kaipa se näinkin voi mennä. Että, ei paniikkia, ei sieltä sun massustakaan välttämättä kuitenkaan jättiläistä tule. :)
 
JJONNA: toivotaan! KSMIRRElle ONNEA, tuli kuin tulikin! Mä jään odottelemaan synnytystarinaa.. Täällä ihan hullun raskas olo. Supistelee ja vihloo ja väsyttää. Eli ei mitään uutta.
 
Kaika, mulla kasvoi sf-mitta viikolta 37+5 viikolle 38+5 kolme senttiä, eli 33cm ->36cm, vaikka vauva tosiaan vaan painui alemmas.

Ja mä saan iloissani ilmoittaa, että meillä odotus on päättynyt! Tänään klo 13.28 syntyi meidän "pikkuinen": 4550g ja 50cm. Synnytyksessä kaikki meni hyvin, supistukset alkoi aamulla klo 8, mutta lääkäri päätti silti että puhkaistaan kalvot, koska se oli mahdollista. Se tehtiin klo 11 aikoihin, ja sen jälkeen supistukset koveni niin että  pyysin kivunlievitystä. Klo 12 maissa kohdunsuu oli 5 cm auki, joten laitettiin spinaalipuudutus, ja vartti sen jälkeen todettiin, että kohdunsuu on kokonaan auki, joten ruvettiin vaan odottelemaan, että ponnistamiselle tulee tarve. Viimeiset puoli tuntia meni ponnistaessa, suurin piirtein, ja koska hartioita jouduttiin auttamaan niin tuli lievä repeämä, johon ommeltiin 5 tikkiä. Molemmat voidaan hyvin.
 
Onnea Ksmirre vielä tätä kautta ja ihanaa, että teidän poika nyt lopulta päätti tulla alakautta, kun niin kovasti toivoit, ettei sinne sektioon tarvii mennä. :)
 
Onnittelut kaikille vauvautuneille! Täällä ollaan oltu eilisestä klo 15 saakka supistelujen kanssa... Pari panadolia illalla ja sain nukutuksi 2 ja 4 tuntia. Eikös se olis jo aika??? Mä innolla odottelen synnytyskertomuksia ;)
 
mulla La tuli ja meni, tai ainahan itseensä voi lohduttaa että ultran mukainen olisi tänää. Mä kun ovulaation perusteella tiedän tasantarkkaan että sen vauvan pitäis olla jo täällä, niin mua ei juurikaan lohduta vilkuilu äitiyskorttiin vai mikä ihme onkaan. Kakki supistuksiin viittaavat tuntemukset katosivat perjantaina ja nyt olo pelkästään turhautunut, kai tuo tuolta vielä ulos tulee.
 
Tsemppiä safiye!

Mulla jatku supistelut heti kun nousin ylös. Tänään olis neuvola 10.30, melkein jo toivon, että jatkuis supistelut ja ettei tarvis mennä...tai miten niin melkein - tietty mä toivon, että pääsis synnyttämään.
Menin sitten tyhmänä taas eilen katsomaan sydänääniä ohjelman ja siellähän syntyi vauva, joka jäi olkapäistä hieman kiinni ja sitten oli hetken sellainen tilanne, että jännättiin hengityksen alkamista. Mähän olin heti että joo- menen sittenkin NKL:lle ja että ihan varmaan tääkin vauveli on jo kamalan iso ja jää kiinni hartioista ja sitten mennään hätäsektioon ja ja ja ....
ehkäpä mä en enää katso/lue MITÄÄN synnytyshommeleita ennen ku olen synnyttänyt itse ;D
 
mua ihan tosissaan pelottaa tän tulokkaan koko. Esikoisestahan aikoinaan ravasin kasvukontrolleissa koko raskauden kun oli kuulemma liian pieni, hän kuitenkin syntyessään painoi karvan vajaa neljä kiloa. Tän tulokkaan on arviotu olevan hieman käyrän yläpuolella....huh..huh..tää tuntuukin vielä tosi suurelta..
 
Noniin, tulihan se oma vuoro!
Rv:lla 40+6 eli eilen sunnuntaina 02.40 sylin täytti 3160g ja 48cm tyttöenergiaa <3 Synnytys meni oikein hyvin ja vieläkin nopeammin, niin nopeasti että luomutyttö tuli! :) Voidaan tosi mainiosti, Lady älys heti imemisen ja kaunis ote kuulemma hänellä, mä istun ilman ongelmia kun ei tikkejä tarttenu mihinkään laittaa -yks ainut pieni pintanaarmu kuulemma tuli!
Käytiin äsken lastenlääkärillä tarkastuksessa, kaikki ok ja kätilö tarkistaa vielä minutkin mutta muutaman tunnin päästä ois nokka kohti kotia ja uusia kuvioita! Esikoinen kävi eilen vierailulla kyllä ja intopinkeänä vauvasta oli, mutta katsotaan todellisuutta kun se tajuaa että vauva tuli jäädäkseen :D 

Tarkempaa synnytyskertomusta paremmalla ajalla! :)
Voimia vielä omaansa odottaville ja onnea muille jakautuneille! <3
 
Paljon paljon onnea syntyneille ja synnyttäneille! (+syvä kateellisuuden huokaus..) :D

Mä luovutin jo, tämän viikon ku jaksaa vielä taapertaa eteenpäin niin ens viikolla sit olis äippäpolille todennäkösesti aika ja sieltä mä en lähde kulumallakaan ennen ku käynnistävät.. :) Olis pitäny asennoitua alusta asti siihen et myös tää menee yli lasketun ajan niinku esikoinen (41+6), joten mä oon aloitellu asennoitumista uudestaan ettei tarvi pettyä joka aamu.. Tänään käytiin typykän kans jopa lenkillä pitkästä aikaa, tai no kauppareissulla, mut tuli sieltäki sellaset vajaa 4km yhteensä matkaa. Selkä huutaa hoosiannaa ja nivuset aivan jumissa mut hälläpä väliä, ompahan käyty ulkona pitkästä aikaa ja mielikin on vähän kirkkaampi! :)

Ehkä tää nyt on jotain epätoivosta tsemppaamista ja uskottelemista itelle et ei pala pinna ja löytyis vielä kärsivällisyyttä.. ;) Täytyy keksiä jotain projekteja itelle ku nää päivät menee aivan järkyttävän hitaasti.. Vinkkejä otetaan vastaan!
 
Onnea Taatulle ja muille uusien maaalisvauvojen äideille! 

Täällä myös tiiviisti ollaan yhdessä paketissa, ei mitään merkkejä edelleenkään, että Pieni aikoisi syntyä ikinä. Mä oon siirtänyt toiveet siitä jo suosiolla huhtikuulle, nyt kun on vasta 38+5. 

Milin: Mä tilasin syksyllä 800 valokuvaa ja nyt niistä edelleen puolet odottaa, että pääsisivät albumiin asti. Eli jos teillä on koneella kuvia, joita ei oo teetetty paperisiksi, niin siinä olisi yksi hyvä ikuisuusprojekti. :)

Tsemppiä kaikille pallomahoille ja koitetaanhan nyt nauttia keväästä ja auringosta, pitkään ei ole kellään meistä enää odotusta jäljellä! <3
 
Täälläkin saatu vauva kainaloon. Sunnuntaina heräsin lapsivesien menoon. Supistuksetki käynnisty vielä kotona. Alle 6 tunnissa kaikki ohi, mutta taisin olla jo täysin auki, kun sain epin ja ponnistelut ei sitten tuottaneetkaan tulosta: oksitosiinitippaa, episiotomia ja viimein imukuppi. Muksu kun tuntu olevan sen verran pinteessä, että alko olla kiire saada meidän prinsessa pihalle. Että jonkin verran traumatisoitunut olen, henkisesti ja fyysisesti. Onneksi vauva on niin ihana, että pian unohtuu tommoset kivut, tuskat ja pelkotilat.

Päästiin hieman aikasemmin kotiin vauvan kanssa, kun kaikki oli ok, enkä kerta kaikkiaan saanu lainkaan nukuttua osastolla. Nyt yritetään kotona.

Kaikille vielä vauvaansa odottaville: sillon se synnytys käynnistyy, kun sitä vähiten odottaa :)
 
Onnea Maku!
Se kannattaa ajan kanssa käydä läpi se synnytyskokemus ja jutella avoimsti, ettei jää mitään murhetta ja pelkoa jäytämään alitajuntaan.

Täällä ollaan niin turvoksissa, että jalat ja kädet muistuttaa räpylöitä :/
Ja taas asennoidutaan uuten päivään ilman synnyttämistä.. plääh.
 
Hauska miten voi olla niin eri fiiliksiä loppuraskaudesta. Itse toivoisin vauvan pysyvän sisällä vielä kolme viikkoa ja joillakin on tahto saada vauva nyt ja heti syliin :)

Itsellä meni ensimmäisen kohdalla kaksi viikkoa yli ja samaa toivon siis tämänkin saapujan kohdalla. Näillä näkymin viimeinen raskaus tämän elämäntaipaleen kohdalla, niin siitäkin syystä nyt olisi ihana nauttia raskaudesta äitiyslomalla mahdollisimman pitkään :)

Laskettu aika on lähipiiriä lukuunottamatta liioteltu ettei tarvitse kuunnella niitä "jokojokojoko"-kyseilyitä.
 
Oi, ompas taas tullut vauvoja - paljon paljon onnea!

Huomenna 41+0 ja vielä mä oon voimissani, kylläkin hädin tuskin. Eilen kävin taas neuvolassa ja painoa oli tulossa kivasti kaks kiloo per viikko (turvotusta!?!?) tai saattaa silläkin olla tekijänsä ku neuvolat on aina ollu ennen aamulla paitsi nyt oli just ennen neljää ja mulla heittelee aina olin raskaana tai en päiväpaino +2kg ainakin.. No samapa tuo, jotenkin ei enää kiinnosta :)

Justiin tuli puhelinsoitto, ens torstaina yliaikasuuskontrolli ja sieltä mä en lähde kirveelläkään ennenku käynnistävät. Toivon totisesti ettei sinne asti tarvi mennä, nyt oli hyvä hetki syntyä viikonloppuna ku tytölle olis hoitajia jonoksi asti!

Tää taitais kuulua enemmän neuvolaosion puolelle mut menköö nyt tänne.. Pyysin eilen olisko voinu tarkistaa kohdunsuun tilannetta niin totes vaan "ei siellä mitään ole tapahtunu ku sulla kerta ei kipeitä supistuksiakaan oo tullu, en viitti tarkistaa nii ei sulla iske epätoivo.."Olin vaa et siis tä.. Tämän kaupungin neuvolan toiminta on ainaki oikeesti aivan järjetöntä, toista oli naapurikunnassa (5km päässä) siellä sentään sai henkilökohtaista palvelua ja se th viitti liata sen verran kumihanskoja et tarkisteli kohdunsuuta ilman pyytämättäkin..

No, se siitä.. Toivottavasti mä tuun seuraavan kerran tänne palstalle kertomaan jotain aivan muuta ku valitusta ;)

Tsemppiä kaikille ja mukavaa viikonloppua! Koitetaan kestää.
Sky, sulla on kyl kadehdittavan ihana asenne, lähetä sitä jotenki tännekki.. :)
 
Moikka pitkästä aikaa :)
Meille tosiaan syntyi poika 17.3 klo 4.22 mitoin 3665g ja 51cm. Poika joutui olemaan sairaalahoidossa keskiviikkoon 21.3 asti ja siitä oltiin kotisairaanhoidossa perjantaihin. Nyt ollaan saatu olla rauhassa kotona ja poika voi hienosti.

Voisi vähän synnytystarinaa kertoa. Melkein jäi traumat, mutta onneksi meille ei enempää lapsia ole hetkeen tulossa, jos enää ollenkaan :D
Pe-la yönä heräsin hieman puoli 12 jälkeen, kun alapäästä kuului poks. Säikähdin, että meni vedet, mutta ei mennytkään. Mikä lie tuo ääni olikaan.. Kävin sitten vessassa ja olo oli aika normaali. Ensimmäinen supistus tuli 23.54 ja siitä heti kipeästi 5 minuutin välein. Yhdeltä soitin synnärille ja varoittelin, etten ehkä kauaa kestä. Sanoivat, että tervetuloa heti kun siltä tuntuu, mutta kuumaa suihkua ja panadolia voisi koittaa vielä. No kävin suihkussa ja varoitin miestä, että kohta lähdetään. Kahden jälkeen oli sitten pakko lähteä kun sattui jo yhtä paljon kuin Niklaksen synnytyksessä sen ainoan helvetillisen vartin aikana ennen epiduraalia.
Ennen kolmea oltiin sitten synnärillä, jossa selvisi, että olin 5 senttiä auki. Käyrällä ollessa melkein jo itkin, kun sattui ihan pirusti. En oikeesti muistanut, että synnytys sattuu niin paljon :D Sen jälkeen sitten peräruiske ja saliin.
Salissa pyysin heti epiduraalin ja sitä alettiin valmistellakin samantien, kun näkivät miten kipeä olin. Siinä sitten makoilin selkä kaarella, kun vedet meni 4.08 ja samantien tuli ponnistamisen tarve. No tuikkasivat kuitenkin sen epiduraalin 4.10 ja melkein heti aloin ponnistaa. 7 minuutin ponnistamisen jälkeen oli poika maailmassa. Ei siis ihan ehtinyt se epiduraali vaikuttaa :D Ehdittiin siis olla salissa vajaa puoli tuntia ennen syntymää.
Sain toisen asteen repeämän ja multa katkesi TAAS joku suoni, minkä ansiosta menetin 1150g verta enkä pysynyt pystyssä koko päivänä. Enpä muista koska viimeksi joku olisi pessyt mut mun puolesta :D Hb oli sunnuntaina 84 ja naaman väri on vieläkin valkoinen eli saa nähdä milloin ollaan taas normaalin näköisiä.
Sain sitten vauvan rinnalle ja söi siinä jonkin verran, kunnes alkoi itkeä. Katselin, että ihan kun hengittäminen olisi vähän hankalaa. Kätilöopiskelija otti vauvan pesulle ja puntarille ja sen jälkeen mitattiin happisaturaatiot, jotka oli liian alhaiset. 82 taisi olla lukema, kun pitäisi olla 95-100. Lääkäri kävi katsomassa, mutta sanoi, että odotellaan vielä tunti, kun poika saattaa olla vaan järkyttynyt nopeasta syntymästä. Arvot ei kuitenkaan nousseet ja poika hengitti mun mielestä jo selkeästi huonommin ja piti välillä taukojakin. Siinä meidät kärrättiin sitten sairaalasängyllä lastenosastolle, jossa vauva laitettiin happikaappiin ja mut vietiin omalle osastolle.
Seuraavana päivänä tulehdusarvot oli noussu 70 päälle ja keuhkoissa oli jotain märkää. Aloitettiin antibioottihoito, joka siis jatkui perjantaihin. Keskiviikkona päästiin kuitenkin kotisairaanhoitoon, koska poika söi todella reippaasti eikä ollut yhtään kipeän oloinen. Hoitaja kävi aamuin illoin antamassa antibiootit perjantai-iltaan asti. Oma maito riittää hienosti eikä poika enää edes suostu pullolle vaan on melkoinen tissitakiainen. Tänään meillä kävi neuvolatäti ja paino oli noussut 330g 6 päivässä! Eli todella hienosti :) Saatiinpa selville, että kuka ne mun kilot syö kun paino tippuu 1-2 kiloa vuorokaudessa.

Onnea siis kaikille muillekin synnyttäneille ja tsemppiä vielä odottaville! :) Onkohan Kaika ja Milin päässyt jo tositoimiin?!
 
Vielä yhtenä kappaleena ja olo on kamala. Heikottaa, pulssi varmaan sata vaikka vaan istuu, erittäin tukala olla ja nukkuminen karseeta.. Torstaina yliaikaisuuskontrolli ja vaikka itkeä tihrustan ettei ne laita mua kotia, päivääkään en enää kestä.

Voi herranjestas Madie mikä synnytystarina! Aivan iho nous kananlihalle ja silmätki kostu. Onneks kaikki on vauvalla hienosti ja toivuhan rauhassa itekkin.. Onneks sairaaloissa on ammattilaisia ja hyviä sellaisia yleensä ainakin nii ollaan luotettavissa käsissä :)

Jospa täällä alkas synnytys käynnistyä aivan itekseen ja kaikki sujuis mallikkaasti, mä lupaan etten samaa hommaa oo menossa aivan heti tekemään uudestaan. Ehkä tää siks antaa odottaa?!

Seuraavan kerran mä ilmestyn tänne palstalle kertomaan jotain aivan muita uutisia mitä valitusta ja turhautuneisuutta! :) Olis kiva kuulla miten kaikilla on vauva-arki lähteny sujumaan.. Vanhimmat maalisvauvat on jo ties kuinka isoja..
 
JEEEEE! Sunnuntaina syntyi aamu 10 jälkeen meidän 4. ja viimoinen lapsokainen.
Voi Madie miten siellä on mennyt! Itkuhan se tuli täällä näissä hormonimyrkyissä.

milin: kuinkas siellä?

Täällä on arki arki rullanut ihan normaalisti, tietty pieni lisä tuli vauvam myötä :D

Vauva on maailman ihanin ja me tullaan hyvin juttuun. Kovasti muistuttaa luonteeltaan ja ulkonäöltään mun toiseksi vanhinta poikaa. Voi rakkaus.
1,5  vuotiaalla tytöllä on varmaan kovin paikka, kun vauva tuli taloon, mutta eiköhän se tästä suttaannu, kun me jatkettiin lapsi-äitikerhoissa käyntiä samoin tein, että saa kaikki lapset äiti-aikaa ihan kahden. Isompien poikien kanssa makoillaan yhdessä ja jutellaan niitä näitä ihan  kahdestaan. Tuntuu siltä, että nyt on perhe koossa. Ja kaikki on vallan loistavasti.

Meillä on huomenna pikkusen eka neuvola ja on kiva nähdä kuinka paino on kehittynyt. Vauveli on yökyöpeli ja syö öisin eniten, parin tunnin välein. Sitten me nukutaankin mun työhuoneessa aamu, kun mies hoitaa vanhimmat koulutielle ja tytön aamuhommat.

Mitenkäs muilla menee, muakin kiinnostaa, kuinka arki on alkanut sujumaan.


 
Takaisin
Top