Lokalouskutukset 2011

MOOOOI!

Sorry, tuli taas (näköjään jo tavaksi tullut) tauko kirjoittelussa, mutta mielessä olette päivittäin, enkä ole palstaa jättämässä. Ettäs tiedätte. Voi Amppu minkä teit, mutt niinhän se on, että elämä vie ja eri asiat tulevat tähdellisiksi. Kiitos silti Ampulle kiitoksista ja eletystä yhteisestä ajasta. Minä ne usko että lähden täältä kulumallakaan, vaikka taukoja onkin ollut. Toivottavasti meitä on muitakin,vaikka sitten vähemmän. Minä koen tämän porukan edelleen tarpeelliseksi ja läheiseksikin.

Kotoista juttelua te olette täällä pitäneet, rupattelua sanoisin. Halkolaatikot, lelut ja ulkovermeet sun muut tärkeät arkiset asiat puhuttaa.

Nukkekoti jutut kuulostavat aivan ihanilta. Minulla ei sellaista ole ollut, sellainen olisi aivan unelmajuttu!

Olikos se Venlan kummisedän uusi rakas mukava?

Päiväuniongelmiin pitää minunkin kommentoida. Valolla oli aikaisemmin jokin vaihe, tuossa kesällä, jolloin uni ei meinannut tulla ja nukkui vain lyhyesti, mutta nyt on toisin. Alkuun auttoi se isojen poikien sänky ja imetyksen loppuminen teki loput. toki unen määrä vaihtelee 1-3 tunnin välillä, mutta unta on saatava ja lähes tasan klo 12. Olisko Joonalle vain kokeiltava kalteritonta petiä? Kokeilla voi aina ja jos ei toimi, niin vanhaan voi palata.

Meillä on nyt sairastettu flunssaa. Minä viimeisenä vaan en vaivaisimpana. Mies oli kuumeessa 5 vrk, itselleni ei kuume helposti nousekaan, enempi vaan tipahtaa ja Valo oli eilen ihan tukossa. Tänään helpotti sillä ja minä aloin urakalla aivastelemaan. Mites muut, onko jo syyslenssut sairastettu?

Vau Venla ja kolmen sanan lause! Muutenkin nuo Venlan pottahuokailut sai hymyn huulille :) Valo teki jo kahdet kakat pönttöön, mutta enempää en ole ehtinyt kalastella. Pitää olla niin skarppina, että huomaa, tuo kun ilmoittaa vasta kun on housussa tai vaikka pieraisee, sekin on nykyään kakka. Sanavarastoa poikamme tuntuu kartuttavan ja toistaa (tosi kiva) kaiken mitä kuulee. Nytpähän tiedän mitä omasta suusta usein pääsee, kun Valolta tulee painokkaasti: Nni, nonni tai EI sormi pystyssä.

Ai että saksetkin voisi jo varovasti antaa, siis turvasakset, tämän ikäiselle? Hmm. Valo on kyllä kiinnostunut kaikesta mitä teen ja hokee muuten myös saksia, kun näkee niitä käytettävän.

Sanna vaikka tukalaa onkin ollut miettiä mitä vanhoista kamoistasi säästät, niin osaat varmasti olla onnellinen siitä, että on niitä muistoja. Meidän mutsi ei säästänyt yhtään mitään :( Kyllä harmittaa. Ei olisi paljoa tarvinnut, ihan vain joku piirustus (olin kova piirtämään) tai jotain, satukirja vaikka. Vaan ei. Valo tulee vielä tuskastumaan kaikesta mitä säästän hänelle, kun itsellä ei kerran ollut! :D

Minä olen kilistellyt kutimia ahkeraan ja käyttänyt vähän ompelukonettakin. Valolle on tulossa Nalle-langasta villahaalari talveksi ja muutamia pikkusukkia serkuilleen olen laitellut. Nyt on Valon huoneen verhokankaat ostettu ja tuunausta vaille vaan. Eihän yt ihan yksiväristä suoraan pakasta voi. Ja kohta hei meidän ipanat alkaa täyttää 2v. Hui!

Nyt pikku pyyntö teille, joille olen kännynumeroni antanut: Jos minusta ei kuulu täällä tarpeeksi usein (oikeasti välillä ajantaju katoaa ja on muka muuta tai ajattelen että poikkean palstalla huomenna, vaikka mitään ihmeellistä ei olekaan ja sitten en poikkeekaan ja taas siirtyy) niin olkaa, please, ystävällisiä ja potkikaa niin sanotusti persuuksille ja muistuttakaa. Olisin siitä kovin kiitollinen, koska te olette tärkeitä ja minä kaipaan tätä ja viihdyn täällä ja halusin sen nyt tehdä selväksi. Ihan siksi, että emme kaikki katoa taivaan tuuliin ja uhohdu arkeemme. Niin en toivo käyvän.

Näkemiin huomiseen :)

paitsi että piti vielä lisäillä, kun tarkemmin tihrustin juttuja. Venlan kummmisetähän tiputti iloisen pommin teidän tupaanne! Onpa ihanaa, että saatte tuttuja kylälle. On se vaan lahja elää mukavien ihmisten lähellä ja Venla ei taida periä äitinsä koirakammoa ;) Hyvä niin. Ei muuta, öitä<3
 
Hei!

Täällä pysyy tämäkin emo! Palstan syrjässä kiinni! Jutut ovat muuttuneet raskausajan kolotuksista ja ihmettelyistä pienen vauvan tuhinaan ja taaperon touhuihin! Hurjaa ajatella, että kahden vuoden kekkerit ovat jo aivan kynnyksellä! Pitäskö ADMINILLE hiukan vihjaista että täällä hännillä on tämmöistä konkari-kaartia....? Vauvi vois "palkita" piktään mukana olleet muutenkin kuin noilla tähdensakaroilla.. jotka näköjään nousee ja laskee ihan miten sattuu... Mieltä?

Meidän torpassa tämä aamu siivottu. SIIVOTTU! Jyystin lattiaa sini-siivousmopilla, niin että mopin varsi murtui poikki! Että mitä ihmettä? Luulen kyllä, että se on isäntä ollut jonka otteessa tuo moppi oli alunperin murtunut. Hän kun irrotteli kylpyhuoneessa eräänä iltana lattiakaakeleista saippuan jäämiä. Moppi kauppaan siis, lähipäivinä.

Mutta, juu..pidetään yhteyksiä! Ja mun känykkääni saa myös piippailla, mikäli asioita ilmaantuu. Ja vaikka ei ilmaantuisikaan! Ja täällähän mä siis rooikun ja tuolla blogissani myös. Missä milloinkin!



 
Ehtoota!

Valo kuuluu hiljenneen unille raivoisan protestin jälkeen. Leikit kun loppuu aina kesken ja se kivoin juttu on menossa juuri ennen unia. Valo leikkii mielellään kuurupiiloa, eli kukkuuta. Menee keittiön pöydän alle ja sanoo "ääni". Sitten pitää löytää napero aina sieltä samasta paikasta. Juttu juontaa todennäköisesti siitä, että olen etsiessä kysellyt, että mistähän kuului ääni, missä Valo on? Poika toistaa sitten sitä sanaa.

Uhmaa ja tuhmaa. Että voi ärsyttää ruokailusotkut. Vieläkin jätkä ottaa ja kippaa mukistaan maitoa pöydälle tai ruuan jämiä lattialle, jos suuhun jää pyörimään epämääräinen pala. Vaikka mandariinista sitkeä kalvo. Saan purra hammasta ja tiukkaan toistaa, että ei, laita pöydälle, tai EI saa kaataa maitoa pöydälle. Eli hyvin ymmärrän Maarisen kärsivällisyyharjoitukset Venlan opetellessa ihan ite tekemään kaiken ;)

Silti, kaikesta huolimatta tämän ikäisen ipanan äitinä hillittömän hauskaakin. Joskus kevään puolellahan me täällä juteltiin siitä, kuinka kivaa on nauraa oman lapsen kanssa hassuille jutuille.

Isi on meillä nyt saanut tosi paljon huomiota Valolta. Välillä haikeana sivusta seuraan, kuinka isin sylissä on mukavaa kömpiä ja itse saan kaapata vipeltäjän syliin, jos haluan halia. Saan kyllä Valon aikaa itsekin, mutta onhan se alkuun outoa, kun ehti tottua siihen että aina ja vain mamma.

Mies oli pari viikkoa sitten Valon kanssa aamupäiväretkellä. Kuulin vasta kun tulivat kotiin, missä olivat olleet. Bussissa! Kokonaisen tunnin. Mies oli kysynyt ohiajavan bussin kuskilta kuinka kauan yhdellä lipulla saa matkustaa ja hypännyt Valon kanssa kyytiin. Halpaa hupia pienelle pojalle ja kuski sai hyvän jutun kahvipöytään. Oli ensin kestänyt  tajuta, että eivät nämä ole mihinkään matkalla, kunhan katselevat maisemia.

Ei paha idea Maariselta ollenkaan vinkata ylläpitoon, että meitä pitkänlinjankirjoittajia on kuitenkin vielä jokunen tallella ja lapset kasvaa!

Oma olo on edelleen tukkoinen ja kurja, mutta ei kuumetta. Valoa tunnelin päässä jo ehkä huomenna.
 
Keskiviikkoa!

Vai sai Amppu meistä tarpeekseen. ;-) No, eihän sille mitään mahda. Uusi arki ja uudet kujeet! Ihanaa joulun odotusta koko perheelle!

Täälläkin siis ollaan taas paikalla, pienen flunssatauon jälkeen. Meidän koko poppoo sairasti syysflunssan. Neitokaisella on vielä antibioottikuuri päällä, kun sunnuntaita piti päivystyksessä käydä toteamassa korvatulehdus vasemmassa korvassa. :-( Mies palasi sunnuntai-iltana sukellusreissultaan ja saman tien nousi hänellekin kuume. Hoidin sitten maanantain kotona lasta ja miestä ja eilen olinkin sitten itse kipeänä. Erikoinen syysflunssa, kun tuntuu menevän parissa päivässä ohi - alkoi toispuoleisella kurkkukivulla, joka siirtyi päivän aikana toiselle puolelle. Kuumetta ei noussut, mutta jäseniä särki ja oli totaalisen voimaton olo.

Maarinen, uuniahan meillä lämmitellään. Tuo meidän uuni kun on sellainen takan ja uunin yhdistelmä, jossa puita poltetaan aina vaan takassa ja uuni lämpiää "siinä sivussa". Näillä keleillä puumäärät on vain noin 5 halkoa. Tänään on taas lämmityspäivä ja ajattelin laittaa lohilaatikkoa tulemaan... Eilen keittelin viimeisistä punakaneleista omenasosetta pakastimeen ja tänään pitäisi laittaa säilöön punajuuret ja kesäkurpitsat. Kävin suollakin tarpomassa ja muutaman litran karpaloita sain vaivan palkaksi. Ja kipeän ahterin! Lonkka meni tosi kipeäksi, kun tämän mahan kanssa joutuu jotenkin oudossa asennossa kyykistelemään.

Voin jo mielessäni kuvitella Pranametrin puikkojen kilinän rauhoittamaa arkea. Itselläni on edelleen työn alla villahaalari ja leggingsit. Hiljaa hyvä tulee! ;-) Eilen nostin saumurin pöydälle, mutta siihen se sitten jäi. Ei edennyt homma yhtään, kun en yksinkertaisesti ehtinyt.

Vaikka tämä nyt onkin nykyisellään enemmän tällainen taapero-palsta, niin jaan teidän kanssa kuitenkin tämän ihmettelyn, kun mulla napsuu maha. :-o Ei se Pinjaa odottaessa napsunut. Pakko oli käydä kaivamassa varastosta pienet vauvanvaatteet pesuun, että jos se vaikka kohta jo syntyykin.
 
Mitä?! Imaisikos se Amppu kaikki muutkin mukanaan? ;-) Taitavat kaikki olla niin kiireisiä...
 
Hei!

Mä olen vuodepotilaana..tai levossa. Aamulla yritin tänne kirjautua intona näppäilemään, niin eihän meiädän nettiyhteys toiminut...SSssssonera.
Mulla on auki ranne ja nivustaive oikealta puolen, eli valtimossa reiät. Olin eilen siellä säydämen katetroinnissa vikaa etsimässä. Ei löytynyt vikoja joten rytmiä tasapainottavalla lääkkeellä mennään. Halusin teillekin kertoa! eikös ystäville pidä olla avoin? :) Mutta nyt siis nuppi sekaisin lääkkeistä ja Venla sekaisin kun äiti ei voi ottaa syliin, eikä mitään. Jotakin koitan tässä tavan eestä raapustaa!

VALO-pojan ja isin bussi reissu! Ihanan hilpeää! Aivan kuin jostakin kunnon elokuvasta! Loistavaa! Teijän menot kuulostaa aina niin kiireettömiltä, vaikka sanot että uhmaa on torpassa ja eväät pitkin lattiaa!!!

Hennasin säilönnät! Sinä se jaksat! Hyvä hyvä hyvä! Kurpitsa ja punajuuria! Ja tuo teijän takka/leivinuuni hässäkkä on justiin paras! Aika vähän menee puuta tuohon lämmittämiseen! Sekin on hyvä!

SYYSsää on täällä ainakin ollut mitä mainioin. Sitä olen ikkunasta katsellut ja ovenraosta haistellut! Ehkä tuonne jo parinpäivän päästä itsekin tohtii mennä köpöttelemään. Ja sienestämään!

Nyt moi!
 
Parantelehan Maarinen ensin kunnolla nuo "reikäsi" ennen kuin lähdet niitä sieniä hakemaan. Varmasti on Venlankin mielestä erikoinen tilanne, kun äiti on kipeänä. Hyvä, että "taudin" hoito ei kuitenkaan vaadi mitään radikaalimpia toimenpiteitä, vaan hoituu sitten lääkkeillä. Helpottava uutinen varmaan sinullekin. :-) Ihmisen mielikuvitus on niin katala, että varmasti ehdit sinäkin jo pelkäämään pahinta ja kuvittelemaan kaikenlaista. Niinhän se on itse kullakin.

Säilönnöistä... Mulla on tullut ihan tavaksi, että kesän ja syksyn aikana pitää hamstrata ruokaa varastoon mahdollisimman paljon. Tapa juontaa juurensa varmaan minun alkujaan venäläiseltä mummoltani... Ja muutenkin kun meillä kotona aina toitotettiin, että ruokaa ei viskata. Onneksi alkaa olla kaikki syksyn säilönnät kohta tehty! Ei sitäkään loputtomiin jaksa. ;-) Eilen sain ne punajuuret laitettua ja löysin vihreiden tomaattien käytölle hyvän vinkin - marmeladin. Ajattelin testata sellaista tulista ja sitten sitruunaista versiota. Saa nähdä, mitä tulee.
 
Huomenta!

Reiänparantelu ON tylsää! Päivä maaten ja koti "tuhoutuu" silmissä, eikä ite voi tehä mitään. Mimosa tuli eilen apuun ja syyslomalle. Isi pääsi (huom:PÄÄSI) tänään töihin! Siltähän paloi eilisen päivän aikana pinna moneen otteeseen. Venla pompottaa minkä kerkiää ja käyttää kaikki naiselliset keinot isänsä suhteen ja on totaalisesti kukkulan kuningas. Ei siinä mun auta petin pohjalta ohjailla... aattelin illalla, että on tääkin shou! Hymyä huuleen. Tänään on uusi päivä ja jospa nuo tytöt menisivät vaikka ulkoilemaan, niin mamma saa hengittää ihan vapaata huoneilmaa :)

..niin HENNAS..kyllähän tuo mielikuvitus on aika kelmi isäntä! JA justiin näissä sairasteluhommissa. Ja kun niitä neulojakin vielä arastan ja toimenpiteitä kammoan, niin siinähän se on syke taatusti ..ns. kohallaan! Unissakin vielä, jälestäpäon, ajoin murisevia koiria kontallani metsään, tippapullo ranteessa kilisten. Heäräsin omaan huutooni ja herätin koko porukan!

Ja vielä HENNASILE. Ai, että sullakin on sitä venäläistä sukua? Mulla tulee isoisän isä
sieltä suoraan. Suomentaa nimensä ja asettuu ja perustaa tänne SUUREN perheen. Unohtaa varhaiset romaani-juurensa. Ja taas mun edellisessä liitossa, lasten isän suku oli kokonaan Inkeriläisiä! Piispakin on vissiin joku serkku! Ja nyt, tässä elämässä, Venlan isän mummo on venäjän karjalaisia! Että RUOKA on se yhistävä tekijä ja vieraanvaraisuus! Sanaakaan ei osaa nuita kieliä, mutta muuten puheessa pysytään eikä hiljaiseksi jäädä! JA mielestäni oon ollu aina savolainen, vaikka karttakirjan mukaan Pohjois-Pohjanmaa onkin se oikeampi läntti! Että..mitä mä täällä hämeessä teen???? Aamupuuroa lapselle, nukketaloa ja mielikuvitusta!

VIHERÄTOMAATTI-HILLO! NAm. Sitä piti tehdä! Mutta olivat nuo tomatiti pari päivää liiankauan sisällä. Muttuivat punaiseksi ja ne syötiin, kera pastan ja kastikkeen! Hyvää oli niinkin!

AINIIN..kun tuo lapsonen nyt on joutunut tulemaan juttuun muitten ihmisten kanssa, niin puheelle se on tehnyt hyvää! Sa parin päivän takainen kolmen sanan lause on saanut seurakseen paljon, paljon juttua! Eilen se selitti siskolleen "sujuvasti" miten "myrsky-tuuli-sissään-kotiin-ikkuna-pam-auki!" Ja Että "Vemma ossaa askartaa, saksittaa!" Hyvä hyvä!

SAKSET ovat osoittautuneet jymy-menestykseksi! Silppua tulee, kun tuo suu supussa saksittaa! Ite keksi tuon saksittaa-sanan ja sitähän tuo näyttää olevan, SAKSITTAMISTA! Ekana päivänä meni sormet, silmät ja suu mutruun, mutta toisena päivänä löytyi jo ihan oikea sormi-ote ja nyt sitä silppua siis tulee! ÄITIN tyttö! Vesivärit odottaa vielä piilossa, sitä hekteä, jolloin on pakko vetäistä joku yllättävä houkutuskortti hihasta...

Tämmösiä meidän huusholliin tänä aamuna! PERJANTAI! TAAS!
 
moi

tuttua tuolla pranan Valolla nuo ruokatouhut, meillä Roosa tekee ihan samaa, muruja tai muuta pöydällä lattialle lentää ja maitomuki kaatuu melkein joka kerta. Haluis ite pyyhkiä maidon pois mutta en oo antanu koska muuten pian kaataa vain sen takia että pääsee itse siivoomaan. muutenki ei saa yhtään auttaa, neiti ei meinaa antaa vaatteitakaan pukea ja kun ulkoa tullaan sanoo heti ite jos meinaan auttaa haalaria pois päältä. Ruokatouhusta vielä että miten mä saan Roosan syömään hedelmiä? Isosisko syö ja itekki ollu esimerkkinä, saattaa vain nuolasta tai hyvin pienen palan ottaa ja työntää pois. oon kokeillu monenlaisia. Oon antanu sitten vauvan hedelmäsose purkin päivässä että saisi vitamiinia tarpeeks mutta ois se hyvä oppia syödä hedelmiä sellaisenaan. Hassua ku esikoisen kanssa ei siinä asiassa ongelmaa ole ollu. muuten Roosakin syö ihan hyvin erilaisia ruokia, kala, keitetyt vihannekset ja tomaatti menee. ihan normaalia perusruokaa ite teen paitsi yleensä kerran viikossa sitten syödään saarioisten sapustaa kun keskiviikkosin menen perhekahvilaan niin ei ehdi tekeen ennen sinne lähtöä ruokaa ja heti on ruoka aika kun kotiin tullaan.

ihana tuo venlan saksiminen :) Mun on pitäny hommata kanssa lasten sakset mutt vaan esikoista varten ku ei osaa vielä leikata saksilla ja 4 vuotiaan pitäs jo alkaa osata. mutt kuhan saan aikaseks ostettua ne kai sitä vois Roosallekki sitte. Kuitenkihan siitä tappelu tulee jos ei Roosakin saa kokeilla. On kyllä niin omatahtonen neiti, ilmottaa aina mielipiteensä. pottailua oon myös harjottanu Roosalla tosissaan, pidän sisällä enimmäkseen ilman housuja  ja vaippaa ja potan esillä. Pissannu on monesti ja kakannu kerran pari mutta pari viikkoa vasta kunnon harjoitukset ollu. vien aina potalle ruuan jälkeen ja muutenki heti jos näyttää siltä että hätä on. Mutta jos vaippa on päällä neiti ei edes yritä, vähä liian mukavia nykyajan vaipat... usein myös ku on kakkahätä neiti pyytää itse vaippaa ja sitten juoksutan potalla, on kyllä tullu kakkoja lattiallekkin ja pissoja myös aika paljon mutt eiköhä se rupee pikkuhiljaa onnistumaan. Roosa myös on tykänny istua vessassa pytyllä supistajan päällä. Ja mä aina laulan sille ku istuu Roosalla on potta/pytty-kutsut, pissa ja kakka pottaan/pyttyyn... ja samalla taputetaan :D

Muuten ei kyll niin hyvin ole menny, mulla ollu vähä riitaa miehen kanssa. Me jotka ei koskaan riidellä nyt sitt menny vähä vaikeeks. Mä ku oon väsyny tähä ku oon lähes yksihuoltaja ja kotityötkin teen yksin. Miehellä on autotalli kesken ja suunnittelee vaikka mitä lisää ja sanoi yks päivä että tässä menee vielä vuosia. Ja sitten ei meinaa hirveesti lähteä kylään ja jos ollu vieraita tai muuta menoja sanoo melkei aina että taas menny päivä pilalle ku ei päässy tekemään mitään. ja ku mä siivoon talon kunnolla kerran viikossa niin että käskeny miehen lasten kanssa pihalle että hommaa sujuu nii sitte naristaan jälkeenpäin siitäki. Ja en mä mitää mahotonta puunaista tee mutt pari tuntia menee että imuroin, pyyhin pölyt, pesen vessat ja ainaki keittiön ja kodinhoitohuoneen lattian. Mies ei ole läheskään niin läheinen Roosan kanssa ku mitä Oonan ku Oonan vauva ja taaperoajan hän oli aktiivisesti mukana perheen elämässä ja leikki aina lasten kanssa yms. Nyt tuntuu ettei edes osaa enää olla meidän kanssa, vähän on mutt useimmin se vain tunti mitä lasten kanssa aikaa päivässä ehtii viettämään. ja kun lapset nukkuu hän nukahtaa istualleen tuoliin ett se siitä kahdenkeskisestä laatuajasta. Ja kolmas lapsi oli niin suunniteltu, ja ollaan myös yritetty jo neljä kuukautta sitä ja nyt ei muka tienny mitään ku jo suunniteluvaiheessa sanoin että en sitten jaksa kolmea lasta yksin hoitaa. Nyt ei mies tiedä enää mitä haluaa vaikka toikin lapsijuttu oli niin varma, mitäs jos nyt onki tärpänny, mitä tapahtuu? ens viikolla pitäs tehdä taas raskaustesti jos ei menkat ennen sitä tule. Itse kuitenki toivon kovasti että olis kolmas tulossa mutta en mä yksinhuoltajaks halua :( toivottavasti sais asiat järjestyyn, mies ku ei vielä näistä isommista asioista meinaa puhua ja on nyt taas mököttäny. varmaan siks ku hän halusi eilen ku lähti esikoista mummulasta hakeen että oisin tullu mukaan ja ois viety meillä kylässä ollu kaveri samalla kotiin. mutt mä en halunnu lähteä ku halusi vähä pidempää olla kaverini kanssa, vein sitte hänet itse kotiin. Ja kaikki tää mökötys ja muu alkoi ku itse olin avoin ja sanoin totuuden että en ole ollut onnellinen sen jälkeen kun talon rakentaminen alkoi. Talo on ihana mutta luulin että kaikki se yksinäisyys ja väsymys lakkaa kun päästään muuttamaan....
 
Moikka!

Maariselle tsemppiä toipilaan rooliin ja vierstä katseluun tai kuunteluun, kun talo elää omaa elämäänsä. Uskon että se on melkein raskaampaa kuin itse osallistuminen. Sairaalastahan tuli sitten hyviä uutisia, kun ei "kummempaa" vikaa löydetty ja lääkkeillä hoituu.

Taku olen kuullut kovin monen suusta ihan samaa, että rakentaminen se suhdetta testaa oikein urakalla, eikähän se kerralla valmiiksi tule, aina on jotain. Ja kun sitten on valmista, täytyy jo jostain päästä vähän retusoida kuitenkin tai ainakin huoltaa ja hoitaa. Lapset vielä samassa sopassa. Mutta omaa, yhteistä kotia te siellä laitatte ja samaa perhettä pidätte kuosissa. Niin mistä se henki sitten takaisin saataisiin? Miehelläsi on varmasti stressiä kodin kanssa, haluaisi valmista ettei tekemätön työ kummittelisi. Pääsettekö ihan kahdestaan koskaan mihinkään? Malttaisko se rakas ukko siksi aikaa hellittää ja sinä myös. Tsemppiä teillekin :)

Venäjältä se minunkin äitini puoli tulee, Terijoelta! Mummoni puhui n. 6 vuotiaaksi vallan venäjää. Taitaa olla monella suomalaisella sukujuuria siihen suuntaan. Ollaanko melkein saman kylän tyttöjä kaikki ;D?

Hennas kerro vaan navan napsumiset meillekin, päästään elämään mukana tämänkin vauvan odottelussa. Joko pesit vaatteet valmiiksi?

Tein tänään onnistuneen kirppisreissun Lastentarvikekirppikselle. Onpa kiva penkoa, kun kaikki on lastenkamaa, ei tarvi silmän etsiä niin tarkkaan. Muutamat collegehousut ja pari paitaa, sellaista tarpeellista tuli reppuun. Taas huomasin, kuinka tytöille on aina enemmän valinnan varaa.

Huomenna illalla tulee sisko taas pienen tyttönsä kanssa yökylään, kivaa!

Pikku Kakkosen ilmeikäs maanantain täti on saanut Valon musiikin pauloihin. Pitää rummuttaa monta kertaa päivässä sadetta joka paikkaan ja minun laulaa miten muistan. Mukavaa kotimuskariahan se on ja sen innoittamana on tuo mies aikonut ostaa Valolle lasten lelukitaran syntymäpäivälahjaksi. Jos se ei tee vaikutusta, niin jo on ihme. Pahvista leikkaamani versiokin sai monta päivää toimia Valon säestäjänä :D

Ihanaa viikonloppua meille kaikille<3
 
Maanatai-huomenta!

No meitähän onkin täällä monta venäläiset sukujuuret omaavaa. :-) Mummoni on tullut Suomeen sodan aikaan, parikymppisenä tyttönä, vähän kauempaa kuin Karjalasta. Tarkoitus oli ilmeisesti mennä takaisin, mutta ei se sota-aikaan olekaan niin itsestään selvää. No, täältä löytyivät mies ja uusi elämä.

Maariselle kärsivällisyyttä lepäilyyn. Tiedän tunteen, kun epäjärjestys ja jokainen roska ärsyttävät ja tekisi mieli tarttua ainakin imuriin. Keskity sinä vaikka naisten hömppä lehtiin ja anna muiden hoitaa kotihommat.

Taku, meidän tuttavapiirissä käytetään yleisesti käsitettä akka-jätti-paketti. Tällä kuvataan tilannetta, jossa pariskunnalle on tullut ero talonrakennusprojektin aikana. Noin vuosi sitten harkitsimme tosissamme talon ostoa, joka oli tuollainen paketti. Harmittava tosiasia on, että talo ei ole valmis silloin, kun seinät ovat pystyssä ja katto päällä. Lisäksi jos on harrastetilaa ja tallia tai hallia ja vielä iso piha, niin kyllä ne vuorokauden tunnit kuluvat aika tehokkaasti kotona touhutessa. Ja jos vielä käy kodin ulkopuolella töissä.

Pranametrillä oli varsin samanlainen näkemys asiasta kuin minulla. Kahdenkeskistä aikaa pitää vaan raivata jostain. Ja kyllä se miehesikin kiire varmaan hellittää, kun talvi tulee.
Veljeni muutti perheineen omakotitaloon maalle asuttuaan useamman vuoden kaupungissa. Omakotitalo oli heidän unelmansa, mutta kyllä se näyttää tuoneen mukanaan ei niin mukavia asioitakin, kuten tuon aika-ongelman. "Ihanasta" on tullut "ihan kiva", kun puhutaan talosta ja asumisesta. Kyse on kuitenkin monesta muustakin kuin vaan talosta. Taloa on huollettava, pihamaata on huollettava ja autoja, koneita, ilmastointikoneita, ruohonleikkureita yms. on huollettava. On tehtävä pihatyöt, leikattava pensaita ja nurmikkoa, kolattava lumet, hiekotettava kulku-urat, puhdistettava rännit yms. Ja entäs polttopuiden teko, kasaus ja pilkkominen. Tähän kun vielä lisätään kaikki hommat, jotka on tehtävä tiettyyn vuodenaikaan, kuten maalaamiset, marjastukset ja sienestykset yms., niin sitä tekemistä on!

Meilläkin nyt tuossa paritalossa on neliöitä vajaa sata, tontti melko pieni ja vain tuo huoneremontti menossa, mutta jokaisen liikenevän tunnin olen saanut kulutettua kodin töihin. Eilen viimeksi maalailin seiniä. Jospa tekin vaihtaisitte miehen kanssa vaikka jonkin yksittäisen homman päikseen siten, että mies vaikka laittaisi pyykit ja sinä maalaisit seinän. Olisihan se vaihtelua sekin!
 
Maanantain heipat!

Joo,niin on omakotitalossa kokoajan yhtä sun toista TEKEMISTÄ ja samanverran TEKEMÄTTÖMIÄ hommia. Ja siinä se parisuhde ja lapset/lapsi.... NOh, sieni-(..tai missä vaan )metsässä hiukan henki lepää. Ja kun omalle pihalle pölähtää kesäaamuisin yöpaidassa aamukahville, niin muistaa miksi tänne on halunnut. Tai kun savupiipusta OMAT savut talvella tuoksuu ja takapihalle saa porkata umpihangessa nuotiolle, tähtitaivaan alle. Olen kovasti YRITTÄNYT pitää kiukun ja harmin iskiessä esillä näitä syitä, miksi tällä ollaan. Ja kun vielä raha-asiat rassaa, niin PITÄÄ muistuttaa itseä, että TÄMÄ elämäntapa NIMENOMAAN oli harkittu VALINTA! Ja sillon alkaa helpottaa! Ja meinaan tosissani olla vielä sen vuoden VEnlan kanssa kotona. Kotiäitinä. JA säilyttää hermonikin :D

HhHHH.Taitaa olla vähän joka torpassa isännät ja emännät nokikkain ja erillään. TAKU! Niin sympatiaa tulee täältä suunnalta. Kovin yksin tätä huushollia pyörittää! JA nyt kun tuossa oon joutunu pakosti löysäämään, niin huomaa tosissaan että taitaa se äidin homma olla lähes KORVAAMATON: Meillä esim. on kellari täynnä pyykkiä. Laskekaa kuusi päivää ja joka päivälle se kahden kotikoneen satsi? Ja ne on tuolla KAIKKI! Aamulla mielenosoituksellisesti LAJITTELIN koko läjän kellarin käytävälle, että isäntä näkee missä mennään! En yhtään jaksanu enää sängyn pohjalta pyydellä pyykin pesuja. Pissahousuja siellä on useammatkin kopottuneena, kun tuo pieni ihminen on hiukan uhmaillut auktoriteetteja....

MUTTA:
Tänään aion jo pihalle kipittää. Nostaa tyttöä syliin.. ja syöttötuoliin! PEstä ehkä neljä koneellista pyykkiä. Keittää perunoita päivälliseksi..kera sunnuntain hirvipaistin jämän...NAM1

LOPPUKEVENNYS.
Venla ollu syömälakossa. Aamulla se tuumasi että HAME TIPPUU! Minä siihen, että nyt pitää syödä, että saat yhtä pullean masun kuin äiti! Ja nyt tuolla menossa jo kolmas sämpylä! Taputtaa mahaansa ja hakee lisää voita! Kyllä nyt hame pysyy päällä. Ainakin iltaan saakka!
 
ehkä tämä suhde miehen kanssa kääntyy vielä paremmaks. aikasemmi mies ei tajunnu mutta eilen tuntui että ehkä meni perille. Ainaki nyt tunti sitten mies meni lasten kanssa ulos ja sanoi että mun ei tartte tulla. Enhän mä oikeesti nyt ole kaivannu ku hetken omaa aikaa välillä että sais vaan kattella telkkaria ja olla tietokoneella. Ja että mies muistaa osoittaa että rakastaa mua. mä silel sanoin että en ole ollu siitä enää niin varma niin senki takia ollu vähän onneton. Ensin kyllä riideltiin ja olin hakemassa avioeroa mutta sitt tais ukko tajuta ettei halua erota niin on sitten jotain tehtäväkin. Ja katotaan joku päivä että mennään vaikka elokuviin kaksin, kyllä yleensä miehen vanhemmat ottaa mielellään lapset hoitoon. ja vois myös mennä lasten kanssa uimahalliin, kyll ihan seki ett perheen kesken jotai tehdään piristää. kuhan vaan löytyy aikaa, tosiaan ku on omakotitalo jossa vielä pientä kesken, autotalli enemmän kesken ja kesällä vielä takaterassia ja grillikatosta pitäs tehdä niin on siinä hommaa vielä kaiken muun lisäks. ja mä en paljo muuta ole tehny ku viettäny lasten kanssa aikaa ja tehny kotityöt, pakkohan jonku ne on tehtävä.

kyllä tuo venla on mainio :) se on yllättävää miten paljon tämän ikäiset jo ymmärtää. Ja keksii mainoita juttuja, musta Roosa on aina niin mainio ku vaatteet vaihtaa tarvii heti juosta peilistä kattoon :D Tänään olin aamupäivällä leikkipuistossa yhen lähellä asuvan naisen kanssa, ehkä puoli vuotta nuorempi tyttö hänellä. hyvä kuinka tarkkaan pienempi niin seuras mitä Roosa tekee ja yritti itse perässä. Ja oli muuten eka kertaa Roosalla että lähti helposti leikkipuistosta pois ku piti mennä Oona hakeen kerhosta. On seki ollu niin tärkee roosalle että pääsee isosiskoa kerhosta hakemaan. Muuten kun leikkipuistoon ei tule niin usein mentyä ku on 6km päässä niin on ollu hirmu vaikeeta sieltä lähteminen, edellisellä kerralla roosa huusi koko matkan autossa kotiin...
 
Hyvää alkanutta viikkoa!

Taku sai paljon sympatiaa ja vinkkejä, eli palsta toimii edelleen :)

SannaKoota tässä vaan olen odotellut, sinä kun olet niitä ahkerimpia kirjoittelijoita. Missäs oot ja mitä teet? ;)

Vai tippuu Venlalta hame :D Maariselle kärsivällisyyttä pyykkivuoren valloitukseen, koneellinen kerrallaan..

Valo se on oppinut äidiltään kirosanan. Että osaa hävettää :( Olen niin koittanut hillitä itseni, mutta se yksi kaunis vee alkuinen on livahtanut taannoin, kun Valo on jotain tosi kivaa järkännyt juuri sillä hetkellä, kun ei millään viitsisi mitään ylimääräistä. Olen sihahtanut hampaiden välistä ja tasan sillä soinnilla se jälkeläisenkin suusta tuli eilen. "phittto!" Ei ihan vielä tunnistettavissa, mutta nyt olen suu supussa ja manaan vaikka kinkku (sopinee kasvissyöjälle?). Muutenkin tuo ipana on alkanut oikein selostamaan asioita ja matkii kuinka puhun kännykkään. Lauseita ei sentään vielä tule, mutta niitä yksittäisiä sanoja enenevässä määrin.

Hei, kertokaas kuinka saan Valon juomaan nätisti mukista? Olisi kiva jättää jo nokkamuki pois, mutta kun se on armotonta sotkemista sen mukin kanssa ja ihan tahallaan. Vinkkejä otetaan kiitollisena vastaan.

Tsemppiä omakotiasujille! On teillä hommaa kaiken muun lisäksi. Itse en sitä kaipaa, meillä kun oli muitakin rasitteita siinä asumisessa. Nyt ollaan niin hyvin kotiuduttu kaupunkiin ja saatu leikkipuistokavereita, että vähään aikaan ei muuteta. Meillä on muuttoja ollut viime vuosina ihan liikaa. Sisko ihanan tyttärensä kanssa voisi asua lähempänä, mutta muuten ei valittamista. Valo ja serkkutyttö leikkivät suloisesti yhdessä viikonloppuna. Kasikuinen tomera ryömijä koitti pysyä Valon perässä ja yritti kovasti matkia toisen touhuja. Sitten suukottelivat sohvalla huulet töröllään<3 Valolle oli ihan seikkailu nukkua omassa sängyssään, mutta meidän makkarissa, jotta vieraat saivat nukkua omassa rauhassa Valon huoneessa. Vau, toisteli poikamme yöpuulle mennessä. Kaikkien rakkaiden lelujen ympäröimänä, joita sänky on nyt pullollaan. Olemme joutuneet vetämään rajan kovien ja kolisevien lelujen kanssa, ei enää kuorma-autoa unileluksi.. Pehmeä pallo vielä menee :)

Ei muuta kuin mukavaa viikkoa, näkemiin!
 
Takulle tsemppiä ja jaksamista sinne arjen pyöritykseen! Kyllä te yhdessä keksitte ratkaisun.

Voi vitsit näitä meidän kakaroita! Melkoisia vitsiniekkoja tahtomattaan. Ja todella tarkasti kuuntelevat, mitä sanotaan. Itse olen voimasanaa "tarvittaessa" sanonut "kele". Mies erehtyi yhtenä päivänä kiivastuksissaan sanomaan sen s-alkuisen sanan ja eikös tyttö heti perään "taatana". Olen saanut nyt myös pienen pyllylle taputtelijan, kun mies saattaa ohi mennessään taputtaa pyllylle ja nyt pieni neiti matkii häntä ja tekee sitä samaa. ;-)

Sitten avun pyyntö! Mitä pitäisi tehdä, kun neiti ei suostu enää potalle. Eikä pytyllekään. Meillä mentiin jo useita viikkoja niin, että kakkaa ei tehnyt ollenkaan vaippaan, vaan aina ilmoitti sen tulosta ja teki pottaan. Pissakin meni enää harvoin vaippaan. Nyt kieltäytyy istumasta potalle ja kakan tulosta ilmoittaa sitten, kun se on jo vaipassa. Epätoivoista!

Pranametri, meillä on opeteltu tavallisesta mukista juomiseen piimän avulla. Piimä kun tulee hitaammin mukista, niin on helpompi hallita sitä kallistusliikettä. Nykyään neitokainen juo jo aika hyvin tavallisesta lasistakin.
 
Morou!

Varoitus, tulee pitkä postaus!!!

Olenpas taas loistanut poissaolollani mutta syynä työt, lunssa ja väsymys. Tuo lunssa on kyllä todellakin verottanut jaksamista. 4 viikoo töissä, 3 viikkoa lunssassa. Nyt olin vihd ja viim perjantain pois töistä ja kun en vlopun aikana paranyunu niin pääsin eilen lekurille, postiontelontulehdus yms, antibiootit ja 3 pvää saikkua. ja sitten asioihin!!

Paul Frank ja apinat? Ikinä kuullukaan, pitää googlata että oonko joskus nähny...=)

Rubiikinkuutio, jep, ei onnistu tääläkään, syynä hermot tai sitten penskana joku kävi siirtämässä tarrat vääriin paikkoihin...

Kutominen, oon kade en jaksa vaikka varmasti osaisin, kun vaan alkaisin tekemään, todisteena siitä yläasteella kudotut lapinvanttuut... ja nythän on joulukorttisesonki, harmi van että aika ei riitä mutta nyt saikullahan on hyvä niitäkin tehdä, lapsen oon suosiolla vienyt hoitoon (paska mutsi?)

Oppari, ei edisty yhtään kun oon töissä, 18.11. loppuu työt, oli jatkomahdollisuus muta kas kummaa kun selvisi et oon raskaana, jatkosta ei ole puhutu mitään =). Niin siis lenhan minä kertonu täällä että olen raskaana, muistaakseni? Nyt on viikko 16 tasan.

Ammpusen kissa asia: miten esitit asian että et annakaan kissaa heille?? Loukkaantuivatko he kun ei saaneetkaan kissaa?
Koirat: 
  OUououuuuuuuu, vouvouvouuuuuuum uiiiii uiuiiiiiikkkk vouooohouuuuuuuuuu... uuu mullon näläkääää, vouuuuu oon yksinäinennnnn woouuooooowww!! jne. Jos tälleen huutasin takapihalla tuntitolkulla kellosta huolimatta saattas aika äkkiä joku perheenjäsen, naapuri ja lopulta viranomainen puuttua asiaan!?
Mutta jospa se onkin koira joka huutaa, kuka silloin puuttuu, naapuri? ja silti homma jatkuu??? Onneksi en ite asu tämän koiran välittömässä läheisyydessä mutta voi niitä naapuriparkoja ja etenkin sitä koiraa, onhan sillä syy miksi ulvoa, luulisin? Vastaani päiväkotireissullareissullani (vein tytön hoitoon vaunuilla pitkästä aikaa) käveli mies, joka alkoi koiran ulvomista minulle ihmettelemään; ulvoo kuulema alvariinsa ja viikonloput myös. Todella sääli =/. Taas yksi hyvä syy olla hankkimatta koiraa!!!

Hatunnosto Sannan yötyölle! En pystyis!

Lapsen unen määrä: neiti menee sänkyyn puol9, nukahtaa siin 9 pintaan useimmiten ja herää 6.20 muta monesti aikasemminkin, päikkäreitä nukkuu pväkodissa 2 tuntia ja joskus pitää jopa herätellä välipalalle, eli nukkuu reilummasti... ketuttaa kun oman ajan määrä illasta vaan lyhenee ja lyhenee, eihä sitä  itekää enää ysin jälkee jaksa mtn tehdä... eli paljos teän muksut nukkuu, kamu kertoi että sielä nukutaan mahd 12 tuntia yössä ja siihen päikkärit päälle...
Pinnasänky: siis ymmärsinkö oikein että tavallinen sänky on jotenkin helpottanut monien lapsien yöunia??  Meillä nukutaan yhä pinniksessä kun ei neiti ole sieltä vielä halunnut kiivetä ite pois, niin on vielä  turvallinen ja toisekseen tuntuu  epämiellyttävältä ajatus että se lähtis sieltä omin nokin vähin äänin jonnekin omiin touhuihin ja mie en tietäs miehen kaa mitään...
Tosin joulun jälkeen aletaan kattoon neitille oikeaa sänkyä kun uuden tulokkaan la on sitte 12.4.
Entäs tyynyasiat, ootte ilm jo niihin "isojen lasten" sänkyuihin hommanneet tyynyt? Pitäsköhä neitileki hankkia jo tyyny...

Ja vimpaksi makaronivellli; tätä syötiin aina pensakana ja aattelinpa nyt itelle tekasta, tosin mies osti pansuolaa ja sitä pitää laittaa enemmän ko normia et se mun suuhun maistuu ja sitteki siin on joku kettumainen sivumaku!! =((



 
Rinkku, minäkin kyllä vein tytön hoitoon sairaana ollessani asiaa sen kummemmin pohtimatta. En olis kyllä jaksanut viihdyttää ja passata. Terve lapsi kaipaa sitä toimintaa ja touhua. Ja onhan siitä hoitopaikasta maksettu jokaiselta arkipäivältä.

Meidän neidillä ei ainakaan ole mitään tyynyä. Käsittääkseni tuollaiset parivuotiaat ei sitä edes tarvitse. Mahallaan nukkuessa tyynyhän ei saisi missään nimessä olla pään alla, koska pää on tällöin väärässä asennossa. Näin sanoo minun fyssari äiti. ;-)

Siis missä Sanna on!?!? Ei taida meidän seura enää kelvata. Ollaan täällä varmaan kohta Maarisen ja Pranametrin kanssa kolmestaan...
 
Hei! (mä oon taas viettäny pari päivää sängyssä kera särkylääkkeiden...vuosisadan kuumeflunssa )

MUKI-ASIAA
En tiedä minkämoisia vinkkejä sitä osais jakaa, mutta, ehkä näin:
- Pilli... erivärisiä piiiiitkitä ja niitä leikkaamalla pätkiä.  Pillillä KAIKKI maistuu hyvälle!
- koittaa juottaa ihan eri juomaa mukista, Eli jos juo siitä nokkamukista maitoo, niin laitappas lasiin TEETÄ tai KAAKAOTA tai jotain muuta oman maun mukaista, mitä "isot" ihmiset juo.
- Pistää istumaan aikuisten tuolille ja antaa siinä juoda lasista vettä.. jos omistat semmoset hyvät SANPSILASIT; niin se on ihan must juttu! Ja sanpsilasista ei läiky löäheskään niin helposti lattialle ja juominen on melkeen leikkiä! IKEASSA on tarjoitukseen sopivia paksuja snapsilaseja.....
Tässä ois semmosen kotipsykologian teema kuin IHAN UUS JUTTU-kaikkineen. Ja sitten se muksun pitäisi hoksata kohta haluta juoda syöttötuolissa normikiposta! EHKÄ :)

TYYNY-ASIAA
Lapsen selän kehitys ei tarvi tyynyä, ennen koulu-ikää. Joustava patja on paras. JOS haluaa tyynyn laittaa posken alle pehmikkeeksi ja turvaksi, kuten meillä :) niiin sinne passaa ohuen ohut littana. Meillä on kaksinkerroin puuvillavanupeite tavallisen ison tyynyliinan sisällä ja tuo on ihan tohkeissaan omasta tyynystä.

ISOJEN-sänky
Meillä ainakin laidan poistaminen teki öistä ekstra rauhallista! Sinne voi mennä ite. Ja pois tuo ei sieltä tule ennenkuin herää! Joskus yöllä hän kömpii viereen, mutta sehän on suloista vaan... ja saattaa silti aamulla mennä OMAAN sänkyyn heräilemään RAUHASSA! Kehuu kaikille oman sänkynsä hienoutta!

POTTA-ASIA
Nii... tuo on vissiin ihan oppimiskehitykseen kuuluva pakollinen juttu. Sanotaan TAANTUMAKSI! Jos teillä olisi siinä nyt pikkuvauva niin se laitettais uuden sisaruksen piikkiin, mutta kun tää potasta kieltäytyminen on täysin normaalia. Anna paskoa housuun... kakka kuivaa ja kapisee ja kohta inhottaa. Sitte sen pitää alkaa oikeen esiintymään miten hienosti osaa ITE mennä kakalle yms. yms.

HUHUHU..olimpas taas tätimäinen! Olkaa hyvät!

JA SANNALLE tosiaan ihan pikku vinkkinä, että tuu nyt hyvä ihminen takasin! Tämähän piti olla vilkas kuukausi ;) Mä otan lisää lääkettä ja tällään itteni etupenkille kauppareissun ajaksi... Pakko nähä maailmaa. Vaikka pilkkopomeää tuolla on! Ja ekat katuvalot on kymmenen kilometrin päässä.. pari kilsaa ennen Lidl-aurinkoa !!!! Että eihän siellä oikeestaan maisemia ole, mutta liikkuvassa autossa huojuu mukavasti mutkaisella tiellä!
 

Strutsimiehen autovaihto

Nettitreffikaveri tuli kotiini mukanaan semmoisia "mummokeksejä" joita varmaan äitinsä kaapista oli ottanut. Treffit olivat todella tylsät. Miehen lemppari ohjelma oli "Karpolla on asiaa" ja hän mm. kertoi ohjelman jaksoista.

Treffit huipentui siihen että hän sanoi: "Nyt täytyy lähteä. Löysin keltaisesta pörssistä ilmoituksen että strutsi on myytävänä ja olen sopinut että käyn nyt samalla reissulla vaihtamassa autoni strutsiin".

Mies oli tosissaan ja hänen lähdettyään repesin totaallisesti. Treffit olivat 2002 ja ikää oli meillä molemmilla alle 30 v.
Maritta

--------------------------------------

En tiedä onko tänne  juttujen lainailu luvallista, mutta ihan hemonaurut ratkesi esim. tällä! Käykää kattoon mtv3 KLIKKAA MUA lukijoiden deitti-tarinat!

 
Takaisin
Top