Lokakuun lentosuukot

Bluerose

Piirimestaruustason postaaja
Marraskuunmammat 2014
Heipä hei!

se olis sitten Lokakuu..ei uskois..mihin tää aika oikein on mennyt...

mitäs kellekin kuuluilee?
 
Hampaita kuuuluu. Ylähampaat taitavat olla kivuliaampia kuin alahampaat. Häiritsevät kovasti neidin unta. Muuten meillä sujuu oikein mukavasti. Neiti uskaltaa kävellä jo vain yhdestä kädestä kiinni pitäen. :)
 
muuttoa kuuluu. ei pysty vielä selostamaan täällä kaikkea, kun ei pysty oikein istumaan tässä koneella. laatikoita joka paikassa. ihana uus asunto. kun vaan voimat riittäis tuon palleron ja tän masun kanssa purkaa ja järjestää nää kamat asap...
 
Väsymystä, mielialavaihteluita, päänsärkyä jne. tähän talouteen... Toivottavasti pian alkais herätä taas.

Käy kyllä suorastaan sääliksi peekayta kun joutuu muuttoa tekemään tuossa vaiheessa raskautta. Kai sun mies nyt on ymmärtänyt olla avuksi!? Mä en saa kämppää millään järjestykseen, vaikka ei oo ees vauvamahaa tiellä. Mun inspiraatio muuton suhteen lopahti siihen kun appivanhemmat kävi sotkemassa kuviot ja "pakkas" ilman lupaa meidän tavaroita. Kauhee sekasotku ja edelleenkään ei mitään löydä mistään.

Mette ei vieläkään konttaa. Ryömii kyllä kovasti ympäriinsä. Tai se menee oikeestaan sillain kyljellään. Ei oo koskaan osannut ryömiä toisella jalalla. Toinen on aina suorana ja toisella lykkii eteenpäin. Hassua. Toivon, että oppis pian konttaamaan niin ei olis mahallaan tuolla kylmillä lattioilla.

Ei tänne sen kummempaa. Pirteätä syksyä teille! :)
 
Vihdoinkin on saatu rattaat käyttöön päiväunille. Pitkään siinä meni mutta nyt on taas mahdollista levätä ja puuhata omia juttuja neidin nukkuessa. Ja neidin nukkuminen on paljon turvallisempaa, miten ihmeessä näin pitkään pystyinkään nukuttamaan neitiä vaunuissa.. Jääkarhun makuupussi tuntuu oikein hyvältä ostokselta. Näillä keleillä riittää lähes sisävaatetus ja neiti rauhoittuu huomattavasti helpommin nukkumaan kun pääsee tiiviiseen pakettiin. Suosittelen siis.
Voimia peekaylle muuttopuuhiin!
 
Heti piti googlata tuo jääkarhupussi. Onko siinä Hurtti vielä reilusti kasvunvaraa, menisköhän vielä seuraavanakin talvena? Mä jotain tuollaista kaipaisin Metelle. Mahtuuko sinne tarpeeksi muuta vaatetta alle sitten pakkasilla kun on näin iso jo?
 
Juu... Naistenklinikalla juostu harva se päivä tässä. Raskausmyrkytys on päällä lievänä, eli jatkuvasti pitää käydä jossain kontrollissa. Onneks mun äiti tuli tänne apuun, kun tosiaan esikoinenkin tässä hoidettavana ja tää kämpän järjestely. Mies on ollu vähän avuksi, mutta käyttää kyllä niitä yötöitään häikäilemättä hyväkseen tekosyynä sille, ettei voi tehdä sitä tai tätä.

Rahat on tiukilla, kun edellisen asunnon takuuvuokra on vasta tuloillaan meille ja Kela on SUPERhankala näitten äitiyspäivärahojen kanssa... Järki menee kohta.
 
Meillä on Jääkarhun (Eisbärchen) nimenomaan rattaisiin sopiva pussi eli siitä saa valjaat läpi. Pussi on neidille vielä iso, uskon että menee vielä ensi talvena jollei ihan hurjasti neiti venähdä. Tarvittaessa siitä saa jalat läpi, joten sekin lisää käyttöikää. Vaatetta en usko sinne hirveästi tarvittavan muuta kuin päähän, käsiin ja ylävartaloon (neiti ei pysy kokonaan pussin sisällä vaikka suun saa hyvin suppuun). Ehkä ennemminkin meidän rattaista loppuu tila eikä niinkään pussista. Uskon siis, että tarvittava määrä vaatetta mahtuu päälle, en vielä vaan osaa sanoa kuinka paljon sinne vaatetta tarvitaan. Luulen ettei toppapukua kuitenkaan tarvitse päälle laittaa. Saa nähdä joudunko syömään sanani puvusta... :)

Me saatiin oikein hyvää palvelua Kelasta isäkuukauden suhteen. Mieheni unohti hakea tukia ajoissa. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin.
 
Heipä hei. Patologilta tuli vastaus siitä kasvaimesta, joka leikattiin kilpirauhasesta. Tai siis se koko kilpparilohkohan poistettiin, mutta kuitenkin. No, kaikesta positiivisesta energiasta ja toivoa valavista merkeistä huolimatta se nyt kuitenkin on syöpä. Edessä uusi leikkaus kuukauden päästä ja sen jälkeen sitten se sädehoito, tarkemmin radiojodihoito. Imetys on nyt sitten saatava pian jotenkin loppumaan, mikä harmittaa. Haaveet toisesta lapsesta saa myös nyt vuodeksi unohtaa, mikä harmittaa. Koko juttu on ihan paska ja harmittaa. Miten paljon harmia ja murhetta mahtuu yhteen ihmiselämään, kun sitä kaksnelosella on jo näin paljon kertynyt?

No, plussaa se, ettei tähän kuole. Mutta paskaa silti. Paskaa paskaa ja niin helvetin epäreilua. Jonkunhan pitää nämäkin kokea, mutta välillä tuntuu, että voisiko vaihteeksi joku muu ottaa vastuun näistä paskoista.

Aleksi ei ole paska. Ottaa muutamia askelia ilman tukea. Vaihtelevalla menestyksellä :) On se niin väärin, että Aleksilla on tällänen epäkuntonen äiti. Voi kun tä kaikki olis vaan pahaa unta. Tai kirurgi olis sotkenut paperit.

No. Mutta. Yritän parhaani mukaan puskea väsymyksen jonnekin unholaan ja yritän vaan nauttia Aleksista. Ei tässä paljon muutakaan voi, jos haluaa pysyä järjissään.

Taas muuten aika tyhmää. Koska tiedän ihan vallan hyvin tilanteen vakavuuden tai epävakavuuden, mutta silti olen ihan palasina. Noiden lapsiasioiden takia. Miksei tämä kaikki voinut tapahtua kaksi vuotta sitten?? Ei olisi ollut mitään ongelmaa. Olisin käynyt leikkaukset ja hoidot läpi suit sait sukkelaan ja toipunut. Sitten olisin ollut valmis pyöräyttämään muksuja, ilman kilpirauhasia, ilman syöpiä.

Kyllä elämä on paskaa.

P.S. Älkää masentuko. Kukaan ei kuole. Tähän tautiin. Muuten kyllä.
 
Voi että Pääskynen, kurja mieli sun puolesta!! Tuntuu ihan kamalalta. Sä oot kyllä todella saanut jo riittävästi kokea ja ansaitsisit jo elää vailla tuon sortin huolia. Voimarutistus sinne! <3

Ja peekaylle myös voimia raskausjuttuihin. Muista nyt ottaa vakavasti se myrkytys. Se äkkiä voi kehittyä siitä pahaksi. Eli lepoa lepoa ja lepoa. Mikään muu ei ole niin tärkeätä. Tsemppiä!
 
Niin ja Hurtti, kiitos suosituksesta. Meille tulee nyt sitten kanssa tuollainen. :) Ostin sellasen verkkokaupasta, pitäis vaan käydä noutamassa se jollain kauppareissulla. Vaikuttaa tosi hyvältä.
 
Voi Pääskynen! Sua täällä aina välillä mietiskelen. (Samoin Peekayta.)

Se on kyllä käsittämätöntä, miten kurjat asiat kasautuvat tietyille ihmisille. Elämä on niin epäreilua! Mulla on läheisiä, joita on kohdannut käsittämätön määrä tragedioita, eikä sitä vain meinaa jaksaa hyväksyä.

Toivottavasti kuitenkin sun kohdallasi, Pääskynen, toi sairaus on vain harmi, joka muuttaa vähän elämänsuunnitelmia, mutta ei koidu minkään suunnitelman kohtaloksi. (Paitsi nyt ehkä niiden lasten saaminen pienellä aikavälillä.) Onneksi olet kuitenkin nuori ja sulla on aikaa lisääntyä ja nostaa reilusti koko pirkanmaan väkilukua.

Uskon, että osaat keskittyä olennaiseen ja nauttia Aleksista! Valoisaa syksyä sulle toivottelee Pajunkissa!
 
Pääskyselle paljon haleja ja voimia!!! En osaa edes kuvitella miltä sinusta tuntuu. Pidäthän kuitenki meidät mielessäsi ja vedät meistä kaiken ilon ja tsempin, joka vaan irti lähtee! Ollaan varmasti kaikki sun henkisenä tukena täällä. :)
 
Tänään meille kotiutui tuo Jääkarhun lämpöpussi. On kyllä mahtavan muhkea ja muutenkin tosi hyvän oloinen. :) Siinä kyllä mahtuu pötköttämään vielä ensi talvenakin, jos meidän vaunuihin vaan mahtuu silloin tuollaisen megapussin kanssa. :D Ei kyllä varmaan tarvi näillä keleillä laittaa muuta kuin joku villatakki tms. bodyn ja sukkisten kanssa. Luulisin, että tuossa maistuu unet hyvin.

Käväsin myös lastentarvikekirpparilla tänään. Mukava oli katsella, mutta vain yhden löydön tein. (no, okei - paljon oli hyvää tavaraa ja vaatetta, mutta kun ei meillä oikeesti oo tarvetta...) Ostin 50 sentillä sellasen ihanan söpön karhuhatun. Pörröinen, lämmin lakki, jossa on korvat, silmät ja kuonokin. Monesti tuollaisia juttuja kaupassa ihastelen, mutta en raski ostaa.
 
Tänään jääkarhupussi koekäytetty. Siinä maittoi päiväunet 3 h!!! Meten päiväunipolitiikka on kyllä parantunut huomattavasti sen jälkeen kun mulla oli voimia rytmittää sen päivää. Aiemmin tein vaan niin, että laitoin nukkumaan kun oli väsynyt jne. Sitten aloin valvottaa (alkuun väkisin) koko aamupäivän ja päiväunille kun oli syönyt lounaan klo 10-11. Nopeasti se alkoi rytmiin tottua, eikä ollutkaan enää aamupäivisin niin loputtoman väsynyt. Nykyään menee jo suht kivuttomasti. Jos on ihan rikki jo heti aamusta, niin sitten lepäillään yhdessä hetki meidän sängyllä ja saa nukahtaakin siihen, mutta herätän jo n. vartin päästä. Hiljalleen on tämän rytmityksen myötä alkanut pidentyä tytön päiväunet. 2h on nukkunut jo useampanakin päivänä. Älyttömän paljon helpottanut meidän arki tämän myötä. Päiväuniaikaan ehtii tehdä vaikka mitä kun se nukkuu pidemmän pätkän kerrallaan. Kun oli monta lyhyttä pätkää niin ei saanut mitään aikaiseksi. Oli sellanen "juoksu"tunne koko ajan. Ei ehtinyt yhtään palautua siinä puolen tunnin aikana mitä nukkui.
 
Kiitos kaikille tsempeistä! Viime viikko oli älyttömän rankka noiden uutisten takia ja kun yöt on niin hirveitä. Päivistä puhumattakaan. Ihan puhki ja uupunut olen ollut. Tän viikon yritän vielä tsempata noilla Pantleyn unikouluneuvoilla, on niillä kuitenkin jonkun verran edistystä saatu aikaan (joinain öinä nukuttu 5-5,5 tuntia putkeen ja yhtenä iltana ei nukahtanut rinnalle), mutta sitten täytyy ruveta miettiin jatkoa, että lähteäkö jonkin sortin tassuttelu/sylittely-unikoulu hässäkkään. Koska tosta rinnalle nukahteluun on pakko päästä eroon PIAN, ihan jo sen sädehoidon takia, koska olen viikonlopun eristyksissä. Ja toisaalta, kaipaan jo lepoa siitä hommasta. Olis kiva lähteä kavereiden tupareilla käymään joulukuussa, mutta eihän siitä mitään tule, jos ainoa keino nukahtaa illalla on rinta. Pitänee pulloakin kokeilla ihan uteliaisuudesta, että jos edes joku muu saisi nukuttaa ja tilkka maitoa riittäisi lohdukkeeksi.

Päikkäreistäkin on tullut tuskaa, koska en välttämättä saa vaunuihin edes enää nukahtamaan, aina tulee hiukan huutoa, joskus niin paljon, että pakko lähteä lenkiltä nopsaan kotiin imeykselle nukkumaan. Isänsä kanssa taas sammuu kuin saunalyhty ilman mitään protesteja. Taitaa multa haluta aina sitä rintaa. Ärsyttää, kun ei aikoinaan saanut neuvolasta mitään järkeviä neuvoja tohon, kun kyselin. Muahan mietitytti alusta asti toi rinnalle nukuttaminen, että näinköhän kaivan itelleni kuoppaa.

Mutta piti siis kysymäni, että meemi, minkälainen rytmi teillä nyt sitten on? Oon viime aikoina auttanu Aleksin takasin uneen, jos kiukkusena herää, mutta nyt oon taas antamassa periksi noille 45min unille, kun muuten menee illat ihan mahottomiksi, eikä toivoakaan päästä ajoissa nukkumaan. Kahdet unet siis yhä nukutaan. Yksiin siirtymistä oon kanssa miettiny, mutta toistaseks oon kuitenkin saanu suht helpolla nukkuun noi molemmat, että luulisin vielä tarvitsevan kaksia. On kyllä ollu päiviä, kun sujuu yksilläkin.

Krääh. Pitää mennä. Muuten, Pajunkissa, laitoin sulle joku aika sitten fb:ssä viestiä, onkohan tullu ees perille? Mulla itellä on nimittäin kesän ja syksyn mittaa posteja kadonnut tai jäänyt näkemättä.
 
Tassu/sylittely-unikoululla mekin nuo yöt saatiin kuosiin, toivottavasti se auttais teilläkin jos tuo nykyinen systeemi ei auta tarpeeksi. Meillä siis nykyään herätään yöunilta n. klo 7. Sitten aamupuurot ja leikkimistä, yleensä myös ulkoilua. Klo 10-11 lounasruoka, jonka jälkeen imetän ja sitten puen vaunuun ja työnnän ulos nukkumaan. Siinä vaiheessa on niin väsy yleensä, ettei tarvi edes nukuttaa mitenkään. Sitten se nukkuu nykyään n. 2-3h. Herää sitten iloisena ja tyytyväisenä. Välipala unien jälkeen, sitten leikkiä ja klo 17 päivällinen. n. klo 19 iltapuurot, jonka jälkeen lähdetään yöunille (nukahtaa itse). Klo 4-6 Mette syö maitoa yöllä. Sitten onkin kierros täysi. :) Poikkeuksia toki on (kuten tänään, Voi Argh!) mutta näin pääsääntöisesti. Nuo pitkät yhdenjaksoiset päiväunet kantaa paljon pidemmälle, kuin kahdet lyhyet. Mutta kyllä oli alkuun tuskaa saada se pysymään hereillä aamupäivä...

Ihan varmasti on ollut Pääskynen ihan äärirankkaa. Pelkästään noiden asioiden ajatteleminen varmasti väsyttää jo pelkästään, kaiken vauvarumban lisäksi. Ei todellakaan kadehdittava tilanne. Jospa Aleksi tosiaan suostuisi nokkamukista tai pullosta ottamaan maitoa jos miehesti tarjoaa. Meillä ainakin menee paremmin jos mies antaa. Äidiltä haluaa niin herkästi tissin. Voisitteko vaikka veden kanssa harjoitella niiden käyttöä? Ehkä olette jo sitä tehneetkin... Voimia sylin täydeltä!
 
Pääskyselle paljon voimahaleja!

Tännekin uutisena, että Olivian pikkuveli syntyi eilen 16.10.2011 klo 13:57. paino 2978g ja pituus 47cm, pipo 34cm. ja normaali alatiesynnytys oli. :)
 
Paljon onnea peekay!!! Ihanaa :) Herkullista vauvantuoksua teidän päiviin!

Joopa joo... Tänään en saanut Aleksia ollenkaan toisille unille, taidan huomenna taas kokeilla yksillä, tai huomisesta alkaen vähäksi aikaa. Aina välillähän on kokeiltukin, mutta jos nyt olisi otollisempi hetki.

Yöt parantuneet. Yksi 5-6 tunnin pätkä näyttäisi nyt olevan, joskin itse heräilen ja valvoskelen paljon, mutta josko kohta itsekin tähän tottuisi. Kahtena iltana myös nukahtanut ilman rintaa!!! Uskomatonta. Ja siis minä olen nukuttanut! vau.

No, nyt mentävä on.
 
Pääskynen: Laitapa mulle uudelleen viesti, koska se lähettämäsi ei ole tullut perille. Kävin äsken tarkistamassa postilaatikkoni siltä varalta, että siellä olisi viesti, josta en vain ole saanut ilmoitusta, mutta ei, siellä ei ole viestiä sulta.
 
Takaisin
Top